C-duurimessu (Beethoven)
Ludwig van Beethovenin messu C-duuri op. 86 on sävelletty solisteille, kuorolle ja orkesterille vuonna 1807.[1]
Ruhtinas Nikolaus II Esterházy tilasi vuosittain vaimonsa nimipäivän (8. syyskuuta) kunniaksi uuden messun esitettäväksi Eisenstadtissa. Vuonna 1807 teos tilattiin Beethovenilta. Aiemmin Joseph Haydn oli säveltänyt kuusi tällaista messua Esterházylle, mikä hermostutti Beethovenia; hän pelkäsi itsensä vertailua vanhempaan mestariin. Silti hän työskenteli kesällä Badenissa messun parissa. Se valmistui Heiligenstadtissa samalla, kun myös 5. ja 6. sinfonia olivat työn alla.[1]
Messu esitettiin 13. syyskuuta 1807 säveltäjän johdolla. Beethoven oli ilmeisesti varsin tyytyväinen ensimmäiseen messuunsa toisin kuin Esterházy, joka piti sitä "sietämättömän naurettavana ja inhottavana". Vuoden 1812 esitys ruhtinas Karl Lichnowskyn asunnolla Troppaun lähellä sai suopeamman vastaanoton. Osia oli esitetty jo tunnetussa 22. joulukuuta 1808 järjestetyssä Akademie-konsertissa. Lopulta säveltäjä omisti messun ruhtinas Ferdinand Kinskylle.[1]
Beethoven halusi käsitellä messua harvinaislaatuisella tavalla. Tämä käy ilmi jo Kyrien avauksesta, jossa kuullaan säestyksettömiä bassoääniä. Sanctuksessa on kohta, jossa laulajia säestävät ainoastaan patarummut. Erityisen syvällisen tekstin kohdalla Beethoven on säveltänyt lauluäänet unisonoon tai oktaaveihin. Kuten Kohtalonsinfoniassa, myös messussa merkittävää on C-duurin ja c-mollin kontrasti. C-molli ilmaisee tuskaa ja C-duuri helpotusta. Esimerkiksi Agnus Dei -osassa c-mollissa lauletut sanat "miserere nobis" johtavat C-duuriin ("dona nobis pacem").[1]