Arina
Arina on tulisijan osa, joka erottaa toisistaan tulipesän ja tuhkalaatikon. Aukot arinassa päästävät polttoaineesta syntyvän tuhkan putoamaan tuhkalaatikkoon, ja ilman virtaamaan tuhkaluukun aukoista tulipesään. Arinapoltto on vanhin tapa polttaa kiinteitä polttoaineita kattilassa. Arinat voivat olla kiinteitä tai mekaanisia. Kiinteä arina (taso-, viisto- tai porrasarina) on ilmajäähdytteinen ja se sopii pienitehoisiin kiinteistökohtaisiin tulisijoihin. Yleisin kiinteä arinatyyppi on valuraudasta valmistettu rakoarina, jossa arinan pituuden suuntaisesti kulkee 10–12 mm rakoja.
Solu-arina valmistetaan tulenkestävistä solun muotoon muokatuista terästangoista hitsaamalla. Tankojen väliin jäävät raot ovat kolmiulotteisia, 30 mm syviä ja 45 asteen kulmassa arinan pintaan nähden ja rakenne tehostaa palamista ja vähentää tuhkan muodostumista. Solu-arina sopii useiden kiinteiden polttoaineiden, mm. puupilkkeiden, hakkeen, turpeen, oljen, viljan, hiilen ja pellettien polttoon.
Ensiöilma ja sen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arinan kautta tulipesään tulevaa ilmaa kutsutaan ensiöilmaksi erotuksena suuluukkujen aukkojen kautta tulevaan ilmaan (toisioilma). Arinan kautta tuleva ilma lämpiää ennen tulipesään joutumista. Toisen pesällisen palaessa arinan läpi johdettavaa ensiöilmaa on syytä rajoittaa. Tulen hiipuessa toisioilman saantia tulee vähentää reilusti. Kun tulipesässä palaa vain hiiliä, ilmaa johdetaan vain arinan kautta. Tulen hiipuessa myös ensiöilman tuloa rajoitetaan.
Arinapoltolla toimivia kattiloita ja tulisijoja ovat mm.
- Yläpalokattilat
- Alapalokattilat
- Käänteispalokattilat
- Kiukaat, liedet, muurit, muuripadat, uunit, hellat.