Arghunidit
| Arghunidit |
|
|---|---|
1400-luvun loppupuolisko–1556 |
|
| Pääkaupunki |
Kandahar (vuoteen 1522) Bukkur (1522–1526) |
| Edeltäjä(t) | Timuridit |
| Seuraaja(t) | Tarkhan-dynastia |
Arghunidit olivat oman sukuhistoriansa mukaan mongoleista polveutuva hallitsijasuku nykyisen Etelä-Afganistanin ja Länsi-Pakistanin alueella 1400-luvun loppupuoliskolta 1500-alkupuoliskolle. Kapinoineen timuridien alaisen Kandaharin kuvernöörin perustama dynastia valtasi ensin huomattavan alueen, mutta menetti niitä myöhemmin timuridihallitsija Baburille ja Persian safavideille.
Arghunidit siirsivät ulkoisten uhkien takia valtakeskuksensa Sindhiin, jota he hallitsivat valloitusretkensä jälkeen vuodesta 1520 vuoteen 1556. Arghunidien päähaaran sammuttua Sindhiä hallitsi vielä jonkin aikaa arghunideista polveutuva Tarkhan-dynastia, joka kaatui mogulihallitsija Akbarin sotaretkellä vuonna 1591.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arghunidien oman sukuhistorian mukaan he polveutuivat mongolihallitsija Hülegüsta, joskin jotkin tutkijat ovat pitäneet tarinaa virheellisenä.[1] Varsinaisen dynastian perustajana voidaan pitää Khorasanin timuridien alaista[2] Kandaharin kuvernööriä Dhu 'l-Nun Beg Arghunia. Hänet oli nimittänyt asemaansa 1400-luvulla Heratin timuridisulttaani Husayn Baykara. Arghun alkoi kuitenkin pian käyttäytyä keskusvallasta riipputtomasti ja laajseni alueitaan esimerkiksi Balochistanin pohjoisosiin.[1] Hänen jälkeläisensä jatkoivat Timuridivaltakunnan raunioiden pilkkomista. Loupulta he hallitsivat suurta osaa nykyisestä Etelä-Afganistanista ja Länsi-Pakistanista.[2] Huomattavan uhan muodostivat kuitenkin Muhammad Šaibanin uzbekit, jotka tekivät sotaretkiä Khorasaniin. Arghunidihallitsija Šah Beg Arghunin oli tunnustettava uzbekkien yliherruus säilyttääkseen asemansa Kandaharissa.[1] Toisaalta uzbekit tarjosivat tukea arghunideille Baburia vastaan. Šaibani kuitenkin kuoli Mervin taistelussa vuonna 1510 ja arghunidit menettivät voimakkaan liittolaisensa uzbekkien ajautuessa sisäisiin kamppailuihin.[2]
Sindhiläinen dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka uzbekkien uhka väistyi, muodostui uusia uhkia muualla.[1] Ferghanan timuridihallitsija Babur valloitti Kabulin Arghunideilta vuonna 1504 ja teki siitä tukikohtansa tulevilla valloituksillaan.[2] Toinen uhka oli Persian safavidihallitsija Isma'il I, joka oli vallannut Heratin. Šah Begin pääkaupunki Kandahar oli näin uhattu useilta eri suunnilta ja sen menettämisestä tuli todennäköistä. Šah Beg päättikin lopulta siirtää valtakeskuksensa Sindhiin, jonka hän valloitti sotaretkellä vuonna 1520. Vuonna 1522 hän teki Induksella sijaitsevasta Bukkurin saaresta pääkaupunkinsa.[1] Entinen pääkaupunki Kandahar menetettiin odotetusti Baburille, mutta vasta pitkän piirityksen jälkeen vuonna 1522.[2] Šah Beg kuoli vuonna 1524 ja häntä seurasi hänen poikansa Šah Husayn Arghun. Šah Beg liittoutui Baburin kanssa ja määräsi perjantairukoukset eli khutban luettavan Baburin nimeen. Šah Beg valtasi Multanin ilmeisesti yhteisymmärryksessä Baburin kanssa vuonna 1528, mutta hänen asettamansa kuvernööri karkotettiin nopeasti. Multanin hallitsijat liittyivät myöhemmin Baburin alaisuuteen.[1]
Vuonna 1540 Šah Husaynin luokse saapui Baburin jälkeläinen Humayun, joka kärsittyään tappion Sur-dynastian Šer Šah Surille Pohjois-Intian hallinnasta eli nyt paossa. Šah Husayn kieltäytyi auttamasta Humayunia, koska hän ei halunnut suututtaa Šer Šahia. Humayun yritti tämän jälkeen vallatta Bukkurin, epäonnistuen kuitenkin sen piirityksessä. Lopulta hänen annettiin kuitenkin kulkea kohti Kandaharia arghundien häiritsemättä. Šah Husayn onnistui myöhemmällä valtakaudellaan suututtamaan valtakunnan ylimystön, joka valitutti uudeksi hallitsijaksi Muhammad Issa Tarkhanin, arhgunidien klaanin vanhemman haaran jäsenen. Šah Husayn kuoli lapsettomana, mikä päätti arghunidien dynastian tarinan.[1]
Tarkhan-dunastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Arghunideista polveutuva Tarkhan-dynastia hallitsi varsinaisten arghunidien linjan sammuttua vielä vuodesta 1556 vuoteen 1591. Muhammad Issan pääkaupunki sijaitsi Thattassa, mutta hän joutui luopumaan Bukkurista ja Sindhin pohjoisosista kilpailijalleen Mahmud Gokaldašille. Mogulihallitsija Akbar valloitti Gokaldašin Sindhin pohjoisosat vuonna 1573. Vuonna 1591 hän jatkoi valloituksiaan kohti etelää, jota hallitsi Issan jälkeläinen Džani Beg. Džani Beg kärsi tappion ja koko Sindh oli nyt mogulien vallan alaisuudessa. Džani Beg kuoli juoppohulluuteen vuonna 1599.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h B. Lewis, Ch. Pellat ja J. Schacht: Encyclopaedia of Islam, Volume I (A-B), s. 627-628. BRILL, 1998. ISBN 9789004081147. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Andrei Sergejeff: Afganistanin historia – Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 125-126. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.