Annika Svahn
Annika Svahn, oli joutsenolainen papintytär ja sotavanki. Häntä pidetään yhtenä tunnetuimpana esimerkkinä siviiliväestöön kohdistetusta uhrien hyväksikäytöstä venäläisten miehittäessa Suomen Isovihan aikaan.
Annika Svahn oli Joutsenon papin Benjamin Swahnin tytär. Isä oli kuollut vuonna 1701, Annikan ollessa hyvin nuori, mutta hän ja hänen äitinsä joutuivat jäämään pappilaan. Äiti toimi pappilassa taloudenhoitajana ja hän piikana.
Keväällä 1710 Annika Svahn pakeni venäläisiä joukkoja Joutsenosta Viipuriin. Viipuri piiritettiin ja se antautui 13.6.1710. Valtauksen jälkeen upseerit ja sotilaat kaappasivat Viipurista turvaa hakeneita naisia ja lapsia pakkotyöhön aatelisten tiluksille tai myytäväksi halukkaille. Toisen kertomuksen mukaan Annika Svahn siepattiin juhannuksena saunasta.[1] Joka tapauksessa hän joutui yhdessä kymmenen muun naisen kanssa orjavankeuteen Pietariin. Luterilainen papin tytär sai ehkä muita kovemman kohtelun.
Annika Svahn kastettiin tammikuussa 1713 ortodoksiksi ja sai kasteessa nimen Uljana. Hänen kertomansa mukaan hänet värvättiin viidenkymmenen muun naisvangin tavoin rakuunaksi Vologdan rakuunarykmenttiin, joka lähti uudelle sotaretkelle Suomeen. Hän kertoi osallistuneensa taisteluihin Porvoon luona, haavoittuneensa Pälkäneen Kostianvirralla, osallistuneensa Napuen taisteluun 19.2.1714 ja tulleensa ruotsalaisten vangitsemaksi kuljettaessaan kirjettä Pieksämäen pitäjän papille. Näin hän päätyi kuulusteltavaksi Raahessa 16.6.1714.
On todennäköistä, että Annika Svahnin kertomus ei pidä sellaisenaan paikkaansa. Ulkomaisia sotilaita tosin värväytyi venäläisten riveihin, koska se oli sotavankeutta parempi vaihtoehto. Annika Svahnin kuvailema tuhannen ulkomaisen sotilaan määrä oli epätodennäköinen, sillä niin suuri osuus epäluotettavia sotilaita olisi tehnyt 11 000 miehen armeijasta taistelukelvottoman. On myös epätodennäköistä, että vangittuja naisia olisi käytetty sotilaina. Sodankäynti vaati 1700-luvulla paljon fyysistä voimaa.
Tulkintojen mukaan Annika Svahn on muunnellut totuutta todistuksessaan. Hän on epäilemättä seurannut rakuunarykmenttiä Suomeen ja on voinut osallistua taisteluihin, mutta ei todennäköisesti sotilaana. Sen aikaisten armeijoiden mukana seurasi suuri joukko naisia, jotka olivat sotilaiden vaimoja, pyykkäreitä, ruuanlaittajia ja prostituoituja. Hän kertoo myös kahdesta rakuunanaisesta, jotka synnyttivät lapsen Mikkelissä talvileirissä. Raskaana oleva rakuuna vaikuttaa mahdottomalta ajatukselta. Tästä on päätelty, että aselajien nimet olisivat voineet olla kaunisteltuja ilmauksia pakolla otettujen naisten todelliselle roolille. Ne on ehkä kehitelty oman yhteisön tuomion pelossa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Marjomaa, Risto: Annika Svahn Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lappeenranta - Joutsenolaisia tarinoita - Annikka Swahn - Tsaarin rakuuna - Lappeenrannan kaupunki www.lappeenranta.fi. Arkistoitu 18.5.2017. Viitattu 2.4.2017.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- A. Forsius: Annika Svahn – suomalainen nainen ratsusotilaana 1700-luvun alussa www.saunalahti.fi. 1999. Arkistoitu 2.4.2017. Viitattu 2.4.2017.
- Y. S. Koskinen, Lähteitä ison vihan historiaan. 1865
- K. O. Lindeqvist, Isonvihan aika Suomessa. 1919
- A. Luukko, Suomen historia VIII : Suomen historia 1617 - 1721. 1967.
|
