Ammattiylpeys
Ammattiylpeys on työpsykologiaan liittyvä käsite. Ammattiylpeys on lähtökohtaisesti myönteinen tunne tai asenne työtä kohtaan. Se voi toisaalta olla ylpeyttä saavutuksista työssä, tai yhtä lailla ylpeyttä työn kautta välittyvästä asemasta. Ammattiylpeys voi liittyä työntekijän omaan suoriutumiseen, omaan asemaan tai omiin saavutuksiin työssään. Lisäksi se voi liittyä myös työntekijän asemaan myönteisesti koetun organisaation jäsenenä, asemaan myönteisesti koetun ammatin edustajana tai asemaan jonkin myönteisesti koetun työtehtävän suorittajana.[1]
Sen lisäksi, että ammattiylpeyttä koetaan esimerkiksi myönteisenä pidetystä asemasta työelämässä tai onnistuneesta työtehtävästä, voidaan ylpeyttä kokea myös silloin, kun selvitään haastavana tai kielteisenä pidetystä tehtävästä. Esimerkiksi raskaasta, aliarvostetusta tai heikosti johdetusta työstä suoriutumisesta saatetaan kokea ylpeyttä juuri työn asettamien haasteiden ja niistä selviytymisen vuoksi.[1]
Ammattiylpeys behavioraalisena ja sosiaalisena ilmiönä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sen lisäksi, että ammattiylpeyden voidaan ajatella olevan yksilön sisäinen mielentila, voidaan sen myös ajatella näkyvän ulkoisena toimintana. Ammatistaan ylpeä henkilö voidaan esimerkiksi kuvata sellaisena, joka työskentelee kunniallisesti, tunnollisesti ja työlleen omistautuneesti. Toisaalta ammattiylpeys on myös usein sosiaalinen ilmiö, jota koetaan etenkin tilanteissa, joissa henkilö saa julkista arvostusta tai tunnustusta tekemästään työstä.[1]
Myönteinen ylpeys ja hybrinen ylpeys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka ammattiylpeys nähdään usein myönteisessä valossa, voi se esiintyä myös aiheettomana, niin sanottuna hybrisenä ylpeytenä. Myönteinen ammattiylpeys näyttäytyy omanarvontuntona ja tyytyväisyytenä omalla työllä aikaan saatuihin saavutuksiin. Hybristä ylpeyttä taas kuvaa esimerkiksi tarpeeton ja katteeton rehvastelu.[1]