Akselinlaskija

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Britteinsaarilla käytettävän akselinlaskijan malli

Akselinlaskija on rautateillä käytettävä laite. Sen tarkoituksena on tunnistaa laskijapisteen sivuuttavat junat ja täten antaa tieto turvalaitteille raideosuuden vapaana tai varattuna olosta. Akselinlaskijaa käytetään junien havaitsemiseen samaan tapaan kuin raidevirtapiiriä.

Akselinlaskentayksiköt sijoitetaan tarkkailtavan osuuden kumpaankin päähän. Yleensä tämä osuus on kahden opastimen välinen osuus tai vaihdetta ympäröivä osuus. Akselinlaskijan kaksi havaintopäätä tunnistavat ohikulkevan junan pyöräkertojen aiheuttaman magneettikentän muutoksen sekä junan liikesuunnan. Junan kulkiessa laitteen ylitse keskuslaitteisto rekisteröi sekä junan suunnan että laskentapisteen ylittäneiden pyöräkertojen lukumäärän. Kun juna ylittää osuuden toisessa päässä sijaitsevan laskentapisteen, lasketaan sen pyöräkerrat uudelleen. Mikäli osuudelle menneiden pyöräkertojen lukumäärä on sama kuin osuudelta poistuneiden pyöräkertojen lukumäärä, laitteisto tulkitsee osuuden vapautuneeksi ja vapauttaa osuuden seuraavan junan käyttöön. Muussa tapauksessa osuus jää varatuksi.

Laskentatoiminnot suoritetaan turvallisuuskriittisillä tietokoneilla, jotka sijaitsevat yleensä keskitetyssä paikassa, kuten liikenteenohjauskeskuksissa. Tiedonsiirto laskijalaitteiden ja tietokoneiden välillä suoritetaan kuparilankaa tai valokaapelia pitkin. Täten tietokoneyksiköt voivat sijaita pitkien matkojen päässä itse laskentatietokoneista.

Hyödyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akselinlaskijoita käytetään yleisesti tapauksissa, joissa raiteille nouseva vesi saattaa haitata perinteisten raidevirtapiirien toimintaa. Akselinlaskijoita käytetään myös silloin, kun käytössä on kokoteräksisiä raide-elementtejä, tai kun opastinvälin pituuden vuoksi on helpompaa käyttää akselinlaskentaa useiden peräkkäisten raidevirtapiiriosuuksien sijaan.

Manner-Euroopassa saatujen kokemusten perusteella akselinlaskennalla päästään jopa viisi kertaa luotettavampiin tuloksiin kuin raidevirtapiireillä. Tämä on eräs tärkeimmistä rautatieliikenteen sujuvuutta edistävistä parannuksista, sillä raidevirtapiirien vikaantuminen aiheuttaa opastimien asettumisen automaattisesti seis-asentoon ja aiheuttaa sitä kautta liikennehäiriöitä ja myöhästymisiä.

Haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkiksi virtakatkon sattuessa akselinlaskentajärjestelmä saattaa "unohtaa", kuinka monta pyöräkertaa on sen suojaamalla alueella. Tällöin tarvitaan käsinohjattua laskijaosuuden nollausta, jolloin mukaan tulee inhimillisen erehdyksen vaara.

Raidevirtapiireistä poiketen, akselinlaskentajärjestelmät eivät kykene havaitsemaan kiskonkatkeamia, sillä akselinlaskijat eivät syötä tai vastaanota virtaa kiskojen kautta. Kokemusten perusteella kiskonkatkeamat tapahtuvat pääasiassa raidevirtapiirien rajoilla, missä kiskoihin on tehty eristetty kiskonjatkos. Akselinlaskennalla varustetuilla radoilla kiskonjatkoksia ei tarvita.