Štše ne vmerla Ukrajina ni slava ni volja

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Šče ne vmerła Ukrajiny (kyrillisin kirjaimin: Ще не вмерла Україна) on Ukrainan kansallislaulu. Laulun sävelsi Länsi-Ukrainasta kotoisin oleva säveltäjä ja pappi Mikhailo Verbitski vuonna 1863 Pavlo Chubinskin vuotta aikaisempaan kirjoittamaan isänmaalliseen runoon. Laulu muistuttaa hieman puolalaisia ja serbialaisia kansanlauluja. Siitä tuli Ukrainassa suosittu isänmaallinen laulu, ja vuonna 1917 se julistettiin vasta itsenäistyneen Ukrainan tasavallan kansallislauluksi.

Šče ne vmerła Ukrajiny laulettiin de facto -kansallislauluna uudelleen itsenäistyneen Ukrainan ensimmäisen presidentin Leonid Kravtshukin virkaanastujaisissa 5. joulukuuta 1991. Ukrainan perustuslaki, joka hyväksyttiin 28. kesäkuuta 1996, määrää 20. artiklassaan Verbitskin sävellyksen kansallislauluksi, määräten samalla, että laulun virallisten sanojen on tultava hyväksytyksi parlamentissa kahden kolmasosan enemmistöllä. Näin tapahtui vasta 6. maaliskuuta 2003, jolloin parlamentti hyväksyi laululle viralliset sanat, jotka poikkeavat hieman Chubinskin alkuperäisestä runosta.

[muokkaa] Sanat

Ukrainalaiset sanat kyrillisin kirjaimin

Ще не вмерла України і слава, і воля,
Ще нам, браття молодії, усміхнеться доля.
Згинуть наші воріженьки, як роса на сонці,
Запануєм і ми, браття, у своїй сторонці.

Kuoro (kahdesti):

Душу, тіло ми положим за нашу свободу.
І покажем, що ми, браття, козацького роду.

Ukrainalaiset sanat łatynkaksi (kielen virallinen kirjoitusmuoto latinalaisin aakkosin)

Šče ne vmerła Ukrajiny i słava, i vola,
Šče nam, brattia mołodiji, usmichneťsia dola.
Zhynuť naši vorižeńky, jak rosa na sonci,
Zapanujem i my, brattia, u svojij storonci.

Kuoro (kahdesti)

Dušu, tiło my položym za našu svobodu
I pokažem, ščo my, brattia, kozaćkoho rodu.


Ukrainalaiset sanat ennen vuotta 2003

Ще не вмерла Україна, ні слава, ні воля,
Ще нам, браття-українці, усміхнеться доля.
Згинуть наші воріженьки, як роса на сонці,
Заживемо і ми, браття, у своїй сторонці.

Kuoro (kahdesti)

Душу й тіло ми положим за нашу свободу
І покажем, що ми, браття, козацького роду.
Станем браття, всі за волю, від Сяну до Дону
В ріднім краю панувати не дамо ні кому.
Чорне море ще всміхнеця, дід Дніпро зрадіє,
Ще на нашій Україні доленька доспіє.

Kuoro

А завзятта праця щира свого ще докаже,
Ще ся вомі в Україні піснь гучна розляже.
За Карпати відібється, згомонить степами,
України слава стане поміж народами.

Kuoro

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Henkilökohtaiset työkalut