Äikätatti
Sivulta puuttuu | Äikätatti | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Chalciporus piperatus (Bull.) Bataille[1] |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
Äikätatti (Chalciporus piperatus, myös Suillus piperatus) on tattien heimoon kuuluva ruoaksi kelpaamaton sieni.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Äikätatin puolipallomainen lakki on väriltään ruskeankeltainen ja 3–6 cm leveä. Sen pinta on märkänä tahmea. Pillikerros on väriltään punertavan ruskea ja pillit ovat suhteellisen suuria ja kulmikkaita. Saman värinen jalka on ohut ja se suippenee juurestaan. Jalan tyveltä lähtee usein kirkkaan keltaisia rihmastoja.[2]
Samankaltaiset lajit [muokkaa]
Äikätatin saattaa sekoittaa nummitattiin, (Suillus bovinus). Nummitatti on kuitenkin suurempi, eikä sen maku ole polttavan karvas.[2]
Kasvuaika ja -paikka [muokkaa]
Sitä tavataan yleisenä lehti- ja havumetsissä keskikesästä syksyyn.[2]
Käyttö ravinnoksi [muokkaa]
Äikätatin maku on pippurimaisen kirpeä, eikä sieni siten sovellu ruuaksi. Mausteena sitä voi kuitenkin käyttää pippurin tavoin.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 31.8.2008
- ↑ a b c d Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 78. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
