Ero sivun ”Kaluzan-Kleinin teoria” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Uudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Lardmask (keskustelu | muokkaukset)
143 muokkausta
Luotu kääntämällä sivu ”Kaluza–Klein theory”
 
GEbot (keskustelu | muokkaukset)
13 002 muokkausta
p typo, typos fixed: Alunp → Alun p using AWB
Rivi 1: Rivi 1:
'''Kaluzan-Kleinin teoria (KK-teoria) '''on [[Fysiikka|fysiikan]] yhtenäiskenttäteoria, joka yhdistää [[Painovoima|painovoiman]] ja [[Sähkömagnetismi|sähkömagnetismin]]. Teoria rakentuu viidennen ulottuvuuden lisäämisen ympärille, siinä missä yleisesti todennetuissa kenttäteorioissa on neljä aika-avaruuden ulottuvuutta. KK-teoriaa pidetään tärkeänä edeltäjänä [[Säieteoria|säiteorialle]].
'''Kaluzan-Kleinin teoria (KK-teoria) '''on [[Fysiikka|fysiikan]] yhtenäiskenttäteoria, joka yhdistää [[painovoima]]n ja [[sähkömagnetismi]]n. Teoria rakentuu viidennen ulottuvuuden lisäämisen ympärille, siinä missä yleisesti todennetuissa kenttäteorioissa on neljä aika-avaruuden ulottuvuutta. KK-teoriaa pidetään tärkeänä edeltäjänä [[Säieteoria|säiteorialle]].


Viisiulotteinen teoria rakennettiin kolmessa vaiheessa. Alunperin hypoteesin julkaisi [[Theodor Kaluza]], joka lähetti tuloksensa [[Albert Einstein|Einsteinille]] vuonna 1919,<ref>{{Malline:Cite book|last = Pais|first = Abraham|date = 1982|title = Subtle is the Lord ...: The Science and the Life of Albert Einstein|publisher = Oxford University Press|location = Oxford|pages = 329–330}}</ref> ja julkaisi ne vuonna 1921.<ref name="kal">{{Malline:Cite journal|last = Kaluza|first = Theodor|authorlink = |date = 1921|title = Zum Unitätsproblem in der Physik|journal = [[Prussian Academy of Sciences|Sitzungsber. Preuss. Akad. Wiss.]] Berlin. (Math. Phys.)|volume = |issue = |pages = 966–972|issn = |url = |accessdate = |quote = }}</ref> Kaluzan theoria oli puhtaan klassinen yleisen suhteellisuusteorian jatke viiteen ulottuvuuteen. Viisiulotteisella metriikalla on 15 komponenttia, joista kymmenen identifioidaan neliulotteisen aika-avaruuden [[Metriikka (matematiikka)|metriikkana]], neljä komponenttia sähkömagneettisena [[Maxwellin yhtälöt|vektoripotentiaalina]] ja yksi jätetään tunnistamattomaksi skalaaripotentiaaliksi, jota kutsutaan joskus "radioniksi" tai "[[dilatoni|dilatoniksi]]". Tätä viisiulotteista metriikkaa vastaavat [[Einsteinin kenttäyhtälöt]]  tuottavat sekä normaalit neliulotteiset Einsteinin kenttäyhtälöt että [[Maxwellin yhtälöt]] [[Sähkömagneettinen kenttä|sähkömagneettiselle kentälle]] ja lisäksi liikeyhtälön aiemmin mainitulle tuntemattomalle skalaarille. Kaluza esitti lisäksi hypoteesin siitä, ettei mikään viisiulotteisen metriikan komponenteista riipu viidennestä ulottuvuudesta. Tämä hypoteesi tunnetaan niinkutsuttuna "sylinteriehtona". Lisäksi Kaluza asetti skalaarikentän vakioarvoiseksi, jolloin normaali yleinen suhteellisuusteoria sekä sähködynamiikka ovat johdettavissa suoraan teoriasta.
Viisiulotteinen teoria rakennettiin kolmessa vaiheessa. Alun perin hypoteesin julkaisi [[Theodor Kaluza]], joka lähetti tuloksensa [[Albert Einstein|Einsteinille]] vuonna 1919,<ref>{{Cite book|last = Pais|first = Abraham|date = 1982|title = Subtle is the Lord ...: The Science and the Life of Albert Einstein|publisher = Oxford University Press|location = Oxford|pages = 329–330}}</ref> ja julkaisi ne vuonna 1921.<ref name="kal">{{Cite journal|last = Kaluza|first = Theodor|authorlink = |date = 1921|title = Zum Unitätsproblem in der Physik|journal = [[Prussian Academy of Sciences|Sitzungsber. Preuss. Akad. Wiss.]] Berlin. (Math. Phys.)|volume = |issue = |pages = 966–972|issn = |url = |accessdate = |quote = }}</ref> Kaluzan theoria oli puhtaan klassinen yleisen suhteellisuusteorian jatke viiteen ulottuvuuteen. Viisiulotteisella metriikalla on 15 komponenttia, joista kymmenen identifioidaan neliulotteisen aika-avaruuden [[Metriikka (matematiikka)|metriikkana]], neljä komponenttia sähkömagneettisena [[Maxwellin yhtälöt|vektoripotentiaalina]] ja yksi jätetään tunnistamattomaksi skalaaripotentiaaliksi, jota kutsutaan joskus "radioniksi" tai "[[dilatoni]]ksi". Tätä viisiulotteista metriikkaa vastaavat [[Einsteinin kenttäyhtälöt]]  tuottavat sekä normaalit neliulotteiset Einsteinin kenttäyhtälöt että [[Maxwellin yhtälöt]] [[Sähkömagneettinen kenttä|sähkömagneettiselle kentälle]] ja lisäksi liikeyhtälön aiemmin mainitulle tuntemattomalle skalaarille. Kaluza esitti lisäksi hypoteesin siitä, ettei mikään viisiulotteisen metriikan komponenteista riipu viidennestä ulottuvuudesta. Tämä hypoteesi tunnetaan niinkutsuttuna "sylinteriehtona". Lisäksi Kaluza asetti skalaarikentän vakioarvoiseksi, jolloin normaali yleinen suhteellisuusteoria sekä sähködynamiikka ovat johdettavissa suoraan teoriasta.


Vuonna 1926, [[Oskar Klein]] tulkitsi Kaluzan klassisen teorian kvanttimekaanisesti,<ref name="KZ">{{Malline:Cite journal|last = Klein|first = Oskar|authorlink = |date = 1926|title = Quantentheorie und fünfdimensionale Relativitätstheorie|journal = [[Zeitschrift für Physik A]]|volume = 37|issue = 12|pages = 895–906|doi = 10.1007/BF01397481|url = |accessdate = |quote = |bibcode = 1926ZPhy...37..895K}}</ref><ref name="KN">{{Malline:Cite journal|last = Klein|first = Oskar|date = 1926|journal = Nature|volume = 118|pages = 516|doi = 10.1038/118516a0|title = The Atomicity of Electricity as a Quantum Theory Law|bibcode = 1926Natur.118..516K}}</ref> mukaillen silloin tuoreita [[Werner Heisenberg|Heisenbergin]] sekä [[Erwin Schrödinger|Schrödingerin]] löydöksiä. Klein esitti, selittääkseen sylinteriehdon, että viides ulottuvuus olisi mennyt kerälle ja mikroskooppinen. Lisäksi Klein laski viidennen ulottuvuudeen kokoluokan lähtien varauksen kvantittumisesta.
Vuonna 1926, [[Oskar Klein]] tulkitsi Kaluzan klassisen teorian kvanttimekaanisesti,<ref name="KZ">{{Cite journal|last = Klein|first = Oskar|authorlink = |date = 1926|title = Quantentheorie und fünfdimensionale Relativitätstheorie|journal = [[Zeitschrift für Physik A]]|volume = 37|issue = 12|pages = 895–906|doi = 10.1007/BF01397481|url = |accessdate = |quote = |bibcode = 1926ZPhy...37..895K}}</ref><ref name="KN">{{Cite journal|last = Klein|first = Oskar|date = 1926|journal = Nature|volume = 118|pages = 516|doi = 10.1038/118516a0|title = The Atomicity of Electricity as a Quantum Theory Law|bibcode = 1926Natur.118..516K}}</ref> mukaillen silloin tuoreita [[Werner Heisenberg|Heisenbergin]] sekä [[Erwin Schrödinger|Schrödingerin]] löydöksiä. Klein esitti, selittääkseen sylinteriehdon, että viides ulottuvuus olisi mennyt kerälle ja mikroskooppinen. Lisäksi Klein laski viidennen ulottuvuudeen kokoluokan lähtien varauksen kvantittumisesta.


1940-luvulla klassinen teoria sai täydennyksensä, kun kolme ryhmää johti täydelliset kenttäteoriat:<ref name="gon">{{Malline:Cite journal|last = Goenner|first = H.|journal = General Relativity and Gravitation|date = 2012|volume = 44|pages = 2077–2097|arxiv = 1204.3455|bibcode = 2012GReGr..44.2077G|doi = 10.1007/s10714-012-1378-8|title = Some remarks on the genesis of scalar-tensor theories}}</ref><span class="cx-segment" data-segmentid="200"></span>
1940-luvulla klassinen teoria sai täydennyksensä, kun kolme ryhmää johti täydelliset kenttäteoriat:<ref name="gon">{{Cite journal|last = Goenner|first = H.|journal = General Relativity and Gravitation|date = 2012|volume = 44|pages = 2077–2097|arxiv = 1204.3455|bibcode = 2012GReGr..44.2077G|doi = 10.1007/s10714-012-1378-8|title = Some remarks on the genesis of scalar-tensor theories}}</ref><span class="cx-segment" data-segmentid="200"></span>


== Notes ==
== Notes ==
<references />
<references />

[[Luokka:Hiukkasfysiikka]]
[[Luokka:Hiukkasfysiikka]]

Versio 9. toukokuuta 2016 kello 18.57

Kaluzan-Kleinin teoria (KK-teoria) on fysiikan yhtenäiskenttäteoria, joka yhdistää painovoiman ja sähkömagnetismin. Teoria rakentuu viidennen ulottuvuuden lisäämisen ympärille, siinä missä yleisesti todennetuissa kenttäteorioissa on neljä aika-avaruuden ulottuvuutta. KK-teoriaa pidetään tärkeänä edeltäjänä säiteorialle.

Viisiulotteinen teoria rakennettiin kolmessa vaiheessa. Alun perin hypoteesin julkaisi Theodor Kaluza, joka lähetti tuloksensa Einsteinille vuonna 1919,[1] ja julkaisi ne vuonna 1921.[2] Kaluzan theoria oli puhtaan klassinen yleisen suhteellisuusteorian jatke viiteen ulottuvuuteen. Viisiulotteisella metriikalla on 15 komponenttia, joista kymmenen identifioidaan neliulotteisen aika-avaruuden metriikkana, neljä komponenttia sähkömagneettisena vektoripotentiaalina ja yksi jätetään tunnistamattomaksi skalaaripotentiaaliksi, jota kutsutaan joskus "radioniksi" tai "dilatoniksi". Tätä viisiulotteista metriikkaa vastaavat Einsteinin kenttäyhtälöt  tuottavat sekä normaalit neliulotteiset Einsteinin kenttäyhtälöt että Maxwellin yhtälöt sähkömagneettiselle kentälle ja lisäksi liikeyhtälön aiemmin mainitulle tuntemattomalle skalaarille. Kaluza esitti lisäksi hypoteesin siitä, ettei mikään viisiulotteisen metriikan komponenteista riipu viidennestä ulottuvuudesta. Tämä hypoteesi tunnetaan niinkutsuttuna "sylinteriehtona". Lisäksi Kaluza asetti skalaarikentän vakioarvoiseksi, jolloin normaali yleinen suhteellisuusteoria sekä sähködynamiikka ovat johdettavissa suoraan teoriasta.

Vuonna 1926, Oskar Klein tulkitsi Kaluzan klassisen teorian kvanttimekaanisesti,[3][4] mukaillen silloin tuoreita Heisenbergin sekä Schrödingerin löydöksiä. Klein esitti, selittääkseen sylinteriehdon, että viides ulottuvuus olisi mennyt kerälle ja mikroskooppinen. Lisäksi Klein laski viidennen ulottuvuudeen kokoluokan lähtien varauksen kvantittumisesta.

1940-luvulla klassinen teoria sai täydennyksensä, kun kolme ryhmää johti täydelliset kenttäteoriat:[5]

Notes

  1. ↑ Pais, Abraham (1982). Subtle is the Lord ...: The Science and the Life of Albert Einstein. Oxford: Oxford University Press, 329–330. 
  2. ↑ Kaluza, Theodor (1921). "Zum Unitätsproblem in der Physik". Sitzungsber. Preuss. Akad. Wiss. Berlin. (Math. Phys.): 966–972. 
  3. ↑ Klein, Oskar (1926). "Quantentheorie und fünfdimensionale Relativitätstheorie". Zeitschrift für Physik A 37 (12): 895–906. doi:10.1007/BF01397481. Bibcode: 1926ZPhy...37..895K. 
  4. ↑ Klein, Oskar (1926). "The Atomicity of Electricity as a Quantum Theory Law". Nature 118: 516. doi:10.1038/118516a0. Bibcode: 1926Natur.118..516K. 
  5. ↑ Goenner, H. (2012). "Some remarks on the genesis of scalar-tensor theories". General Relativity and Gravitation 44: 2077–2097. doi:10.1007/s10714-012-1378-8. Bibcode: 2012GReGr..44.2077G. 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaluzan-Kleinin_teoria&oldid=15703518”