Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus
Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus on ympäristökysymysten tarkastelua yhteiskunnallisina ja kulttuurisina ilmiöinä. Keskeinen viesti on, että ihminen, kulttuuri ja luonto ovat aina kietoutuneet toisiinsa. Tämä johtaa kulttuuri- ja yhteiskuntatieteissä monenlaisiin uusiin tulkintoihin ihmisen ja yhteiskunnan luontosuhteesta ja menetelmistä, joilla tätä tutkitaan. Ympäristökysymysten yhteiskunnallisen dynamiikan tutkimus on tärkeää perustutkimusta ja samalla se tuottaa suunnittelun ja politiikan käytäntöihin soveltuvaa tietoa. Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen voidaan katsoa alkaneen Suomessa 1970-luvulla, lähinnä reaktiona ympäristöongelmien nousuun yhteiskunnallisen keskustelun kohteiksi. Alan tutkimus- ja julkaisutoiminta vilkastuivat ja samalla yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen käsite vakiintui osaksi suomalaista keskustelua 1990-luvulla.[1] Yhteiskuntatieteellisen ympäristöalan tutkijoita yhteen kokoava tieteellinen seura on Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seura.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen aatehistoria voidaan ulottaa 1950-luvulle, tai vielä kauemmas 1800-luvun puoliväliin länsimaisen luonnontieteen suuriin mullistuksiin, kuten darwinistiseen evoluutioteoriaan ja ekologiaan, jotka esittivät ihmisen yhtenä ekosysteemin eläinlajina.[2] 1970-1980 -luvut olivat yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen ja -opetuksen innovaatiovaihetta. Alan läpimurtovaiheena voidaan pitää 1980- ja 1990-lukujen vaihdetta. Kolmas, tieteenalan vakiintumisvaihe on edelleen käynnissä. Yliopistot ja rahoittajat tunnustavat yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen arvon, ja alan merkitys on vähitellen alettu ymmärtää ympäristöongelmien ratkaisujen löytämisessä.
Lähtökohdan yhteiskuntatieteelliselle ympäristötutkimukselle loi ympäristökeskustelun politisoituminen, eli elinympäristöä koskevien tekijöiden nouseminen poliittisten erimielisyyksien ja kiistojen kohteeksi. Ympäristökysymysten politisoitumiseen ovat vaikuttaneet erityisesti neljä asiakokonaisuutta. Ensin 1960-luvulla yleistyi huoli ympäristön saastumisesta. 1960-luvulla yleiseksi teemaksi nousi myös maapallon väestönkasvu ja keskustelu ruoan riittävyydestä. 1970-luvulla ympäristökeskustelua politisoi lisääntynyt tietoisuus modernin yhteiskunnan riippuvuudesta fossiilisista polttoaineista ja ymmärrys energiahuollon kriisialttiudesta öljykriisin seurauksena. Neljänneksi globaaliksi ympäristöteemaksi on muodostunut ilmastonmuutos ja sen rinnalla luonnon monimuotoisuuden hupeneminen. Monet ympäristöongelmat ovat muodostuneet koko planeettaa koskeviksi monimutkaisiksi ongelmiksi, joihin ei löydy helppoja ratkaisuja vakiintuneiden ja erikoistuneiden tutkimusalojen keinoin. Tämän vuoksi tieteidenvälisten tutkimuskäsitteiden ja -menetelmien kehittäminen on välttämätöntä.[3]
Yhteiskuntatieteellistä ympäristötutkimusta määrittävät merkittävästi keskustelu ympäristöoikeudenmukaisuudesta, ympäristöön liittyvien päätösten tekemisen tavoista sekä kansallisten ja asiantuntijavallan suhteista.
Monitieteinen tutkimusala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen teoreettinen, käsitteellinen ja metodologinen perusta on monitieteinen.[4] Yhteiskuntatieteellistä ympäristökysymysten tutkimusta tehdään ainakin historian, antropologian, sosiologian, viestinnän, maantieteen, politiikan tutkimuksen, psykologian, kielitieteen, taloustieteen, filosofian, kasvatustieteen ja tulevaisuuden tutkimuksen aloilla ja näkökulmista[1]. Näiden lisäksi ihmistieteelliseen ympäristötutkimukseen voidaan lukea ainakin ympäristöoikeus ja ympäristöasioita tarkasteleva kirjallisuuden ja kulttuurin tutkimus. Ympäristötutkimuksessa tieteidenvälisellä yhteistyöllä on vuosikymmenien perinteet.[5]
Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus on usein vahvasti ongelmalähtöistä ja ratkaisukeskeistä. Se tutkii useimmiten politisoituneita yhteiskunnallisia prosesseja, rakenteita ja merkityksiä, jotka rakentavat suhdettamme ympäristöön. Yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen kohdistuukin vaateita vaikuttamisesta ja vaikuttavuudesta. Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus toimii siltana luonnontieteiden, teknisten tieteiden, yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden välillä. Se pyrkii tunnistamaan ja ymmärtämään niitä yhteiskunnallisia prosesseja, joista aiheutuu haittaa ympäristölle.[3]
Yhteiskuntatieteellistä ympäristötutkimusta on jaoteltu kolmeen tutkimussuuntaukseen.[3] Ympäristökysymysten yhteiskuntatiede käyttää tavanomaisia määrällisiä ja laadullisia aineistoja ja menetelmiä ja lähtee pääosin yhden tieteenalan näkökulmasta. Toista suuntausta voidaan kutsua yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen integroivaksi paradigmaksi. Siinä pyritään yhdistämään erilaisia, tutkimuksen kannalta relevantteja aineistoja ongelmalähtöisesti. Tällaista eri lähestymistapoja yhdistelevää tutkimusotetta voidaan kutsua triangulaatioksi. Kolmas yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen suuntaus on tieteidenvälinen yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus, joka voi olla empiiristä tai teoreettista, ja perustuu niin muiden alojen aikaisempaan tutkimukseen kuin mahdollisesti uusiin aineistoihin ja tulkintoihin.
Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus suomalaisissa yliopistoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen alle sijoittuvaa opetusta ja tutkimusta tehdään nykyään useissa kotimaisissa yliopistoissa monissa eri oppiaineissa.
Oppikirjoja suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rauno Sairinen (toim., 1991): Ympäristökysymys
- Yrjö Haila & Pekka Jokinen (toim., 2001): Ympäristöpolitiikka
- Ari Aukusti Lehtinen (toim., 2005): Maantiede, tila, luontopolitiikka. Johdatus yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen.
- Ilmo Massa (toim., 2009): Vihreä teoria
- Jarno Valkonen (toim., 2010): Ympäristösosiologia
- Karoliina Lummaa, Mia Rönkä & Timo Vuorisalo (toim., 2012): Monitieteinen ympäristötutkimus
- Ilmo Massa (toim., 2014): Polkuja yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Viinikainen, Tytti: Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus Suomessa. Katsaus tutkimusaloihin ja kirjallisuuteen (PDF-tiedosto) Suomen ympäristö 99. 1997. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 16.1.2020.
- ↑ Ilmo Massa: ”Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen paradigmat ja keskeisimmät suuntaukset”, Vihreä teoria. Ympäristö yhteiskuntateorioissa., s. 9. Gaudeamus, 2009.
- ↑ a b c Massa, Ilmo: ”Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen lähtökohtia”, Polkuja yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen, s. 11-30. Gaudeamus, 2014.
- ↑ Minna Kaljonen, Jarno Valkonen: Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus tarvitsee julkaisukanavansa: teesejä kotimaisen julkaisemisen puolesta Versus. 27.4.2017. Viitattu 16.1.2020. [vanhentunut linkki]
- ↑ Karoliina Lummaa, Mia Rönkä & Timo Vuorisalo: ”Ympäristötutkimus - monta tiedettä, monta monitieteisyyttä”, Monitieteinen ympäristötutkimus, s. 16. Gaudeamus, 2012.