Vetiveriaheinä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vetiveriaheinä
Vetiveria zizanioides0.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Chrysopogon
Laji: zizanioides
Kaksiosainen nimi

Chrysopogon zizanioides
(L.) Roberty

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Vetiveriaheinä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vetiveriaheinä Commonsissa

Vetiveriaheinä (Chrysopogon zizanioides) on monivuotinen, Aasiasta kotoisin oleva heinä, jota kasvatetaan suojaksi eroosiota vastaan, rehuksi, rohdokseksi ja punontatöissä käytettäväksi kuituaineeksi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähkä.

Vetiveriaheinä kasvaa 2–5 metriä korkeaksi, ja sen laaja juuristo ulottuu 4 m syvyyteen.[1] Lehdet ovat 30-100 cm pitkiä ja 4-10 mm leveitä. Tähkämäinen on 15-10 cm pitkä ja koostuu 4-8 cm pitkistä huispaleista.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vetiveriaheinä on kotoisin trooppisesta Aasiasta, mutta sitä on istutettu trooppisille alueilla molemmille pallonpuoliskoille. Se on levinnyt viljelykarkulaisena ja on paikoin nyt haitallinen rikkakasvi.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vetiverian juuria myynnissä Reunionilla.

Laajan juuriston takia vetiveriaa käytetään sitomaan irtonaista maa-aineista eroosion uhkaamilla alueilla. Sen juuresta saadaan aromaattista öljyä, jota käytetään mausteena, kosmetiikassa ja rohdoksena. Juurista punotaan mattoja, koreja ja viuhkoja. Juurilastuja pidetään vaatekaapeissa antamassa miellyttävää tuoksua ja torjumassa hyönteisiä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Chrysopogon zizanioides - (L.) Roberty PFAF. Viitattu 26.8.2017.
  2. W.D. Clayton, M. Vorontsova, K.T. Harman & H. Williamson: Chrysopogon zizanioides The Online World Grass Flora. The Board of Trustees, Royal Botanic Gardens, Kew.. Viitattu 26.8.2017.
  3. Vetiver Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.8.2017.