Hybridileppä
| Hybridileppä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fagales |
| Heimo: | Koivukasvit Betulaceae |
| Alaheimo: | Betuloideae |
| Suku: | Lepät Alnus |
| Laji: | × pubescens |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Alnus × pubescens |
|
| Katso myös | |
Hybridileppä (Alnus × pubescens) on tervalepän (Alnus glutinosa) ja harmaalepän (Alnus incana) välinen risteymä. Sitä käytetään myös viljelypuuna.[1]
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hybridileppä on yleensä puumainen. Lehtimuoto on kantalajien väliltä. Lehtilavan alapinnalla on karvoja lehtisuonia myöten ja karvatupsuja suonihangoissa. Tervalepän lehden suonihangat ovat karvaisia, harmaalepän kaljuja. Hybridilepän puutuneet eminorkot ovat lyhytperäisiä, kun tervalepällä ne ovat selvästi perällisiä ja harmaalepällä kärjimmäistä lukuun ottamatta perättömiä.[2][3]
Hybridileppä Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa hybridileppää esiintyy jokseenkin yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa, missä kantalajit ovat yleisiä. Pohjois-Pohjanmaan ja Etelä-Lapin korkeudella, missä tervaleppä alkaa luontaisesti olla harvinainen, hybridileppä on sitä yleisempi.[2][3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Palmén, Annikki, Alanko, Pentti & Tigerstedt, Peter M. A.: Suomen puu- ja pensaskasvio, 2. uudistettu painos. Helsinki: Dendrologian Seura r.y., 1992. ISBN 951-96557-0-0.
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M.: Kasviatlas 2014: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto (Alnus glutinosa x incana) 2014. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|