Ajattelun lait
Ajattelun lait ovat klassisen logiikan mukaan sääntöjä, joita inhimillinen ajattelu noudattaa, kun mikään ulkopuolinen ei häiritse sitä. Filosofian historiassa on keskusteltu siitä, mihin ajattelun lait perustuvat. Keskeisenä ongelmana on ollut kysymys siitä, ovatko ajattelun lait kokemusta edeltäviä periaatteita vai empiirisesti tutkittavia deskriptiivisiä periaatteita.
Aristoteles muotoilee ajattelun lait Metafysiikan neljännessä kirjassa. Klassisen logiikan mukaan ajattelun lakeja on kolme ja ne muotoillaan nykyään seuraavalla tavalla:
- Ristiriidan laki (Ei: A ja ei-A)
- Kolmannen poissuljetun laki (joko A tai ei-A)
- Identiteetin laki (A = A)
Ristiriidan laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ristiriidan lain mukaan mikään lause ei voi olla samaan aikaan totta ja epätotta. Mikäli siis haluamme päätellä pätevällä tavalla emme saa kieltää ja myöntää samaa väitettä.
Kolmannen poissuljetun laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolmannen poissuljetun lain mukaan väite voi olla vain totta tai epätotta. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole olemassa.
Identiteetin laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Samuuden eli identiteetin laki merkitsee sitä, että kaikki oliot ovat itsensä kanssa identtisiä. Näin ollen jokainen subjekti on yhtä suuri kuin sen predikaattien summa.