Meroiittinen aakkosto

Meroiittiset aakkoset - tikku- ja kaunokirjoitus

Meroiittinen aakkosto on Egyptin hieroglyfeihin perustuva kirjaimisto, jolla krjoitettiin meroen kieltä muinasiessa Meroën valtakunnassa - ja mahdollisesti sen seuraajiksi nousseiden Nubian valtakuntien kieliä, joita myöhemmin alettiin kirjoittaa kreikkalaisin kirjaimin.

Kirjoitusjärjestelmä oli aakkoskirjoitusta, ja poikkesi siten suuresti hieroglyfeistä. Joidenkin tutkijoiden mielestä kreikkalaisella kirjoituksella oli suuri merkiys meroiittisen aakkoston syntymisessä, perustelunaan se, että myös meroiittisessä kirjoituksessa on merkit myös vokaaleille. Muuten nämä kirjoitusjärjestelmät toimivat varsin eri tavoilla.

Meroiittisessa järjestelmässä muille kirjaimille oli oma merkkinsä, mutta ellei muuta vokaalia ollut merkitty, tavun vokaaliksi oletettiin a. Toisaalta yksin oleva konsonantti merkittiin samalla merkillä kuin e. Ninpä kaksi merkkiä me takoitti joko 'm' tai 'me', kun taas ma merkittiin yhdellä merkillä ja mi kahdella. Joillekin muille tavuille oli omia erityismerkkejään. Siinä mielessä meroiittista kirjaimistoa voidaan sanoa "puoliksi tavukirjoitusjärjestelmäksi". Useita tavun lopussa olevia konsonantteja voitiin jättää merkitsemättä.

Kirjaimistossa oli kaiken kaikkiaan 23 symbolia. Näiden joukossa oli

• neljä vokaalia: a (joka merkittiin vain sanan alussa omalla merkillään),e, i ja o
• neljätoista konsonansttia
• useita tavuja: ne tai ny, se tai sa, te, to, ta ja ti

Kirjoitusjrjestelmän tulkitsi vuonna 1909 brittiläinen egyptologi Francis Llwellyn Griffith. Sillä kirjoitettua kieltä ei viläkään ymmärretä täysin.