Ero sivun ”Andrejevin heijastus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Takaisin Andreeviksi |
Vielä Andreev -korjauksia |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Andreevin heijastus'''<ref>A. F. Andreev, Zh. Eksp. Teor. Fiz. 46, 1823 (1964); Soviet Physics JETP 19, 1228 (1964).</ref> on puhtaassa normaalijohde-[[suprajohde]]rajapinnassa tapahtuva prosessi, jossa suprajohteen [[energia-aukko]]a pienemmän [[energia]]n omaava [[elektroni]] ([[fermienergia]]n yläpuolella oleva [[eksitaatio|kvasihiukkaseksitaatio]]) heijastuu takaisin normaalijohteeseen aukkona (fermienergian alapuolella oleva kvasihiukkaseksitaatio). Tuloksena prosessista suprajohteeseen syntyy [[Cooperin pari]]. |
'''Andreevin heijastus'''<ref>A. F. Andreev, Zh. Eksp. Teor. Fiz. 46, 1823 (1964); Soviet Physics JETP 19, 1228 (1964).</ref> on puhtaassa normaalijohde-[[suprajohde]]rajapinnassa tapahtuva prosessi, jossa suprajohteen [[energia-aukko]]a pienemmän [[energia]]n omaava [[elektroni]] ([[fermienergia]]n yläpuolella oleva [[eksitaatio|kvasihiukkaseksitaatio]]) heijastuu takaisin normaalijohteeseen aukkona (fermienergian alapuolella oleva kvasihiukkaseksitaatio). Tuloksena prosessista suprajohteeseen syntyy [[Cooperin pari]]. Andreevin heijastus on saanut nimensä venäläisen fyysikon [[Aleksander F. Andreev]]in mukaan. |
||
Andreevin heijastus selittää, miksi suprajohteet, joilla on ääretön [[sähkönjohtavuus]], ovat tavattoman huonoja [[lämmönjohtavuus|lämmönjohteita]]. Prosessissa varaus siirtyy normaalijohteesta suprajohteeseen, mutta kvasihiukkasten kuljettama energia ([[entropia]]virta) heijastuu liitoksesta takaisin normaalijohteeseen. |
|||
Andreevin heijastuksen luoma elektroni-aukkokorrelaatio saa aikaan [[suprajohtava läheisilmiö|suprajohtavan läheisilmiön]], jonka ansiosta normaalijohteessa lähellä normaali-suprajohderajapintaa voidaan havaita suprajohtavia ominaisuuksia. |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 12. huhtikuuta 2009 kello 22.11
Andreevin heijastus[1] on puhtaassa normaalijohde-suprajohderajapinnassa tapahtuva prosessi, jossa suprajohteen energia-aukkoa pienemmän energian omaava elektroni (fermienergian yläpuolella oleva kvasihiukkaseksitaatio) heijastuu takaisin normaalijohteeseen aukkona (fermienergian alapuolella oleva kvasihiukkaseksitaatio). Tuloksena prosessista suprajohteeseen syntyy Cooperin pari. Andreevin heijastus on saanut nimensä venäläisen fyysikon Aleksander F. Andreevin mukaan.
Andreevin heijastus selittää, miksi suprajohteet, joilla on ääretön sähkönjohtavuus, ovat tavattoman huonoja lämmönjohteita. Prosessissa varaus siirtyy normaalijohteesta suprajohteeseen, mutta kvasihiukkasten kuljettama energia (entropiavirta) heijastuu liitoksesta takaisin normaalijohteeseen.
Andreevin heijastuksen luoma elektroni-aukkokorrelaatio saa aikaan suprajohtavan läheisilmiön, jonka ansiosta normaalijohteessa lähellä normaali-suprajohderajapintaa voidaan havaita suprajohtavia ominaisuuksia.
Lähteet
- ↑ A. F. Andreev, Zh. Eksp. Teor. Fiz. 46, 1823 (1964); Soviet Physics JETP 19, 1228 (1964).