Tulkki

Tulkki on henkilö, joka tulkkaa yhdellä kielellä kerrottua sanomaa toiselle kielelle. Tulkkaus on moninainen kognitiivinen, muistiin liittyvä prosessi. Tulkin tarvitsee aktiivisesti kuunnella puhuttua sanomaa, muodostaa siitä tulkintansa ja välittää sanoma puheena eteenpäin. Lisäksi tulkilta vaaditaan monia muita taitoja.

Tulkkaustilanteita on lukuisia. Osassa niistä on tarkoituksenmukaista, että puhuja pitää puheenvuoronsa ensin kokonaan tulkin tehdessä muistiinpanoja puheesta oman muistinsa tueksi, jonka jälkeen tulkki toistaa kerrotun sanoman kohdekielellä. Tällaista tulkkausta kutsutaan konsekutiivitulkkaukseksi.

Joskus puolestaan on tarkoituksenmukaista, että tulkkaus toteutetaan ilman muistiinpanojen tekemistä alkuperäisen puheen kanssa samanaikaisesti. Tätä kutsutaan simultaanitulkkaukseksi.

Tulkin tarvitsee tietää varsin hyvin missä tilanteessa on, mitä siellä puhutaan ja miten. Tulkki tekeekin suuren osan työstään ennen varsinaista tilaisuutta valmistautuen tulkkaukseen.

Seuraavien termien johdonmukainen käyttö on tarpeen, sillä tulkkausta kuvailtaessa tarvitaan molempia eri merkityksissä:

• tulkkaus - sanoman tulkinta ja välittäminen tulkkeeksi
• tulkinta - alkuperäisen lähdekielisen sanoman ymmärtäminen
• tulke - tulkkauksen tuloksena syntyvä kohdekielinen puhe

Suomen laissa viitataan sanalla tulkinta molempiin viimeksi mainituista, kuitenkin eri yhteyksissä ilman sekaannuksen vaaraa.

Hyvän tulkkeen edellytyksenä on, että tulkki tekee onnistuneen tulkinnan, ja osaa välittää tämän lopulliselle kuulijalle. Kuulija tekee tulkkeesta tietenkin oman tulkintansa, joka ihanteellisessa viestintätilanteessa on sama kuin se, mitä puheen pitäjä halusikin sanoa. On myös huomattava, että vaikka tulke olisi täydellinen niin puhujan ja kuulijan tulkinta siitä, mitä puhuja sanoi, voi joka tapauksessa olla erilainen. Ihmiset ymmärtävät toisensa päivittäin monissa yhteyksissä väärin ja tulkattu viestintä ei tee tässä poikkeusta.