Ero sivun ”Suzuki Kantarō” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: pt:Kantaro Suzuki |
Lco (keskustelu | muokkaukset) p typo |
||
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
Elokuussa 1944 hänet pyydettiin takaisin valtakunnanneuvoston presidentiksi. |
Elokuussa 1944 hänet pyydettiin takaisin valtakunnanneuvoston presidentiksi. |
||
Suzuki toimi viiden kuukauden ajan pääministerinä. |
Suzuki toimi viiden kuukauden ajan pääministerinä. Aikalaislähteiden mukaan Suzuki oli pääministerikaudellaan jo hieman seniilisoitunut, mutta Suzukin aiemmat meriitit ja arvovalta mahdollistivat Japanin hallinnon maltillisemman puolen rauhaan pyrkimisen. Suzukin pääministerikausi päättyi Japanin myönnyttyä liittoutuneiden vaatimukseen ehdottomasta antautumisesta. Suzuki piti antautumiskysymyksistä tärkeänä keisarin asemaa, joka olisi säilytettävä ennallaan yhä antautumisen jälkeenkin. 14. elokuuta 1945 Suzuki ilmoitti Japanin hyväksyvän liittoutuneiden [[Potsdamin julistus|Potsdamin julistuksessa]] määrittelemät ehdot antautumiselle. Suzuki erosi ilmoituksen jälkeen pääministerin tehtävistä. Suzuki joutui tekemänsä ilmoituksen jälkeen vielä murhayrityksen kohteeksi, kun kansallismielisistä nuorista upseereista koostunut joukko tunkeutui hänen kaupunkiasuntoonsa. Suzuki onnistui piiloutumaan vaatekomeroon ja vältti siten upseereiden kostoaikeet. |
||
[[Luokka:Japanilaiset poliitikot]] |
[[Luokka:Japanilaiset poliitikot]] |
||
Versio 1. elokuuta 2006 kello 18.09
Suzuki Kantarō (鈴木 貫太郎, 24. joulukuuta 1867 - 17. huhtikuuta 1948) paroni, amiraali ja poliitikko.
| Pääministerikausi: | 7. huhtikuuta 1945- 17. elokuuta 1945 yht. 133 päivää. |
| Edelsi pääministeri: | Koiso Kuniaki |
| Seurasi pääministeri: | Higashikuni Naruhiko |
Kiinan ja Japanin (1894-1895) sekä Japanin ja Venäjän (1904-1905) välisien sotien veteraani. Ensimmäisen maailmansodan aikana Suzuki toimi laivastoministeriön varaministerin virassa. Laivastonkomentajan tehtävistä, laivastonesikunnan komentajaksi 1925-1929. Suzuki nimitettiin 1929 suurkamariherraksi (jijucho) ja valtakunnanneuvoston jäseneksi. Vuoden 1936 sotilasvallankumous yrityksen yhteydessä Suzukia ammuttiin rintaan. Suzuki erosi haavoittumisensa jälkeen julkisenvallan palveluksesta.
Elokuussa 1944 hänet pyydettiin takaisin valtakunnanneuvoston presidentiksi. Suzuki toimi viiden kuukauden ajan pääministerinä. Aikalaislähteiden mukaan Suzuki oli pääministerikaudellaan jo hieman seniilisoitunut, mutta Suzukin aiemmat meriitit ja arvovalta mahdollistivat Japanin hallinnon maltillisemman puolen rauhaan pyrkimisen. Suzukin pääministerikausi päättyi Japanin myönnyttyä liittoutuneiden vaatimukseen ehdottomasta antautumisesta. Suzuki piti antautumiskysymyksistä tärkeänä keisarin asemaa, joka olisi säilytettävä ennallaan yhä antautumisen jälkeenkin. 14. elokuuta 1945 Suzuki ilmoitti Japanin hyväksyvän liittoutuneiden Potsdamin julistuksessa määrittelemät ehdot antautumiselle. Suzuki erosi ilmoituksen jälkeen pääministerin tehtävistä. Suzuki joutui tekemänsä ilmoituksen jälkeen vielä murhayrityksen kohteeksi, kun kansallismielisistä nuorista upseereista koostunut joukko tunkeutui hänen kaupunkiasuntoonsa. Suzuki onnistui piiloutumaan vaatekomeroon ja vältti siten upseereiden kostoaikeet.