Ero sivun ”Hawker Nimrod” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
malline lentokone2->lentokone |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4: | Rivi 4: | ||
| kuva = Hawker Nimrod El Amriya 1936.jpg |
| kuva = Hawker Nimrod El Amriya 1936.jpg |
||
| kuvateksti = Hawker Nimrod Mk I |
| kuvateksti = Hawker Nimrod Mk I |
||
| tyyppi = yksipaikkainen |
| tyyppi = yksipaikkainen kaksitasoinen tukialushävittäjä |
||
| suunnittelija = [[Sydney Camm]] |
| suunnittelija = [[Sydney Camm]] |
||
| valmistajat = Hawker Aircraft |
| valmistajat = Hawker Aircraft |
||
Rivi 25: | Rivi 25: | ||
| aseistus = 2 eteenpäin ampuvaa .303 konekivääriä<br>4 × 20 lb (9 kg) siivissä olevissa pommiripustimissa |
| aseistus = 2 eteenpäin ampuvaa .303 konekivääriä<br>4 × 20 lb (9 kg) siivissä olevissa pommiripustimissa |
||
}} |
}} |
||
'''Hawker Nimrod''' oli [[Fleet Air Arm|Britannian kuninkaallisen |
'''Hawker Nimrod''' oli brittiläisen Hawker Aircraft Limitedin suunnittelema ja [[Fleet Air Arm|Britannian kuninkaallisen laivaston ilmavoimille]] 1930-luvun alussa valmistama yksipaikkainen ja kaksitasoinen [[hävittäjä (lentokone)|hävittäjälentokone]]. |
||
== Suunnittelu ja käyttö== |
== Suunnittelu ja käyttö== |
||
Amiraliteetti määritteli 1926 laivaston ilmavoimien käytössä olleen Fairey Flycatcherin seuraajan vaatimukset N.21/26. Hawker Hoopoe testattiin vaatimusten perusteella vielä samana vuonna, ja tulosten perusteella Hawker sai tehtävän valmistaa vastaavan koneen varustettuna uudella Kestrel moottorilla. Siten vuonna 1930 Amiraliteetti julkaisi uudet vaatimukset 16/30, mikä pohjautui Hawkerin Kestrel -koneella saavutettuihin tuloksiin. Prototyyppi tunnettiin nimellä Norn ja sen tunnuksena oli H.N.1. Prototyyppi teki ensilentonsa alkuvuodesta 1930 ja toista vastaava konetta käytettiin maatesteihin sekä edelleen testattaessa kellukkeita ''HMS Ark Royalilla'', jolloin koneen tunnuksena oli SCD14. Amiraliteetti tilasi koneita, jolloin se nimettiin Nimrodiksi.<ref>Mason, Francis K. s. 211</ref> |
|||
Ensimmäinen tuotantokone S1577 lensi ensilentonsa 14. lokakuuta 1931 ohjaajanaan Sayer ja toinen S1578 teki ensilentonsa 31. lokakuuta. Nämä koneet olivat testattavana Brooklandsissa ennen niiden kuljetusta esiteltäviksi Japaniin. Koneet palasivat helmikuussa 1932 Britanniaan, jolloin esisarja oli juuri valmistunut. |
|||
Ensimmäiset Nimrod I sarjatuotantokoneet otettiin 1933 palveluskäyttöön [[Fleet Air Arm|Kuninkaallisen laivaston ilmavoimien]] 801., 802. ja [[803 Naval Air Squadron|803. laivueissa]]. |
Ensimmäiset Nimrod I sarjatuotantokoneet otettiin 1933 palveluskäyttöön [[Fleet Air Arm|Kuninkaallisen laivaston ilmavoimien]] 801., 802. ja [[803 Naval Air Squadron|803. laivueissa]]. |
||
Versio 26. toukokuuta 2012 kello 15.48
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Hawker Nimrod | |
---|---|
Hawker Nimrod Mk I |
|
Tyyppi | yksipaikkainen kaksitasoinen tukialushävittäjä |
Valmistaja | Hawker Aircraft |
Suunnittelija | Sydney Camm |
Miehistö | 1 |
Ensilento | 14. lokakuuta 1931 |
Käyttöönottovuosi | 1933 |
Valmistusmäärä | 92 |
Mitat | |
Pituus | 8,09 m |
Kärkiväli | 10,23 m |
Korkeus | 3,00 m |
Siipipinta-ala | 27,96 m² |
Nopeus | 311 km/h |
Tyhjäpaino | 1 413 kg |
Voimanlähde | |
Koneisto | 1 × Rolls-Royce Kestrel VFP |
Teho | 391 kW / 525 hv |
Aseistus | |
Aseistus |
2 eteenpäin ampuvaa .303 konekivääriä 4 × 20 lb (9 kg) siivissä olevissa pommiripustimissa |
Hawker Nimrod oli brittiläisen Hawker Aircraft Limitedin suunnittelema ja Britannian kuninkaallisen laivaston ilmavoimille 1930-luvun alussa valmistama yksipaikkainen ja kaksitasoinen hävittäjälentokone.
Suunnittelu ja käyttö
Amiraliteetti määritteli 1926 laivaston ilmavoimien käytössä olleen Fairey Flycatcherin seuraajan vaatimukset N.21/26. Hawker Hoopoe testattiin vaatimusten perusteella vielä samana vuonna, ja tulosten perusteella Hawker sai tehtävän valmistaa vastaavan koneen varustettuna uudella Kestrel moottorilla. Siten vuonna 1930 Amiraliteetti julkaisi uudet vaatimukset 16/30, mikä pohjautui Hawkerin Kestrel -koneella saavutettuihin tuloksiin. Prototyyppi tunnettiin nimellä Norn ja sen tunnuksena oli H.N.1. Prototyyppi teki ensilentonsa alkuvuodesta 1930 ja toista vastaava konetta käytettiin maatesteihin sekä edelleen testattaessa kellukkeita HMS Ark Royalilla, jolloin koneen tunnuksena oli SCD14. Amiraliteetti tilasi koneita, jolloin se nimettiin Nimrodiksi.[1]
Ensimmäinen tuotantokone S1577 lensi ensilentonsa 14. lokakuuta 1931 ohjaajanaan Sayer ja toinen S1578 teki ensilentonsa 31. lokakuuta. Nämä koneet olivat testattavana Brooklandsissa ennen niiden kuljetusta esiteltäviksi Japaniin. Koneet palasivat helmikuussa 1932 Britanniaan, jolloin esisarja oli juuri valmistunut. Ensimmäiset Nimrod I sarjatuotantokoneet otettiin 1933 palveluskäyttöön Kuninkaallisen laivaston ilmavoimien 801., 802. ja 803. laivueissa.
Nimrod I
Nimrod I oli yksipaikkainen Kuninkaallisen laivaston ilmavoimille rakennettu hävittäjä. Koneiden voimanlähteenä oli 477 hevosvoiman Rolls-Royce Kestrel II MS polttomoottori.
Nimrod II
Nimrod II oli yksipaikkainen Kuninkaallisen laivaston ilmavoimille rakennettu hävittäjä. Koneiden voimanlähteenä oli 608 hevosvoiman Rolls-Royce Kestrel V polttomottori. Lisäksi koneissa oli tukialukselle laskeutumista varten pysäytyskoukku. Koneiden pyrstön pinta-alaa kasvatettiin syyskuusta 1934 alkaen helpottamaan laskeutumista.
Yksi Nimrod II luovutettiin Japanin armeijan ilmavoimille nimellä AXH ja toinen Portugalin ilmavoimille.
Nimrødderne
Tanskan laivastolle luovutetut kaksi yksipaikkaista hävittäjää nimettiin Tanskassa Nimrødderneksi. Tanskassa rakennettiin 1934-1935 lisenssillä kymmenenen konetta nimellä L.B.V (Landbased Biplane 5). Koneista kahdeksan oli vielä käytössä 1940 Saksan hyökätessä maahan.
Tekniset tiedot (Nimrod Mk II)
- Suurin lentoonlähtöpaino: 1 841 kg
- Lakikorkeus: 8 535 m
Lähteet
- Mason, Francis K. Hawker Aircraft since 1920. London: Putnam, 1991. ISBN 0-85177-839-9
Aiheesta muualla
- ↑ Mason, Francis K. s. 211