Ero sivun ”Alfonso III (Asturia)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: sh:Alfonso III od Leona
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: be:Альфонса III Вялікі
Rivi 22: Rivi 22:
[[ast:Alfonso III d'Asturies]]
[[ast:Alfonso III d'Asturies]]
[[id:Alfonso III dari León]]
[[id:Alfonso III dari León]]
[[be:Альфонса III Вялікі]]
[[ca:Alfons III d'Astúries]]
[[ca:Alfons III d'Astúries]]
[[de:Alfons III. (Asturien)]]
[[de:Alfons III. (Asturien)]]

Versio 10. helmikuuta 2012 kello 13.29

Tiedosto:Jimena y Alfonso III. mini.jpg
Alfonso III vaimonsa Jimenan kanssa

Alfonso III oli Asturian eli Leónin kuningas vuosina 866–910[1] isänsä Ordoño I:n jälkeen.[2]

Isänsä tavoin Alfonso pyrki kasvattamaan vaikutusvaltaansa asuttamalla Douron alueen, jonne hän perusti useita linnoituksia. Tällä tavoin Kastiliasta (castille suomeksi linnoitus) muodostui tärkeä etuvartioasema Córdobaa vastaan. Alfonso myös tuki al-Andalusin kapinallisia sekä pieniä puoli-itsenäisiä muslimivaltioita. Hän oli läheisessä yhteistyössä Banu Qasin kanssa ja avusti Ibn Marwania tämän taistelussa Umaijadi-emiirejä vastaan. Yhteistyön tuloksena Ibn Marwan jopa luovutti vangitsemansa emiirin pääministerin Alfonson käsiin. Pian tämän jälkeen Ibn Marwanin oli paettava Alfonson luo, jolloin Córdoban emiiri Muhammad I johti suuren armeijansa Asturiaan. Alfonso otti 878 suuren voiton vastustajastaan Polvorariassa ja kenties ensimmäistä kertaa Córdoban emiiri joutui anomaan rauhaa kristityltä ruhtinaalta. Rauhan solmimisen jälkeen emiiri keskitti voimansa omia kapinallisiaan, muun muassa Ibn Marwania, vastaan.[3]

Alfonson voitto houkutteli pakolaisia al-Andalusista. Hän jatkoi Douron laakson asuttamista Zamorassa, Torossa ja Simcasissa. Samalla hän julistautui muinaisten visigoottien jälkeläiseksi, ja tuossa ominaisuudessa hän vaati johtoasemaa kristittyjen ruhtinaiden keskuudessa.[4]

Alfonson hallinnon viimeisiä vuosia varjosti hänen poikiensa kapinointi. Isänsä kuoltua nämä jakoivat valtakunnan siten, että García I (910–914) sai Leónin ja Kastilian, Ordoño II (910–925) Galician ja Fruela II (910–925) Asturian ja Oviedon.[5]

Lähteet

  • O´Callaghan, J.F.: A history of Medieval Spain. United Kingdom: Cornell University, 1975. ISBN 0-8014-0880-6. (englanniksi)

Viitteet

  1. O´Callaghan, s.678
  2. O´Callaghan, s.112
  3. O´Callaghan, s.113
  4. O´Callaghan, s.115
  5. O´Callaghan, s.120