Lähdekoodi sivulle Substanssi

'''Substanssi''' eli '''perusaines''' on [[filosofia]]ssa perinteisen [[ontologia|ontologian]] käsite, jolla tarkoitetaan pysyvää itsenäistä [[olio (filosofia)|oliota]].<ref name="Kielitoimiston sanakirja">{{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja | Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}}</ref> Substanssi on olio, joka voi olla olemassa itsenäisesti, muista olioista riippumatta.

'''Substanssiteoria''' (joskus ''substraattiteoria'') on ontologinen teoria olioiden luonteesta. Sen mukaan substanssi on erillinen sen [[ominaisuus|ominaisuuksista]]. 

Substanssi on usein määritelty sellaiseksi olion keskeiseksi ominaisuudeksi, jonka hävitessä myös kokonaisuus häviäisi. Esimerkiksi poikamiehen substanssi on [[naimattomuus]], sillä naimisissa oleva poikamies ei olisi poikamies. Substanssin vastakohtana pidetään '''aksidenssia''', joka vaatii jonkun substanssin ollakseen olemassa, ja joka voi muuttua ilman, että substanssi katoaa. Esimerkiksi poikamiehelle on poikamieheyden kannalta yhdentekevää, onko hän punatukkainen vai ei.

Arkikielessä ja luonnontieteissä substanssilla tarkoitetaan usein ''ainesta''. Substanssi on usein, kuten [[Aristoteles|Aristoteleella]] ja erityisesti [[John Locke]]lla, yhdistynyt [[substraatti (filosofia)|substraatin]] (''hypokeimenon'') käsitteen kanssa. Näitä merkityksiä ei kuitenkaan tule sekoittaa substanssiin [[entiteetti]]en [[luokka (filosofia)|luokan]] merkityksessä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Juti, Riku | Nimeke=Johdatus metafysiikkaan | Sivu=213 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2001 | Tunniste=ISBN 951-662-821-4}}</ref>
 
== Substanssikäsityksiä ==

[[Aristoteles]] luki substanssin yhdeksi olevan [[kategoria (filosofia)|kategoriaksi]]. Kirjoituksessa ''[[Organon|Kategoriat]]'' annetun määritelmän mukaan substansseja ovat kaikenlaiset oliot. Aristoteles erotteli toisistaan ensimmäiset substanssit eli [[partikulaari|yksilöt]] ja toiset substanssit eli [[suku ja laji|suvut ja lajit]].<ref>Aristoteles: ''Kategoriat'' 5, 2a10-4b20; Carlson, Lauri: Selitykset edelliseen, s. 256.</ref> ''[[Metafysiikka (Aristoteles)|Metafysiikassa]]'' annetun määritelmän mukaan substanssi tarkoitti sekä 1) yksinkertaisia olioita, perimmäistä substraattia, jota ei enää [[predikointi|predikoida]] mistään muusta, kuten maata, tulta, vettä sekä kappaleita yleisesti, sekä niiden osia; että 2) ominaisuutta, joka määrittää olion olevan jokin '[[mikyys ja tämyys|tämä]]', ja jonka hävitessä myös kokonaisuus häviäisi, kuten jonkun asian hahmo tai [[muoto (filosofia)|muoto]].<ref>Aristoteles: ''[[Metafysiikka (Aristoteles)|Metafysiikka]]'' V.8.</ref>

[[Stoalaisuus|Stoalaisille]], jotka katsoivat kaiken olevan [[aine]]ellista, substanssi oli sama kuin [[substraatti (filosofia)|substraatti]], ensimmäinen aines, josta kaikki on tehty.

[[1600-luvun filosofia]] jatkoi aristoteelista perinnettä. [[René Descartes]]in mukaan substanssi on olio, jossa havaitut ominaisuudet ovat:

{{Sitaatti|Substanssiksi kutsutaan jokaista oliota, jossa jokin mitä havaitsemme [eli ominaisuus, kvaliteetti tai attribuutti] on välittömästi, kuten subjektissa, tai jonka kautta jokin havaitsemamme on olemassa.<ref>Descartes, René: ''Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta'', Vastaus toisiin vastaväitteisiin. AT VII, 161–162. Suomennos Tuomo Aho ja Mikko Yrjönsuuri (s. 136).</ref>}}

[[Baruch Spinoza]] määritteli substanssin tarkoittavan olion keskeisintä olemusta, joka ei tarvitse mitään muuta ollakseen olemassa:

{{Sitaatti|Substanssilla ymmärrän sitä, joka on itsessään ja käsitetään itsensä kautta; sen käsite ei toisin sanoen vaadi jonkun toisen olion käsitettä, josta se pitäisi muodostaa.<ref>Spinoza, Benedictus de: ''Etiikka'' osa I, määritelmä III. Suomennos Vesa Oittinen (s. 43).</ref>}}

Substanssit on käsitetty joksikin, joilla on ominaisuuksia ja moodeja eli tiloja. Substanssin käsite auttaa selittämään esimerkiksi tilojen muutoksia. Otetaan esimerkiksi pieni määrä vettä ja jäädytetään se jääksi. Substanssiteorian mukaan on olemassa yksi substanssi, joka säilyy muuttumattomana tämän muutoksen aikana. Tämä substanssi on sekä nestemäistä vettä että kiinteää jäätä. Substanssiteorian mukaan jää ei syrjäytä vettä, vaan kyseessä on sama ”aines”, eli substanssi. Mikäli tämä pitää paikkansa, tästä seuraa, etteivät esimerkiksi veden märkyys ja jään kovuus ole olennaisia tälle alla olevalle substanssille &mdash; sen sijaan ne ovat vain veden aksidensseja.

[[Aristoteelinen näkemys jumalasta]] piti [[Jumala]]a sekä ontologisesti että [[kausaliteetti|kausaalisesti]] kaikkia muita substansseja edeltävänä; esimerkiksi Spinoza katsoi, että Jumala on ainoa olemassa oleva substanssi. Spinozan mukaan substanssi on yksi ja jakamaton, mutta sillä on useita eri moodeja; se mitä yleensä kutsumme luonnolliseksi maailmaksi kaikkine yksilöineen, on läsnä Jumalassa: tästä tuli tunnettu lause ''Deus sive Natura'' (”Jumala eli luonto”).

Nykyaikaisessa metafysiikassa substanssin olennaisia piirteitä ovat yksilöllisyys, tunnistettavuus, riippumattomuus ja pysyvyys muutoksessa. Yksilöllisyys tarkoittaa sitä, että substanssi ei ole universaali vaan partikulaari, jotain, josta voidaan sanoa 'tämä'. Tunnistettavuus tarkoittaa sitä, että yksilöolion tunnistamisen kannalta oleelliset ominaisuudet on pystyttävä erottamaan epäoleellisista ja luettelemaan. Riippumattomuus tarkoittaa sitä, että substanssi on loogisesti kykenevä itsenäiseen olemassaoloon, vaikka mitään muuta ei olisikaan olemassa. Pysyvyys muutoksessa tarkoittaa sitä, että substanssilla on oltava pysyvä olemus, johon nähden jotkin sen ominaisuudet voivat muuttua niin, että substanssi säilyy.<ref>Juti 2001, s. 214–224.</ref>

== Substanssiteorian käsitteitä ==

=== Paljaat partikulaarit ===

Olion ''paljas [[partikulaari]]'' on tekijä, jota ilman olio ei olisi olemassa, toisin sanoen sen substanssi, joka on olemassa itsenäisesti olion ominaisuuksiin nähden. Se on ''paljas'', koska sillä ei ole mitään ominaisuuksia, ja ''partikulaari'' eli yksilöolio, koska se ei ole abstrakti. Ominaisuuksien, joita substanssilla on, sanotaan inheroivan substanssia.<ref name="Teinonen-I">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.helsinki.fi/teol/steol/opiskelu/sanakirja/I.pdf | Tekijä=Teinonen, Seppo A. | Nimeke=Inherenssi | Julkaisu=Teologian sanakirja | Julkaisija=Systemaattisen teologian laitos, Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta | Viitattu=21.11.2008}}</ref>

=== Inherenssi ja partisipaatio ===

[[Inherenssi]] (tarttuminen, tarttuneisuus)<ref name="Teinonen-I"/> on suhde substanssin ja sen ominaisuuksien välillä. Substanssiteorian mukaan esimerkiksi lauseessa ”omena on punainen” on kyse siitä, että punaisuuden ominaisuus inheroi omenan substanssia.
<!--
Substance theory considers to be clear the meaning of the apple having the property of redness or the property of being juicy, and that a property's inherence in a substance is similar to, but not identical with, being part of the substance.

Thus, Aristotle wrote:
<blockquote>
"By being 'present in a subject' I do not mean present as parts are present in a whole, but being incapable of existence apart from the said subject."'' (''[[Categories (Aristotle)|The Categories]] 1<sup>a</sup> 24-26)
</blockquote>
-->

Päinvastainen suhde on [[partisipaatio]] eli osallistumissuhde. Edellisessä esimerkissä on kyse siitä, että omenan substanssi partisipoi punaisuuden ominaisuuteen.
<!--
== Substanssiteorian perustelut ==

Two common [[argument]]s supporting substance theory are the argument from grammar and the argument from conception.

=== Kieliopillinen perustelu ===

The argument from grammar uses [[traditional grammar]] to support substance theory. For example, the sentence, "Snow is white," contains a subject, "snow", and the assertion that the subject is white. The argument holds that it makes no grammatical sense to speak of "whiteness" disembodied, without snow or some other subject that ''is'' white. That is, the only way to make a meaningful claim is to speak of a subject and to predicate various properties of it. Substance theory calls this subject of predication a substance. Thus, in order to make claims about physical objects, one must refer to substances, which must exist in order for those claims to be meaningful.

Many ontologies, including [[bundle theory]], reject the argument from grammar on the basis that a grammatical subject does not necessarily refer to a metaphysical subject. Bundle theory, for example, maintains that the grammatical subject of statement refers to its properties. For example, a bundle theorist understands the grammatical subject of the sentence, "Snow is white", as a referent to a bundle of properties, including perhaps the containing of ice crystals, being cold, and being a few feet deep. To the bundle theorist, the sentence then modifies that bundle of properties to include the property of being white. The bundle theorist, then, maintains that one can make meaningful statements about bodies without referring to substances that lack properties.

=== Käsitteeseen vetoava perustelu ===

Another argument for the substance theory is the argument from conception. The argument claims that in order to conceive of an object's properties, like the redness of an apple, one must conceive of the object that has those properties. According to the argument, one cannot conceive of redness, or any other property, distinct from the thing that has that property. The thing that has the property, the argument maintains, is a substance. The argument from conception holds that properties (e.g. redness or being four inches wide) are inconceivable by themselves and therefore it is always a substance that has the properties. Thus, it asserts, substances exist.

A criticism of the argument from conception is that properties' being of substances does not follow from inability to think of isolated properties. The bundle theorist, for example, says that properties need only be associated with a bundle of other properties, which bundle is called an ''object''. The critic maintains that the inability for an individual property to exist in isolation does not imply that substances exist. Instead, he argues, bodies may be bundles of properties, and an individual property may simply be unable to exist separately from such a bundle.
-->
== Substanssikäsitteen kritiikki ==

=== Kimpputeoria ===

{{Pääartikkeli|[[Kimpputeoria]]}}

Kimpputeoria on substanssiteorian suora vastakohta. Sen mukaan kaikki yksilöoliot ovat pelkästään ominaisuuksiensa kokoelmia tai ”kimppuja”.
Kimpputeoria hyökkää ennen kaikkea paljaiden partikulaarien ajatusta vastaan. Sen mukaan ominaisuuksista paljaita olioita ei voida käsittää. 
<!--
:Välttämättä, jokaiselle konkreettiselle entiteetille <math>a</math> ja mille tahansa entiteetille <math>b</math>, jos <math>b</math> on <math>a</math>:n ainesosa, tällöin <math>b</math> on ominaisuus.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://socrates.berkeley.edu/~fitelson/125/lecture_11_2x2.pdf | Tekijä=Fitelson, Branden | Nimeke=Philosophy Lecture: Concrete Particulars | Viitattu=21.11.2008}}</ref>

===Indiscernibility===
The [[indiscernible|indiscernibility]] argument from the substance theorist targets those bundle theorists who are also metaphysical realists. Metaphysical realism uses repeatable entities known as ''universals'' exemplified by concrete particulars to explain the phenomenon of attribute agreement. Substance theorists then say that bundle theory and metaphysical realism can only coexist by introducing an [[identity of indiscernibles]] creed, which substance theorists suggest is incoherent. The '''identity of indiscernibles''' says that any concrete particular that is numerically different from another must have its own qualitive properties, or attributes.

Since bundle theory states that all concrete particulars are merely constructions or 'bundles' of attributes, or qualitive properties, the substance theorist's indiscernibility argument claims that the ability to recognize numerically different concrete particulars, such as concrete objects, requires those particulars to have discernible qualitative differences in their attributes and that the metaphysical realist who is also a bundle theorist must therefore concede to the existence of 'discernible (numerically different) concrete particulars', the 'identity of indiscernibles', and a 'principle of constituent identity'.

===Discernible concrete particulars===
:Necessarily, for any complex objects, <math>a</math> and <math>b</math>, if for any entity, <math>c</math>, <math>c</math> is a constituent of <math>a</math> if and only if <math>c</math> is a constituent of <math>b</math>, then <math>a</math> is numerically identical with <math>b</math>.

The indiscernibility argument points out that if bundle theory and discernible concrete particulars theory explain the relationship between attributes, then the identity of indiscernibles theory must also be true:

===Identity of indiscernibles===
:Necessarily, for any concrete objects,<math>a</math> and <math>b</math>, if for any attribute, Φ, Φ is an attribute of ''a'' if and only if Φ is an attribute of ''b'', then ''a'' is numerically identical with ''b''.

The indiscernibles argument then asserts that the identity of indiscernibles is false. For example, two different pieces of printer paper can be side by side, numerically different from each other. However, the argument says, all of their qualitive properties can be the same (e.g. both can be white, rectangular-shaped, 9 x 11 inches...). Thus, the argument claims, bundle theory and metaphysical realism cannot both be correct.

However, bundle theory combined with '''trope theory''' (as opposed to metaphysical realism) is immune to the indiscernibles argument. The immunity stems from the fact that each trope (attribute) can only be held by one concrete particular, thus qualitive indiscernible objects can exist while being numerically identical and the ''identity of indiscernibles'' therefore does not hold.
-->

=== Eksistentialistinen kritiikki ===

[[Friedrich Nietzsche]], ja hänen jälkeensä muun muassa [[Martin Heidegger]], [[Michel Foucault]] ja [[Gilles Deleuze]], hylkäsi ajatuksen substanssista samalla kun ajatuksen [[subjekti (filosofia)|subjektista]]. Heidegger katsoi Descartesin tarkoittaneen substanssilla jotain, jonka ymmärrämme sellaiseksi [[entiteetti|entiteetiksi]] joka ''on'' sellaisella tavalla, ettei se tarvitse ''olemiseensa'' muita entiteettejä. Siksi ainoastaan Jumala on substanssi ''ens perfectissimus'', täydellisimpänä olevana. Heidegger osoitti, että substanssin ja subjektin käsitteiden välillä on erottamaton suhde, ja puhui tämän vuoksi ”ihmisen” ja ”ihmiskunnan” sijaan ”[[Dasein]]ista”, joka ei ole subjekti eikä substanssi.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Cucen, A. Kadir | Nimeke=Heidegger's Critique of Descartes' Metaphysics | Osoite=http://www20.uludag.edu.tr/~kadir/Roma.pdf | Viitattu=21.11.2008 | arkisto=https://web.archive.org/web/20081122125256/http://www20.uludag.edu.tr/~kadir/Roma.pdf | arkistoitu=22.11.2008 }}</ref>

== Katso myös ==

* [[Hypostaasi]]
* [[Ousia]]
* [[Substraatti (filosofia)|Substraatti]]

== Lähteet ==

{{Viitteet|sarakkeet}}

== Aiheesta muualla ==

* {{SEP | Id=substance | Nimeke=Substance | Tekijä=Robinson, Howard}}

{{Käännös|:en:Substance theory}}

[[Luokka:Filosofian termit]]
[[Luokka:Ontologia]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]