Lähdekoodi sivulle Subliimi

[[Tiedosto:John Robert Cozens 002.jpg|thumb|250px|John Robert Cozens, ''[[Nemijärvi]] ja Genzanon kaupunki'', 1777. Maiseman jylhyys tuli subliimin visuaalisen kokemisen lähteeksi 1700-luvulta alkaen.]]
{{Malline:Romantiikka}}
'''Subliimi''' ({{k-la|sublimis}}, katsoa ylöspäin jostakin) eli '''ylevä''' on [[esteettinen kategoria]] ja [[tunne|tunnetila]]. Subliimilla viitataan eri asiayhteyksissä johonkin valtavaan, jota ei voi mitata, laskea, jäljitellä tai verrata muihin. Laajasti käsitettynä tämä valtavuus voi olla [[luonto|fyysistä]], [[moraali]]sta, älyllistä, [[metafysiikka|metafyysistä]] tai [[taide|taiteellista]]. Subliimiin on yleensä viitattu puhuttaessa [[luonnonilmiö]]istä, kuten jylhästä vuoristosta tai raivoavasta merestä. Subliimi voidaan liittää myös ihmisiin, kuten suuriin persoonallisuuksiin, sotasankareihin, keksijöihin ja marttyyreihin. Näin laajasti käsitettynä subliimilla tarkoitetaan ylipäätään jotakin valtavaa ilmiötä tai asiaa.

== Subliimi esteettisenä kategoriana ==
Subliimi voi olla myös tunnetta kuvaava sana. Tällöin se on yksi [[Esteettinen kategoria|esteettisistä kategorioista]]. Subliimin kokemusta on esteettisissä tutkimuksissa kuvailtu kohonneena itsetuntona.<ref name="Nimetön-rFqz-1">Krohn 1965, s. 105.</ref> Siihen liittyy myös muita tunteita kuten hämmästystä, kunnioitusta ja ihmettelyä. Subliimi on nautinnollinen tunne, vaikka sen alkuperäisenä syynä jotkut tutkijat pitävät mielipahan tunteita, kuten pelkoa tai pienuuden tunnetta.<ref>Laurila 1911, s. 146–147.</ref> Yksinkertaisesti sanottuna subliimin kokemuksen lähde voi olla mikä tahansa ihmisen itsesuojeluun liittyvä asia<ref>Schama 1995, s. 447–462.</ref>.

== Subliimin rinnastus pyhyyteen ==
Jotkut estetiikan tutkijat lukevat myös uskonnollisen kokemuksen subliimin joukkoon, koska siinä on mukana ylevälle tyypillistä kunnioituksen sekaista hämmästystä.<ref>Krohn 1965, s. 104.</ref> Teologi [[Rudolf Otto|Rudolf Otton]] mielestä subliimi ei ole sama kuin [[Pyhä|pyhyyden kokemus]], koska pyhässä on suurempi voimalataus. Hänen mukaansa, samalla kun se luo levottomuutta, pyhyyden kokemus antaa ihmiselle myös onnen.<ref>Wikström 2004, s. 64.</ref> Ottolle uskonnollisen kokemuksen syy on [[Transsendenssi|transsendenttinen]].

== Subliimi estetiikan historiassa ==

=== Antiikin filosofia ===
Subliimi-käsitteen syntyminen liittyy uuden ajan murrokseen ja se tuotiin kauneuskeskusteluun mukaan 1700-luvun alussa. Sitä ennen subliimia oli käytetty [[tyyli]]ä kuvaavana terminä antiikin ajalta olevassa tyylitutkielmassa [[Peri hypsous|''Perì hýpsous'']]. Teoksen nimi kääntyy kirjaimellisesti ”korkeasta” ja se käsittelee tyyliä jota voisi sanoa korkealentoiseksi. Toisinaan sen merkitys vivahtaa voimakkaaseen, intensiivisen suureen tai valtavaan.<ref>''Korkeasta tyylistä'' 1918, s. 9.</ref> ”Korkea” on käännetty latinankielessä subliimiksi, jota on käytetty myös muiden kielten käännöksissä<ref>Kinnunen & Oksala 1977, s. 123</ref>. Se ei vastaa kuitenkaan nykyaikaista subliimi-käsitettä<ref>''Korkeasta tyylistä'', s. 10</ref>. Tutkielma kirjoitettiin todennäköisesti ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Kirjoittajasta ei ole päästy yksimielisyyteen, mutta häntä kutsutaan yleisesti Pseudo-Longinukseksi. Tutkielman vaikutus myöhempien aikojen taideteorioihin on kuitenkin ollut huomattava 1500-luvulta alkaen, jolloin se julkaistiin ensimmäisen kerran painettuna. 1800-luvulle saakka se leimasi kaikkea esteettistä keskustelua.<ref>Kinnunen & Oksala 1977, s. 122–131.</ref>

=== Brittiläinen filosofia ===
[[Tiedosto:Mythen (ganz).JPG|thumb|200px|Grosser Mythen, [[Schwyz (kaupunki)|Schwyz]]issä, Sveitsin Alpeilla. Brittiläiset ''grand tour'' -matkaajat kirjoittivat subliimista 1600- ja 1700-luvuilla, kuvaten aluksi luonnon kohteita subliimeina.]]
1700-luvulla koettiin suuria muutoksia estetiikan historiassa, kun kauneuskeskusteluun tuotiin lisää uusia elämyskäsitteitä, sekä kehitettiin teorioita ihmisen sielullisista kyvyistä. Uusiksi käsitteiksi tulivat mukaan muun muassa subliimi ja [[pittoreski]]. Kauneuden lähialueiden mukaan tuominen voidaan nähdä joko kauneuden hajottamisesta osiin tai sen täydentämisenä lisäkäsittein. Se johti rikkaampiin ja asiantiloja paremmin kuvaaviin teorioihin, mutta samalla monimutkaisti ja epäyhtenäisti niitä.<ref>Dickie 1990, s. 17–18.</ref> Voimakkaimmaksi näistä uusista käsitteistä kasvoi ajan myötä juuri subliimi.<ref name="Nimetön-rFqz-2">Haapala & Pulliainen 1998, s. 28.</ref>

Subliimi nousi yleisen keskustelun aiheeksi, kun 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa eräät englantilaiset matkailijat kirjoittivat kokemuksiaan ''[[Grand Tour]]'' -matkoiltaan. Grand Tour oli rikkaiden nuorten miesten tekemä pitkäkestoinen matka Englannista Ranskaan, [[Alpit|Alppien]] yli Italiaan ja takaisin. Muun muassa [[Lordi Shaftesbury|Anthony Ashley Cooper]] (eli lordi Shaftesbury), [[John Dennis]] ja [[Joseph Addison]] matkustivat Alppien yli ja kuvailivat kirjoituksissaan sen herättämiä tuntemuksia. He kertoivat siellä kokemistaan kauhun, sopusoinnun ja epätoivon tunteista, jotka kaikki tuntuivat oudon nautinnollisilta. Kirjoittajat eivät käyttäneet subliimi-sanaa yksimielisesti, vaan omia laatusanojaan kuvauksissaan. Elämykset olivat näissä kirjoituksissa enemmänkin visuaalisia, kuin antiikin ajan [[Retoriikka|retorisia]]. Jo 1700-luvun puolessa välissä puhe subliimista oli muodikasta.<ref>Phillips 1998, s. X.</ref>

Addison käsitteli ''[[The Spectator]]'' -lehdessä näitä kokemuksia, varsinkin kirjoituksessaan ''Pleasures of the Imagination''.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = "O." (Joseph Addison) | Otsikko = | Julkaisu = The Spectator | Ajankohta = 21.6.1712 | Vuosikerta = | Numero = 411 | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = George Routledge and Sons (1891) | Selite= | Tunniste= | www = http://www.gutenberg.org/files/12030/12030-h/12030-h/SV2/Spectator2.html#section411 | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 16.11.2010 | Kieli = {{en}}| Lopetusmerkki = }}</ref>

==== Edmund Burke ====
[[Tiedosto:Joseph Wright 001.jpg|thumb|200px|Joseph Wright, [[Vesuvius]] purkautuu, 1774.]]
Irlantilainen [[Edmund Burke]] muotoili ensimmäisenä teorian subliimista erottaen sen omaksi kategoriakseen kauneudesta. Edellä mainittuja matkakirjoituksia ja niiden innoittamaa runoutta pidetään alkusysäyksenä Burken subliimin tutkimukselle. Hänen kauneutta ja subliimia käsittelevä teoksensa ''[[A Philosophical Enquiry Into The Origin Of Our Ideas Of The Sublime And Beautiful]]'' julkaistiin vuonna 1757. Burken mukaan ”subliimi on nautinnollinen tunne, mielihyvää, joka syntyy pystyessämme tarkkailemaan kauhistuttavaa asiaa ilman että se on suoraan vaaraksi itsellemme”.<ref>Burke 1998, s. 36.</ref> Eli subliimi koetaan tarkkailtaessa pelottavaa ilmiötä turvallisen välimatkan päästä. Tutkielmassaan Burke nostaa esiin myös muita asioita, jotka saavat aikaan subliimin kokemuksen, kuten valtavat ja äärettömät asiat, mutta näissä kaikissa hän näkee pelon tunteen olevan mukana jollain tavoin. Tämä ajatus on synnyttänyt niin sanotun [[pelkoteoria]]n.

Burke eritteli subliimin ihmisessä aiheuttamia tunteita. Hänen mukaansa suurin niistä on hämmästys (''astonishing''), joka täyttää ihmismielen kokonaan. Tässä hämmästyksessä on mukana jonkin verran kauhun tunnettakin. Muita vähäisempiä subliimin aiheuttamia vaikutuksia on ihailu (''admiration''), palvonta (''reverence'') ja kunnioitus (''respect'').<ref>Burke 1998, s. 53.</ref>

=== Saksalainen filosofia ===

==== Immanuel Kant ====
[[Tiedosto:St-peter's-viviano-codazzi-prado-1630.jpg|thumb|Viviano Codazzi, ''Rooman [[Pietarinaukio|Pietarinaukio]]'', noin 1630. Kant viittasi Pietarinaukioon "suurenmoisena" käyttäen sanaa kohteista, jotka tuottavat sekä kauniin että subliimin tunteita.]]
[[Immanuel Kant]] kehitti Burken esittämää subliimin teoriaa. Kantin mukaan ylevä on kohottava tunne, kun pystymme järkemme avulla pääsemään eroon valtavuuden ahdistavuudesta. Tuolloin olemme yhteydessä järkemme kautta tuonpuoleiseen todellisuuteen, ja pystymme muodostamaan mielikuvia yhä mahtavammista ilmiöistä. Sen takia suurin ja vahvinkin subliimin syy on mitätön, eikä se voi lannistaa ihmistä. Kantin teoria vaatii uskoa yliluonnolliseen todellisuuteen.<ref>Vuorinen 1993, s. 202–205.</ref> Se poikkeaa myös Kantin yleisesteettisestä teoriasta. Kauniin kohdalla Kant nojautuu [[Maku (estetiikka)|makuun]] ja tunteeseen, mutta ylevän kohdalla järkeen.<ref>Krohn 1965, s. 44.</ref>

Kant jakoi subliimin [[Matemaattinen|matemaattiseen]] ja dynaamiseen. Matemaattinen ylevä liittyy kokoon. Se syntyy ilmiön ylittäessä mielikuvituksemme edellytykset, esimerkiksi tähtitaivaan valtavuuden. Dynaaminen subliimi perustuu voimaan. Jokin mielletään pelottavaksi – voimakkaaksi tai uhkaavaksi – kuitenkin niin ettei sitä pelätä, vaan ainoastaan ajatellaan vastarintamme olevan turhaa.<ref>Vuorinen 1993, s. 203-204.</ref>

==== Saksalainen idealismi ja romantiikka ====
[[Tiedosto:ViaMala Goethe.jpg|thumb|200px|[[Goethe]], ''Via Mala'', 1788.]]
[[saksalainen idealismi|Saksalaisessa idealismissa]] ja [[romantiikka|romantiikassa]] subliimista tuli keskeinen 1800-luvulla.<ref name="Nimetön-rFqz-2"/> Subliimi sai näissä [[Spekulatiivinen filosofia|spekulatiivisen filosofian]] teorioissa [[Idealismi|idealistisia]] muotoja. Filosofit korostivat teorioissaan äärettömyyden ainesta, eli rajattomuutta ja tyhjentämättömyyttä.<ref>Hirn 1949, s. 133.</ref>

Tämän ajan tunnettuja filosofeja ovat [[Friedrich von Schelling]], [[G. W. F. Hegel]] ja [[Friedrich Vischer]]. Schellingin mukaan subliimi on äärettömän sisältyminen äärelliseen. Hegelin mukaan subliimi on [[Aate|aatteen]] yritys ilmaista koko äärettömyyttään. Vischerin mukaan subliimin suhde ilmiöön on kielteinen, kamppaileva, eli se ei sulaudu siihen kuten kauniissa.<ref>Hirn 1949, s. 134.</ref>

== Miten subliimi syntyy? ==

=== Pelkoteoria ===
Subliimin kokemuksen henkisestä prosessista on oltu eri mieltä. Edmund Burke esitti, että subliimin pohjalla olisi aina jonkinlainen pelko. Kaikki eivät kuitenkaan ole olleet samaa mieltä tästä niin sanotusta pelkoteoriasta. Eräät esteetikot, kuten [[Gustav Fechner]], [[Theodor Lipps]] ja [[Johannes Volkelt]], hylkäsivät kokonaan pelon subliimin aiheuttajana. Heidän mielestään pelolla tai ylipäätään millään mielipahalla ei ole tekemistä ylevän kokemuksen kanssa. Subliimi on ainoastaan mielihyvää aiheuttava, kohottava, kokemus.<ref name="Nimetön-rFqz-1"/> Volkeltin mukaan mielipahan tunne ylevän pohjana on jopa estetiikan taru. Ylevään kuuluva itsetunnon kohoaminen saattaa tosin esiintyä aikaisemman mielipahantunteen vastavaikutuksena, mutta se ei ole välttämätöntä kyseiselle tunnelmalajille.<ref>Hirn 1949, s. 136.</ref> Esimerkiksi [[Kaarle_Sanfrid_Laurila|K. S. Laurila]] halusi selittää pelon pois ja korvata sen muilla mielipahan käsitteillä, kuten ahdistavalla, masentavalla ja nujertavalla.<ref>Krohn 1965, s. 107.</ref>.

Joidenkin mielestä pelko tai mielipaha on ollut ensin kokijalla, mutta ne voitettuaan tunteet korvautuvat mielihyvällä mahdollistaen ylevän kokemisen. Tämän pelon häviäminen tarkoittaisi kantilaista pyyteetöntä mielentilaa, mikä mahdollistaa esteettisen tarkastelun, mitä mieltä on [[Yrjö Hirn]].<ref>Hirn 1949, s. 106-139.</ref> [[Eino Krohn|Eino Krohnin]] mukaan mielipaha tai turvallinen välimatka ei tee kokemasta ylevää, vaan lisäksi tarvitaan myös [[esteettinen asenne]]<ref name="Nimetön-rFqz-1"/>.

=== Tunnestautumisteoria ===
[[Tiedosto:Caspar David Friedrich - Wanderer above the sea of fog.jpg|thumb|200px|[[Caspar David Friedrich]], ''Vaeltaja sumumeren yllä'', 1817. Romantiikan taiteilijat käyttivät 1800-luvulla luonnon mahtavuutta subliimin ilmaisemiseen.]]
Subliimia on pyritty selittämään tunnestautumisperiaatteen ({{k-de|Einfühlung}}) avulla, jota kehiteltiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Tämän teorian alullepanija oli [[Friedrich Vischer]]. Hän selitti, että kun luonnonilmiöt tuntuvat sisältävän tiettyjä tunnelaatuja, se johtuu siitä, että ihminen [[Projisointi|heijastaa]] omia tunteitaan niihin ja siten vastaanottaa ne ikään kuin ilmiöön kuuluvina.<ref>Krohn 1965, s. 54.</ref> Subliimin kohdalla tämä tarkoittaa, että valtava kohottaa ihmisen luokseen ja lainaa hänelle esteettisessä kuvittelussa osan omaa suuruuttaan. Tällöin tuntuu, että ihmisessä itsessä on jotain samaa ylevän kanssa. Siitä seuraa, että ahdistavaa mielipahan elämystä seuraa "kohonnut itsetunto".<ref>Hirn 1949, s. 138.</ref> Tunnestautumista on myös arvosteltu muun muassa vastaväitteellä, että havainnoijan oma tunnelaatu voi olla erilainen tai ristiriidassa havaitsemaansa, esimerkiksi maiseman tunnelmaan.<ref>Krohn 1965, s. 138.</ref>

Johannes Volkelt selittää ongelmaa siten, että tunnelmalaatujen havaitsemisessa ei voi huomata mitään tietoista yhdyssidettä [[minä]]än. Tunnestautuminen tapahtuu sen sijaan tiedostamattomasti.<ref>Krohn 1965, s. 138–139.</ref> [[Maximilian Beck]] arvosteli Volkeltin teoriaa sanoen, että oletettu alitajuinen tunne ei kasva hitaasti, eikä tule tietoisuuteen, vaan on välittömästi voimakkaasti ristiriitainen kokijan tunteiden kanssa.<ref>Krohn 1965, s. 139.</ref>

== Katso myös ==
* [[Maisemamaalaus#Maisemamaalauksen sanastoa|Maisemamaalauksen sanastoa]]
* [[Pittoreski]]

== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Burke, Edmund | Nimeke=A philosophical enquiry into the origin of our ideas of the sublime and beautiful | Selite=(Alkuteos 1757.) Edited with an introduction by Adam Phillips. Oxford world’s classics | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Oxford University press | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 0-19-283580-7 | www=http://www.bartleby.com/24/2/ | www-teksti=Alkuteoksen verkkoversio | Kieli={{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Dickie, George | Nimeke=Estetiikka: Tutkimusalue, käsitteitä ja ongelmia | Selite=(Aesthetics: An introduction, 1971.) Suomentanut Heikki Kannisto. Tietolipas 86. - 2. painos | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen kirjallisuuden seura | Vuosi=1990 | Tunniste=ISBN 951-717-252-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Haapala, Arto & Pulliainen, Ukri | Nimeke=Taide ja kauneus: Johdatus estetiikkaan | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kirjapaja | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 951-625-375-X}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Hirn, Yrjö | Nimeke=Esteettinen elämä | Selite=(Det estetiska livet, 1913.) - 3. painos | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=1949}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kinnunen, Aarne & Oksala, Teivas (toim.) | Nimeke=Antiikin estetiikka | Selite=Suomen estetiikan seuran vuosikirja 2. Taskutieto 136 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1977 | Tunniste=ISBN 951-0-06817-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Korkeasta tyylistä | Selite=(Peri hypsus.) Suomentanut sekä selityksillä varustanut O. E. Tudeer. Näköispainos. Alkuteos: Helsinki: Otava, 1918 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kirja kerrallaan | Vuosi=2003 | Tunniste=ISBN 952-5439-53-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Krohn, Eino | Nimeke=Esteettinen maailma | Selite=2. korjattu painos (1. painos 1955) | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=1965}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Laurila, K. S. | Nimeke=Johdatus estetiikkaan 1: Historiallinen osa | Sivu=146–147 | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1911}}
* Phillips, Adam esipuheessa teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Burke, Edmund | Nimeke=A philosophical enquiry into the origin of our ideas of the sublime and beautiful | Selite=(Alkuteos 1757.) Edited with an introduction by Adam Phillips. Oxford world’s classics | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Oxford University press | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 0-19-283580-7 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Schama, Simon | Nimeke=Landscape and memory | Julkaisupaikka=New York | Julkaisija=Alfred A. Knopf | Vuosi=1995 | Tunniste=ISBN 0-679-40255-1 | Kieli={{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Vuorinen, Jyri | Nimeke=Estetiikan klassikoita | Selite=Tietolipas 126 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=1993 | Tunniste=ISBN 951-717-745-3}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Wikström, Owe | Nimeke=Pyhän salaisuus: Kätketty todellisuus ja nykyaika | Selite=(Om heligheten och dess envisa vägran att försvinna: Religionspsykologiska perspektiv, 1993.) Suomentanut Oili Räsänen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kirjapaja | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 951-607-086-8}}

=== Viitteet ===
{{viitteet|sarakkeet}}

==Aiheesta muualla==
* Komulainen, Maija: [https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/11995 Subliimi Alexander Laureuksen ja G. W. Finnbergin taiteessa], Jyväskylän yliopisto, taidehistoria, 2002.
{{Malline:Estetiikka ja taidefilosofia}}

[[Luokka:Filosofian termit]]
[[Luokka:Estetiikka]]
[[Luokka:Romantiikka]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]