Lähdekoodi sivulle Sanskrit

{{lähteetön}}{{Kieli| nimi = Sanskrit
| muu = 
| oma = &#2360;&#2306;&#2360;&#2381;&#2325;&#2371;&#2340;&#2366; &#2357;&#2366;&#2325;&#2381; (sa&#7747;sk&#7771;t&#257; v&#257;k )
| eng = Sanskrit
| fra = sanskrit
| alue = [[Intia]], eräät muut [[Etelä-Aasia|Etelä]]- ja [[Kaakkois-Aasia]]n alueet
| vir = [[Intia]]
| määrä = Intiassa 6 106 äidinkielenä ([[1981]]), 194 433 toisena kielenä ([[1961]])
| sija = ei 100 suurimman joukossa
| kunta = [[indoeurooppalaiset kielet]]
| ryhmä = [[indoiranilaiset kielet]]
| abc = [[devanagari|devan&#257;gar&#299;]]
| huolto = 
| iso1 = sa
| iso2 = san
| iso3 = san
}}
'''Sanskrit''' (''sa&#7747;sk&#7771;ta'' ’kokoonpantu; huoliteltu’) on [[indoeurooppalaiset kielet|indoeurooppalaisten kielten]] [[indoiranilaiset kielet|indoiranilaiseen]] ryhmään kuuluva [[kieli]], joka muotoutui lopullisesti 300-luvulla eaa. 

Sanskrit on [[Intia]]n [[klassinen kieli|klassinen sivistyskieli]], jonka asema vastaa suunnilleen [[latina]]n ja [[Kreikan kieli|kreikan]] asemaa [[Eurooppa|Euroopassa]]. Sanskrit on siis oppineiden käyttämää huoliteltua ja täsmällistä kielimuotoa, kun taas tavallisen kansan puhumista murteista on käytetty nimitystä ''prakrit''. Sanskrit on myös yksi Intian virallisista kielistä, ja siihen luodaan jatkuvasti uudissanoja nyky-yhteiskunnan tarpeita varten. Kielitieteessä sanskritista ja prakriteista käytetään joskus yhteisnimitystä ''muinaisintia''.

==Historia==
[[Tiedosto:Rigveda MS2097.jpg|pienoiskuva|[[Rig-Veda]]n tekstiä devan&#257;gar&#299;-kirjoitusjärjestelmällä]]
Vanhin tunnettu sanskritin muoto oli noin 1000-luvun eaa. [[Veda-kirjat|Veda-kirjoissa]] käytetty ''veedinen sanskrit'' eli [[muinaisindoarja]], joka varsinkin 1800-luvun alkupuolella samastettiin indoeurooppalaisen kantakielen kanssa. [[Mahabharata|Mah&#257;bh&#257;ratassa]] ja muissa hindueepoksissa käytettyä kielimuotoa kutsutaan ''eeppiseksi sanskritiksi'', jonka aikaan sanskrit oli jo kadonnut varsinaisena puhekielenä<ref>https://old.bigenc.ru/literature/text/2195297</ref>.

Varhaisin sanskritin [[kielioppi]] on [[Pāṇini]]n noin 400-luvulla eaa. kirjoittama ''[[Aṣṭādhyāyī]]'', joka kuvaa sanskritin rakenteen 3&nbsp;959 säännön avulla. Pāṇinin kielioppia pidetään edelleen korkeimpana auktoriteettina kielen suhteen, ja myöhemmät kieliopit ovat lähes yksinomaan sen kommentaareja.

== Merkitys ==

Sanskrit on vaikuttanut useimpiin intialaisiin kieliin samalla tavoin kuin latina on vaikuttanut eurooppalaisiin. Suuri osa nykyisistä indoiranilaisista kielistä (muun muassa [[Nepalin kieli|nepali]], [[hindi]], [[urdu]] ja [[Bengalin kieli|bengali]]) on kehittynyt prakriteista samaan tapaan kuin [[romaaniset kielet]] kehittyivät [[vulgaarilatina]]sta. Sanskritinkielisiä sivistyssanoja ja kieliopillisia malleja käytetään etenkin indoiranilaisissa kielissä, mutta myös [[dravidakielet|dravidakielissä]], jotka eivät ole edes sukua sanskritille.

Suurin osa Intian klassisesta kirjallisuudesta on kirjoitettu sanskritiksi. Yksi nykyajan kielitieteen tutkimuskohde on muinainen teos ''[[Seitsemän viisasta mestaria]]'', jossa on sanskritin-, [[Persian kieli|persian]]- ja [[heprea|hepreankielisiä]] aineksia.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Bäckström, P. O. | Nimeke =Svenska folkböcker: Sagor, legender och äfventyr, förra bandet | Vuosi = 1845| Luku = | Sivu = 6–7| Selite = | Julkaisupaikka = Tukholma| Julkaisija = A. Bohlins förlag| Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = | www = https://archive.org/stream/svenskafolkbcke00bcgoog#page/n22/mode/2up| www-teksti =teoksen verkkoversio (sivut 23–24 | Tiedostomuoto = | Viitattu = 29.12.2022 | Kieli = {{sv}}}}</ref> Nykyään sanskrit on etenkin [[hindulaisuus|hindulaisuuden]] ja siihen liittyvän filosofian, tieteen ja kirjallisuuden kieli, ja sitä käytetään myös [[buddhalaisuus|buddhalaisuudessa]]. Monet uskonnonharjoittajat osaavat ulkoa lukemattomia sanskritinkielisiä [[Mantra|mantroja]], vaikka eivät varsinaisesti osaisi kieltä lainkaan. Suomessa sanskritinkieliseen tekstiin törmännee todennäköisimmin uushindulaisen [[Krishna-liike|Hare Krishna -liikkeen]] kirjoissa.

Tunnettuja eurooppalaisiin kieliin otettuja sanskritin sanoja ovat muun muassa ''ārya'' ([[Arjalaiset|arjalainen]] ’oma heimolainen’, myöhemmin ’jalosukuinen’), ''[[avatar|avatāra]]'', ''[[buddha]]'', ''[[guru]]'', ''karma'', ''mantra'', ''nirvāna'', ''pippali'' (’pippuri’), ''śarkarā'' (’[[sokeri]]’), ''svastika'' (’[[hakaristi]]’) ja ''yoga'' (’[[jooga]]’). Myös [[kielitiede]] on omaksunut sanskritista monia termejä, kuten [[sandhi]].

[[Suomen kieli|Suomen kielessä]] on vanhoja indoiranilaisia lainasanoja, jotka ovat lähellä sanskritinkielisiä muotoja: ''sata'' (''śatam''), ''viha'' (''viśa'' ’myrkky’) ja mahdollisesti ''orja'' (''ārya'' ’oma heimolainen’).

== Kirjoitus ja ääntäminen ==

Sanskritia on historiansa aikana kirjoitettu useilla eri kirjoitusjärjestelmillä. Varhaisimmat säilyneet tekstit käyttävät [[brahmi-kirjoitus|''br&#257;hm&#299;'']]- ja ''kharos&#803;t&#803;h&#299;''-järjestelmiä, mutta 1100-luvulta on käytetty pääasiassa [[devanagari|devan&#257;gar&#299;]]-aakkostoa. Oli käytetty [[kirjoitusjärjestelmä]] mikä hyvänsä, sanskritia kirjoitetaan joka tapauksessa muutamaa vähäistä poikkeusta lukuun ottamatta täysin äänteenmukaisesti.

Päinvastoin kuin muinaisindoarjassa, klassisessa sanskritissa ei ole varsinaista sanojen painotusta, vaan puhe rytmittyy vokaalien pituuseroilla. Latinalaisessa transkriptiossa pitkät ''a''-, ''i''- ja ''u''-äänteet merkitään yläviivalla, ja ''e''- ja ''o''-äänteet ovat aina pitkiä. Vokaaleiksi lasketaan myös syllabiset konsonantit ''&#7771;'' ja ''&#7735;'', jotka monissa ääntämisohjeissa neuvotaan lausuttavaksi "ri" ja "li".

Konsonanttipuolella erikoisia äänteitä ovat retrofleksiset ''&#7789;'', ''&#7789;h'', ''&#7693;'', ''&#7693;h'', ''&#7751;'' ja ''&#7779;'', jotka lausutaan kuten ''t'', ''th'', ''d'', ''dh'', ''n'' ja ''s'', mutta kielen kärkeä taaksepäin taivuttaen. Jokaisesta klusiilista on aspiroitu versio, joka transkriptiossa merkitään ''h''-kirjaimella (esim. ''dh'', ''kh'', ''bh''). Transkriboitu ''c'' ääntyy {{IPA|[tʃ]}}, ''j'' {{IPA|[dʒ]}}, ''&#347;'' {{IPA|[ʃ]}} ja ''y'' {{IPA|[j]}}. Transkriptio-''v'' on samankaltainen puolivokaali kuin englannin ''w''. Merkintää &#7747; kutsutaan anusv&#257;raksi, joka nasalisoi sitä edeltävän vokaalin (esim. ''sa&#7747;sk&#7771;t&#257;'' ääntyy {{IPA|[sãskritaː]}}).

== Kielioppi ==

Koska sanskrit on vanha indoeurooppalainen kieli, sen kielioppi muistuttaa yleisolemukseltaan latinaa ja kreikkaa. Substantiiveilla on kolme sukua (maskuliini, feminiini ja neutri), ja nominit taipuvat kahdeksassa sijamuodossa. Yksikön ja monikon lisäksi on käytössä kaksikko eli duaali. Verbimuodot ja sanojen johto-oppi ovat monimutkaisia.

Tunnusomainen piirre on [[sandhi]] eli äänteiden yhteensulautuminen, joka aiheuttaa usein harjaantuneillekin lukijoille ongelmia. Esimerkiksi a-loppuisen sanan loppu-a ja sitä seuraavan sanan alku-i sulautuvat yhteen e-äänteeksi, mikä samalla häivyttää sanarajan. Sanskritissa on muutenkin paljon pitkiä yhdyssanoja ja johdoksia, ja sandhin aikaansaama sanarajojen häviäminen antaa usein vaikutelman lähes käsittämättömän pitkistä sanoista.

Lauseopissa sanajärjestys on hyvin vapaa. Yleisin perussanajärjestys on subjekti-objekti-predikaatti.

== Esimerkki ==

Osa ''Dhyanamia'', jonka [[Shiva]] antoi [[Parvati]]lle:<ref>[http://www.astrojyoti.com/lakshmiashtottaram.htm Shri Mahalakshmi Astottaram]</ref>

:''vande padmakarāṃ prasanna-vadanāṃ saubhāgyadāṃ bhāgyadāṃ''
:''hastābhyāṃ-abhayapradāṃ maṇi-gaṇair-nānā-vidhair-bhūṣhitām''

: Kumarran lootuskätiselle, hymykasvoiselle, hyvän onnen antajattarelle, onnen antajattarelle
: käsillään suojan antavalle, runsain koruesinein eri tyylein koristautuneelle.

== Lähteet ==
{{Viitteet}}

== Aiheesta muualla ==
{{commonscat}}
* [http://kuniyoshi.fastmail.fm/pali/ Pali, Prakrit and Sanskrit keyboard layouts] {{Wayback|1=http://kuniyoshi.fastmail.fm/pali/ |päiväys=20110622081402 }}

{{Indoarjalaiset kielet}}
{{Auktoriteettitunnisteet}}
[[Luokka:Indoarjalaiset kielet]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]