Suomalainen oikeus
Suomalainen oikeus (lat. ius finnonicum, ruots. finska rätten) oli keskiaikainen Ruotsin valtakuntaan kuuluneessa Lounais-Suomessa käytössä ollut verotustapa. Tälle vanhalle peltoviljelyalueelle soveltui hyvin käytäntö suorittaa verot viljana. Verotustavassa valtiolle suoritettiin täydet viljakymmenykset eli valtio sai 10 % sadosta ja ruisruokalisän. Etelä-Suomen ja Lounais-Suomen ruotsalaiset uudisasukkaat suorittivat veronsa osaksi viljana ja osaksi voina eli heillä oli käytössä ruotsalainen oikeus (lat. ius suecicum, ruots. svenska rätten). He suorittivat vain kaksi kolmasosaa viljakymmenyksistä ja piispankymmenysten sijasta nokkaverovoita sekä ruokalisän voina. Tällainen menettely soveltui paremmin karjataloutta suosineille uudisasukkaille.[1][2]
Kullakin paikkakunnalla käytössä olleen verotustavan mukaan on voitu päätellä, mitä kansallisuutta seudun asukkaat olivat.[3] Karjataloutta suosineille uudisasutusalueille hyvin soveltuvaa ruotsalaista oikeutta alettiin käyttää myös suomalaisten pitäjien takaosien karjatalousvaltaisissa uudiskylissä, mistä seurasi etteivät suomalaisen ja ruotsalaisen oikeuden alueet enää olleet yhteneväisiä eri kansallisuuksien asuma-alueiden kanssa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pirinen, Kauko: Suomalainen oikeus. Teoksessa Otavan iso tietosanakirja. Osa 8, palsta 338. Helsinki: Otava, 1964.
- ↑ Uusi tietosanakirja. Osa 19, palsta 390, hakusana suomalainen oikeus. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1965.
- ↑ Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 491. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.