Lähdekoodi sivulle Rock and Roll All Night Long

{{Suositeltu}}
{{Musiikkialbumi 
|levy = Rock and Roll All Night Long
|tyyppi = 
|kansi = Rock and Roll All Night Long.jpg 
|artisti = [[Hurriganes]] 
|nauhoitettu = Live: maalis- & kesäkuu 1973<br> Studio: kesä 1973
|studio = Finnlevy-studio, [[Helsinki]] 
|julkaistu = elokuu 1973 
|formaatti = [[Vinyylilevy|LP]], [[C-kasetti|MC]], [[CD-levy|CD]] 
|tuottaja = [[Måns Groundstroem]] 
|genre = [[rock and roll]], [[rhythm and blues]]
|minuutit = 39 
|sekunnit = 26 
|levy-yhtiö = [[Love Records]] 
|listasijoitukset = {{Suomi}}: 9. ([[Mitä Suomi soittaa]]) 
<center>([[Rock and Roll All Night Long#Listasijoitukset|Lisää listasijoituksia]])</center>
|artistin = Hurriganesin
|edellinen =  
|seuraava = [[Roadrunner]] 
|vuosie =  
|vuosit = 1973 
|vuosis = 1974 
{{Singlet
| nimi           = Rock and Roll All Night Long
| tyyppi         = 
| single 1       = [[Say Mama]]" / "My Sweet Lily
| single 1 pvm   = 1992
}}
|muut kannet = [[kuva:Rranlback.jpg|260px]] <br> Vinyylipainoksen takakansi. 
}}

'''Rock and Roll All Night Long''' on suomalaisen [[Hurriganes]]-yhtyeen elokuussa [[Musiikkivuosi 1973|1973]] julkaistu esikoisalbumi, joka sisältää sekä live- että studiomateriaalia. Albumin musiikki on pääasiassa suoraviivaista [[rock]]ia, mutta mukana on myös [[rhythm and blues]]ia, ja pienemmissä määrin sillä kuuluu yhtyeen alkuajoille tyypillinen [[blues rock]]in ja [[progressiivinen rock|progressiivisen rockin]] vaikutus. Hurriganesin kokoonpano albumilla on [[Remu Aaltonen]] (laulu, rummut), [[Cisse Häkkinen]] (bassokitara, laulu) ja [[Albert Järvinen]] (kitara).

Levyn raidat 1–4 äänitti [[Måns Groundstroem]] yhtyeen esiintymisissä maalis- ja kesäkuussa ja raidat 6–11 [[Jukka Teittinen]] [[Finnlevy]]n studiossa kesällä 1973. Viides kappale ”Sweet Sue” äänitettiin osittain livenä ja osittain studiossa. Levy-yhtiö [[Love Records]]in tavoitteena oli taltioida yhtyeen keikkojen tunnelma levylle. Samoissa esiintymisissä äänitettiin myös kappaleet ”Hey Mr. Fancy” ja ”Hear Me Calling”. Ne jäivät pois albumilta, mutta ne julkaistiin myöhemmin samana vuonna kokoelmalla ''Rock & Roll Juhlaa 3'' ja vuonna 1997 kokoelmalla ''[[25 Golden Greats]]''.

''Rock and Roll All Night Long'' nousi [[Mitä Suomi soittaa]] -listalla korkeimmillaan yhdeksänneksi. Vuoden 1974 loppuun mennessä albumin myynti oli ylittänyt 15 000 kappaleen [[kultalevy]]rajan. Kultalevy oli Love Recordsin ensimmäinen.

== Tausta ==

Vuonna 1971 perustettu Hurriganes työskenteli ahkerasti jo kolmatta vuotta, ja yhtye oli tanssipaikoilla hyvin suosittu. Suosion kasvaessa kuulijat olivat yhä useammin alkaneet tiedustella yhtyeeltä levyä.<ref name="Aaltonen/84">Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 84.</ref> Rumpali-laulaja [[Remu Aaltonen]] totesi yhtyeen julkaisevan levyn sitten, kun joku pyytää sellaisen tekemään.<ref name="Aaltonen/85">Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 85.</ref> 

Levy-yhtiö [[Love Records]]in [[Atte Blom]] kiinnostui Hurriganesista nähtyään sen esiintymässä Helsingin [[Vanha ylioppilastalo|Vanhalla ylioppilastalolla]].<ref>Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 87.</ref> Ensimmäisenä Hurriganesin musiikilliset ja kaupalliset mahdollisuudet oli kuitenkin huomannut Loven vakiotuottaja, [[Blues Section]]issa ja [[Tasavallan Presidentti (yhtye)|Tasavallan Presidentissä]] bassokitaraa soittanut [[Måns Groundstroem]].<ref name="Aaltonen/89">Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 89.</ref> Loven lisäksi [[Jukka Kuoppamäki|Jukka Kuoppamäen]] pieni [[Satsanga Records]] oli kiinnostunut julkaisemaan Hurriganesin musiikkia. Vanhojen ystävyyssuhteiden ansiosta Groundstroem sai kuitenkin yhtyeen tekemään sopimuksen Loven kanssa.<ref>Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, 89–90.</ref> Kyseessä oli Loven ensimmäinen huolellisesti suunniteltu kirjallinen levytyssopimus, kun aiemmat sopimukset olivat olleet enimmäkseen suullisia.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Rantanen, Miska | Nimeke = Love Records 1966–1979 | Sivu = 78 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Schildts & Söderströms| Vuosi = 2005 | Isbn=951-50-1528-6}}</ref> Love teki lisäksi erillisen levytyssopimuksen yhtyeen kitaristin [[Albert Järvinen|Albert Järvisen]] kanssa soololevyä varten.<ref>Kontiainen 2020, s. 26.</ref>

== Työstö ==

=== Valmistautuminen ===

Hurriganesin suosion yhä kasvaessa Love Records ehdotti yhtyeelle kokonaisen albumin tekemistä. Tarjous oli poikkeuksellinen, sillä levytysura oli tuolloin tapana aloittaa [[single]]llä. Englanninkielinen rocklevy oli myös taloudellinen riski, vaikka Love olikin julkaissut sellaisia arvostetuilta [[Wigwam (yhtye)|Wigwam]]- ja Tasavallan Presidentti -yhtyeiltä. Ne ja muut rockyhtyeet levyttivät kuitenkin harvakseltaan, eivätkä myyntiluvut olleet suuria. Rockia kuuntelevat suosivat pääasiassa ulkomaisia esiintyjiä,<ref name="Aaltonen/84"/> ja myös suomeksi laulettu [[iskelmämusiikki|iskelmä]] myi hyvin. Toisaalta Hurriganesin albumin tekemistä puolsivat yhtyeen suuri keikkasuosio ja yhtyeen tuttuus rockyleisölle.<ref>Kontiainen 2020, s. 27–28.</ref><ref>Aaltonen 2007, s. 84–85.</ref>

Albumi päätettiin jakaa puoliksi live- ja studiomateriaalin kesken. Syitä oli useita, mutta ennen kaikkea kyse oli Hurriganesin vahvuudesta livetilanteissa: Atte Blomin mukaan ajatuksena oli, että yhtyeen ”keikoilla ollut taika” pitäisi saada taltioitua livenä sen sijaan, että äänityksiä tehtäisiin ensisijaisesti studiossa.<ref name="Aaltonen/90"/> Lisäksi ratkaisulla saatiin pienennettyä taloudellista riskiä,<ref name="Kontiainen/29" /> koska liveäänitykset tulivat halvemmiksi kuin kallis studiotyöskentely.<ref name="Aaltonen/90"/> 

Albumin tuottajaksi ja liveosuuden äänittäjäksi valittiin Måns Groundstroem. Hän oli maininnut suunnitelmistaan nauhoittaa livelevy jo talvella 1973 ''[[Musa (aikakauslehti)|Musa]]''-lehden haastattelussa, vaikka levytyssopimuksesta ei ollut vielä päätöstä.<ref name="Aaltonen/89"/>

=== Livemateriaali ===

[[kuva:Albert-Järvinen-1973.jpg|pienoiskuva|pysty|Albert Järvinen Hurriganesin esiintymisessä vuonna 1973.]]
Måns Groundstroem oli valmis Hurriganesin esikoisalbumin liveäänitysten tekoon heti, kun Love Recordsin Atte Blom oli antanut siihen suostumuksensa.<ref name="Kontiainen/29">Kontiainen 2020, s. 29.</ref> Loven työntekijä ja yksi sen perustajista, [[Christian Schwindt]], myönsi Groundstroemille viisi tuhatta markkaa sekä äänityslaitteiston, joka löydettiin [[Matti Sarapaltio]]n MS-Audiotronilta. Laitteistoon kuului [[Revox]]in kaksiraitanauhuri, jolla pystyi äänittämään erikseen myös kaksi monoraitaa. Lisäksi hankittiin Sarapaltion rakentama kuusikanavainen stereomikseri sekä vanhanmallisia [[Shure]]n mikrofoneja, kuusi mikrofonitelinettä, piuhat ja kuulokkeet.<ref name="Aaltonen/90">Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 90.</ref><ref name="Kontiainen/30">Kontiainen 2020, s. 30.</ref> Groundstroem kertoi jälkeenpäin, että äänityslaitteisto oli hyvin alkeellinen, koska hän osti halvimman mahdollisen kaluston, jonka määrärahalla sai.<ref name="Kontiainen/31">Kontiainen 2020, s. 31.</ref> 

Love Recordsin suunnitelma ei vakuuttanut kaikkia. Livenauhoitukset eivät olleet Suomessa onnistuneet aina edes tyydyttävästi, ja yhtye itsekin epäili lopputulosta. Remu Aaltonen oli kunnianhimoinen eikä ymmärtänyt, miksei Hurriganesin ensimmäistä levyä pyrittäisi tekemään niin hyvin kuin mahdollista. Hän kutsuikin albumin tuottamista ”alennusmyyntilinjaksi”.<ref name="Aaltonen/90"/> Basisti [[Cisse Häkkinen]] ajatteli myönteisemmin, sillä hänen mielestään livelevy olisi totuudenmukainen eivätkä sitä kuunnelleet pettyisi nähdessään yhtyeen keikalla.<ref name="Aaltonen/91">Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 91.</ref>

Groundstroem ryhtyi äänittämään livemateriaalia kevättalvella 1973.<ref>Fagerholm & Riihimaa 2011, s. 85–86.</ref> [[Haminan työväentalo]]lla äänitettiin 21. maaliskuuta, [[Paasitorni|Helsingin työväentalolla]] 24. maaliskuuta ja [[Klaukkala]]n Ultra Discossa 1. kesäkuuta.<ref name="Kontiainen/30"/> Korkeatasoisimpana pidettiin Klaukkalan äänityksiä, joten niistä rakentui albumin liveosuus.<ref name="Kontiainen/32">Kontiainen 2020, s. 32.</ref> Groundstroem itse ei enää myöhemmin muistanut, missä mikin kappale on nauhoitettu, mutta hänen mukaansa levylle kuitenkin valittiin onnistuneimmat äänitykset.<ref name="Aaltonen/90"/> Alkeellisen tekniikan vuoksi materiaali ei kuitenkaan ollut teknisesti kovinkaan laadukasta. Lisäksi Groundstroemin oli miksattava kappaleet heti paikan päällä<ref name="Kontiainen/31"/> eikä jälkeä voinut enää juurikaan hioa myöhemmin studiossa.<ref name="Aaltonen/91"/> Haasteellista oli myös laitteiston kuljettaminen, mikitykset ja piuhoitukset, mikä oli työlästä ja aikaa vievää. Lisäksi keikkapaikat olivat äänityksen kannalta keskenään hieman erilaisia. Groundstroemin mukaan valmiita äänityksiä kuunnellessa huomattiin, ettei nauhalle ollut kertynyt riittävästi käyttökelposta materiaalia. Osa kappaleista ei toiminut eikä osaa yhtye halunnut albumille.<ref name="Kontiainen/31"/>

Mikrofonit nauhoitettiin seuraavasti:<ref name="Hamina">Hurriganes: ''Live in Hamina 1973'' -CD-levyn kansilehden tiedot (Love/Siboney LXCD 677), 2011.</ref> 
*1. kanava: Remu Aaltosen laulu
*2. kanava: bassorumpu
*3. kanava: virvelirumpu
*4. kanava: rumpujen lautaset
*5. kanava: kitara
*6. kanava: bassokitara

Klaukkalassa Cisse Häkkisen laulua ei mikitetty, koska kanavat eivät riittäneet. Lisäksi oli sovittu, että hän laulaisi kappaleen ”Sweet Sue” lauluosuuden studiossa, vaikka kappale muuten äänitettiinkin livenä. Haminan ja Helsingin työväentalolla Häkkisen laulu oli mikitetty, toisin kuin Remu Aaltosen virvelirumpu.<ref name="Kontiainen/31" />

Keikoilla äänitettiin myös kappaleet ”Hear Me Calling” ja ”Hey Mr. Fancy”. Niitä ei kuitenkaan valittu Hurriganesin albumille, vaan ne julkaistiin samana vuonna Love Recordsin kokoelmalla ''Rock & Roll Juhlaa 3''.<ref>Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 106.</ref> Haminan työväentalon esiintymisestä julkaistiin vuonna 2011 albumi ''[[Live in Hamina 1973]]''.<ref name="Hamina"/>

=== Studiomateriaali ===

[[kuva:CisseHäkkinen-RemuAaltonen-1973.jpg|pienoiskuva|pysty|vasen|Cisse Häkkinen ja Remu Aaltonen vuonna 1973.]]
Koska esityksistä ei saatu tallennettua tarpeeksi äänentoiston kannalta riittävän hyvälaatuista materiaalia, äänityksiä piti tehdä myös studiossa.<ref name="Fagerholm/87">Fagerholm & Riihimaa 2011, s. 87.</ref> Studio-osuuden äänitti saman vuoden kesällä [[Jukka Teittinen]] Helsingin [[Kulttuuritalo]]lla sijainneessa [[Finnlevy]]n studiossa.<ref name="Aaltonen/93"/><ref name="cd"/><ref name="Kontiainen/33" /><ref name="sessio">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ganes.fi/sessio.htm| Nimeke = Sessiodiscografia - Hurriganes| Julkaisija = Hurriganes-keräilysivut| Viitattu = 3.9.2013}}</ref> Cisse Häkkisen mukaan studioäänitykset tehtiin pienellä budjetilla parissa päivässä.<ref name="Kontiainen/29" /> 

Vaikka Hurriganes ei ollut aikaisemmin työskennellyt studiossa, ilmapiiri ei ollut Groundstroemin mukaan vaivautunut ja yhtyeen soittorutiini ja kunnianhimo olivat korkealla. Remu Aaltonen, joka ei ollut tottunut kuulemaan omaa lauluaan<ref name="Kontiainen/33" />, ei pitänyt siitä, miltä hänen laulunsa kuulosti nauhalla. Siksi hän vaati jatkuvasti lauluraidan miksaamista hiljaisemmaksi.<ref name="Aaltonen/93"/> Hän on kuitenkin kehunut äänittäjä Teittisen työskentelyä:

{{Sitaatti|Se kundi oli normaali äänittäjä eikä se ollu tehny tommosta kamaa – mä en muista kuka se oli, oisko Teittinen. Mulla on semmonen kuva, että se oli joku ihme kuikelo mikä veti piippua, ja kokoajan rassas sitä eikä paljon puhunut, tuhisi vaan. Mutta se vääns aika hyvin niitä nappuloita kumminki. Aina kun mä jostain sanoin sille, jostain kaiustakin, se ei hakenu, se laitto sen heti.|Remu Aaltonen<ref name="Aaltonen/93"/>}}

Studiokappaleissa ei juurikaan tehty päällekkäisäänityksiä tai käytetty muita tehosteita. Lauluja tuplattiin hieman, ja Albert Järvinen soitti komppi- ja soolokitarat erikseen.<ref name="Aaltonen/93"/> Aaltonen piti kuria ja Atte Blomin mukaan kielsi monesti Järvistä ”soittamasta jazzia”, koska Järvinen kuunteli ja osasi soittaa musiikkia, joka erosi Hurriganesin perusrockista.<ref name="Fagerholm/87"/> Studiokappaleista osan miksasi Finnlevyn studiossa [[Ronnie Kranck]] ja osan [[Finnvox]]-studiossa [[Paul Jyrälä]] ja Antti Joki.<ref name="lp">Hurriganes: ''Rock and Roll All Night Long'' -LP-levyn takakannen tiedot (Love Records LRLP 84), 1973.</ref>

Atte Blom on jälkeenpäin kehunut Hurriganesin studiotyöskentelyä vakuuttavaksi. Hänen mielestään studiopuolen suoraviivaisemmat kappaleet olivat onnistuneimpia ja kitaristi Järvinen niissä parhaimmilaan. Hän on muistellut studioäänitysten jälkeen yleisen mielipiteen olleen se, että albumi olisi sittenkin pitänyt tehdä kokonaan studiossa, mutta levy-yhtiössä ei ollut uskottu yhtyeen onnistuvan luomaan keikoiltaan tuttua tunnelmaa.<ref>Kontiainen 2020, s. 35.</ref>

=== Soittimet ===

Remu Aaltonen soitti albumilla [[Beverley Drums|Beverley]]-rumpuja. Cisse Häkkisen käytössä oli [[Fender Jazz Bass]] -bassokitara ja [[Fender]]in vahvistinnupit ja -kaapit. Albert Järvinen soitti [[Fender Telecaster]] -sähkökitaraa ja käytti [[Hiwatt]]in vahvistinnuppeja ja [[Marshall Amplification|Marshall]]in vahvistinkaappeja.<ref name="Kontiainen/33">Kontiainen 2020, s. 33.</ref>

Järvisen kitara ja Häkkisen bassokitara viritettiin D-viritykseen, jossa ne viritettiin samoilla [[intervalli|intervalleilla]] koko sävelaskeleen alemmas kuin normaali E-viritys. Tarkoituksena oli saada kitaran ääneen lisää ”jyrää”, jotta se tukisi musiikin luonnetta ja Aaltosen laulua, ja D-vireeseen viritetyn bassokitaran haluttiin tukevan sointia. Käytäntö oli tuolloin hyvin yleinen etenkin Suomen ulkopuolella. D-virityksessä kitaran äänet ovat matalimmasta korkeimpaan D, G, C, F, A, D ja bassokitarassa D, G, C, F. Lisäksi soitinten kielet ovat D-virityksessä hieman paksummat.<ref>Kontiainen 2020, s. 33–34.</ref>

== Musiikki ==
=== Tyyli ===
Remu Aaltonen on todennut, että ''Rock and Roll All Night Long'' on [[blues]]voittoinen albumi.<ref name="Kontiainen/34">Kontiainen 2020, s. 34.</ref> Sen B-puolella on studiokappaleita, jotka ovat suoraviivaista rockia ja joita Hurriganes oli esittänyt keikoillaan.<ref name="Kontiainen/33" /> Ne ovat tyyliltään alkuperäisversioiden kaltaisia, mutta esitetty suoraviivaisemmin ja nopeammalla tempolla.<ref name="Kontiainen/36" /> 

Love Recordsin Atte Blom on kertonut live- ja studiopuolelle päätyneestä materiaalista seuraavaa:

{{Sitaatti|Måsse (Groundstroem) oli niitä (livekappaleita) äänittämässä ja silloin kun mä kuulin sitä materiaalia, niin ajatus oli että tehdään studiossa ne rokeimmat kappaleet. Annetaan a-puolen livekappaleilla alkuun hieman makupalaa, ennen kuin jengi kääntää levyn toiselle puolelle. B-puolella sitten alkoi kunnon meininki. – – No, jälkeenpäin tajusin itsekin, että se ensimmäinen älpee ei ollut sen livepuolen takia niin hyvä kuin olisi ollut mahdollista.|Atte Blom<ref name="Kontiainen/31"/>}}

=== Kappalemateriaali ===

{{ääninäytelaatikko
| otsikko = Ääninäytteet
| tiedosto = Hurriganes Rock'n' Roller.ogg
| nimi = ”Rock ’n’ Roller”
| kuvaus = Albumin avaava ”Rock ’n’ Roller” on [[funk]]-tyylinen kappale.
| tiedosto2 = Hurriganes Medley.ogg
| nimi2 = ”Medley: Walk Don’t Run, Roy on Flashtop, Jenka”
| kuvaus2 = ”Medley” on kolmen kappaleen sikermä. Siinä kuuluvat yhtyeen alkuajoille tyypilliset [[progressiivinen rock|progressiiviset]] vaikutteet.
| tiedosto3 = Hurriganes Say Mama.ogg
| nimi3 = ”Say Mama”
| kuvaus3 = Albumin studiossa äänitetty B-puoli on avauspuoliskoa suoraviivaisempi.
}}

Albumin aloittaa kolme melko pitkää jammailutyylistä kappaletta, jotka ovat yhtyeen itse kirjoittamia. Niistä ensimmäinen on [[funk]]-tyylinen ”Rock ’n’ Roller”, jota seuraa hieman pidättelevä ”Satur’ly Night Out”. Kolmas kappale, ”Well, Ooh”, on koostettu ikään kuin erillisistä osista. Siihen on otettu vaikutteita [[Chris Farlowe]]n vuoden 1965 kappaleesta ”Treat Her Good”.<ref name="Kontiainen/36">Kontiainen 2018, s. 36.</ref><ref name="Fagerholm/94">Fagerholm & Riihimaa 2011, s. 94.</ref> Nämä karheat, kitarariffeihin perustuvat [[rhythm and blues]] -esitykset edustavat Hurriganesia raaimmillaan,<ref name="Aaltonen/91"/> mutta niissä on myös yhtyeen alkuajoille tyypillisiä vaikutteita [[blues rock]]ista ja [[progressiivinen rock|progressiivisesta rockista]].<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Lahti, Petri | Otsikko = Hurriganesin albumidiskografia | Sivut = 64| Julkaisu = Ilta-Sanomat (Hurriganes – Get On: Legendan synnystä 40 vuotta) | Ajankohta = 2011}}</ref> Kappaleet sisältävät runsaasti Albert Järvisen improvisointia ja pitkiä kitarasooloja. Järvinen ja Aaltonen soittavat hyvin uskaliaasti, mutta Häkkinen pitää bassokitarallaan soiton yhtenäisenä.<ref name="Aaltonen/91"/> 

Levyn neljäs ja samalla A-puolen päätöskappale on kolmen kappaleen sikermä, joka koostuu pääosin Järvisen sooloista. Sikermän ensimmäinen esitys on [[The Ventures]]in [[rautalankamusiikki|rautalankakappale]] ”Walk, Don’t Run”, joka soitetaan alkuperäistä nopeammalla tempolla.<ref name="Kontiainen/36"/> Seuraavana on ”Roy on Flashtop”, joka on Järvisen improvisoima soolonumero<ref name="Aaltonen/91"/> ja jossa on muutamia lainoja [[Johnny Winter]]in vuonna 1971 julkaistulta albumilta ''[[Live Johnny Winter And]]''.<ref name="Fagerholm/94"/> Sikermän päättää ”Jenka”, jossa yhtye soittaa eräänlaista [[jenkka]]teemaa.<ref>Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 91–92.</ref>

Levyn B-puolen aloittaa puolihumoristinen vanha [[swing]]-kappale ”Sweet Sue”, jossa Häkkinen laulaa nenäänsä.<ref name="Aaltonen/92"/> Kappale on [[Victor Young]]in sävellys vuodelta 1928, mutta Hurriganesin tulkinta perustuu [[gypsy jazz]] -kitaristi [[Django Reinhardt]]in vuonna 1935 levyttämään versioon.<ref name="Kontiainen/36" /><ref name="Fagerholm/94"/> Kappaleen soittimet äänitettiin livenä mutta laulu studiossa. Albumin ensimmäinen yksinomaan studiossa taltioitu kappale on ”Keep on Knocking”, joka perustuu [[Little Richard]]in vuoden 1957 versioon.<ref name="Aaltonen/92"/> Sitä seuraava ”Hideaway” luo vastapainoa 1950-lukuun painottuvalle materiaalille. Kappale on [[Freddie King]]in blues-instrumentaali, jonka Albert Järvinen oli opetellut teini-iässä [[John Mayall]]in levyltä [[Eric Clapton]]in sovituksena. ”Hideaway” tunnettiinkin Järvisen bravuurina.<ref name="Aaltonen/92">Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 92.</ref> Rockkappale ”[[Say Mama]]” on alkujaan [[Gene Vincent]]in levytys vuodelta 1958.<ref name="Aaltonen/93">Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 93.</ref><ref name="Kontiainen/36" />

”My Sweet Lily” on yhtyeen itse tekemäksi merkitty, Häkkisen laulama puoliparodinen teinipopkappale. Kappaleen alku on kuitenkin peräisin [[The Four Seasons]]in kappaleesta ”[[Sherry (kappale)|Sherry]]” (1962), ja A-osassa lauletaan [[Paul Anka]]n ”[[Diana (Paul Ankan kappale)|Dianaa]]” (1957) sävelellä, joka on otettu [[The Rays]] -yhtyeen kappaleesta ”[[Silhouettes (The Raysin kappale)|Silhouettes]]” (1957). Remu Aaltonen on kertonut, että kappale tehtiin studiossa hyvin nopeasti. Häkkinen lauloi A-osat ja Aaltonen B-osat improvisoimalla sanat spontaanisti omasta päästään.<ref name="Kontiainen/32" /> Häkkinen laulaa myös seuraavan kappaleen, joka on alkujaan 1950-luvun teinitähti [[Fabian Forte|Fabian]]in levyttämä ”Tiger”. Sen kirjoittivat vuonna 1959 [[Doc Pomus]] ja [[Mort Shuman]].<ref name="Kontiainen/36" /><ref name="Aaltonen/92"/> Aaltosen toiveesta Häkkisen laulua kaiutettiin 1950-luvun tyyliin.<ref name="Kontiainen/29" /> 

Lähes viisiminuuttinen päätöskappale ”Indian” tehtiin viimeisenä, kun studiopuoliskon havaittiin jäävän hieman lyhyeksi. ”Indian” oli kehitelty jo vuosia aiemmin [[Ile Kallio]]n ollessa yhtyeen kitaristi. Kappaleessa Aaltonen imitoi intiaanien äänähdyksiä, jonka päälle Järvinen soittaa kitarateemaa.<ref name="Fagerholm/94" /> Kappale on pitkälti improvisointia, ja siinä on vain yksi sointu. Studiolla ei ollut [[marakassi|marakasseja]], joten niiden korvikkeena Aaltonen heilutti tulitikkuaskia. Aaltosen mukaan Hurriganes käytti ”Indiania” myöhemmin keikkojensa alussa alkunauhana, jonka päälle yhtye alkoi pikku hiljaa soittaa ja improvisoida. Kappaleen edettyä tiettyyn vaiheeseen alkoi seuraava kappale ”Roadrunner”.<ref name="Kontiainen/30" />

== Kansitaide ==

''Rock and Roll All Night Longin'' kansikuvan suunnitteli valokuvaaja [[Risto Vuorimies]]. Vuorimiehen yhteistyö Love Recordsin kanssa oli alkanut, kun hän oli suunnitellut [[Rauli Badding Somerjoki|Rauli Badding Somerjoen]] kokoelma-albumin ''[[Muotokuva 1]]'' kannen. Vuorimies oli tutustunut Hurriganesin jäseniin aiemmin: hänen työtilansa sijaitsi [[Kruununhaka|Kruununhaassa]] lähellä [[Beavers|Beaver Jeans]] -farkkumyymälää, jossa yhtyeen jäsenet usein asioivat.<ref>Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 94–95.</ref>

Etukannen kuva kuvattiin Vanhan ylioppilastalon tyhjissä kulisseissa. Vuorimiehen mukaan Järvistä oli vaikea saada ottamaan hyvä asento, kun taas Aaltoselta ja Häkkiseltä poseeraminen kävi luonnollisesti. Häkkisen mukaan kaikki olivat kuitenkin enemmän tai vähemmän jännittyneitä, joten yhtye piti puolen tunnin tauon, jonka aikana hän ja Järvinen kävivät viereisessä [[Kaivopiha]]lla sijainneessa kapakassa.<ref name="Aaltonen/95"/> Vuorimiehen mukaan vain muutamasta kuvasta tuli käyttökelpoinen.<ref name="Kontiainen/42" />

Valokuvia otettiin paljon, mutta niistä yksi miellytti Vuorimiestä erityisesti. Kuvassa on esitettynä kolme hymytöntä miestä poseeraamassa – kaksi heistä nyrkit vastakkain – ja uhoamassa [[Kolme muskettisoturia|kolmen muskettisoturin]] tavoin: ”Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta!”<ref name="Aaltonen/95">Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 95.</ref> Remu Aaltosen mielestä asento on yhtä hyvä kuin [[Kolmen sepän patsas|Kolmen sepän patsaalla]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Laukka, Petri| Nimike = Remu ja Hurriganes Kekkoslovakiassa | Sivu = 50 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija = Into | Vuosi = 2014 | Isbn=978-952-264-320-9}}</ref> Kuva oli alkujaan mustavalkoinen, mutta Vuorimies väritti yhtyeen jäsenet värikynillä ja jätti taustan mustaksi. Vuorimies oli nähnyt ulkomaisten levyjen kansissa väritettyjä kuvia ja halusi kokeilla samaa.<ref name="Kontiainen/42" /> Kansi siirrettiin [[Tervasaari (Helsinki)|Tervasaareen]], missä se kiinnitettiin aitan seinään ja kuvattiin päivänvalossa suurelle dialle. Ensimmäisten painosten kannet tehtiin keltaisesta ja karheasta kartongista, mikä korosti värien sävyjä, mutta uudemmissa painoksissa käytettiin keltaiseksi painettua kiiltävää kartonkia, jolloin sävyt katosivat.<ref name="Aaltonen/96">Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 96.</ref>

Etukannen yläreunan täyttää puolikaaren muotoinen Hurriganes-logo.<ref name="Aaltonen/95"/> Vuorimies kopioi sen yhtyeen keikoilla käyttämästä peräkärrystä, johon tekstin oli kirjoittanut Remu Aaltosen silloinen tyttöystävä.<ref name="Aaltonen/96"/>

''Rock and Roll All Night Longin'' [[vinyylilevy|vinyylipainoksen]] kannet ovat avattavat ja sisäkannessa on kuvia yhtyeestä esiintymässä ja oleskelemassa takahuoneissa.<ref name="Aaltonen/96"/> Vuorimies on muistellut, että kuvia olisi otettu ainakin Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla ja [[Paasitorni]]ssa sekä Haminassa.<ref name="Kontiainen/42">Kontiainen 2020, s. 42.</ref> Haminan keikalta on otettu kuva, jossa Cisse Häkkisen jalkojen juuressa makaa selällään Petri Tiili, joka tuli myöhemmin kuuluisaksi nimellä [[Pelle Miljoona]].<ref name="Aaltonen/96"/> Sisäkannen kuvat jätettiin kustannussyistä pois uusintapainoksista, mutta myöhemmässä, Siboneyn julkaisemassa CD-versiossa ne ovat mukana. Takakannessa on yhtyeen jäsenten mielipiteitä ja [[aforismi|aforismeja]] sekä teksti ”Levyä on soitettava pirun lujaa, pitäähän naapurinkin kuulla. Ei ne seinät siitä hajoo.”<ref name="Aaltonen/97">Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 97.</ref>

== Julkaisu ja vastaanotto ==

=== Myynti ===

[[kuva:Rock and Roll All Night Long etiketti.jpg|pienois|Vinyylilevyn A-puolen etiketti.]]
''Rock and Roll All Night Long'' ilmestyi elokuussa 1973.<ref name="sessio"/><ref>Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 98.</ref> Albumi oli lokakuussa [[Mitä Suomi soittaa]] -listalla sijalla yhdeksän.<ref name="Nyman">{{Kirjaviite | Tekijä = Nyman, Jake (toim.) | Nimeke = Suomi soi 4: Suuri suomalainen listakirja | Sivu = 143–144 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi | Vuosi = 2005 | Isbn=951-31-2504-1}}</ref> Levyn myynti lähti vuoden 1974 puolella uuteen nousuun kaupallisesti menestyneiden singlejen ”[[Do You Want to Dance|Do You Wanna Dance]]” ja ”[[Blue Suede Shoes]]” ansiosta,<ref>Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 116.</ref> jolloin albumi ylsi tammikuussa uudelleen yhdeksänneksi.<ref name="Nyman" /> ''[[Suosikki]]''-lehden myyntilistalle albumi nousi sijalle 29, mutta vasta syyskuun numerossa, sillä lista oli koottu elokuun myynneistä. Korkeimmillaan albumi oli marraskuussa viidentenä. Yhteensä se pysyi listalla kahdeksan kuukauden ajan. ''[[Seura]]''-lehden listalla ''Rock and Roll All Night Long'' oli parhaimmillaan seitsemäntenä ja kolmenkymmenen parhaan joukossa ''Suosikin'' tavoin kahdeksan kuukautta.<ref name="Kontiainen/41">Kontiainen 2020, s. 41.</ref>

Albumia myytiin vinyylilevynä ja [[C-kasetti]]na aluksi yli 10 000 kappaletta, ja vuoden 1974 lopulla myynti oli ylittänyt 15 000 kappaleen [[kultalevy]]rajan.<ref name="Kontiainen/41" /> Albumin kaupallista menestystä pidettiin erinomaisena saavutuksena suomalaiselle rocklevylle. Måns Groundstroem onkin kertonut, että albumi tuotti Love Recordsille siihen käytetyt rahat moninkertaisesti takaisin.<ref>Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 100.</ref> Loven myyntipäällikkönä työskennellyt Maija Eronen on kertonut, että levy-yhtiö onnistui tekemään ison kaupan, jossa [[Kesko]] osti albumia kahden tuhannen kappaleen verran. Seinälle oli piirretty myyntikäyrä, joka ylsi lopulta kattoon asti.<ref>Kontiainen 2020 s. 37.</ref> Atte Blomin muistikuvan mukaan albumia oli myyty ennen [[CD-levy|CD-levyjen]] aikakautta ja uusintapainoksia hieman yli 20 000 kappaletta. [[Vesa Kontiainen|Vesa Kontiaisen]] vuonna 2020 ilmestyneessä kirjassa ''Hurriganes: Albumit 1973–1988'' albumin kokonaismyyntiluvuksi arvioidaan yli 27 000 kappaletta.<ref name="Kontiainen/41" />

Albumi herätti yleistä innostusta. Esimerkiksi muusikoiden suosima ja enimmäkseen [[jazz]]iin suuntaunut helsinkiläinen levyliike [[Digelius Music|Digelius]] koristeli näyteikkunansa pelkillä ''Rock and Roll All Night Longin'' kansilla. Levyn suosion myötä Hurriganesin arvostus Love Records -yhtiössä kasvoi jatkuvasti.<ref>Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 101.</ref> ''Suosikin'' artikkelissa Hurriganes kuitenkin kuvattiin heittämässä tuoreita kultalevyjään roskakoriin.<ref>Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 154.</ref> Remu Aaltonen sanoi, että yhtyeelle eivät kultalevyt paljoa merkitse vaan se tavoittelee [[timanttilevy]]ä.<ref>Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 155.</ref>

Toisin kuin suurin osa Hurriganesin myöhemmistä albumeista, ''Rock and Roll All Night Long'' ilmestyi ainoastaan Suomessa. Vuonna 1977 kuitenkin julkaistiin Suomen lisäksi myös [[Ruotsi]]ssa kokoelma-albumi ''[[Sixteen Golden Greats]]'', joka sisälsi alun perin ''Rock and Roll All Night Longilla'' julkaistut kappaleet ”Tiger”, ”Say Mama” ja ”My Sweet Lily”.<ref name="lpdis"/>

Hurriganes esitti albumin kappaleet ”My Sweet Lily” ja ”Say Mama” [[playback (laulu)|playbackinä]] television ''[[Iltatähti (musiikkiohjelma)|Iltatähti]]''-ohjelmassa. Yhtyettä myös haastateltiin. Osuus nauhoitettiin 30. marraskuuta ja lähetettiin 4. joulukuuta. Se oli samalla yhtyeen ensimmäinen televisioesiintyminen.<ref>Kontiainen 2020, s. 43.</ref>

=== Arvioita ===

Kriitikoilta ''Rock and Roll All Night Long'' sai kannustavaa ja mairittelevaa palautetta.<ref>Kontiainen 2020, s. 40.</ref> Albumin ilmestyttyä nuortenlehti ''[[Intro (lehti)|Intro]]n'' arvostelussa kehuttiin kappaleita ”Sweet Sue”, ”Say Mama” ja ”Tiger” ja todettiin Hurriganesin olevan ”takuulla maan hikisin ja herkullisin lavayhtye”.<ref name="Aaltonen/99">Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 99.</ref> ”Sweet Suen” sanottiin olevan yhtyeen bravuureita, ja ”Say Mamaa” verrattiin musiikilisesti [[Sha Na Na]] -yhtyeeseen. Toisaalta etenkin albumin A-puolta kritisoitiin hieman tasapaksuksi, mutta mukaan mahtuvan myös ”todellisia helmiä sioille”. Harmiteltiin myös livepuolesta jäävän puuttumaan paljon, kun yhtyeen ainoastaan kuulee mutta ei näe.<ref name="Kontiainen/41" /> 

{{Sitaatti|Kun menee syteen, niin sitten menee saveen. Hurriganeshan on pandiitti, joka rehellisesti tunnustaa soittavansa väärin. Lavalla moinen homma luistaa ja jopa kuulostaa hauskalta, mutta kun istuu yksin kammiossaan niin hauskuudet on kaukana. Se toinen puolisko joka on aikaansa annostettu porvarillisesti studiossa korjaa kyllä hieman yleiskuvaa, mutta kyllä Hurriganes on aina Hurriganes kunhan sen vaan näkee silmillään.|''Intro'' 10/1973<ref name="Kontiainen/41" />}}

''Musa''-lehdessä albumin arvosteli [[Waldemar Wallenius]], jonka mielestä albumi oli pieni pettymys, koska hänkin koki, ettei albumi täysin tavoita Hurriganesin livetunnelmaa. Silti hän piti albumia yhtenä parhaista, ellei parhaana, kotimaisena rocklevytyksenä. Wallenius sanoi levyä naiiviksi mutta kehui Hurriganesia siitä, että se on pystynyt saavuttamaan varsin aidon rock-hengen suuremmin matkimatta ketään. Wallenius antaa albumin arvosanaksi neljä tähteä viidestä.<ref name="Wallenius">{{Kirjaviite|Tekijä=Wallenius, Waldemar & Liimatta, Tommi (toim.) |Nimeke=Musaa ja Soundia|Sivu=209–210 | Julkaisupaikka=Helsinki |Julkaisija=Like|Vuosi=2018| Isbn=978-952-01-1789-4}}</ref>

{{Sitaatti|Tämä levy ei siis aivan täydellisesti vastannut odotuksiani, mutta väärinkäsityksien välttämiseksi todettakoon, että noin kokonaisuutena Remu, Häkkinen ja Albert muodostavat melko lyömättömän yhdistelmän, kuten hyvin tiedät, jos olet heidät luonnossa nähnyt.|Waldemar Wallenius, ''Musa'' 9/1973<ref name="Wallenius"/>}}

''Suosikki''-lehden artikkelissa albumia kehuttiin ja sanottiin sen todistavan, ettei Hurriganes ole ”pelkkä lavareteilyllä juhliva humpuukiyhtye”. Kirjoittajan mukaan yhtyeellä on paljon annettavaa musiikillisesti ”ja se kaikki tarjotaan korkeatasoisuuden tarjottimella”.<ref name="Aaltonen/99"/> Kirjoittaja kiinnitti huomiota myös siihen, että itse kirjoitetun osuus on lisääntynyt. Artikkeli kritisoi levyn äänitystekniikkaa, mutta sanoi ”määrätyn luolamaisuuden” kuuluvan alkuperäisen rockin tunnelmaan.<ref>Kontiainen 2020, s. 40–41.</ref>

''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomissa]]'' 17. maaliskuuta 1974 Lauri Karvonen antoi albumille enimmäkseen kritiikkiä. Karvosen mukaan Hurriganes on albumilla pitkäveteistä kuultavaa, koska yhtye on ehdottomasti myös nähtävä. Tämä siitäkin huolimatta, että livetilanne ei paranna yhtyeen musiikkia lainkaan, mutta kuitenkin kompensoi sen pahimpia puutteita, kun huomio kiinnittyy muualle. Karvonen kuitenkin kehuu Hurriganesin lava-show’ta ja kutsuu yhtyeen musiikkia rehelliseksi, selkeäksi ja ymmärrettäväksi. Kuuntelumusiikiksi albumi ei kuitenkaan kelpaa, toisin kuin tanssin tahdittajaksi, mihin se on luultavasti tarkoitettukin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/historia/art-2000010285995.html | Nimeke = HS 50 vuotta sitten 17.3.1974 – Ja rokki soi | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Viitattu = 18.3.2024}}</ref> 

Albumin tuottanut ja liveosuuden äänittänyt Måns Groundstroem on jälkeenpäin pitänyt ''Rock and Roll All Night Longia'' olosuhteisiin nähden erinomaisena albumina ja olevansa ylpeä aikaansaannoksestaan.<ref name="Fagerholm/87"/> Remu Aaltonen on puolestaan sanonut suhtautuneensa levyyn tuoreeltaan ristiriitaisesti. Hän on kertonut muiden kehuneen sitä, mutta itse pitäneen sitä todella huonon kuuloisena. Aaltonen valitteli vielä vuonna 2020 sitä, ettei albumia ollut aikaa tehdä hänen mielestään kunnolla ja oikeaoppisesti. Sen sijaan B-puolen studiomateriaalia hän on kehunut.<ref name="Kontiainen/34" />

=== Julkaisut ja formaatit ===
Albumi julkaistiin vinyylilevynä tunnuksella LRLP 84. Alkuperäisessä painoksessa on avattavat kannet, ja levyn voi laittaa vain etukannen sisään. Lisäksi etukannen Hurriganes-logo on väriltään vaaleanpunainen, kun se myöhemmissä painoksissa on kirkkaanpunainen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ganes.fi/lrlp84d.htm | Nimeke = LRLP 84 alkuperäinen painos| Julkaisu = Hurriganes-keräilysivu| Viitattu = 11.9.2013}}</ref>

Alkuperäisen [[C-kasetti]]painoksen (LRC 84) kansikuva eroaa vinyylipainoksesta. Kansikuvassa on musta tausta. Kappalelista ja -järjestys ovat kuitenkin samat. Alkuperäisestä kasettipainoksesta on julkaistu useita hieman erilaisia versioita. Uusintapainoksessa kansikuva on vinyyliversion tavoin väriltään keltainen.<ref name="cas">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ganes.fi/kasetit.htm| Nimeke = Kasetit - Hurriganes | Julkaisu = Hurriganes-keräilysivu| Viitattu = 14.11.2022}}</ref>

CD-levynä albumi julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1990. Vuonna 2001 ilmestyi 24-bittisesti remasteroitu CD.<ref>Kontiainen 2020, s. 38.</ref>

{{Monta palstaa|75%}}

=== Listasijoitukset ===

{| class="wikitable"
!align="left" width="100px"|Valtio
!align="left" width="130px"|Lista
!align="center" width="80px"|Korkein sijoitus
!align="center" width="40px"|Lähde
|-
|align="left"|{{lippu|Suomi}}
|align="center"|''[[Suosikki]]'' 
|align="center"|5. 
|align="center"|<ref name="Kontiainen/41"/>
|-
|align="left"|{{lippu|Suomi}}
|align="center"|''[[Seura]]'' 
|align="center"|7. 
|align="center"|<ref name="Kontiainen/41"/>
|-
|align="left"|{{lippu|Suomi}}
|align="center"|[[Mitä Suomi soittaa]] 
|align="center"|9. 
|align="center"|<ref name="Nyman" />
|}

{{Monta palstaa-katko}}

=== Sertifiointi ===

{|class="wikitable" border="1"
!align="left" width="100px"|Valtio
!align="left" width="100px"|Sertifikaatti
!align="left" width="80px"|Myönnetty
!align="center" width="80px"|Luovuttaja
!align="left" width="40px"|Lähde
|-
|align="left"|{{Suomi}}
|align="center"|[[Tiedosto:Gold record icon.svg|15px]] [[kultalevy]]
|align="center"|1974
|align="center"|[[Musiikkituottajat – IFPI Finland|ÄKT]]
|align="center"|<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ifpi.fi/tilastot/artistit/hurriganes| Nimeke = Musiikkituottajat - Tilastot - Kulta- ja platinalevyt| Julkaisija = Musiikkituottajat| Viitattu = 16.4.2015}}</ref>
|}

{{Monta palstaa-loppu}}

== Kappaleet ==

*Kaikki sovitukset: Hurriganes<ref name="cd">Hurriganes: ''Rock and Roll All Night Long'' -CD-levyn kansilehden tiedot (Love/Siboney LRCD 84).</ref>

{{Kappalelista
| piilotettu         = 
| otsake             = A-puoli
| ylim_sarake        = Päälaulu

| sarake_säv&san     = yes

| nimi1              = Rock ’n’ Roller
| säv&san1           = Hurriganes
| ylim1              = [[Remu Aaltonen]]
| pituus1            = 4.30
| nimi2              = Satur’ly Night Club
| säv&san2           = Hurriganes
| ylim2              = Remu Aaltonen
| pituus2            = 4.37
| nimi3              = Well, Ooh
| säv&san3           = Hurriganes
| ylim3              = Remu Aaltonen
| pituus3            = 5.29
| nimi4              = Medley: Walk Don’t Run, Roy on Flashtop, Jenka
| säv&san4           = [[Johnny Smith]], Hurriganes
| ylim4              = instrumentaali
| pituus4            = 4.44
}}
{{Kappalelista
| piilotettu         = 
| otsake             = B-puoli
| ylim_sarake        = Päälaulu
| kokonaiskesto      = 39.26<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://open.spotify.com/album/7nkwA3V0jGzX5MDOyokYQh| Nimeke = Spotify - Rock And Roll All Night Long| Julkaisu = Open.spotify.com | Julkaisija = Spotify | Viitattu = 16.11.2022}}</ref>

| sarake_säv&san     = yes

| nimi5              = Sweet Sue
| säv&san5           = [[Victor Young]], Will Harris
| ylim5              = [[Cisse Häkkinen]]
| pituus5            = 2.48
| nimi6              = Keep on Knocking
| säv&san6           = [[Little Richard|Richard Penniman]]
| ylim6              = Remu Aaltonen
| pituus6            = 1.54
| nimi7              = Hideaway
| säv&san7           = [[Freddie King]]
| ylim7              = instrumentaali
| pituus7            = 3.13
| nimi8              = [[Say Mama]]
| säv&san8           = [[Johnny Meeks]], Johnny Earl
| ylim8              = Remu Aaltonen 
| pituus8            = 1.48
| nimi9              = My Sweet Lily
| säv&san9           = Hurriganes
| ylim9              = Cisse Häkkinen, Remu Aaltonen 
| pituus9            = 3.32
| nimi10             = Tiger
| säv&san10          = [[Jerry Leiber ja Mike Stoller|Jerry Leiber]], [[Jerry Leiber ja Mike Stoller|Mike Stoller]]
| ylim10             = Cisse Häkkinen 
| pituus10           = 2.05
| nimi11             = Indian
| säv&san11          = Hurriganes
| ylim11             = Remu Aaltonen 
| pituus11           = 4.47
}}

Lähde:<ref name="cd" />

== Singlet ==

{{single
 | single        = [[Say Mama]]
 | leveys        = 120px
 | rajaus        = 1
 | m             = 
 | s             = 
 | julkaisuvuosi = 1992<ref name="Aaltonen/488">Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 488.</ref>
 | levy-yhtiö    = Love Records
 | kappaleet     = #Say Mama
#<li value=2>My Sweet Lily
 | kuvaus        = Alun perin albumilta ei julkaistu ainoatakaan singleä.<ref>Aaltonen & Kontiainen & Starck 2007, s. 479–480.</ref> Vuonna 1992 julkaistiin single ”Say Mama” B-puolenaan ”My Sweet Lily”.<ref name="Aaltonen/488"/> Se ei saavuttanut listasijoituksia.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pennanen, Timo | Nimike = Sisältää hitin. Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972 | Sivu = 162 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Vuosi = 2006 | Isbn=978-951-1-21053-5}}</ref>
}}

== Painosluettelo ==

{| class="wikitable"
!align="left" width="60px"|Formaatti
!align="center" width="200px"|Levy-yhtiö ja tunnus
!align="left" width="60px"|Julkaistu
!align="left" width="20px"|Lähde
|-
|align="left"|[[Vinyylilevy|LP]]
|align="center"|[[Love Records|Love]] LRLP 84
|align="center"|1973
|align="center"|<ref name="lpdis">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ganes.fi/lpdisco.htm| Nimeke = LP-diskografia| Julkaisu = Hurriganes-keräilysivut| Viitattu = 14.8.2022}}</ref>
|-
|align="left"|[[C-kasetti|MC]]
|align="center"|Love LRC 84
|align="center"|1973 
|align="center"|<ref name="cas"/>
|-
|align="left"|LP
|align="center"|Love LRLP 84 <small>(1. uusintapainos)</small>
|align="center"|19?? 
|align="center"|<ref name="lpdis"/>
|-
|align="left"|MC
|align="center"|Love LRC 84 <small>(uusintapainos)</small>
|align="center"|19??
|align="center"|<ref name="cas"/>
|-
|align="left"|LP
|align="center"|Love LRLP 84 <small>(2. uusintapainos)</small>
|align="center"|19?? 
|align="center"|<ref name="lpdis"/>
|-
|align="left"|LP
|align="center"|Love LRLP 84 <small>(3. uusintapainos)</small>
|align="center"|1983 
|align="center"|<ref name="lpdis"/>
|-
|align="left"|LP
|align="center"|Love LRLP 84 <small>(4. uusintapainos)</small>
|align="center"|1983
|align="center"|<ref name="lpdis"/>
|-
|align="left"|LP
|align="center"|Love LRLP 84 <small>(5. uusintapainos)</small>
|align="center"|19??
|align="center"|<ref name="lpdis"/>
|-
|align="left"|[[CD-levy|CD]]
|align="center"|Love LRCD 84
|align="center"|1990
|align="center"|<ref name="Discogs">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.discogs.com/Hurriganes-Rock-And-Roll-All-Night-Long/master/304475| Nimeke = Hurriganes - Rock And Roll All Night Long at Discogs| Julkaisu = Discogs.com| Viitattu = 13.9.2013}} {{en}}</ref>
|-
|align="left"|CD
|align="center"|Love LRCD 84
|align="center"|2001
|align="center"|<ref name="Discogs"/>
|-
|align="left"|LP
|align="center"|Love LRLP 84 <small>(6. uusintapainos)</small>
|align="center"|2011
|align="center"|<ref name="lpdis"/>
|-
|align="left"|LP
|align="center"|Love LRLP 84 <small>(7. uusintapainos)</small>
|align="center"|2011
|align="center"|<ref name="lpdis"/>
|-
|align="left"|LP
|align="center"|Love LRLP 84 <small>(8. uusintapainos)</small>
|align="center"|2019
|align="center"|<ref name="lpdis"/>
|-
|align="left"|LP
|align="center"|Lipposen levy ja kasetti LIPPOLEVY266 (kuvavinyyli)
|align="center"|2022
|align="center"|<ref name="lpdis"/>
|}

== Tekijät ==

'''Muusikot'''
* [[Remu Aaltonen]] &ndash; laulu, rummut
* [[Cisse Häkkinen]] &ndash; bassokitara, laulu
* [[Albert Järvinen]] &ndash; kitara

'''Muut'''
*[[Måns Groundstroem]] – tuottaja, liveosuuden äänitys ja miksaus
*[[Jukka Teittinen]] – studio-osuuden äänitys
*[[Ronnie Kranck]] – studio-osuuden miksaus, [[Finnlevy]]
*[[Paul Jyrälä]], Antti Joki – studio-osuuden miksaus, [[Finnvox]]
*Saftra / [[Risto Vuorimies]] – kannen suunnittelu, kuvat

<ref name="Aaltonen/91"/><ref name="cd"/><ref name="sessio"/><ref name="lp"/>

== Lähteet ==

*{{Kirjaviite | Tekijä = Aaltonen, Honey & Kontiainen, Vesa & Starck, Kjell | Nimike = Hurriganes | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Loisto | Vuosi = 2007 (1. laitos 2002) | Isbn=978-952-459-765-4}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Fagerholm, John & Riihimaa, Jaakko| Nimike = Albert Järvinen | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Johnny Kniga | Vuosi = 2011 | Isbn=978-951-0-35182-6}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kontiainen, Vesa| Nimeke=Hurriganes – Albumit 1973–1988 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Bazar | Vuosi=2020 | Isbn=978-952-279-941-8}}

=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}

{{Hurriganes}}

[[Luokka:Hurriganesin albumit]]
[[Luokka:Vuoden 1973 esikoisalbumit]]
[[Luokka:Love Recordsin albumit]]
[[Luokka:Måns Groundstroemin tuottamat albumit]]