Robert Falla
Robert Alexander Falla (21. heinäkuuta 1901 Palmerston, Uusi-Seelanti − 23. helmikuuta 1979 Eastbourne, Uusi-Seelanti) oli uusiseelantilainen lintutieteilijä.
Robert Fallan vanhemmat olivat rautatievirkailija George Falla ja Elizabeth Kirk. Hän opiskeli Auckland University Collegessa, josta hän valmistui vuonna 1927. Hän toimi eläintieteen assistenttina British, Australian and New Zealand Antarctic Research Expedition (BANSARE) -nimisellä tutkimusmatkalla Discovery-aluksella 1929–1931. Hän oli perustamassa Uuden-Seelannin lintutieteellistä yhdistystä (Ornithological Society of New Zealand) ja toimi seuran ensimmäisenä puheenjohtajana. Hän oli myös Royal Australasian Ornithologists Unionin (RAOU) jäsen ja sen puheenjohtaja 1951–1952, sekä Uuden-Seelannin luonnonsuojeluneuvoston puheenjohtaja 1962–1975. Uuden-Seelannin yliopisto luovutti hänelle kunniatohtorin arvonimen. Hän työskenteli monissa Uuden-Seelannin museoissa, muun muassa Wellingtonin Dominion Museumin johtajana 1947–1966.
Falla avioitui Elayne Mary ”Molly” Burtonin kanssa Te Arohassa 18. toukokuuta 1928 ja heille syntyi kolme lasta.
Falla nimesi linnuista uudenseelanninviistäjän (Pterodroma pycrofti) ja tasmanianmeriliitäjän (Procellaria westlandica).[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Muistokirjoitus (englanniksi)
- Bright Sparcs (englanniksi)