Q-lähde
Q-lähde (saksan sanasta die Quelle, "lähde") eli Logia-lähde on hypoteettinen Jeesuksen puheiden kokoelma, joka sisältyy synoptisten evankeliumien syntyhistoriaa selittävään nk. kaksilähdeteoriaan. Q-lähteen käsikirjoituksia ei ole säilynyt, mutta Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kirjoittajien oletetaan käyttäneen sitä lähteenään. Q-lähde on edelleen rekonstruoitavissa Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien avulla. Uusimmassa tutkimuksessa Q-lähteestä käytetään myös nimitystä Q-evankeliumi.
Q-lähteen olemus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Q-lähde on voinut olla joko kirjallinen dokumentti tai pelkästään suullista perimätietoa. Nykyään tutkijat arvioivat pääsääntöisesti Q-lähteen kirjalliseksi ja kreikankieliseksi. Aramea ei selittäisi Matteuksen ja Luukkaan kreikankielisiä yhtäläisyyksiä riittävästi. Suullinen perimätieto ei selittäisi kreikankielissä yhtäläisyyttä evankelistojen välillä ja entisöidyn Q-lähteen tekstin sommittelun useita yksityiskohtia. Sen on usein esitetty olevan Tuomaan evankeliumin kaltainen puheiden kokoelma. Q-lähteen käsikirjoituksia ei ole löydetty, mutta eksegetiikan asiantuntijat ovat jälkeenpäin rekonstruoineet tämän lähteen Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeiden yhteisestä aineistosta.
Q-evankeliumissa on viitteitä alkuseurakunnan ääriasenteista. Juha Molarin mukaan Q-evankeliumi velvoitti kuulijansa Jeesuksen kiusauskertomuksesta alkaen "alistuvaan ryhmäorjuuteen". Lahkon johtajat tekivät kertomuksen avulla Jumalan Pojasta absoluuttisen ihanteen, jotta ihmiset valitsisivat nälissäänkin Jumalan sanan, so. ryhmään kuulumisen.[1]
Q-teorian historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
C. H. Weisse oivalsi vuonna 1838, että niin sanotut synoptiset evankeliumit (Matteus, Markus ja Luukas) eivät ole syntyneet Matteuksen evankeliumin pohjalta, vaan Raamatun kaanoniin liitetyistä evankeliumeista Markuksen evankeliumi on vanhin, ja sekä ”Matteus” että ”Luukas” ovat käyttäneet sitä lähteenään. Tämän lisäksi Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa on yhteistä aineistoa, jota ei löydy Markuksen evankeliumista. ”Matteus” ja ”Luukas” eivät kuitenkaan ole toisistaan riippuvaisia. Tämän perusteella syntyi Weissen oivallus kadonneesta lähteestä, jota Matteus ja Luukas ovat käyttäneet lähteenään. Tätä lähdettä kutsutaan yleensä Q-lähteeksi tai Logialähteeksi. Historiallisesti merkittäviä tutkijoita kaksilähdeteorian muotoutumisessa ovat olleet mm. H. J. Holtzmann 1863 (käytti lähteestä L-kirjaimen kreikankielistä muotoa sanasta ”logia”selvennä); A. von Harnack 1907 (Q-lähde oli kirjoitettu kreikaksi, koska Mt:n ja Lk:n samankaltaisuudet ovat merkittävät kreikan kielessä); B. H. Streeter 1924. Nimityksellä Q-evankeliumi ilmaistaan joidenkin nykyisten tutkijoiden keskuudessa käsitystä, jonka mukaan Q-lähdettä on pidettävä itsenäisenä dokumenttina, jolla on oma kirjallinen profiilinsa.
Kansainvälinen Q-projekti (IQP) on rekonstruoinut Q-lähteen tekstin kreikaksi (The Critical Edition of Q; CEQ). Vakiintuneen käytännön mukaan Q-lähde voidaan ilmaista kirjaimella Q (=Quelle, lähde). Tämän lisäksi on myös vakiintunut käytäntö numeroida Q-lähde Luukkaan luku- ja jaejärjestyksen mukaan. Merkintä Q 3:2 tarkoittaa, että tarkastelussa on se Q-lähteen kohta, joka löytyy Luukkaan evankeliumista kohdasta Lk. 3:2. On kuitenkin huomattava, että Q-lähteen rekonstruoitu teksti voi poiketa Luukkaan tekstin sanamuodosta, jolloin Q 3:2 ja Lk. 3:2 eivät ole enää välttämättä identtiset.
Hypoteettisessa Q-evankeliumissa Jeesus on Jumalan Poika ja Ihmisen Poika, jonka kuolemasta ei suoranaisesti kerrota mitään. Jeesuksen kuoleman sovittavasta merkityksestä tai ylösnousemuksesta Q-lähde ei myöskään puhu mitään. Mahdollisesti kohta Lk. 14:27/Mt. 10:38 ilmaisee kuitenkin tietoisuutta Jeesuksen ristinkuolemasta: jakeessa edellytetään myös opetuslasten alttiutta kuolemaan. Kuolemaa olisi tällöin tarkasteltu pikemmin esimerkkinä opetuslasten kohtalolle kuin sovitus- ja sijaiskuolemana.
Kritiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osa tutkijoista hylkää olettamuksen Q-lähteestä.[2] Enemmistö kuitenkin uskoo, että Q-lähde on ollut olemassa, mutta kaikki eivät hyväksy sen varaan rakennettuja teorioita (ehkä galilealaisesta) Jeesuksen toimintaa jatkaneesta yhteisöstä. Q-tutkijat eivät liitä olettamuksiaan Q-yhteisöstä pelkästään Galileaan, myös Jerusalemia ja Syyriaa on pohdittu. Jonkinasteista yhteisöllisyyttä on nähty Q-evankeliumin synnyssä, koska teksti kuvailee sanansaattajien toimintaa (Lk. 10:2b/Mt. 9:37b-38). Evankeliumi päättyy myös kuvaukseen uuden yhteisön palkasta: Q 19:12–26, 22:28.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arto Järvinen: Jeesuksen lausumien kokoelma Q. Sivut 125-182 teoksessa Myllykoski, Matti & Järvinen, Arto (toim.): Varhaiskristilliset evankeliumit. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. ISBN 951-570-318-2
- Risto Uro: Jeesus-liikkeestä kristinuskoksi. Helsinki: Yliopistopaino, 1995. ISBN 951-570-226-7
- Juha Molari: Q-evankeliumi ja psykohistoria : Uuden testamentin eksegetiikan väitöskirja. (Väitöskirja) Helsinki: Yliopistopaino, 2009. ISBN 978-952-92-4839-1 Teoksen verkkoversio (PDF).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kylätasku, Taneli: Tutkimus: Alkuseurakunta oli mainettaan rajumpi lahko. Kotimaa, 31.1.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.1.2009.
- ↑ http://www.markgoodacre.org/Q/ten.htm