Lähdekoodi sivulle Pohjoiset ristiretket

{{ristiretki}}
'''Pohjoiset ristiretket''' olivat [[Hengellinen ritarikunta|hengellisten ritarikuntien]] sotaretkiä, joiden kohteena olivat [[Itämeri|Itämeren]] rannikoiden pakanoina pidetyt asukkaat. Osa sotaretkistä oli paavin virallisesti hyväksymiä ristiretkiä, mutta Itämerellä tehtiin myös ryöstö- ja valloitusretkiä, jotka nimettiin vasta myöhemmin ristiretkiksi. Ritarikuntien lisäksi sotaretkiä tekivät myös tanskalaiset ja ruotsalaiset.   

Ensimmäinen virallinen ristiretki Pohjolassa vuonna 1147 suuntautui nykyisessä Pohjois-Saksassa asuneita [[vendit|vendejä]] vastaan. Myöhemmät retket suuntautuivat [[Baltia]]an ja Suomeen. 

== Ristiretket vendejä vastaan ==
{{Pääartikkeli|[[Ristiretket vendejä vastaan]]}}
[[Vendit]] olivat länsislaavilainen kansa, jotka asuttivat Itämeren rannikolla [[Elbe]]- ja [[Oder]]jokien välistä aluetta Saksan ja  [[Puolan kuningaskunta (1025–1385)|Puolan kuningaskunnan (1025–1385)]] välissä. Vendien kulttuuri oli organisoitunutta ja alueella oli lukuisia kaupunkeja. Vendien laivastot ryöstelivät Tanskan rannikkoa ja [[Saksi (alue)|Saksin]] aluetta, ja myös saksit ja tanskalaiset tekivät omia kostoretkiään vendien alueelle. 

Vuonna 1147 paavi [[Eugenius III]] julisti [[Paavin bulla|bullan]], jonka mukaan Pohjois-Euroopan kristityt saivat sotia lähellään asuvia pakanoita vastaan ja lähteä ristiretkelle Jerusalemiin. Vuoden 1147 ristiretki jäi ainoaksi viralliseksi ristiretkeksi vendejä vastaan. Tanskalaiset jatkoivat kuitenkin kuningas [[Valdemar I]]:n ja piispa [[Absalon]]in johdolla vendien alueiden ryöstelyä. Vuonna 1168 tai 1169 tanskalaiset valtasivat [[Rügen]]in saarella Arkonan linnoitetun kaupungin, jossa sijaitsi pakanajumala [[Svantovit]]in kultin päätemppeli. Arkonan valtauksen jälkeen tanskalaiset alistivat vuoteen 1185 mennessä suuren osan vendien alueesta valtaansa. Vendien ruhtinaat kääntyivät vähitellen kristinuskoon, ja esimerkiksi [[Mecklenburg]]in ja [[Pommeri]]n hallitsijasuvut juonsivat juurensa vendiläisistä pakanaruhtinassuvuista.<ref>Harrison s. 191-282</ref>

== Ristiretket Baltiaan ==
{{Pääartikkeli|[[Ristiretket Baltiaan]]}}
Kehotus uusille ristiretkille pohjoiseen tuli virallisesti paavi [[Celestinus III]]:lta vuonna 1193, mutta jo sitä ennen kristityt kuningaskunnat [[Saksa]]ssa ja Skandinaviassa olivat tehneet valloitus- ja käännytysretkiä nykyisille [[Suomi|Suomen]], [[Baltia]]n ja [[Venäjä]]n alueille. [[Saksalaiset]] ja tanskalaiset tekivät retkiä vuosina 1193–1227 [[Virolaiset|virolaisten]], [[Kuurinmaa|kuurilaisten]], [[liivi]]en ja [[lätit|lättien]] keskuuteen, ja saksalaiset [[liettua]]laisten maille 1300-luvun alusta lähtien vuoteen 1316. Lisäksi tehtiin ristiretkiä [[Muinaispreussilaiset|muinaispreussilaisten]] sekä [[Elbe]]- ja [[Oder]]jokien välisellä seudulla asuneiden [[Polabi|polabien]] ja [[Abotriitit|abotriittien]] keskuuteen.

Itämeren rannoilla asuneiden balttien ja [[slaavit|slaavilaisten]] kansojen sekä heidän saksilaisten ja tanskalaisten naapuriensa välillä oli jo ennen ristiretkiä ollut vuosisatojen ajan aseellisia konflikteja, joissa oli usein kyse maa- ja merikauppareittien hallinnasta. Ristiretket jatkoivat samaa kamppailua kauppareiteistä. Nyt liikkeellepanevana voimana oli paavi.  Käännytystyössä oli mukana paavin ritaristoja ja aseellisia munkkijärjestöjä, esimerkiksi [[saksalainen ritarikunta]] ja [[kalparitaristo]]. Ensimmäiset ristiretket pohjoiseen tehtiin samanaikaisesti [[Pyhä maa|Pyhälle maalle]] suuntautuneen [[Toinen ristiretki|toisen ristiretken]] kanssa. Baltian retket jatkuivat 1500-luvulle saakka. Ristiretkien seurauksena Saksalainen ritarikunta vahvistui ja sai haltuunsa laajoja alueita Baltiassa.

== Ristiretket Suomeen ==
{{Pääartikkeli|[[Ristiretket Suomeen]]}}
Suomeen tehtiin useita ristiretkiä 1100-luvulta lähtien. Suomeen kohdistuneille ristiretkille lähdettiin ainakin [[Tanska|Tanskasta]] ja [[Ruotsi|Ruotsin]] eri alueilta, sekä mahdollisesti myös nykyisten [[Norja|Norjan]] ja [[Saksa|Saksan]] alueilta.<ref name=":2">{{Kirjaviite|Tekijä=Kari Tarkiainen|Nimeke=Ruotsin itämaa|Vuosi=2010|Sivu=88|Julkaisija=Svenska litteratursällskapet i Finland}}</ref><ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Toimittanut Martti Linna|Nimeke=Suomen varhaiskeskiajan lähteitä|Vuosi=1989|Sivu=69|Julkaisija=Historian aitta}}</ref><ref name=":1">{{Kirjaviite|Tekijä=Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman|Nimeke=Muinaisuutemme jäljet|Vuosi=2015|Sivu=380|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref> 

[[Ruotsalaiset]] tekivät 1100-luvulla useita ryöstöretkiä Itämeren itärannoille. [[Novgorodin tasavalta|Novgorodilaisten]] lähteiden mukaan ruotsalaiset hyökkäsivät [[Laatokka|Laatokalle]] vuosina 1142 ja 1164. 1200-luvun alussa Länsi-Suomi oli kristittyä aluetta ja paikalliset suurmiehet luultavasti tunnustivat ruotsalaisten kuninkaan vallan. Alueelle nimitettiin myös oma piispa. Vuonna 1237 paavi [[Gregorius IX]] kehotti ruotsalaisia tekemään ristiretken kristinuskosta luopuneiden hämäläisten keskuuteen.<ref>[http://193.184.161.234/DF/detail.php?id=82 Diplomatarium Fennicum] {{Wayback|1=http://193.184.161.234/DF/detail.php?id=82 |päiväys=20070927051432 }}</ref> Toiseksi ristiretkeksi kutsutun sotaretken ajankohta on kiistelty. Vuonna 1240 ruotsalaiset hyökkäsivät Novgorodia vastaan [[Inkeri|Inkerissä]] ja novgorodilaiset kukistivat ruotsalaiset [[Taistelu Nevajoen suistolla|Nevan taistelussa]]. 

1200-luvun lopulla [[Eerik Pyhä]]n pyhimyskultti levisi Ruotsissa ja Eerikin tekemää luultavasti fiktiivistä [[ensimmäinen ristiretki|ensimmäistä ristiretkeä]] käytettiin esikuvana tuleville ristiretkille itään. Eerikin legenda oli osa ristiretkien propagandaa keskiajan loppuun saakka. 

Ruotsalaiset ja novgorodilaiset sotivat Karjalan ja Inkerin herruudesta vuosikymmenien ajan. Vuonna 1323 solmittu [[Pähkinäsaaren rauha]] ei lopettanut vihanpitoa. Ruotsin tunnetuin pyhimys [[Pyhä Birgitta]] julisti ristiretkeä venäläisiä vastaan, ja ristiretki lähdettiin [[Maunu Eerikinpoika|Maunu Eerikinpojan]] johdolla vuonna 1348. Ruotsalaiset valtasivat Pähkinäsaaren linnoituksen, jonka kuitenkin menettivät pian. Vielä vuonna 1378 paavi [[Urbanus VI]] julisti ristiretken harhaoppisia venäläisiä vastaan. Viimeinen ruotsalainen ristiretki venäläisiä vastaan tapahtui vuonna 1496 kostona venäläisten vuonna 1495 tekemästä hyökkäyksestä. Ruotsalaiset valtasivat muun muassa [[Iivananlinna|Ivangorodin]].<ref>Harrison s. 405-502</ref>

== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Harrison, Dick | Nimeke = Gud vill det! | Julkaisija=Ordfront förlag | Vuosi=2006 | Isbn= 91-7037-247-0 | Kieli = {{sv}}}}

=== Viitteet ===
{{Viitteet}}

{{Katolinen kirkko Ruotsissa}}

[[Luokka:Ristiretket]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]