Pitot-putki
Pitot-putki on mittalaite, jolla mitataan virtauksen paikallista nopeutta paine-eron avulla.[1] Mittaustilanteessa putki asetetaan kohtisuoraan virtausta vasten. Sen keksi Henri Pitot (1695–1771), joka mittasi Seine-joen virtausnopeutta taivutetun lasiputken avulla.[2] Etenkin lentokoneissa, pitot-putket ovat tärkeässä roolissa, koska ne mittaavat koneen ilmanopeutta. Sääolot ja korkea lentokorkeus saattavat johtaa pitot-putkien jäätymiseen, joka aiheuttaa sen, että ilmanopeutta ei voida enää mitata ja järjestelmä antaa väärän nopeuden. Tämä voi johtaa väärinkäsityksiin ohjaamossa. Tämän vuoksi pitot-putkea lämmitetään lennon aikana.
Nopeuden määritys putken avulla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stagnaatiopaine on staattisen paineen ja dynaamisen paineen summa. Stagnaatiopaine mitataan pitot-putken aukon kohdalta, jossa siis on virtauksen stagnaatiopiste. Staattinen paine sen sijaan on häiriötön paine, joka mitataan sellaisesta kohdasta virtausta, jossa ei ole pitot-putkea tai muita esteitä.
Mikäli virtaus on puristumatonta (Machin luku on pieni), niin voidaan käyttää Bernoullin yhtälöä. Eli tarkastellaan virtauksen tietyn virtaviivan kahta eri kohtaa: stagnaatio- ja staattisen paineen mittauspistettä, jotka ovat kummatkin samalla korkeudella ()
.
Koska stagnaatiopisteessä nopeus on nolla ja mittauspisteiden korkeudet samat, niin saadaan yhtälö supistettua muotoon
.
Paine-ero on , nyt yhtälöstä saadaan nopeus:
missä on nopeus [m/s],
on ilman tiheys [kg/m3] (se on suuruusluokkaa 1,2 kg/m3, mutta riippuu lämpötilasta ja ilmanpaineesta),
on dynaaminen paine,
on stagnaatiopaine ja
on staattinen paine.
Yllä olevan Pitot'n kaavan loi Henri Pitot vuonna 1732.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pitot-putkea käytetään lentokoneissa, tuulitunneleissa, mittalaitteissa, tilavuus- ja massavirtamittauksissa kuten ilmanvaihtokanavan ilmamäärämittauksessa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Frank M. White: Fluid Mechanics, 5. edition, s. 406. McGraw-Hill, 2003. ISBN 0-07-240217-2 (englanniksi)
- ↑ Pijush K. Kundu & Ira M. Cohen: Fluid mechanics, 4. edition, s. 112. Academic Press, 2008. ISBN 9780123737359 Google book (limited preview). (englanniksi)
- ↑ Frank M. White: Fluid Mechanics, 5. edition, s. 407. McGraw-Hill, 2003. ISBN 0-07-240217-2 (englanniksi)