Nélie Jacquemart

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nélie Jacquemart: Omakuva

Cornélie Barbe Hyacinthe Jacquemart, tunnettu yleisesti nimellä Nélie Jacquemart (25. heinäkuuta 1841 Pariisi15. toukokuuta 1912 Pariisi) oli ranskalainen taidemaalari, taidekeräilijä ja mesenaatti. [1]

Jaquemart oli lähtöisin köyhistä oloista.[2] Hänen isänsä oli tilapaistyöntekijä ja äitinsä Marie luultavasti hatuntekijä. Hänen isänsä kuoli luultavasti pian tyttärensä syntymän jälkeen. Jaquemartin lapsuudesta ei tiedä juuri mitään, sillä hän hävitti aikuisena suuren määrän itseään koskevia asiapapereita salatakseen vaatimattoman taustansa. [3]

On myöskin tuntematonta, miten ja missä Jaquemartin taiteellinen lahjakkuus huomattiin. Hänestä tuli varakkaan Paméla Hainguerlot´n suojatti ja vietti kesiä Hainguerlot´n perheen kesäasunnolla. Siellä hän piirsi muotokuvia talossa vierailleista arvohenkilöistä. Hainguerlot sai järjestettyä Jaquemartin Léon Cogniet´n ja tämän sisaren Marie-Amélien oppilaaksi. [1]

Ensimmäisen näyttelynsä Jacquemart piti vuonna 1863. Näyttelystä hän sai useita muotokuvatilauksia. Vuoden 1866 valtio lunasti hänen maalauksensa ja se oli näytteillä Palais de Tuileries’ssä aina vuoteen 1870. Maalaus tuhoutui tuolloin Pariisin kommuunin kukistamisen yhteydessä tapahtuneessa tulipalossa. [4]

Vuonna 1867 Jaquemart pääsi opintomatkalle Italiaan. Hänen ystävättärensä Geneviève Bréton piti matkalla päiväkirjaa missä kuvailee Jaquemartia. Brétonin kautta Jaquemart tapasi opetusministerin pojan, Albert Duruyn, jonka kanssa harkitsi avioliittoa. Jaquemart maalasi ministeri Victor Duryn muotokuvan, joka palkittiin kultamitalilla vuonna 1870. [4]

Preussin ja Ranskan välille puhkesi sota pian Jaquemartin saavuttua Roomasta. Sodassa, joka päättyi Ranskan tappioon, kuoli myös Jacquemartin ystävä, taiteilija Henri Regnault. Sodan jälkeen Ranskasta tuli tasavalta. Jaquemartilta tilattiin Ranskan presidentin, Adolphe Thiersin muotokuva ja pian sen jälkeen hänen mallikseen tuli taidekeräilijä Edouard André. [5] [6]

Jacquemart meni naimisiin taidekeräilijä Edouard Andrén kanssa vuonna 1881. Puolisoiden hyvin erilaisista taustoista huolimatta liitto oli onnellinen. Avioliittoa kuitenkin hieman kummasteltiin, sillä kukaan ei ollut huomannut Andrélla ja Jaquemartilla olleen mitään suhdetta. Avioliitto jäi lapsettomaksi. [7] [8]

André oli avioliiton solmimisen aikaan jo sairas ja hänen sukunsa vaati, että puolisoilla ei ollut oikeutta toistensa omaisuuteen. Pariskunta matkusteli yhdessä ympäri Eurooppaa, he kävivät myös Egyptissä ja Turkissa. Matkoiltaan he ostivat teoksia kokoelmiinsa ja kaikkiaan heidän kokoelmansa karttui 207 veistoksella ja 97 maalauksella. Heidän kiinnostuksensa Italian taiteeseen aiheutti skandaalin. Lehdistö vaati pariskunnalle kieltoa tulla enää koskaan Italiaan, kun kävi ilmi, että he olivat ostaneet Tiepolon freskoja ja aikoivat siirtää ne Ranskaan. Kaikesta huolimatta seinät, joille freskot on maalattu saatiin siirettyä Pariisiin. Kun André kuoli, kävi Jaquemart oikeutta tämän sukua vastaan, että saisi haltuunsa pariskunnan kokoelman itselleen. Hän voitti oikeusjutun. Kun Jaquemart kuoli, hän oli määrännyt testamentissaan, että taidekokoelma asetetaan esille museoon. Pariskunnan nimeä kantanut museo avattiin vuonna 1913. [9]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]