Lähdekoodi sivulle Normandian maihinnousu

{{ohjaa tänne|Overlord|[[Overlord (täsmennyssivu)|täsmennyssivulla]]}}
{{Taistelu
| nimi           = Normandian maihinnousu
| osa_sotaa      = [[länsirintama (toinen maailmansota)|länsirintamaa]] [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]]
| kuva           = 1944 NormandyLST.jpg
| kuvateksti     = Näkymä yhdysvaltalaisesta maihinnousualuksesta rannalle
| päivämäärä     = 6. kesäkuuta – 22. elokuuta 1944
| paikka         = [[Normandia]], [[Ranska]]
| casus          = 
| aluemuutokset  = 
| vaikutukset    = 
| lopputulos     = [[Liittoutuneet|Liittoutuneiden]] voitto
| taistelija1    = {{Yhdysvallat (1912-1959)}}<br>{{Yhdistynyt kuningaskunta}}<br>{{Kanada (1921-1957)}}<br>{{Vapaa Ranska}}
| taistelija2    = {{Natsi-Saksa (1935-1945)}}
| komentaja1     = {{Yhdysvaltain lippu (1912-1959)}} [[Dwight Eisenhower]] ([[ylipäällikkö]])<br>{{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} [[Arthur Tedder]] (apulaisylipäällikkö)<br>{{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} [[Bernard Montgomery]] (maavoimat)<br>{{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} [[Bertram Ramsay]] (merivoimat)<br>{{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} [[Trafford Leigh-Mallory]] (ilmavoimat)
| komentaja2     = {{Natsi-Saksan lippu}} [[Gerd von Rundstedt]] (ylin komentaja LÄNSI)<br>{{Natsi-Saksan lippu}} [[Erwin Rommel]] ([[armeijaryhmä B (Italia)|Armeijaryhmä B]])<br>{{Natsi-Saksan lippu}} [[Friedrich Dollmann]] ([[Saksan 7. armeija]])
| vahvuus1       = 1&nbsp;452&nbsp;000 <small>(25. heinäkuuta mennessä)</small><ref>Zetterling, p. 32: "On 25 July there were 812,000 US soldiers and 640,000 British in Normandy."</ref>
| vahvuus2       = 380&nbsp;000 <small>(23. heinäkuuta mennessä)</small><ref>Zetterling, p. 32: "When Operation Cobra was launched, the Germans had brought to Normandy about 410,000 men in divisions and non-divisional combat units. If this is multiplied by 1.19 we arrive at approximately 490,000 soldiers. However, until July 23, casualties amounted to 116,863, while only 10,078 replacements had arrived."</ref>
| tappiot1       = noin 48&nbsp;000 kuollutta,<br>n. 173&nbsp;000 haavoittunutta tai kadonnutta<ref name="eb-casualties">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/media/40555/The-exact-number-of-casualties-suffered-in-the-invasion-of | Nimeke = Normandy Invasion: estimated battle casualties | Julkaisija = Encyclopædia Britannica | Viitattu = 23.3.2015 | arkisto = https://web.archive.org/web/20150402100158/http://www.britannica.com/EBchecked/media/40555/The-exact-number-of-casualties-suffered-in-the-invasion-of | arkistoitu = 2.4.2015 }}</ref>
| tappiot2       = noin 30&nbsp;000 kuollutta,<br>n. 80&nbsp;000 haavoittunutta,<br>n. 60&nbsp;000&nbsp;kadonnutta,<br>n. 150&nbsp;000 vangittua<ref name="eb-casualties" />
| huomautus      = 
| muut_taistelut = Länsirintaman taistelut toisessa maailmansodassa
}}

'''Normandian maihinnousu''' oli läntisten [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] armeijoiden Pohjois-Ranskaan tekemä suuri maihinnousu [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] vuonna 1944. Sitä kutsuttiin nimellä '''Operation Overlord'''. [[Natsi-Saksa]] oli tuolloin [[Saksan miehitysvalta Ranskassa|miehittänyt Ranskan]] ja menetti alueitaan [[Itärintama (toinen maailmansota)|itärintamalla]]. Liittoutuneet pyrkivät avaamaan uuden rintaman Saksaa vastaan. Saksalaiset olivat rakentaneet pitkää ”[[Atlantin valli]]ksi” kutsututtua puolustusketjua jo vuodesta 1940. Saksassa tiedettiin, että maihinnousu tulisi, muttei sen tarkkaa aikaa ja paikkaa. Ison-Britannian sotilas- ja tiedusteluviranomaiset harhauttivat saksalaiset uskomaan, että maihinnousu tapahtuisi [[Calais]]in lähellä. Liittoutuneet pommittivat Pohjois-Ranskaa kuukausia ennen maihinnousua ja pudottivat laskuvarjojoukkoja joihinkin kohtiin jo yöllä. Pari tuntia ennen hyökkäystä laivatykistö ja pommikoneet alkoivat moukaroida Atlantin vallin asemia. Aamulla 6. kesäkuuta kello 6:30 1944 (D-Day) koitti H-hetkeksi (H-Hour) kutsuttu hetki, jolloin liittoutuneiden maihinnousualukset rantautuivat Normandiaan monessa eri kohtaa<ref name ="WW2">{{Verkkoviite | Nimeke =Battle of Normandy, also known as D-Day or Operation Overlord | Osoite =http://www.world-war-2.info/battles/bt_2.php | Julkaisija =Otherground, LLC | Viitattu =14.10.2007 | Kieli = {{en}} }}</ref>. Yhdysvaltain, Ison-Britannian, Kanadan ja Vapaan Ranskan armeijat onnistuivat siirtämään jo ensimmäisen hyökkäyspäivän aikana noin 150&nbsp;000 miestä erillisiin [[Sillanpääasema|sillanpäihin]]. Saksalaiset viivyttelivät apujoukkojen siirrossa 12 tuntia. Suuria tappioita tuli liittoutuneille kahdella kaistaleella, [[Normandian maihinnousu#Juno Beach|Juno Beachilla]] ja [[Normandian maihinnousu#Omaha Beach|Omaha Beachilla]]. Liittoutuneet kykenivät yhdistämään sillanpään eri asemat 13. kesäkuuta. Sitten hyökkäys juuttui pitkäksi aikaa lähes paikoilleen saksalaisten ankaran vastarinnan ja rikkonaisen maaston takia. Mutta toisaalta saksalaisten voimat eivät riittäneet sillanpään tuhoamiseen. Saksalaisilla oli parempi panssari- ja tykistöaseistus ja taitoa torjua liittoutuneiden tankkeja, mutta mies-, tarvike- ja ammuspulaa. Saksan armeijan pääosa oli sidottu itärintamalle. Liittoutuneilla oli ilmaylivoima ja he saattoivat täydentää joukkojaan. 
Normandian rintama alkoi liikkua vasta heinäkuun lopussa, kun Yhdysvaltain ”[[operaatio Cobra]]” menestyi. Saksalaisten tuolloinen vastahyökkäys muuttui joukkopaoksi. Vasta elokuussa liittoutuneiden hyökkäykset etenivät kauas sisämaahan. Liittoutuneet vapauttivat Pariisin syyskuussa. Vuodenvaihteessa saksalaiset yrittivät vastahyökkäystä [[Ardennien taistelu|Ardenneilla]], mutta se hiipui hyvän alkumenestyksen jälkeen.

Maihinnousuun osallistui Yhdysvallat, joka oli liittynyt sotaan verrattain myöhään. Tapahtuma oli merkittävä sodan kulun kannalta, sillä natsi-Saksa joutui kahden rintaman sotaan eli sekä itärintamalla että länsirintamalla sodittiin samaan aikaan. Lännestä päin joukot etenivät kohti Berliiniä ja myöhemmin sota päättyi Berliinin valloittamiseen ja natsi-Saksan antautumiseen.

==Tarkka ajoitus==

Poliittisesti maihinnousua Länsi-Euroopan mantereelle oli ajanut [[Josif Stalin]] keventääkseen [[puna-armeija]]n tappioita jo vuodesta 1942 alkaen, mutta länsiliittoutuneet olivat torjuneet toiveet. Kun [[Teheranin konferenssi]]ssa oli sovittu maihinnoususta varsinainen ajoitus operaatiolle riippui säästä.

Operaation aloittamiselle kriittisenä reunaehtona oli oikea säätila, jota arvioivat niin brittiläiset kuin yhdysvaltalaisetkin [[meteorologi]]t. Operaatiota suunniteltiin toukokuuksi tai kesäkuun alkupäiviksi. Ylipäällikkö Eisenhowerin päämeteorologina toimi skotlantilainen tohtori [[James Stagg]], joka oli tehtäväänsä varten ylennetty [[Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat|Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien]] [[eversti]]ksi. Sääennusteita laativan ryhmän ennusteiden toimivuuden kokeilemiseksi oli huhtikuusta 1944 alkaen sotilasjohdolle annettu maanantaisin kolmen vuorokauden sääennuste, jota verrattiin toteutuneeseen säähän.<ref>Beevor, Normandia 1944, sivut 9–11</ref>

Maihinnousuun valmistautumiseksi tietoturvallisuuden vuoksi 17. huhtikuuta 1944 oli diplomaattista koskemattomuutta periaatteessa nauttiva ulkomaisten diplomaattien tietoliikenne alistettu sensuurille. Lisäksi britit suorittivat lukuisia hämäysoperaatiota, jotteivät saksalaiset olisi keskittäneet puolustustaan todennäköisimmille alueille, vaan jakaisivat voimansa. Hämäyksiä suunnitteli keskitetysti [[XX-komitea]] ({{k-en|XX committee}}), jonka aikaansaannoksia olivat muun muassa [[operaatio Fortitude]].<ref>Beevor, Normandia 1944, sivu 11</ref>

Operaatio suunniteltiin aloitettavaksi 2. kesäkuuta, mutta 1. kesäkuuta [[Scapa Flow|Scapa Flow’n]] sääasemien havaintojen mukaan [[Atlantin valtameri|Pohjois-Atlantille]] oli kehittymässä syviä matalapaineita. Sateinen ja pilvinen sää olisi voinut vaarantaa hyökkäyksen ensimmäisen aallon 130&nbsp;000 sotilaan ja toisen aallon 45&nbsp;000 sotilaan suunnitellut operaatiot, koska ilmatuen toimittaminen olisi ollut vaikeaa ja myös merenkäynti olisi ollut haitaksi.<ref>Beevor, Normandia 1944, sivu 10</ref>

==Vaikuttavuus==

Normandian maihinnousu on sotahistorian suurin meritse tapahtunut valtausoperaatio. Se alkoi aamuyöllä [[maahanlaskujoukot|laskuvarjojoukkojen]] laskeutumisella, massiivisella pommituksella ja laivaston tykkitulella. Varhain aamulla alkoi maajoukkojen hyökkäys maihinnousualuksin.

Maihinnousua seurannut taistelu Normandiasta jatkui yli kaksi kuukautta, minkä aikana liittoutuneet varmistivat ja laajensivat [[sillanpääasema|sillanpääasemiaan]] ja murtautuivat niistä ulos. Taistelu päättyi [[Pariisin vapautus|Pariisin valtaukseen]] ja [[Chambois|Chambois’n]] motin antautumiseen.

Normandian maihinnousun onnistumisen syynä pidetään merkittävää mies- ja materiaaliylivoimaa. Joukkoja kuljetettiin sillanpääasemiin suuria määriä D-Dayn jälkeen ja kesäkuun loppuun mennessä Normandiassa oli asemissa noin miljoona liittoutuneiden sotilasta – enimmäkseen [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaisia]], [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittejä]] ja [[kanada]]laisia.

Operaation onnistuminen avasi [[Eurooppa|Euroopan]] sotanäyttämölle [[länsirintama (toinen maailmansota)|toisen rintaman]]. Sen seurauksena Saksan sotavoimien oli siirrettävä [[itärintama (toinen maailmansota)|itärintamalta]] ja [[Italia]]n rintamilta joukkojaan Ranskaan muodostuneelle uudelle rintamalle. Operaation katsotaan nopeuttaneen Saksan kukistumista ja sitä pidetään yhtenä toisen maailmansodan tärkeimmistä taisteluista.

==Tausta==
[[Tiedosto:USsoldiersbeforebattleofnormandy.jpg|pienoiskuva|250px|Yhdysvaltalaissotilaat odottavat Englannissa maihinnousualuksessaan lähtökäskyä kesäkuun alussa 1944.]]
Aina Saksan hyökkäyksestä [[Neuvostoliitto]]on vuonna 1941 ([[operaatio Barbarossa]]) lähtien [[puna-armeija]] oli hoitanut suurimman osan Saksan-vastaisen sodan taisteluista Manner-Euroopassa. [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] presidentti [[Franklin D. Roosevelt]] ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannian]] pääministeri [[Winston Churchill]] olivat luvanneet [[Josif Stalin]]ille, että amerikkalaiset ja britit avaavat ”toisen rintaman” Eurooppaan helpottaakseen Neuvostoliiton sotaponnisteluja. Lupaus annettiin alun perin vuonna 1942 ja toistettiin 1943.

Välttääkseen [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] kokemukset suorasta hyökkäyksestä vihollisen joukkoja vastaan britit kannattivat ensin hyökkäystä Euroopan reuna-alueille, mutta Yhdysvaltain painostuksesta suunnitelma vaihdettiin suoraksi hyökkäykseksi kohti Ranskaa yli [[Englannin kanaali]]n. Kaksi suunnitelmaa tehtiin ennen Overlordia: ''Operation Sledgehammer'' vuoden 1942 maihinnousuksi ja ''Operation Roundup'' suurempaa hyökkäystä varten vuonna 1943. Jälkimmäinen suunnitelma jatkoi elämäänsä operaatio Overlordissa, tosin sen toteutusta lykättiin vuoteen 1944. [[SHAEF]] aloitti suunnittelutyön tammikuussa 1943.

Normandian maihinnousun suunnitelmaa varjostivat pitkään poliittiset kiistat ja liittoutuneiden keskinäinen omien etujen ajaminen. Ajoituksesta, komentorakenteesta ja paikasta oli paljon erimielisyyksiä. Koska länsiliittoutuneet eivät lupauksistaan huolimatta olleet avanneet toista rintamaa helpottamaan puna-armeijan sotaponnisteluita idässä, liittoutuneiden välille oli syntynyt paljon kitkaa. Stalin oli painostanut liittoutuneita jo vuodesta 1942 lähtien. [[Winston Churchill]] oli ollut tätä suunnitelmaa vastaan ja olisi käynnistänyt maihinnousun vasta, kun epäonnistumisen mahdollisuus olisi eliminoitu ja hyökkäykset suoritettu Italiassa ja [[Pohjois-Afrikan sota toisessa maailmansodassa|Pohjois-Afrikassa]]. Churchill oli ollut päättämässä kohtalokkaasta [[Gallipolin taistelu|Gallipolin maihinnoususta]] ensimmäisessä maailmansodassa Britannian meriministerinä ja oli myös siksi epäileväinen maihinnousun suhteen.

Amerikkalaiset arvostelivat Montgomeryn nimittämistä johtoon. Montgomeryllä itsellään oli vastaavasti ennakkoluuloja Eisenhowerin nimitystä kohtaan, koska tällä ei ollut juuri ollenkaan kenttäkokemusta. Hyökkäyksen aikana Montgomery ja Eisenhower toimivat kuitenkin hyvin yhteistyössä, heidän tunnetut ristiriitansa nousivat esiin vasta myöhemmin.

Normandia oli keskeinen logistinen ongelma. Ainoa käyttökelpoinen satama alueella oli [[Cherbourg-Octeville|Cherbourg]] ja saksalaiset olivat linnoittaneet sen huolellisesti. Komentorakenteen yläpäässä monet argumentoivat, että [[Pas-de-Calais]] olisi huomattavasti parempi maihinnousupaikka.

Poliittisesti Normandian maihinnousu synnytti jännittyneen tilanteen Ranskan valtionpäämieheksi pyrkineen eversti [[Charles de Gaulle]]n ja vanhanaikaista imperialismia vastustaneen [[Franklin Roosevelt]]in kesken. Roosevelt ei mitenkään halunnut tukea de Gaullea pyrkimyksissä käyttää Normandian maihinnousua syynä tulla Ranskan autoritääriseksi valtionpäämieheksi ilman Ranskassa järjestettäviä vapaita vaaleja. Se, että Rooseveltin hallinto kieltäytyi antamasta de Gaullelle virallista tunnustusta tai tehdä siihen viittaavia toimia, jotta tämä olisi tunnustettu osapuoleksi brittien tapaan, aiheutti de Gaullen näkökulmasta tilanteen, jossa liittoutuneiden vapauttamaa Ranskaa olisi hallinnut brittien ja yhdysvaltalaisten vallitsema [[liittoutuneiden miehitettyjen alueiden sotilashallitus]] (englanniksi AMGOT – the allied military government of occupied territories) siksi, kunnes Ranska olisi kokonaan vapautettu ja vaalit kyettäisiin järjestämään.<ref>Beevor, Normandia 1944, sivu 26</ref>

==Maihinnousun tavoitteet==
Ensimmäisen 40 päivän tavoitteet olivat:

# Luoda sillanpääasema, johon kuuluisivat [[Caen]]in ja Cherbourgin kaupungit, etenkin Cherbourg, koska siellä sijaitsi syväsatama.
# Murtautua eteenpäin sillanpääasemalta ja vapauttaa Bretagne ja sen Atlantin-puoleiset satamat ja edetä rintamalinjalle arviolta 200 kilometriä Pariisista lounaaseen, [[Le Havre]]sta läpi [[Le Mans]]in [[Tours]]iin.

Kolmen kuukauden tavoite oli kontrolloida aluetta [[Loire]]n ja [[Seine]]n välissä.

== Valmistelut ==

===Maihinnousupaikan valinta===
Maihinnousupaikan sijaintia rajoittivat suuresti liittoutuneiden [[hävittäjä (lentokone)|hävittäjien]] toimintasäteet. Maantieteelliset seikat rajoittivat vaihtoehdot kahteen: Pas-de-Calais’hen ja [[Normandia]]n rannikkoon. [[Doverinsalmi|Doverinsalmen]] rannikolla sijaitseva Pas-de-Calais oli lyhyimmän matkan päässä [[Britteinsaaret|Britteinsaarilta]], rannikko oli siellä soveliain maihinnousulle ja etenemisreitti [[natsi-Saksa|Saksaan]] suorin. Saksalaisten arveltiin kuitenkin ymmärtäneen samat seikat ja linnoittaneen alueen sen vuoksi parhaiten. Tämän takia maihinnousupaikaksi valittiin Normandia.

Suurelta osin kanadalaisten aiemmin suorittaman katastrofaalisen [[Dieppen maihinnousu]]n opettamana liittoutuneet päättivät olla hyökkäämättä suoraan ranskalaiseen satamaan. Normandian leveään rintama-alueeseen rantautuminen mahdollisti samanaikaisen uhan kahdelle meritukikohdalle, Cherbourgille ja pohjoisemman [[Bretagne]]n rannikkotukikohdille, sekä hyökkäysreitin maitse Pariisiin ja kohti Saksan rajaa. Normandia oli vähemmän puolustettu rannikko ja odottamaton, mutta strateginen paikka, jota hyödyntämällä oli mahdollista sekoittaa ja hajaannuttaa puolustavia saksalaisia joukkoja.

===Hyökkäyksessä käytettävät voimavarat===
[[Tiedosto:Eisenhower d-day.jpg|pienoiskuva|320px|Kenraali [[Dwight D. Eisenhower|Eisenhower]] puhuu Englannissa [[Yhdysvaltain 101. maahanlaskudivisioona]]n laskuvarjosotilaille maihinnousua edeltävänä iltana juuri ennen kuin he nousevat maihinnousuun osallistuviin lentokoneisiin: ”Täydellinen voitto, ei vähempää”.]]
Joulukuussa 1943 liittoutuneiden siirtoarmeijan ylimmäksi komentajaksi nimettiin kenraali [[Dwight D. Eisenhower]] ja hän sai täten yleisvastuun liittoutuneiden Euroopan joukoista. Tammikuussa 1944 kenraali [[Bernard Montgomery]]sta tehtiin operationaalinen johtaja maihinnousun maajoukoille.

Tässä vaiheessa suunnitelma edellytti kolmen divisioonan maihinnousua ja kahden prikaatin pudotusta laskuvarjoin. Montgomery nosti joukkojen määrää viiteen mereltä tulevaan divisioonaan ja kolmeen ilmasta tulevaan. Yhteensä 47 divisioonaa olisi sidottuna Normandian taisteluun: 26 brittiläistä, kanadalaista ja muuta eurooppalaista divisioonaa sekä 21 amerikkalaista divisioonaa.

====Operaatio Neptunus====
{{Pääartikkeli|[[operaatio Neptunus]]}}
Operaatio Neptunus ({{k-en|Operation Neptune}}) sisälsi Kanaalin ylityksen ja rantautumisen Normandian rannikolle. Operaatioon liittyivät [[operaatio Taxable]], jossa [[kuninkaalliset ilmavoimat|kuninkaallisten ilmavoimien]] [[Avro Lancaster]] -pommikoneet pudottivat [[Cap d'Antiferi]]ssa alumiinisuikaleita kuvaamaan ilmahyökkäystä saksalaisten tutkille. Laivojen osalta hinattiin moottori- ja torpedoveneillä heijastinilmapalloja kuvaamaan laivojen [[Englannin kanaali]]n ylitystä Ranskaan. Operaatio Taxablen tapainen oli [[operaatio Glimmer]], jossa [[Short Stirling]] -pommituskoneista pudoteltiin alumiinisuikaleita [[Boulogne]]a vastapäätä.

Yli 6&nbsp;000 alusta olisi mukana invaasiossa amiraali Sir [[Bertram Ramsay]]n alaisuudessa – mukaan lukien vajaat 5&nbsp;000 maihinnousualusta, kuusi [[taistelulaiva]]a, neljä [[panssaritykkivene]]ttä, kaksikymmentäkolme [[risteilijä]]ä, 104 [[Hävittäjä (laiva)|hävittäjää]] sekä 152 [[saattoalus]]ta.<ref>Beevor, Normandia 1944, sivut 83</ref>

Ilmamarsalkka Sir [[Trafford Leigh-Mallory]]n alaisuudessa oli 12&nbsp;000 lentokonetta, jotka oli määrätty tukemaan maihinnousuja. Vahvuuteen kuului myös 1&nbsp;000 kuljetuskonetta kuljettamaan laskuvarjojoukkoja. Saksan joukkojen vastarinnan murtamiseen oli varattu 5&nbsp;000 tonnia pommeja.

====Operaatio Cork====
{{pääartikkeli|[[Operaatio Cork]]}}
Operaatio Corkissa parannettiin maihinnousualusten ja niitä tukevien alusten selviämistä saksalaisten sukellusveneistä. Rannikkopalvelun 19. prikaati ja 9. prikaati hyökkäsivät pommikonein saksalaisten sukellusveneiden kimppuun niiden ollessa pinta-ajossa ja syöksymällä pyrkivät konekivääritulella estämään [[hätäsukellus|hätäsukellukset]] surmaamalla tai haavoittamalla kannella olevia saksalaisia merisotilaita, jotta upoksiin pommittaminen olisi ollut mahdollista. Operaatio Corkin kohteena oli neljäkymmentä saksalaista sukellusvenettä, joista 224. laivueen Ken Mooren ohjaamalla Liberator-pommikoneella upotettiin kaksi 22 minuutin kuluessa 7. kesäkuuta 1944.

=== Operaatio Fortitude ===
{{pääartikkeli|[[Operaatio Fortitude]]}}

Saksalaiset pitivät Kanaalin kapeinta kohtaa, [[Pas-de-Calais]]’n ympäristöä todennäköisimpänä maihinnousukohtana, ja keskittivät puolustuksensa painopisteen alueelle. Harhauttaakseen saksalaiset uskomaan, että hyökkäys todella tulisi Pas-de-Calais’hen, liittoutuneet valmistelivat massiivisen harhautussuunnitelman nimeltä ''Operation Fortitude''. Liittoutuneet loivat kokonaisen kuvitteellisen ''Ensimmäisen yhdysvaltalaisen armeijaryhmän'' tukikohtineen, valerakennuksineen, materiaalivarastoineen ja väärennettyine radioliikenteineen.

Vastapäätä Pas-de-Calais’ta Englannin kaakkoisrannikolle lavastettiin kulisseista maihinnousuarmeijan tukikohta-alue. Rannoille oli keräilty maihinnousuun sopivia matalia proomuja, joissa työskenneltiin jatkuvasti. Vilkas ajoneuvo- ja tavarajunaliikenne antoi kuvan armeijan varustamisesta. Lavasteeksi rakennetulla leirialueella parakki- ja telttakylissä liikkui ja harjoitteli jatkuvasti miehiä. Varastoalueelle oli koottu kulisseina rakennettuja tykkejä, ajoneuvoja ja ammuslaatikoita. Tosiasiassa parakit ja teltat olivat pääosin tyhjiä, niissä majaili vakituisesti vain noin pataljoonan verran miehiä, jotka ajoittain vaihtoivat päälleen eri univormuja antaakseen kuvan suuresta armeijasta. Katselmuksia varten paikalle haalittiin silloin tällöin kymmenisen tuhatta vapaaehtoisen maanpuolustusjärjestön ''[[Home Guard]]in'' [[kansalliskaarti]]laisia, lähinnä eläkeikäisiä tai rintamapalveluksesta vapautettuja miehiä, sekä sotainvalideja.

Saksalaiset olettivat myös, että kenraali [[George S. Patton]] johtaisi maihinnousua. Patton mainittiinkin armeijaryhmän komentajana ja hän matkusti eteläiseen Englantiin ikään kuin johtamaan armeijakuntaa.

Saksalaiset olivat lähettäneet laajan vakoiluverkoston eteläiseen Englantiin saadakseen tietoja maihinnousuvalmisteluista. Liittoutuneet olivat kuitenkin paljastaneet ja vanginneet agentit, ja lähettivät heidän nimissään viestejä, joiden mukaan hyökkäys tulisi todennäköisesti Pas-de-Calais’hen. Jotta harhautus pysyisi yllä mahdollisimman kauan, sitä jatkettiin, vaikka taistelut Normandiassa olivat alkaneet, tekemällä Pas-de-Calais’ssa häirintähyökkäyksiä tutka-asemia ja muita kohteita vastaan. Harhautussuunnitelman ansiosta saksalaiset odottivat maihinnousua Pas-de-Calais’hen vielä elokuussa ja olettivat, että hyökkäys Normandiaan on vain harhautus.

===Erikoisvalmistelut ===
[[Tiedosto:German prisoners on D-Day.jpg|pienoiskuva|250px|Saksalaisia sotavankeja Sherman Crabin vieressä 6. kesäkuuta 1944.]]
Erikoisempiin valmisteluihin kuuluivat liittoutuneiden erityisesti tätä hyökkäystä varten suunnitellut panssariajoneuvot. Näistä erikoisimpia oli Yhdysvalloissa kehitetty [[Sherman DouplexDrive]] (DD), jolla oli täysi uimakyky. Muita amerikkalaisten kehittelemiä pioneerivaunuja olivat miinanraivausvaunu [[Sherman Crab]] (rapu), Shermannin alustalle rakennettu siltapanssarivaunu. Lisäksi englantilaiset kehittelivät [[Churchill AVRE]] (Armoured Vehicle Royal Engineers), joka oli aikansa edistyksellisin pioneeripanssarivaunu. AVRE kyettiin varustamaan muun muassa sillalla, miinanraivauslaitteilla, puskuterällä, ”risukimpulla” sekä matolla (katso myös [[:Commons:Hobart's Funnies|Hobart Funnies]]).

Suunnitelmaan kuului myös kahden keinotekoisen sataman (koodinimeltään Mulberry) rakentaminen, tavoitteena saada tärkeät tarvikkeet maihinnousujoukoille muutamina ensimmäisinä viikkoina ennen kuin syväsatamia saataisiin vallattua, sekä [[operaatio Pluto]], joka sisälsi vedenalaisten polttoaineputkien rakentamisen Englannista maihinnousujoukoille.

=== Saksalaisten puolustusvalmistelut ===
Marraskuussa 1943, kun [[Adolf Hitler]] päätti, ettei maihinnousun uhka Ranskaan ollut enää sivuutettavissa, [[sotamarsalkka]] [[Erwin Rommel]] nimitettiin rannikkopuolustuksen tarkastajaksi ja myöhemmin johtamaan [[Armeijaryhmä B (Italia)|armeijaryhmä B:tä]], johon kuuluivat pohjoisen Ranskan maajoukot. Rommel uskoi vakaasti, että ainoa mahdollisuus voittaa hyökkäys olisi panssarivaunuin tehtävä vastahyökkäys rannoille mahdollisimman aikaisin ja halusi ainakin jonkin verran panssareita sijoitettavan tarpeeksi lähelle rantoja valmiina vastahyökkäykseen. [[Eteen työnnetty puolustus|Eteen työnnetyn puolustuksen]] ajatus perustui siihen, että mikäli panssarivaunut olisivat [[strateginen reservi|strategisessa reservissä]] keskitettynä kaukana maihinnousurannikosta, niiden tuominen taistelualueelle tulisi mahdottomaksi siksi, että liittoutuneet ilmaylivoimallaan pyrkisivät estämään siirron, minkä vuoksi puolustus tulisi rakentaa etukäteen arvioidulle alueelle. Rommel oli [[Afrika Korps]]issa tutustunut liittoutuneiden ilmaylivoimaan komentajana. Esikuntapaikakseen Rommel valitsi Rochefoucauldin herttuan kodin, [[La Roche-Guyon]]in linnan, alimmat kerrokset [[Val-d'Oise]]n departementissa. Rommelin näkökulmasta todennäköisin maihinnousualue oli [[Pas-de-Calais]] ja toiseksi todennäköisin [[Normandia]]. Rommel vaati [[puolustushaara|puolustushaarojen]] yhdistämistä alueellisesti yhden operatiivisen sotilasjohdon alaisuuteen. Ilmavoimien ja laivaston alistaminen rannikon puolustuksen johdolle ei käynyt [[ilmailuministeri]] [[Herman Göring]]ille eikä [[suuramiraali]] [[Karl Dönitz]]ille.<ref>Beevor, Normandia 1944, sivu 44</ref>

Rommelin auktoriteetti oli kuitenkin rajallinen, koska hän ei ollut läntisten saksalaisten joukkojen ylin komentaja, vaan se virka oli sotamarsalkka [[Gerd von Rundstedt]]illa. Von Rundstedt – jota tuki läntisten panssarijoukkojen komentaja [[Geyr von Schweppenberg]], jota vastaavasti tuki Saksan panssarivoimien ylitarkastaja, kenraalieversti [[Heinz Guderian]] – suosi panssarien sijoittamista kauemmas sisämaahan niin, että vihollisen rintamalinja voitaisiin paikantaa ja sitten toteuttaa vastahyökkäys.
[[Tiedosto:Bundesarchiv Bild 101I-295-1596-10, Frankreich, Atlantikküste, Erwin Rommel.jpg|pienoiskuva|250px|vasen|Rommel tarkastaa Englannin kanaalin vastaisen rannan puolustusta 4. tammikuuta 1944.]]
Operationaalinen väittely heijasti saksalaisten sodanjohtajien eriäviä kokemuksia. Von Runstedt ja Guderian olivat saaneet suurimman osan kokemuksestaan aikana, jolloin Luftwaffe kontrolloi taivasta, tai [[itärintama (toinen maailmansota)|itärintaman]] laajoilla alueilla, joissa kummallakaan osapuolella ei ollut mahdollisuutta ilmaherruuden saavuttamiseen koko rintaman alueella.

Rommelin kokemukset olivat täysin erilaiset. Hän oli saanut havaita liittoutuneiden taktisten ilmavoimien tehokkuuden jo Afrikassa. Rundstedt ja Guderian eivät koskaan ajatelleet liittoutuneiden ilmavoimien tehokkuutta suhteuttamalla sitä 1939–1941 [[Luftwaffe (Wehrmacht)|Luftwaffeen]] – olihan Luftwaffen vahvuus vähentynyt huomattavasti [[taistelu Britanniasta|Britannian taistelussa]] – ja lisäksi liittoutuneiden ilmavoimien tehokkuus oli vielä moninkertainen tähän verrattuna. Rommel ymmärsi tämän, mutta muut komentajat eivät.

Ratkaistakseen kiistan Hitler jakoi kuusi pohjoisessa Ranskassa käytössä olevaa panssaridivisioonaa ja sijoitti niistä kolme suoraan Rommelin käyttöön. Kolme muuta sijoitettiin etäälle rannikosta, ja niitä ei voinut siirtää ilman Hitlerin sodanjohdon suoraa hyväksyntää.

Saksan ilmapuolustus rannikolla koostui vain 169 hävittäjästä, koska liittoutuneiden ilmahyökkäykset olivat tuhonneet Luftwaffen taisteluvoiman pohjoisen Ranskan lentokentillä. Tämän vuoksi Luftwaffen taistelulentojen lukumäärä oli 6. kesäkuuta kaksi lentoa.

=== Viime hetken valmistelut ===
Ennen taistelua liittoutuneet olivat tarkasti kartoittaneet ja testanneet maihinnousualueen, kiinnittäen erityistä huomiota Englannin kanaalin sääolosuhteisiin. Valaistus ja vuorovesi vaati ehdottomasti täysikuuta. D-Dayn alkuperäinen päivämäärä oli 5. kesäkuuta, mutta huono sää siirsi maihinnousua. 6. kesäkuuta sää oli vielä rajalla, mutta Eisenhower ei halunnut odottaa seuraavaan täysikuuhun. Tämä päätös auttoi yllättämään saksalaiset joukot valmistautumattomina, koska he eivät uskoneet maihinnousuun niin huonossa säässä. Rommelin poistuminen Ranskasta Saksaan hänen vaimonsa 50-vuotispäivien johdosta 4. kesäkuuta heikensi Saksan puolustusta Normandiassa.

=== Ryhmitykset ===
====Liittoutuneet====
[[Kuva:Allied Invasion Force.jpg|pienoiskuva|250px|6. kesäkuuta hyökkäysreitit ([//upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/1e/Allied_Invasion_Force.jpg iso kartta])]]

Taistelusuunnitelman mukainen joukkojen ryhmitys maihinnousupäivänä:

*Laskuvarjojoukot:
** [[Brittiläinen 6. laskuvarjodivisioona]]n 3. laskuvarjoprikaatin 8. ja 9. laskuvarjopataljoona ja 1. kanadalainen laskuvarjopataljoona pudotetaan laskuvarjoin ja liitokonein itään Ornejoesta suojelemaan vasenta sivustaa.
** [[Yhdysvaltain 101. laskuvarjodivisioona]] pudotetaan [[Vierville]]n ympärille.
** [[Yhdysvaltain 82. laskuvarjodivisioona]] pudotetaan [[Sainte-Mère-Église]]n läheisyyteen suojaamaan oikeaa sivustaa.
*Maihinnousurannat idästä länteen, [[21. armeijaryhmä]]:
**[[Brittiläinen 2. armeija]]
*** Yhdysvaltalais-kanadalainen 1. erikoisjoukkoprikaatin 3., 4. ja 6. kommando sekä brittien merijalkaväen 45. kommando nousee maihin [[Ouistreham]]issa ''Queen Red'' -sektorilla (läntisin). 4. kommandoa vahvistetaan ranskalaisilla 1. ja 8. komppanialla kansainvälisestä 10. kommandosta.
***''[[Sword beach]]'', [[brittiläinen I armeijakunta]]:
****Brittiläinen 3. jalkaväkidivisioona ja 27. panssariprikaati nousevat maihin [[Quistreham]]ista [[Lion]]iin.
****Brittien kuninkaallisen merijalkaväen 41. kommando (osa merijalkaväen 4. erikoisjoukkoprikaatia yhdessä 46., 47. ja 48. kommandon kanssa) nousee maihin Sword-rannan oikeassa sivustassa.
***''[[Juno-ranta|Juno beach]]'', brittiläinen I armeijakunta:
****Kanadalainen 3. jalkaväkidivisioona, 2. panssariprikaati ja brittiläinen 48. kommando nousevat maihin [[St. Aubin]]ista [[La Riviere]]en.
****Merijalkaväen 46. kommando kiipeää ylös kallioita [[Orne (joki)|Ornen]] vasemmalla puolella ja tuhoaa tykkipatterin (patterin tulitus todettiin hyödyttömäksi, joten 46. kommando pidettiin merellä reservinä).
***''[[Gold beach]]'', [[brittiläinen XXX armeijakunta]]:
****Brittiläinen 50. divisioona ja 8. panssariprikaati nousevat maihin La Rivierestä Arromanchesiin.
****Merijalkaväen 47. kommando nousee maihin läntisellä sivustalla.
**[[Yhdysvaltain 1. armeija]]:
***''[[Omaha beach]]'', [[Yhdysvaltain V armeijakunta]]:
**** Yhdysvaltain 1. ja 29. jalkaväkidivisioona nousevat maihin [[St. Hondrain]]istä [[Vierville sur Mer]]iin.
*** Yhdysvaltain 2. Ranger-pataljoona valtaa [[Pointe du Hoc]]in tykistöasemat.
***''[[Utah beach]]'', [[Yhdysvaltain VII armeijakunta]]:
****Yhdysvaltain 4. jalkaväkidivisioona nousee maihin [[Pouppeville]]n ja [[La Madeleine]]n ympärillä.

Myös [[Ranskan vastarintaliike|Ranskan vastarintaliikkeen]], Maquisien toiminta, voidaan lukea liittoutuneiden ryhmittymiseen, koska se auttoi häiritsemään saksalaisten joukkojensiirtoja ja viestiliikennettä.

[[SOE|SOE:n]] mukaan se oli yhteydessä Ranskan vastarintaliikkeen 137 radioasemaan ja että Ranskan vastarintaliikkeen kokonaisvahvuus oli keväällä 1944 noin 350&nbsp;000 jäsentä, joista 100&nbsp;000:lla oli tuliaseita ja 10&nbsp;000:lla enemmän ammuksia kuin mikä tarvittaisiin yhdeksi taistelupäiväksi. Vastarintaliike ei olisi kyennyt taistelemaan, mutta se tuki maihinnousua tuhotöillä ja tiedustelulla. Tuhotöiden tekemisessä oli keskeisellä sijalla Ranskan vastarintaliikkeen rautateiden vastarintaliike, [[Résistance-Fer]], joka arvioi saksalaisten toimittamia joukkojensiirtoja divisioonan tarkkuudella sotilasjunien määrien perusteella. [[SS-divisioona Hitlerjugend|12. SS-panssaridivisioona Hitlerjugend]] arvioitiin miltei täysvahvuiseksi sillä perusteella, että sen kuljetuksiin oli tarvittu 84 tavarajunaa.<ref>Beevor, Normandia 1944, sivut 54–55</ref>

Tuhotoiminnan ansiosta raideliikenne seisahtui [[Burgundi]]ssa ja [[Itä-Ranska]]ssa [[Suur-Saksan valtakunta|Suur-Saksan valtakunnan]] rajalle saakka. [[Dijon]]in seudulla katkaistiin 37 rautatielinjaa. Vastatoimina [[Résistance-Fer]]in toiminnalle saksalaiset teloittivat Ranskan rautatieläisiä ja kolmetuhatta heistä lähetettiin Saksaan leireille. Saksalaiset joutuivat korvaamaan Ranskan rautatieläisten puutteen tuomalla 2&nbsp;500 saksalaista rautatieläistä Ranskan rautateille.<ref>Beevor, Normandia 1944, sivu 55</ref> Rautateiden pommittaminen tai rautatien tuhoaminen pakotti panssarijoukot siirtymään maitse, joka lisäsi siirron polttoainekulutusta ja myös telaketjujen kulumista.

Osana [[taloudellinen sodankäynti|taloudellista sodankäyntiä]] [[Yhdysvaltain 8. ilmavoimat]] pommittivat öljynpumppaamoja ja öljynjalostamoja, joilla aiheutettiin moottoroiduille joukoille polttoainepulaa.<ref name="suomalainen.com">Beevor, Normandia 1944, sivu 55</ref>

Vastarintaliikkeelle annettiin myös muita saksalaisia puolustajia haittaavia tehtäviä suoritettaviksi. [[Plan tortue]] (suomeksi suunnitelma kilpikonna) mukaan piti huoltoajoneuvojen käyttämille teille sirotella nastoja ja lasinsiruja, jotta sotilasajoneuvojen renkaat puhkesivat. [[Plan violet]]issa puolestaan kenraali [[Alphonse Antoine]]n suunnitelman mukaan PTT:n, posti-, lennätin- ja puhelinlaitoksen, henkilökunnan piti vahingoittaa maanalaisia tietoliikenneyhteyksiä saksalaisten vahingoksi, jotta heidän sotilaallinen tehokkuutensa vähenisi ja jotta he kaapeliyhteyksiä [[radioyhteys|radioyhteyksillä]] korvatessaan joutuisivat alttiiksi liittoutuneiden [[signaalitiedustelu]]lle ilmateitse.<ref name="suomalainen.com"/>

====Saksalaiset====
[[Tiedosto:Bundesarchiv Bild 101I-299-1825-06A, Atlantikwall, Soldaten an Geschütz.jpg|pienoiskuva|250px|Saksalaisten kanuuna Atlantin vallilla]]
Saksalaiset olivat linnoittaneet ranta-alueen laajalti osana [[Atlantin valli]]n puolustusta. Tämä sai liittoutuneet siirtämään hyökkäyksensä ajankohtaa laskuveden aikaan. Ranta-aluetta vartioi 4 divisioonaa, joista ainoastaan yksi (352.) oli kokenut. Monet muut koostuivat saksalaisista, jotka eivät yleensä lääketieteellisistä syistä olleet kelvanneet vakinaispalvelukseen itärintamalle, sekä muista kansallisuuksista (pääasiassa venäläisistä), jotka olivat tarjoutuneet vapaaehtoisiksi taistelemaan saksalaisten puolella sotavankileirin sijaan. [[Saksan 21. panssaridivisioona|21. panssaridivisioona]] vartioi Caenia, ja [[12. SS-divisioona Hitlerjugend|12. SS-panssaridivisioona]] oli sijoitettu kaakkoon. Sen sotilaat oli suoraan värvätty [[Hitler-Jugend]]ista 16-vuotiaina, ja se tulisi saamaan tulevassa taistelussa maineen sitkeänä taisteluyksikkönä. Jotkut Utah Beachin takana olevista alueista olivat saksalaisten toimesta tulvaveden peitossa laskuvarjohyökkäyksen varalta{{Selvennä|Miten saksalaiset sinne sitä vettä oikein kippasivat?}}.

====Joukot, rintamalohkot ja rintamasektorit====
{| class="wikitable"
! Ranta-alue <br/>6. kesäkuuta 1944
! Rannikkokunnat
! Liittoutuneiden<br/>maahanlaskujoukko
! Lähtöalue
! Liittoutuneiden<br/>maihinnousujoukko
! Lähtöalue
! Saksalaisten ja saksalaisten joukossa taistelevien<br/> georgialaisten ja puolalaisten joukko
! Lähtöalue
|-
|[[Utah-ranta|Utah-rannan]] oikea sivusta <br/> [[Utah-ranta]] <br/>- Peter-kaista<br/>- Queen-kaista<br/>- Roger-kaista<br/>- Sugar-kaista<br/>- Tare-kaista<br/>- Uncle-kaista<br/>- Victor-kaista<br/>- William-kaista || '' ''<br/>[[Pouppeville]] || [[Yhdysvaltain 82. maahanlaskudivisioona]]<br/>[[Yhdysvaltain 101. maahanlaskudivisioona]] ||  || [[joukko B (Normandian maihinnousu)|joukko B]] <br/>- [[Yhdysvaltain 29. divisioona]] <br/> [[joukko U (Normandian maihinnousu)|joukko U]] <br/>- [[Yhdysvaltain 4. divisioona]] || || [[Saksan 709. jalkaväkidivisioona]] <br/> [[Saksan 91. jalkaväkidivisioona]] <br/> [[Saksan 243. jalkaväkidivisioona]] || [[Varreville]]n seutu <br/> '' <br/>''
|-
|[[Omaha-ranta]] <br/>- Able-kaista<br/>- Baker-kaista<br/>- Charlie-kaista<br/>- Dog-kaista<br/>- Easy-kaista<br/>- Fox-kaista<br/>- George-kaista || [[Vierville-sur-Mer]]<br/>[[Moulines (Calvados)|Moulines]]<br/> [[Saint-Laurent-sur-Mer]] <br/> [[Colville-sur-mer]] <br/> [[Sainte-Honorine-des-Pertes]] || || || [[joukko O (Normandian maihinnousu)|joukko O]] <br/> <br/>- [[Yhdysvaltain 1. divisioona]] || [[Portlandin saari]] || [[Saksan 352. jalkaväkidivisioona]]
|-
|[[Gold-ranta]] <br/>- How-kaista<br/>- Item-kaista<br/>- Jig-kaista<br/>- King-kaista || [[Arromanches-les-Bains]] <br/> [[Le Hamel]] <br/> [[Ryes]] <br/> [[Asnelles]] <br/> [[Bazenville]] <br>[[Esquay-sur-Seulles]]<br/>[[Meuvaines]]<br/> [[La Rivière-Saint-Sauveur]] <br/> [[Ver-sur-Mer]] <br/> [[Crépon (Calvados)|Crépon]] <br/> [[Vaux-sur-Seulles]] <br/> [[Sainte-Croix-Grand-Tonne]] || ||  || [[joukko G (Normandian maihinnousu)|joukko G]] ||  || [[Saksan 352. jalkaväkidivisioona]]
|-
|[[Juno-ranta]] <br/>- Love-kaista<br/>- Make-kaista<br/>- Nan-kaista || [[Graye-sur-Mer]] <br/>-> [[Banville]] <br/> ->-> [[Creully]]<br/>->->-> [[Le Fresne-Camilly]]<br/> [[Courseulles-sur-Mer]] <br/> [[Bernières-sur-Mer]] <br/> [[Saint-Aubin-sur-Mer]] || || || [[joukko J (Normandian maihinnousu)|joukko J]] <br/> - kanadalaisia - [[Graye-sur-Mer]] <br/> - kanadalaisia - [[Bernières-sur-Mer]]<br/> - kanadalaisia - [[Saint-Aubin-sur-Mer]] ||  || [[Saksan 716. jalkaväkidivisioona]]
|-
|[[Sword-ranta]] <br/>- Oboe-kaista<br/>- Peter-kaista<br/>- Queen-kaista<br/>- Roger-kaista || [[Saint-Aubin-sur-Mer (Calvados)|Saint-Aubin-sur-Mer]] <br/> [[Langrune-sur-Mer]] <br/>[[Luc-sur-Mer]]<br/>[[Lion-sur-Mer]]<br/>[[Hermanville-sur-Mer]]<br/> [[Ouistreham]] || || || <br/> - brittejä - [[Lion-sur-Mer]] <br/> - brittejä - [[Hermanville-sur-Mer]] <br/> - brittejä - [[Ouistreham]] ||  || [[Saksan 716. jalkaväkidivisioona]] [[joukko S (Normandian maihinnousu)|joukko S]]
- Saksan [[Saksan 21. panssaridivisioona|21. Ps.D.]] - [[Luc-sur-Mer]]

- Saksan [[Saksan 21. panssaridivisioona|21. Ps.D.]] - [[Lion-sur-Mer]]
|| Saksan [[Saksan 21. panssaridivisioona|21. Ps.D.]] - [[Caen]]
|-
| Sword-rannan vasen sivusta Band <br/>- Able-kaista<br/>- Baker-kaista<br/>- Charlie-kaista<br/>- Dog-kaista<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.wlb-stuttgart.de/seekrieg/44-06.htm | Nimeke = Seekrieg 1944, Juni | Ajankohta = 15.3.2019 | Julkaisu = Württembergische Landesbibliothek Stuttgart | Viitattu = 5.6.2019 {{de}}}}</ref>||  || [[Britannian 6. prikaati]] <br/> [[Britannian 5. laskuvarjoprikaati]] <br/> [[Britannian 5. laskuvarjoprikaati]] ja [[Kanadan 1. laskuvarjoprikaati]] <br/> [[Britannian 9. laskuvarjoprikaati]] || || || || || [[Amfreville (Calvados)|Amfrevillen]] seutu <br/> [[Bréville-les-Monts]]in seutu <br/> [[Varaville]]n seutu <br/> [[Touffréville]]n seutu
|}

''Alkuperäisissä operaatiokartoissa ovat alueiden nimet ovat Utah-alue, Omaha-alue, Gold-alue, Juno-alue ja Sword-alue, englanniksi Utah area, Omaha area, Gold area, Juno area ja Sword area. Kuitenkin lehdistössä ja sitten kirjallisuudessa alettiin käyttää nimitystä Utah-ranta, Omaha-ranta, Gold-ranta, Juno-ranta ja Sword-ranta, englanniksi Utah Beach, Omaha Beach, Gold Beach, Juno Beach ja Sword- Beach. Suomenkielisesti on käytetty usein rantojen englanninkielistä nimeä, mutta Jorma-Veikko Sappisen vuoden 2009 Antony Beevorin kirjan Normandia 1944 -käännöksessä nimien yleisnimiosa on suomeksi.''

== Liittoutuneiden hyökkäykset ==
===Maahanlasku Caenin-Cabourgin seudulle===

Liittoutuneista britit suorittivat maahanlaskun [[Horsa]]-[[liitolentokone]]illa [[Orne (joki|Orne]]- ja [[Dives (joki)|Dives]]-jokien väliselle alueelle [[Caen]]in, [[Troar]]nin, [[Cabourg]]in ja [[Quistreham]]in väliselle alueelle Sword-rannan [[Bernard Montgomery|Montgomeryn]] komentamien joukkojen tulevalle vasemmalle sivustalle. [[Amfreville (Calvados)|Amfrevilleen]] maahanlaskettiin kuudes prikaati ja [[Bréville-les-Monts]]in lounaispuolelle viides laskuvarjoprikaati [[Hernouvilette]]stä [[Ranville]]en johtavan tien pohjoispuolelle. Brittien joukoissa taistellut kanadalainen yhdeksäs laskuvarjoprikaati maahanlaskettiin [[Varaville]]n luoteispuolelle ja kahdeksas laskuvarjoprikaati eteläisimmäksi [[Touffréville]]n lounaispuolelle.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.pegasusarchive.org/normandy/frames.htm | Nimeke = The 6th Airborne Division in Normandy | Ajankohta = 22.4.2004 | Julkaisu = The Pegasus Archive | Viitattu = 5.6.2019 {{en}}}}</ref>

Maahanlaskuun liittyi hämäys[[operaatio Titanic]], jossa [[kuninkaalliset ilmavoimat|kuninkaallisten ilmavoimien]] neljäkymmentä [[pommituslennosto]]jen [[Lockheed Hudson]] -, [[Handley Page Halifax]] - ja [[Short Stirling]] -[[pommikone]]tta pudotti alumiinisuikaleita saksalaisten tutkien hämäämiseksi sekä vielä [[valelaskuvarjohyppääjä|valelaskuvarjohyppääjiä]]. Valelaskuvarjohyppääjistä kaksisataa pudotettiin [[Carentan]]in eteläpuolelle, viisikymmentä [[Dives (joki)|Divesjoen]] itäpuolelle ja viisikymmentä [[Caen]]in lounaispuolelle. Koska valelaskuvarjohyppääjät maahan tultuaan räjähtivät ja syttyivät tuleen, saksalaiset kutsuivat niitä räjähdenukeiksi (saksaksi eine Explosivpuppe). Valelaskuvarjohyppääjien uskottavuuden lisäämiseksi [[Special Air Service|SAS]] lähetti myös pieniä oikeita laskuvarjohyppääjiä aiheuttamaan lisää sekaannusta saksalaisten joukoissa.

Valelaskuvarjohyppääjien pudotusalueen äärirajojen pinta-ala oli suurempi kuin viidennen laskuvarjoprikaatin, kuudennen prikaatin ja seitsemännen, kahdeksannen ja kanadalaisen yhdeksännen laskuvarjoprikaatin maahanlaskualueen alue.

==== Pegasus-silta ====
[[Tiedosto:Pegasus Bridge, June 1944 B5288.jpg|pienoiskuva|240px|[[Caenin kanava]]n 1936 rakennettu Pegasus-silta 1944. Englantilaiset kutsuvat siltaa myös Horsa-sillaksi sitä vastaan Horsa-liitolentokoneilla tehdyn hyökkäyksen vuoksi.]]
6. brittiläinen laskuvarjodivisioona oli ensimmäinen joukko-osasto, joka aloitti toiminnan, kymmenen minuuttia yli keskiyön. Sen tavoitteena oli [[Orne (joki)|Orne]]-joen itäpuolinen alue. Laskuvarjodivisioonan ensimmäinen [[Handley Page Halifax|Halifax]]-pommituslentokoneilla ilmaan hinattu ja [[Horsa]]-[[liitolentokone]]illa [[Cabourg]]in rantalomakeskuksen lähelle maahanlaskettu yksikkö oli majuri John Howardin johtama 2. pataljoonan D-komppania.

Sen kohteena oli Pegasus-silta ja muut maihinnousualueen itäisen sivustan jokien ylityspaikat, [[Orne (joki)|Orne]]-joen ja [[Caen]]in kanavan sillat sekä tämän lisäksi tykkipatteri [[Merville]]ssä. Tykit tuhottiin ja sillat vallattiin ja pidettiin, kunnes kommandot vapauttivat heidät tehtävästään myöhään 6. kesäkuuta. [[Caen]]in kanavan silta, Pegasus-silta. Pegasus-sillan valtaukseen käytettiin kahta joukkuetta, josta ensimmäisen joukkueenjohtaja luutnantti Den Brotheridge kaatui kaulaansa saamastaan haavasta joukkueen ennätettyä siltaa pitkin vastarannalle ja saksalaisten ryhdyttyä aktiivisesti ampumaan. Toista joukkuetta johti luutnantti Dennis Fox.

==== Ouistreham ====
4. kommandojoukko rantautui vapaan Ranskan joukkojen johtamana. Näitä joukkoja johti komentajakapteeni Philippe Kiefer. Noustuaan maihin joukot suuntasivat itään, sillä heillä oli erilliset kohteet Ouistrehamissa, ranskalaisilla bunkkeri ja Kasino ja briteillä kaksi patteria, jotka vartioivat rantaa. Bunkkeri osoittautui liian vahvaksi kommandojen PIAT-singoille, mutta Kasino vallattiin Centaur-panssarin avustuksella. Brittikommandot pääsivät molempien patterien luo, vain huomatakseen, että tykit oli siirretty pois. Jättäen loppusiivoukset jalkaväelle, kommandot vetäytyivät Ouistrehamista liittyäkseen muihin 1. erikoisjoukkoprikaatin joukkoihin, jotka etenivät sisämaahan liittyäkseen kuudenteen laskuvarjojoukkoon.

===Osamaihinnousut rannoille===
[[Tiedosto:Naval Bombardments on D-Day.png|pienoiskuva|oikea|Kartta jossa rantojen sijainnit]]

==== Sword Beach ====
Laivasto valmisteli hyökkäystä tykistötulella 30 minuutin ajan klo 6.45–7.15. Tulivalmistelun jälkeen hyökkäysjoukot rantautuivat Sword Beachille noin klo 7.20. 40:stä amfibiopanssariajoneuvosta 28 pääsi rannalle ja ne jatkoivat annettua tehtäväänsä. Operaation miestappiot olivat 630 henkeä.<ref name="TKH">Tieteen kuvalehti Historia 4/2014, s. 14–29</ref> Ranskan kommandojoukot jatkoivat matkaa kohti Ouisterhamin kaupunkia ja brittijoukot saivat kosketuksen 6. divisioonan maahanlaskujoukkoihin. He kuitenkin epäonnistuivat odotetussa etenemisessä ja olivat edenneet päivän loppuun mennessä noin 8 kilometriä. Asetettu tavoite Caen jäi kuitenkin edelleen saksalaisten käsiin.

==== Juno Beach ====
[[Tiedosto:German Juno-Beach Model.jpg|oikea|pienoiskuva|250px|Kaksi kanadalaista sotilasta katselemassa saksalaisten Juno Beachin puolustusasemista rakentamaa pienoismallia Courseulles sur Merissä 6. kesäkuuta 1944]]
Kanadalaiset nousivat maihin aikataulustaan jäljessä, ja saivat siksi kärsiä nousuvedestä ja rannan miinoista. Tämän vuoksi menetettiin suurin osa ensimmäisen aallon kalustosta ja kärsittiin noin 50&nbsp;% tappiot. Coursellesissa käytiin kiivaita katutaisteluita sillanpäätä lähestyvää 12. SS-panssaridivisioonaa vastaan.

Junolla maihinnousseet kanadalaiset joukot joutuivat kohtaamaan vahvat saksalaiset joukot. Saksalaisilla oli 11 raskasta 155&nbsp;mm tykkipatteria, yhdeksän keskiraskasta 75&nbsp;mm tykkipatteria, sekä konekivääripesäkkeitä, bunkkereita ja muita betonivarustuksia ja kaksi kertaa Omaha Beachin merivallin korkuinen este.

Esteistä huolimatta kanadalaiset olivat edenneet rannalta ja aloittivat etenemisensä sisämaahan. 6. kanadalainen panssarirykmentti eli 1. husaarirykmentti oli ainoa liittoutuneiden yksikkö, joka saavutti 6. päivän tavoitteensa ylittäessään Caen—Beyeux -moottoritien 15&nbsp;km sisämaassa.

D-Dayn loppuun mennessä 14&nbsp;000 kanadalaista oli onnistuneesti rantautunut ja 3. kanadalainen divisioona oli tunkeutunut syvemmälle Ranskaan kuin mikään muu liittoutuneiden joukko, kohdaten Omahaa lukuun ottamatta kovinta vastarintaa. Ensimmäinen saksalaisten vastahyökkäys maihinnousua kohti kohdistui Sword ja Juno Beachien väliin ja kanadalaiset sinnittelivät useiden 12. [[SS]]-panssaridivisioonan rankkojen vastahyökkäysten armoilla 7. ja 8. kesäkuuta. Junon kokonaistappiot olivat 875 miestä.<ref name="TKH"/>

==== Gold Beach ====
Goldilla tappiot olivat 400 miestä.<ref name="TKH"/> Osasyy oli se että uivien Sherman-amfibiopanssareiden saapuminen viivästyi. Saksalaiset olivat linnoittaneet vahvasti rannalla olevan kylän ja tappioita kärsittiin siitä huolimatta, että laivasto tuhosi osan asemista sulkutulellaan. 50. divisioona kuitenkin voitti vaikeutensa ja eteni Bayeux’n-Caenin tielle päivän loppuun mennessä. Kukaan ei päässyt lähemmäksi tavoitteitaan.

Laivaston tulivalmistelu alkoi klo 5.10 risteilijä HMS Orionin ampuessa ensimmäiset laukaukset. Saksalaisten 155mm patteri vastasi tuleen mutta se hiljennettiin täysosumalla klo 8.45. Joukot nousivat maihin klo 7.25 alkaen. Päivän päättyessä lähes 25&nbsp;000 sotilasta oli noussut tällä rannikkokaistaleella maihin.

47. kommando oli viimeinen brittien kommando, joka nousi maihin. Sen tehtävänä oli edetä sisämaahan ja sitten kääntyä länteen ja suorittaa 16&nbsp;km:n marssi läpi vihollisen alueen hyökätäkseen rannikkosatamaan Port en Bessinissä. Tämä pieni satama oli hyvin kalkkikivikallioiden suojassa.

==== Omaha Beach ====
[[Tiedosto:Seconde-guerre-mondiale-debarquement-LCVP-6juin1944.jpg|pienoiskuva|250px|Maihinnousualus lähestyy Omaha Beachia 6. kesäkuuta 1944]]
[[Tiedosto:Normandy5.jpg|pienoiskuva|250px|Yhdysvaltalaissotilaita autetaan upotetusta maihinnousualuksesta Omahan rannalle]]
[[Tiedosto:101st Airborne Division - WW2 01.jpg|pienoiskuva|250px|Yhdysvaltalaisia laskuvarjosotilaita ranskalaiskylästä vallatun hakaristilipun kanssa. Utah Beach, St. Marcouf, 8. kesäkuuta 1944.]]

Omaha Beachillä [[Yhdysvaltain 1. jalkaväkidivisioona]] kärsi suuret miestappiot eikä edennyt kauas ensimmäisen päivän aikana. Suurin osa uivista Sherman-tankeista upposi ennen rantaan pääsyä myrskyssä.

Vastassa oleva [[Saksan 352. divisioona]] oli puolustajien parhaiten koulutettu divisioona. Se oli asemissa jyrkkien, rantaa vartioivien kallioiden päällä. Kyseinen divisioona oli ollut edellisenä yönä harjoittelemassa maihinnousun torjuntaa. Ilmapommitukset ja laivatykistön tulitus eivät olleet osuneet täällä saksalaisten tulipesäkkeisin. Saksalaiset pyyhkivät rantaa konekiväärillä ja maihinnousualuksia repi keveiden tykkien tuli.
Virallinen tieto kertoo, että ”10 minuutissa, kun rampit oli laskettu, johtavasta komppaniasta oli tullut johtajaton ja täysin toimintakyvytön. Jokainen upseeri ja kersantti oli kuollut tai haavoittunut. Siitä oli tullut kamppailu selviämisestä ja pelastumisesta.” Divisioona menetti uusimpien tutkimusten mukaan noin 4&nbsp;300 – 6&nbsp;000 sotilasta.{{Lähde}}  Niinpä Omahan kaistalla ei kyetty etenemään kolmea kilometriä kauemmas ensimmäisenä päivänä. Mutta maihin nousseet joukot silti järjestäytyivät, eivätkä saksalaiset täälläkään kyenneet torjumaan maihinnousua.

Massiivinen betoninen, kallion päällä sijainnut tykkiasema Pointe du Hoc oli amerikkalaisen toisen Ranger-pataljoonan kohde. Heidän tehtävänsä oli kiivetä noin 30 metriä korkeita kallioita ylös vihollisen tulituksessa ja sitten hyökätä ja tuhota tykit, jotka olisivat voineet pommittaa Omaha- ja Utah-maihinnousualueita. Kiipeämiseen käytetyt rakettihaat olivat kastuneet, ja miehet joutuivat kiipeämään pääosin kallioon pistettyjen tikarien avulla<ref>50 taistelua jotka muuttivat maailman, Gummerus 2002, ISBN 951-20-6139-2, s. 147</ref>.

Joukot pääsivät asemaan ja tykit, jotka oli siirretty todennäköisesti edeltävän pommituksen takia lähistölle suojaan, löydettiin ja tuhottiin. Ranger-joukkojen menetykset olivat raskaat, 225 miehestä kaatui 135.

==== Utah Beach ====
Utah Beachillä tappiot olivat 23&nbsp;000 maihinnousseesta 197, vähäisimmät kaikista rannoista. Myös nämä joukot etenivät kohti sisämaata ja onnistuivat saamaan kontaktin laskuvarjodivisioonien osiin.

=== Yhdysvaltalaisten maahanlasku Viervilleen ja Sainte-Mère-Égliseen ===
82. ja 101. laskuvarjodivisioonat olivat vähemmän onnekkaita. Osaksi kokemattomien lentäjien ja osaksi maaston vaikeuden takia he tekivät maahanlaskun pahasti hajaantuneena. Jotkut putosivat mereen tai tahallaan tulvitetuille alueille. 24 tunnin jälkeen 101. laskuvarjodivisioonan miehistä vain 3&nbsp;000 oli saatu kokoon. Monet jatkoivat harhailemista ja taistelua vihollisen rintamien takana päiväkausia. 82. laskuvarjodivisioona valtasi Sainte-Mère-Églisen varhain 6. kesäkuuta, tehden siitä ensimmäisen maihinnousussa vapautetun kylän.

=== Mulberry-satamat===
Kun hyökkäysjoukot olivat varmistaneet sillanpääaseman, kaksi koottavaa satamaa hinattiin osissa yli Englannin kanaalin. Satamat sijoitettiin Arromachesiin ja Omaha Beachille. Noin viikko maihinnousun jälkeen puhkesi kanaalissa pahin kesämyrsky 30 vuoteen ja tuhosi Omahan sataman 16. kesäkuuta. Tämän johdosta myös tarvikkeiden saaminen Normandiaan ja haavoittuneiden siirto kanaalin yli takaisin Englantiin oli pysähdyksissä. Osapuilleen 9&nbsp;000 tonnia materiaalia saatiin rantaan Arromanchesin satamassa elokuun loppuun mennessä, jolloin Antwerpenin ja Cherbourgin satamat olivat jo liittoutuneiden hallussa ja saatiin käyttöön.

== Saksalaisten puolustustoimet ==
Rannalla asemissa olleet saksalaiset puolustajat tekivät ainoastaan vähäistä vastarintaa — he olivat huonosti koulutettuja, heiltä puuttui kuljetuskalustoa ja varusteita. Lisäksi heitä oli pommitettu melkein viikko. Poikkeus oli 352. jalkaväkidivisioona, joka puolusti Omaha Beachiä — ja puolustuksen vahvuus siellä selittää suurelta osin kärsittyjä tappioita. Saksalaisilta komentajilta kesti useita tunteja saada varmistus, että kyse oli maihinnoususta eikä sarjasta hyökkäyksiä. Heidän kommunikaatiovaikeuksiaan pahensi se, että useat avainkomentajat eivät olleet paikalla. Amerikkalaisten laskuvarjojoukkojen hajaantuminen ja toiminta rintaman takana lisäsi tilanteen sekavuutta, kun joka puolelta Pohjois-Normandiasta tuli raportteja vihollisen joukoista.

Huolimatta tästä, 21. panssaridivisioona teki suunnitellun vastahyökkäyksen Swordin ja Junon väliin, ja lähes onnistui pääsemään merelle asti. Panssaritorjuntatykkien tiukka vastarinta ja pelko mottiin joutumisesta pakotti joukot kuitenkin vetäytymään ennen kesäkuun 6:nnen loppua. Joidenkin raporttien mukaan laskuvarjojoukkojen ylilentävissä aalloissa oli tärkeä syy saksalaisten vetäytymiseen.

=== Maihinnousun jälkeen ===
Maihinnousun suunnitelmat olivat tähdänneet Caenin ja Bayeux'n kaupunkien valtaamiseen ensimmäisenä päivänä ja kaikkien sillanpääasemien yhdistämiseen lukuun ottamatta Utahia. Tarkoitus oli työntää rintama 10–16 kilometrin päähän rannoista, mutta käytännössä yksikään näistä tavoitteista ei täyttynyt. Tappiot eivät kuitenkaan muodostuneet niin suuriksi, kuin pessimistisissä arvioissa oli odotettu. Esimerkiksi Churchill oli pelännyt 20&nbsp;000 miehen tappioita, kun ne olivat todellisuudessa 10&nbsp;000 miestä. Sillanpäät olivat myös kestäneet kaikki saksalaisten vastahyökkäykset.
[[Kuva:Normandy Invasion, June 1944.jpg|pienoiskuva|350px|Normandian rantaa muutama päivä maihinnousun jälkeen. Ilmasuojaa antoivat sulkupallot.]]
Seuraavien päivien tavoitteet olivat yhdistää sillanpääasemat, ottaa Caen haltuun ja valloittaa Cherbourgin syväsatama huoltoreitiksi.

Saksalaisten 12. SS-panssaridivisioona hyökkäsi kanadalaisten kimppuun 7. ja 8. kesäkuuta ja aiheutti suuret tappiot, mutta se ei saanut aikaan läpimurtoa liittoutuneiden sillanpääasemaan. Samaan aikaan eri sillanpääasemien joukot liittyivät toisiinsa. Sword yhdistyi 7. kesäkuuta, Omaha 10. kesäkuuta ja Utah 13. kesäkuuta. Liittoutuneet jopa vahvistivat rintamaa nopeammin kuin saksalaiset. Vaikka liittoutuneiden oli tuotava maihin kaikki tarvitsemansa materiaali, ilmaherruus ja [[Ranskan vastarintaliike|Ranskan vastarintaliikkeen]] rautateille tuottama tuho teki saksalaisten joukkojen siirtämisen hitaaksi ja vaaralliseksi.

Alue Utahin ja Omahan takana oli tyypillistä normandialaista ''bocageksi'' kutsuttua maaseutua ja lehtomaastoa – vanhoja penkereitä ja pensasaitoja, jotka olivat jopa kolmen metrin paksuisia. Ne muodostivat tilkkuja, joiden seinämien läpi eivät edes panssarit päässet. Ne myös kestivät tulitusta ja tarjosivat näkösuojaa. Maasto oli ihanteellista saksalaisille puolustautumiseen. Yhdysvaltalainen jalkaväki etenikin hitaasti ja kärsi suuria tappioita edetessään kohti Cherbourgia. Maahanlaskujoukot kutsuttiin toistuvasti apuun käynnistämään uudestaan saksalaisten vastarinnan pysäyttämää etenemistä. Hitler oletti Cherbourgin kaupungin varuskunnan puolustautuvan loppuun asti ja estävän liittoutuneita saamasta satamaa haltuunsa. Sen sijaan, pyydettyään että yksi laukaus ammuttaisiin kohti porttia, Cherbourgin komentaja antautui 26. kesäkuuta. Saksalaiset kuitenkin tuhosivat ja miinoittivat kaupungin syväsataman niin tehokkaasti, että liittoutuneet kykenivät hyödyntämään sitä kunnolla vasta elokuussa.

Montgomery uskoi, että Caen olisi taistelun kannalta keskeinen kaupunki ja teki siitä kolmen erillisen hyökkäyksen kohteen 7. kesäkuuta – 1. heinäkuuta, ennen kuin se viimein piiritettiin ja pommitettiin rankasti 7. heinäkuuta. 18.–20. heinäkuuta Montgomery aloitti suurhyökkäyksen Caenin alueella kaikilla kolmella brittien panssaridivisioonalla tavoitteenaan tehdä läpimurto avoimeen maastoon, joka johtaisi Pariisiin. Hyökkäys oli ensin onnistua, mutta pysähtyi sitten saksalaisten improvisoituun vastarintaan, jossa 1. ja 12. panssaridivisioona puolustautui pioneerien toimiessa jalkaväkenä. Brittien panssaritappiot olivat suuret, mutta samalla saksalaisten reservejä sidottiin taisteluun ja amerikkalaisten 24. heinäkuuta käynnistämä hyökkäys onnistui etelässä. Suurin osa saksalaisten vastarinnasta eliminoitiin lopulta 21. elokuuta, kun kanadalaiset ja puolalaiset joukot sulkivat Chambois’n motin. Pariisin vapautukseen tähdännyt operaatio käynnistettiin muutama päivä tämän jälkeen.

== Kronologia ==

*6. maaliskuuta RAF:n pommikoneet hyökkäävät ensi kertaa Ranskan rautatieverkkoa vastaan. Chatresista Pariisin kulkeva rautatie vaurioituu toimintakyvyttömäksi, ja pommikoneet palaavat öiseltä lennoltaan ilman tappioita<ref name="Hall_2013_50">Normandian maihinnousu - D Day - tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä, Anthony Hall 2013, ISBN 978-951-20-9525-4, s. 50</ref>.
*29. huhtikuuta 1944: ilmaoffensiivi Ranskassa sijaitsevia rautateitä ym. vastaan alkaa<ref>Perrault 1964, s. 153</ref>. De Gaulle vastustaa sitä siviiliuhrien takia. Pommitukset tappavatkin yli 3&nbsp;000 ranskalaista siviiliä. Mutta pommitukset katkaisevat lähes kaiken rautatieliikenteen ja tuhoavat useimmat tärkeät sillat.
*28. toukokuuta 1944: liittoutuneiden tekemät aseiden maahanpudotukset vastarintaliikkeen tukemiseksi lisääntyvät<ref name="Perrault_1968_267">Gillers Perrault, Suuren maihinnousun salaisuudet, WSOY 1968, s. 267</ref>.
*2. kesäkuuta liittoutuneiden keskiraskaat pommittajat pommittavat jatkuvasti maihinnousurannikon tutka-asemia. Monia pommittajia putoaa saksalaisten it-tulessa.
*4. kesäkuuta lähtee 5&nbsp;300 aluksen laivasto liikkeelle Englannista<ref>Bauer s. 498</ref> ja kokoontuu ”Piccadilly Circus”:iksi ristitylle alueelle.
*5. kesäkuuta. illalla Englannin kanaalissa raivonnut myrsky tyyntyy. Kello 21.30 BBC lähettää salasanoman, minkä mukaan Ranskan vastarintaliike tekee yli 1000 iskua saksalaisille tärkeisiin kohteisiin. SS kostaa tämän mm. tekemällä ratsioita ranskalaisiin kyliin. Noin kello 20.30 maihinnousulaivasto lähtee liikkeelle ”Piccadilly Circusista”.
Maihinnousu alkaa, kun britit pudottavat laskuvarjosotilaita Caenin lähelle kello 23.55.
* 5.–6. kesäkuuta – Yhdysvaltalaisten 82. ja 101. laskuvarjodivisioona ja brittien 6. laskuvarjodivisioona tekevät maahanlaskun. Kello 3.14 liittoutuneet aloittavat saksalaisten asemiin raskaan ilmapommituksen, joka on osin epätarkkaa. Kello 5.16 jälkeen laivasto alkaa tulittaa saksalaisten asemia.
* 6. kesäkuuta – Mereltä tulevat [[D-Day]]n maihinnousut kello 6.30–7.45. Utahin kaistalla tapahtuva ensimmäinen sujuu melko hyvin. Amerikkalaiset kärsivät [[Omahan kaista|Omahan]] ja kanadalaiset Junon kaistalla tuhansien miesten tappioita. Kello 12.00–13.00 liittoutuneet nousevat tasangolle ja avaavat tien sisämaahan, mutta Omaha-rannalla edetään päivän aikana vain 1,5&nbsp;km. Liittoutuneet eivät saavuta tavoitteitaan, yhtenäistä sillanpäätä. Saksalaiset alkavat siirtää joukkoja vasta kello 17.00. Saksalaisten 21 PsD:n vastahyökkäys eräässä kohdassa etenee lähelle rantaa klo 19.00, mutta saksalaiset vetävät panssarinsa pois kello 21. Yön alkaessa maihin on noussut viisi divisioonaa.
* 7. kesäkuuta britit valtaavat Bayeuxin.
* 12. kesäkuuta englantilaiset etenevät pisimmälle siihen asti, Caumontiin. Normandiassa 326&nbsp;000 liittoutuneiden sotilasta.
* 12.–13. kesäkuuta liittoutuneet yhdistävät sillanpääaseman erilliset saarekkeet.
* 13. kesäkuuta vastaisena yönä ensimmäiset V-pommit putoavat Englantiin.
* 14. kesäkuuta amerikkalaiset murtavat soisen maaston rintamalinjan.
*16. kesäkuuta amerikkalaiset Saint Sauveuriin
* 18. kesäkuuta liittoutuneilla sillanpäässä 619&nbsp;000 sotilasta.
* 18.–21. kesäkuuta amerikkalaiset valtaavat suuren osan Cotentinin niemimaasta<ref name="Bauer_1974_541">Toinen maailmansota 3, WSOY 1974, ISBN 951-0-05843-2, s. 541</ref>
* 19. kesäkuuta brittien liikuteltava Mulberry-satama tuhoutuu myrskyssä<ref name="Willmott_2005_224">Willmott, Toinen maailmansota, WSOY 2005, ISBN 951-0-31432-3, s. 224</ref>. Britit valtaavat viimein Tillyn kylän.
* 20.–21. kesäkuuta amerikkalaiset saartavat Cherbourgin<ref>Tippelkirch, 3. osa, s. 428</ref>.
* 25.–29. kesäkuuta – Operaatio Epsom, hyökkäys lännessä Caenista, jonka saksalaiset torjuvat.
* 24. kesäkuuta 28. kesäkuuta amerikkalaiset valtaavat Cherbourgin, vastarintaa vielä 3. heinäkuuta<ref name="Willmott_2005_226">Willmott 2005, s. 226</ref>. Saksalaiset olivat miinoittaneet Cherbourgin sataman.
* 1. heinäkuuta saksalaisten torjuntajoukkojen komentajaksi von Kluge.
* 20. heinäkuuta saksalaiset kenraalit [[Heinäkuun 20. päivän salaliitto|yrittivät murhata Hitlerin]] pommilla.
* 8.–9. heinäkuuta britit valtaavat Caenin pohjoispuoliskon
* 18.–22. heinäkuuta operaatio Goodwood, loput Caenista briteille. Britit etenevät 5–10&nbsp;km, mutta kärsivät suuria tappioita.
* 17. heinäkuuta – [[Erwin Rommel]] haavoittuu vakavasti, kun hänen autonsa joutuu liittoutuneiden ilmahyökkäyksen kohteeksi.
* 18.–19. heinäkuuta amerikkalaiset etenevät Saint Lohon<ref>Tippelkirch 3, s. 441</ref>
* 24. heinäkuuta Yhdysvaltain operaatio Cobra alkaa, menestyy alussa huonosti, mutta läpimurto syntyy seuraavana päivänä raskaan pommituksen ja tykistötulen ansiosta.<ref name="Mann_2012_176">Toisen maailmansodan suuret taistelut, toim. Chris Mann, Gummerus 2012, ISBN 978-951-20-8927-7, s. 176</ref> Britit ja kanadalaiset menestyvät rintamillaan huonommin ja etenevät hitaasti.
* 28. heinäkuuta amerikkalaiset Coutancesissa.
* 30. heinäkuuta amerikkalaiset valtaavat Avranchesin.
* 1. elokuuta amerikkalaisilla koko Cotentinin niemimaa edenenet Seinelle.
* 3. elokuuta liittoutuneiden joukot edenneet syvälle Bretagneen.
* 6. elokuuta liittoutuneet etenevät syvälle etelään.
* 7. elokuuta saksalaisten vastahyökkäys Mortainin alueella. Liittoutuneiden ilmavoimat pysäyttävät sen 10&nbsp;km etenemisen jälkeen.
*7.–13. elokuuta Brittien operaatio Totalize kohtaa suuria tappioita ja juuttuu.
* 12. elokuuta liittoutuneet valtaavat Alenconin.
* noin 13. elokuuta liittoutuneet melkein saartavat saksalaisten päävoimat Falaisen lähistöille
* 15. elokuuta liittoutuneet nousevat meihin myös Etelä-Ranskassa
* 16. elokuuta amerikkalaiset Chartresissa ja Orleansissa.
* 17. elokuuta saksalaisten uusi komentaja Model määrää joukkonsa pois osin saarretusta Falaisesta, joka jää kanadalaisille.
*18. elokuuta kanadaiset etenevät Chamboisiin, amerikkalaiset hyökkäävät kohti Pariisia.
*20. elokuuta saksalaisten viimeinen yritys murtautua ulos Falaisen motista<ref name="Willmott_2005_229">Willmott 2005, s. 229</ref>
* 21. elokuuta Falaisen motti sulkeutuu.
*21.–30. elokuuta saksalaiset vetäytyvät Seinen yli.
*25. elokuuta Pariisin saksalainen komentaja antautuu
* 26. elokuuta britit Seinellä.
* 30. elokuuta saksalaisten vastarinta Seinellä pysähtyy, Normandian taistelut päättyvät
*2. syyskuuta liittoutuneet Belgian rajalla.
*4. syyskuuta liittoutuneet valtaavat Antwerpenin.
*17.–27.9. liittoutuneiden [[Operaatio Market Garden]], yritys edetä nopeasti Reinin yli, päättyy epäonnistumiseen huonon tiedustelun, valmistelujen ja saksalaisten odotettua voimakkaamman vastarinnan takia.

== Normandian maihinnousuun liittyvät operaatiot==
Normandian maihinnousu oli laaja kokonaisuus, jota valmistelemaan, toimeenpanemaan ja jonka jatkoksi tehtiin useita eri operaatioita.

{| class="wikitable"
! Normandian maihinnousuun<br/> liittyvät operaatiot
! Valmistava vaihe
! Alkuvaihe
! Jatkovaihe
! Selite
|-
| kevät 1943 – || [[operaatio Fortitude|Fortitude]] || || || Normandiaan suunnitelluksi tehtävän maihinnousun paikan salaaminen: harhauttaminen saksalaiset uskomaan, että maihinnousu tehdään todennäköisimpään paikkaan, [[Pas-de-Calais]]iin, ja että liittoutuneet saattavat hyökätä myös [[Norjan valtakunnankomissariaatti]]in.
|-
| kesäkuu 1944 – || || [[operaatio Taxable|Taxable]] || || Saksalaisten tutkien ja puolustavien joukkojen hämääminen maihinnousun suorituspaikoista.
|-
| kesäkuu 1944 – || || [[operaatio Titanic|Titanic]] || || Saksalaisten tutkien ja puolustavien joukkojen hämääminen maihinnousun suorituspaikoista.
|-
| 1944 ||  || [[operaatio Neptunus|Neptunus]] || || Normandian maihinnousuun liittyvä kuljetusten ja ylimenon valmistelu sekä maihinnousun ensimmäinen vaihe määritellyille alueille huoltoineen.
|-
| 25. kesäkuuta 1944 ||  || || [[operaatio Dauntless|Dauntless]] || Brittiläisen XXX armeijakunnan epäonnistunut hyökkäys [[Caen]]iin
|-
| 25.–29. kesäkuuta 1944 ||  || || [[operaatio Epsom|Epsom]] || Brittiläisen VIII armeijakunnan epäonnistunut hyökkäys Caeniin
|-
| 7.–8. heinäkuuta 1944 ||  || || [[operaatio Charnwood|Charnwood]] || Brittiläisen I armeijakunnan pyrkimys murtaa saksalaisten puolustuslinja Bretagnessa
|-
| 10. heinäkuuta 1944 ||  || || [[operaatio Jupiter|Jupiter]] || Brittiläisen VIII armeijakunnan hyökkäys [[Caen]]in pohjoispuolisen alueen valtaaminen
|-
| 15. heinäkuuta 1944 ||  || || [[operaatio Greenline|Greenline]] || Brittiläisten XXX ja XII armeijakuntin hyökkäys
|-
| 18.–20. heinäkuuta 1944 ||  || || [[operaatio Goodwood|Goodwood]] || Brittiläisten I ja VIII armeijakuntien sekä Kanadan II armeijakunnan hyökkäys [[Caen]]in alueen lopullinen valtaaminen
|-
| 24.–28. heinäkuuta 1944 ||  || || [[operaatio Cobra|Cobra]] || Yhdysvaltain VII armeijakunnan hyökkäys rannikolta sisämaahan
|-
| 25. heinäkuuta 1944 ||  || || [[operaatio Spring|Spring]] || Kanadan II armeijakunnan hyökkäys
|-
| 30. heinäkuuta – 7. elokuuta 1944 ||  || || [[operaatio Bluecoat|Bluecoat]] || Brittiläisen 2. armeijan [[Vire]]n koillispuolisen alueen valtaaminen [[Bretagne]]ssa
|-
| 6.–8. elokuuta 1944 ||  || || [[operaatio Lüttich|Lüttich]] || Saksan XLVII panssariarmeijakunnan vastahyökkäys Mortainiin
|-
| 7.–10. elokuuta 1944 ||  || || [[operaatio Totalize|Totalize]] || Kanadan 1. armeijan [[Falaise]]n pohjoispuolisen alueen valtaaminen
|-
| 14.–17. elokuuta 1944 ||  || || [[operaatio Tractable|Tractable]] || Kanadan 1. armeijan hyökkäys
|}

== Ensimmäisten päivien tappiot==

Normandian maihinnoususta esitettiin monenlaisia suuria tappioennusteita ja pelättiin, että sen ensimmäinen vaihe, [[operaatio Neptunus]], voisi epäonnistua. Kuitenkin saksalaisten vastatoimien viipyessä lähinnä panssarijoukkojen käytöstä johtuneen linjariidan vuoksi liittoutuneet onnistuivat pitämään asemiaan, vaikka [[Caen]]in kaupungin valtaaminen viivästyi. 6. kesäkuuta 1944 saksalaiset lähettivät vastahyökkäykseen [[Saksan 21. panssaridivisioona|21. Ps.D.:n]], joka pääsi [[Englannin kanaali]]n rantaan jakaen liittoutuneiden maihinnousujoukot kahtia illalla noin kello 20. Kuitenkaan voima ei riittänyt laajentamaan aukkoa maihinnousijoiden rintamassa ja saksalaiset joutuivat vetäytymään.

{| class="wikitable"
! Liittoutuneiden tappiot 6.–20. kesäkuuta 1944
! Kokonaistappiot
! vuorokausitappio
! kaatuneet
! vuorokausitappio
! haavoittuneet
! vuorokausitappio
! kadonneet
! vuorokausitappio
|-
| Britit || 13&nbsp;572 || 905 || 1&nbsp;842 || 123 || 8&nbsp;599 || 573 || 3&nbsp;131 || 209
|-
| Kanadalaiset || 2&nbsp;815|| 188 || 363|| 24 || 1&nbsp;359|| 91 || 1093 || 73
|-
| [[Yhdysvaltain 1. armeija|Yhdysvaltalaiset]] || 24&nbsp;162|| 1&nbsp;611 || 3&nbsp;082|| 205 || 13&nbsp;121|| 875 || 7&nbsp;959 || 531<ref name="Beevor, 160">Beevor, 160</ref>
|-
| Yhteensä || 40&nbsp;549|| 2&nbsp;703 || 5&nbsp;287|| 352 || 23&nbsp;079|| 1&nbsp;539 || 12&nbsp;183 || 812<ref name="Beevor, 160"/>
|}

Ensimmäisten päivien aikana, noin 6. kesäkuuta – 10. kesäkuuta 1944 oli kaaos joukkojen keskuudessa niin suuri, ettei mitään tappiolukuja kyetty muodostamaan hyväksyttävällä tarkkuudella. Kadonneiksi uskottuja sotilaita oli liittynyt muihin joukko-osastoihin ja osa haavoittuneista oli lähetetty hoidettavaksi Englantiin ilmoittamatta siitä, minkä seurauksena haavoittuneita pidettiin kadonneina.<ref name="Beevor, 160"/>

== Saksalaiset joukot==
===Jalkaväkijoukot===
*36 jalkaväkidivisioonaa

====Normandian sektori====

*[[Saksan 68. armeijakunta|Saksan LXVII (68. armeijakunta)]]
*[[kenraali]] Gustav-Adolf von Zangen
**[[Saksan 346. jalkaväkidivisioona]]
***[[kenraaliluutnantti]] Erich Diester
****[[Saksan 857. jalkaväkirykmentti]]
****[[Saksan 858. jalkaväkirykmentti]]
****[[Saksan 346. tiedustelupataljoona]]
****[[Saksan 346. tykistörykmentti]]
****[[Saksan 346. panssarintorjuntapataljoona]]
**[[Saksan 711. jalkaväkidivisioona]]
***[[kenraaliluutnantti]] Josef Reichert
****[[Saksan 731. jalkaväkirykmentti]]
****[[Saksan 744. jalkaväkirykmentti]]
****[[Saksan 711. panssarintorjuntakomppania]]
****[[Saksan 1711. tykistörykmentti]]
**[[Saksan 719. rannikkodivisioona]]
***[[kenraaliluutnantti]] Karl Sievers
*[[Saksan 84. armeijakunta|Saksan LXXXIV (84.) armeijakunta]]
**[[kenraaliluutnantti]] (kuolemansa 12. kesäkuuta 1944 jälkeen 24. kesäkuuta 1944 [[tykistökenraali]]) Erich Marcks

====Kanaalisaaret====
*[[Saksan 319. jalkaväkidivisioona]]

===Panssarijoukot ja panssarijääkärijoukot===
====Brittien rintamalohko====
*[[Panzerlehr]]-panssaridivisioona
**[[kenraaliluutnantti]] Fritz Bayerlein<ref name="ReferenceA">{{Kirjaviite|Tekijä = Beevor, Antony |Nimeke = Normandia 1944 |Sivu = 48 |Julkaisija = WSOY |Vuosi = 2009}}</ref>
*2. panssaridivisioona
**[[kenraaliluutnantti]] [[vapaaherra]] Heinrich von Lüttwitz<ref name="ReferenceA"/>
*21. panssaridivisioona [[Panzerkampfwagen IV]]:illa varustettuna
**[[kenraaliluutnantti]] Edgar Feuchtinger<ref name="ReferenceA"/>
*[[Tiedosto:1. SS-Panzer-Division Leibstandarte-SS Adolf Hitler.svg|20px]] [[SS-divisioona Leibstandarte Adolf Hitler|1. SS-panssaridivisioona Leibstandarte Adolf Hitler (saksaksi 1. SS-Panzer-Division Leibstandarte SS Adolf Hitler)]]
*[[Tiedosto:12SSHJinsig.svg|20px]] [[SS-divisioona Hitlerjugend|12. SS-panssaridivisioona Hitler Jugend (saksaksi 12. SS-Panzer-Division Hitler Jugend)]]
*[[Tiedosto:9th SS Division Logo.svg|20px]] [[SS-divisioona Hohenstaufen|9. SS-panssaridivisioona Hohenstaufen (saksaksi 9. SS-Panzer-Division Hohenstaufen)]]
*[[Tiedosto:10th SS Divsion Logo.svg|20px]] [[SS-divisioona Frundsberg|10. SS-panssaridivisioona Frundsberg (saksaksi 10. SS-Panzer-Division Frundsberg)]]
*kaksi [[Tiger|Panzerkampfwagen VI ”Tiger”]]-pataljoonaa

====Yhdysvaltalaisten rintamalohko====
*[[Tiedosto:17th SS Division Logo.svg|20px]] [[SS-divisioona Götz von Berlichingen|17. SS-panssarijääkäridivisioona Götz von Berlichingen (saksaksi 17. SS-Panzergrenadier-Division „Götz von Berlichingen“)]]
*[[Tiedosto:SS-Panzer-Division symbol.svg|20px]] [[SS-divisioona Das Reich|2. SS-panssaridivisioona Das Reich (saksaksi 2. SS-Panzer-Division „Das Reich“)]]

== Seuraukset ==
[[Kuva:Sainte Mere Eglise Parachute.JPG|pienoiskuva|120px|Muistomerkki Sainte-Mère-Églisessä.]]
Sillanpää, jonka liittoutuneet loivat Normandiaan, oli keskeinen länsiliittoutuneille, jotka siten saivat vietyä sodan saksalaisten omalle maaperälle. On esitetty, että Neuvostoliiton asevoimat olisivat kyenneet Saksan voittamiseen ilman läntisiä asevoimia ja että tämä taistelu oli tarpeeton sotilaallisen voiton saavuttamiseksi [[natsi-Saksa|Saksasta]].

Toisaalta on esitetty, että ilman toista rintamaa [[Neuvostoliitto]] olisi miehittänyt koko Manner-Euroopan. Länsiliittoutuneiden läsnäolo Länsi-Euroopassa auttoi luomaan länsiliittoutuneille aseman sodanjälkeisessä [[kylmä sota|kylmässä sodassa]] ja esti Neuvostoliiton hallintomallin käyttöönoton keskeisessä Euroopassa. Tästä näkökannasta Normandian maihinnousu on nähtävä jo osana toista maailmansotaa seurannutta kylmää sotaa.<ref name ="WW2"/>

== Maihinnousun muisto ==
Normandiassa nykyään käyvä vierailija löytää paljon muistoja vuoden 1944 tapahtumista. Huomattavimpia ovat rannat, jotka ovat edelleen tunnettuja invaasion koodinimillään. Seuraavaksi tulevat laajat hautausmaat – rivikaupalla identtisiä valkoisia hautaristejä ja Daavidin tähtiä, huolellisesti hoidettuina, muistuttaen liittoutuneiden tappioista. Rantojen lähellä olevat tiet on nimetty niillä taistelleiden yksiköiden mukaan ja siellä täällä olevat muistomerkit muistuttavat merkittävistä sattumuksista. Keskeisissä paikoissa, kuten Pointe du Hocilla ja Pegasus-sillalla, on muistomerkkejä tai pieniä museoita. Mulberry-satama on edelleen Arromanchesin edustalla meressä. St. Mère-Églisessä laskuvarjosotilasnukke roikkuu kirkontornista. Juno Beachille Kanadan hallitus on rakentanut massiivisen muistomerkin ja tietokeskuksen, kunnioittaen yhtä Kanadan armeijan historian keskeisimmistä taisteluista. Joka vuosi sotineiden maiden valtionpäämiehet käyvät muistotilaisuudessa Normandian rannalla.

Ranska lyötti vuonna 2014 Normandian maihinnousu 70 vuotta (1944–2014) – juhlarahan.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.eurokolikot.com/2-euro-kolikot/2e-2014/ranska-2014-2-euro-normandian-maihinnousu-70-vuotta-unc |nimeke=Ranska 2014 2 € Normandian maihinnousu 70 vuotta UNC |julkaisu=www.eurokolikot.com |viitattu=2020-09-06}}</ref>

== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Whitley, M. J. | Nimeke = Battleships of World War Two - an international encyclopedia | Vuosi = 1998 | Julkaisupaikka = Lontoo | Julkaisija = Arms and Armour | Tunniste = ISBN 1-85409-386-X |Kieli={{en}}}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Beevor, Antony | Nimeke=Normandia 1944: Maihinnoususta Pariisin vapauttamiseen | Selite=(D-Day: The battle for Normandy, 2009.) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2009 | Isbn = 978-951-0-35306-6 }}

===Viitteet===
{{Viitteet|sarakkeet}}

== Kirjallisuutta ==
* {{Verkkoviite | Osoite = http://herkules.oulu.fi/isbn9514257049/isbn9514257049.pdf | Tekijä = Jarmo Paloniemi | Nimeke = Sledgehammerista Overlordiin — Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian sodanjohdon yhteistyö Normandian maihinnousun valmisteluissa 1941—1944. | Julkaisija = Oulun yliopisto, Historian laitos. | Ajankohta = 2000 | Selite = 225 s + liitteet (mm. useita karttoja) Väitöskirja | Tiedostomuoto = pdf }}

== Aiheesta muualla ==
{{Commons|Battle of Normandy}}
* [http://www.britannica.com/dday Encyclopædia Britannican lyhyt interaktiivinen kuvaus maihinnoususta]

{{Toinen maailmansota}}
[[Luokka:Toisen maailmansodan länsirintaman taistelut]]
[[Luokka:Toisen maailmansodan sotilasoperaatiot]]
[[Luokka:Normandia]]
[[Luokka:Maihinnousut]]
[[Luokka:Yhdysvaltain taistelut]]
[[Luokka:Kanadan taistelut]]
[[Luokka:Ranskan taistelut]]
[[Luokka:Puolan taistelut]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
[[Luokka:Vuoden 1944 sotahistoria]]