Merkitsevä aallonkorkeus

Yhdeksäs aalto. Maalaus. Ivan Aivazovsky

Aaltojen tilastollinen jakautuma

Merkitsevä aallonkorkeus on veden aaltojen korkeutta kuvaava suure ${H_{s}}$. Se tarkoittaa kokeneiden merenkulkijoiden silmämääräisesti arvioimaa yksittäisten aaltojen korkeuksista laskettua arvoa metreinä. Useiden aaltojen, aallonpohjasta niiden huippuun arvioitujen, suuruusjärjestykseen asetettujen, suurimman kolmanneksen metrimääristä lasketaan keskiarvo.

Aallonkorkeuksia mitataan yleisesti merialueilla mittauspoijuilla. Itämerenkin alueella on mitattu mittalaittein yli 7 m:n suuruisia yksittäisiä aaltoja usein. Vain kovimmilla myrskyillä merkitsevä aallonkorkeus ylittää Suomenlahdella 5 m, Selkämerellä 6,5 m ja Perämerellä 3 m.

Koska aallot ovat hyvin erisuuruisia voi olla, että suurin yksittäinen aalto on hyvinkin kaksinkertainen merkitsevään aallonkorkeuteen nähden. Pitkällä ajanjaksolla tarkasteltuna aaltojen korkeuden tilastollinen jakautuma noudattaa suunnilleen Rayleigh'n jakautumaa.

Aallokon korkeuteen vaikuttavat tuulen nopeus, tuulen pyyhkäisymatka, eli sen matkan pituus, jonka tuuli on vapaasti voinut veteen vaikuttaa, sekä veden ja ilman lämpötilaero. Kun vesi on ilmaa lämpimämpää, aallot kasvavat nopeammin kuin päinvastaisessa tilanteessa. Merellä ja sisävesillä aallokko syntyy suunnilleen samalla tavalla. Veden lämpötila yksinään, tai veden suolapitoisuus eivät juuri vaikuta aallokon korkeuteen. Veden syvyys vaikuttaa aaltojen korkeutta suurentavasti, jos syvyys on pienempi kuin puolet aaltojen huippujen välimatkasta.