Lívia Rév
Lívia Rév (5. heinäkuuta 1916 Budapest – 28. maaliskuuta 2018[1]) oli unkarilaissyntyinen pianisti. Hän aloitti musiikinopintonsa vuonna 1923 ja voitti yhdeksänvuotiaana Grand Prix des Enfants Prodiges'n. Hän valmistui vuonna 1938 Budapestin Franz Liszt -akatemiasta, jossa oli opiskellut Leo Weinerin ja Arnold Székelyn johdolla. Häntä opetti lisäksi Robert Teichmüller Leipzigin ja Paul Weingarten Wienin konservatoriossa. Hän voitti myös Grand Prix de l’Académie Franz Liszt'n.[2]
Rév kutsuttiin vuonna 1946 osallistumaan Marguerite Long - / Jacques Thibaud -kilpailuun Pariisissa. Malcolm Sargent toi hänet brittiläisen yleisön tietoisuuteen, ja hän saavutti 1950-luvulla laajaa suosiota esiintymisillään Lontoossa. Kapellimestareita, joiden kanssa hän työskenteli, olivat muiden muassa Adrian Boult, André Cluytens, Eugen Jochum, Josef Krips, Rafael Kubelík, Hans Schmidt-Isserstedt, Konstantin Silvestri ja Walter Susskind. Vuonna 1963 Rév teki Rockefeller Instituten kutsumana ensiesiintymisensä Yhdysvalloissa. New Yorkin -debyytti toteutui myöhemmin menestyksellisenä resitaalina The Town Hallissa.[2]
Sen lisäksi, että on esiintynyt laajalti eri maanosissa, Rév on opettanut Université Musicale Internationale de Parisissa ja pitänyt mestarikursseja lisäksi Pariisin Institut Hongrois'ssa. Hänen levytystensä joukkoon kuuluvat kokonaislevytykset Debussyn preludeista, Chopinin nocturneista ja Mendelssohnin Lauluista ilman sanoja. Ranskassa asunut Rév jatkoi uraansa yli 90-vuotiaaksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ La grande pianiste Lívia Rév est morte (ranskaksi)
- ↑ a b c Naxos.com: LIVIA REV
| ||||||||||||||||||||||
