Lähdekoodi sivulle Käkisalmen linna

{{lähteetön|Linnan rakennushistoria kaipaa lähteitä}}
[[Tiedosto:Käkisalmi Fortress.JPG|pienoiskuva|Käkisalmen linna]]
'''Käkisalmen linna''' ({{k-ru|Крепость Корела|Krepost Korela}}, {{k-sv|Keksholms fästning}}) on linnoitus [[Vuoksi|Vuoksen]] pohjoisen laskuhaaran suulla [[Käkisalmi|Käkisalmessa]], [[Venäjä]]lle kuuluvassa [[Karjala]]ssa Suomen vuonna 1944 luovuttamalla alueella. 

Ensimmäinen kirjallinen maininta käkisalmelaisista on [[Novgorodin ensimmäinen kronikka|Novgorodin ensimmäisessä kronikassa]] vuoden 1143 kohdalla. Arkeologisten tutkimusten perusteella paikalla on ollut ihmistoimintaa vähintään 1100-luvulta lähtien ja hirsirakenteita vähintään 1200-luvulta lähtien, jolloin karjalaisten linnoitus sijaitsi paikalla.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman|Nimeke=Muinaisuutemme jäljet|Vuosi=2015.|Sivu=434|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref><ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Sihvo, Hannes ja Kaukiainen, Yrjö (päätoim.)|Nimeke=Viipurin läänin historia 1: Karjalan synty|Vuosi=2003|Sivu=413–419|Julkaisija=Lappeenranta: Karjalan kirjapaino}}</ref> [[Novgorod]]in 1300-luvulla rakennuttama kivilinna on historian eri vaiheissa kuulunut [[Moskovan suuriruhtinaskunta|Moskovan suuriruhtinaskunnalle]], [[Ruotsi]]lle, [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnalle]], [[Suomi|Suomelle]], [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitolle]] ja [[Venäjä]]lle.

==Rautakausi==

Ensimmäisen puisen linnoituksen paikalle rakensivat [[karjalaiset]]. Vanhimmat paikalta löytyneet esineet ovat läntisen Suomen rautakautiselle pukumuodille tyypillisiä tasavartisia pronssisolkia, jotka on ajoitettu 600–700-luvuille.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Sihvo, Hannes ja Kaukiainen, Yrjö (päätoim.)|Nimeke=Viipurin läänin historia 1: Karjalan synty|Vuosi=2003|Sivu=307|Julkaisija=Lappeenranta: Karjalan kirjapaino}}</ref> Nämä korut ovat kuitenkin saattaneet ajautua paikalle myöhemmän maankäytön seurauksena. Arkeologisissa kaivauksissa löytyneen ohranjyvän radiohiiliajoitus ajoittaa saaren ihmistoiminnan 1100-luvulle. Myös alueelta löytyneet lukuiset esineet kertovat alueen olleen karjalaisten käytössä niin sanotulla [[Ristiretkiaika|ristiretkiajalla]].<ref name=":0" /> 

Vuoksi toimi karjalaisten kulkureittinä sekä [[Saimaa|Saimaalta]] [[Laatokka|Laatokalle]], että Laatokan ja [[Viipurinlahti|Viipurinlahden]] välillä. Karjalaiset linnoittivat Laatokan ja Viipurinlahden välisen jokiosuuden kolmella linnoituksella. [[Viipurin linna|Viipurin]] ja Käkisalmen linnoilla turvattiin vesireitin ääripäät ja [[Tiurinlinna|Tiurinlinnalla]] joen ainoa paikka jossa veneet oli kiskottava koskien ohi vetotaivalta pitkin. Tämä linnoitusjärjestelmällä pystyttiin kontrolloimaan Vuoksen liikennettä ja pitämään poissa eri suunnista tulevat uhkaajat.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Sihvo, Hannes ja Kaukiainen, Yrjö (päätoim.)|Nimeke=Viipurin läänin historia 1: Karjalan synty|Vuosi=2003|Sivu=372|Julkaisija=Lappeenranta: Karjalan kirjapaino}}</ref>

== Keskiaika ==
Linnan karjalainen vaihe päättyi ruotsalaisten hyökkäykseen vuonna 1294 niin sanotun [[Kolmas ristiretki Suomeen|kolmannen ristiretken]] yhteydessä.<ref name=":0" /> Ruotsalainen sotajoukko valloitti linnan [[Sigge Lake]]n johdolla. Ennen hyökkäystään Käkisalmelle he olivat edellisenä vuonna 1293 tuhonneet karjalaisten linnoitetun kauppapaikan [[Viipurin linna|Viipurin linnan]] paikalla. Vuonna 1295 linnan valloittivat [[novgorod]]ilaiset, jotka tulivat paikalle myös vuonna 1310 ja hävittivät Käkisalmen kaupungin.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.sakkola.fi/historia/ita-vai-lansi.html|Nimeke=Itä vai länsi?|Tekijä=Väinö Kaasalainen|Julkaisu=sakkola.fi, Kirjan Sakkolan historiaa mukaan|Ajankohta=1951|Viitattu=15.10.2016}}</ref> Vuonna 1314 puolestaan pieni karjalaisjoukko valloitti linnan. He kutsuivat ruotsalaiset apuun, koska eivät pystyneet pitämään linnaa hallussaan yksin. Novgorodilaiset kuitenkin saivat linnan takaisin ja rankaisivat kapinoitsijoita ankarasti. 

Linna oli novgorodilaisilla kaikkiaan lähes 300 vuotta, vaikka ruotsalaiset yrittivät saada linnan haltuunsa vuosina 1322 ja 1348 ja karjalaiset nousivat [[Käkisalmen kapina 1337|Käkisalmen kapinaan]] vuonna 1337 linnaa hallinnutta liettulaista ruhtinasta, [[Narimantas|Narimantasia]], vastaan<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.kolumbus.fi/rastas/carelia3.html|Nimeke=Laatokankin Karjala liukuu Ruotsille noin v. 1600 eli Suomen Karjalan syntyminen alkaa|Tekijä=Mauri Rastas|Julkaisu=Karjalan historia|Ajankohta=29.11.2006|Viitattu=15.10.2016|arkisto=https://web.archive.org/web/20160923133602/http://www.kolumbus.fi/rastas/carelia3.html|arkistoitu=23.9.2016}}</ref>. Vuonna 1360 tulipalo hävitti linnan liki perusteellisesti. Vuonna 1411 ruotsalaiset saivat linnan haltuunsa lyhyeksi ajaksi.

Linnasaaren osia on rakennettu ja parenneltu eri aikoina eri tahtiin. Alun perin pientä linnasaarta on laajennettu maansiirroilla ja hirsiperustustöillä 1300-luvulta lähtien. Vuodesta 1310 lähtien linnaa asuttivat novgorodilaiset yhdessä karjalaisten kanssa. Asukkaiden lukumääräksi on arvioitu 300–330 henkeä.<ref name=":0" /> 

Novgorodin kronikoissa Korelaksi kutsuttu linnoitus mainitaan ensimmäisen kerran 1143, ja ruotsalaisissa kronikoissa siellä mainitaan asutun 1294. Kaupunki linnoitettiin kivimuurein 1200-luvulla. 1400-luvulla Korelan mainitaan olevan Novgorodin ruhtinaskunnan toiseksi suurin kaupunki. 1330-luvulla Novgorodion kauppatasavalta läänitti Korelan (Käkisalmen) linnoituksen (samoin kuin [[Pähkinälinna]]n ja Laatokankaupungin, eli siis käytännössä koko [[Vatjan viidennes|Vatjan viidenneksen]]) herttua [[Narimantas]]ille (n. 1298 – 1348).<ref name="Europaeus">{{Kirjaviite | Tekijä = A.J. Europaeus | Vuosi= 1859 | Nimike = Karjalan ajan-tiedot Täyssinän rauhaan asti, vuonna 1595  | Julkaisija = P. Aschanin ja kumpp | Julkaisupaikka = Kuopio | | www = http://www.salakirjat.net/karjalan_ajan-tiedot.html | Viitattu = 20.6.2010 }}</ref>

Vuonna 1383 Novgorodin kauppatasavalta läänitti Korelan (Käkisalmen) linnoituksen (samoin kuin [[Kaprio]]n ja Pähkinälinnan) herttua [[Patrikas]]ille (n. 1340 – k. 1408 jälkeen), Narimantasin pojalle, mutta kaupungin kauppiaiden valitettua hänen hallituksestaan, jo seuraavana vuonna (1384) Patrikasin oli suostuttava vaihtoon, jolla luopui Käkisalmesta ja sai sijaan Russan ja Laatokankaupungin. Herttua Patrikas vaikutti Karjalassa ja Inkerissä Novgorodin vasallina ainakin 1383–1397, ja vuonna 1408 hän (Inkerinmaalla kasvaneiden) nuorempien poikiensa Jyrkin (Georgios, Juri) ja Teuvon (Theodoros, Fjodor) kanssa asettui Moskovaan [[suuriruhtinas Vasili I]]:n suojelukseen.{{Lähde}}

Suurin osa 1400- ja 1500-luvusta kului rauhallisesti.

==1500-luvun lopusta 1700-luvun vaihteeseen==

Vuonna 1573 suomalainen sotapäällikkö [[Herman Fleming]] hyökkäsi ratsupartiollaan linnan kimppuun saaden poltetuksi vain kolme linnaa ympäröivää luostaria.

Marraskuun alussa 1580 hyökkäsi ruotsalais-suomalainen sotajoukko sotapäällikkö [[Pontus De la Gardie]]n johdolla Käkisalmen lähettyville sulkien kaupungin joka puolelta. Piiritystykit asetettiin Tenkalahden kylän puolelle ruotsalaisten leiriin. Vuoksen puolelta estettiin kulku linnaan vartiolaivoilla ja -veneillä. Iltapuolella 4. marraskuuta alkoi linnan ja kaupungin pommitus silloin vielä monin paikoin tuntemattomilla kuumennetuilla kuulilla, jotka sytyttivät kaupungin palamaan, ja seuraavan yön kauhut nöyryyttivät [[Kvasninin sopimus|Kvasninin sopimukseen]].

Käkisalmi pysyi ruotsalaisilla vuoteen 1597, jolloin sopimuksen mukaan oli linna luovutettava venäläisille, jotka myös jatkoivat linnan rakennustöitä. Linnasta tuli niin vahva, että [[Jacob De la Gardie|Jaakko de la Gardie]] sai tehdä puoli vuotta piiritystöitä ennen kuin Käkisalmen linna oli taas ruotsalais-suomalaisen valloitusjoukon hallussa<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Seppälä, Helge|Nimeke=Vuosisatainen taistelu Karjalasta|Vuosi=1994|Sivu=26|Julkaisija=Taifuuni|Isbn=951-581-033-7}}</ref>.

[[Ruotsi]]n jouduttua sotaan 1600-luvun puolivälissä [[Kaarle X Kustaa]]n noustua valtaistuimelle vei kuningas sotaväen linnasta ulkomaille niin tarkoin, että [[ruptuurisota|ruptuurisodassa]] linna oli vähällä joutua venäläisten käsiin, sillä valtakunnan syrjäisen itäosan vartiointi jäi lähes kokonaan invalidien varaan. Linnaa puolustaneella [[Olavi Pentinpoika|Olavi Pentinpojalla]] oli käytössään vain 171 miestä. Tällä miesjoukolla hän puolusti linnaa kolmen kuukauden ajan 2&nbsp;500 miehistä hyökkääjää vastaan<ref>Väänänen 1939: 15</ref>. Lopulta venäläiset luopuivat aikeestaan menetettyään 1&nbsp;000 miestä riveistään.<ref>Väänänen 1939: 16.</ref> Linnan rohkea päällikkö aateloitiin nimellä ''Granatenburg'' hänen kestämänsä venäläisten kranaattitulen johdosta.

==1700-luvun alusta nykypäivään==
[[Tiedosto:Korela Panorama.jpg|pienoiskuva|Linnan sisäpihaa]]
Vuonna 1703 [[Pietari Suuri]] oli pannut alulle [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]n kaupungin, ja koska Pietaria piti lännen puolelta suojata hyvin, halusi Pietari pääkaupunkinsa suojaksi myös Käkisalmen ja [[Viipuri]]n linnat. Pietari-[[tsaari]] oli antanut määräyksen, että kaupunkia oli kohdeltava hellävaroen. Linnan puolustaja katsoi olevansa pakotettu siedettävillä ehdoilla antautumaan, ja venäläiset ottivat linnan haltuunsa 9. syyskuuta 1710.

Rajan siirryttyä [[Kymijoki|Kymijokeen]] oli Käkisalmen linnan merkitys rajalinnana rauennut.

Vuonna 1812 linnan alue siirtyi muun [[Vanha Suomi|Vanhan Suomen]] mukana osaksi [[Suomen suuriruhtinaskunta]]a. Linna oli vielä sotilaallisessa käytössä noin vuoteen 1850. Tämän jälkeen linna oli tyhjillään noin 40 vuotta alkaen rappeutua, minkä jälkeen sitä alettiin kunnostaa [[muistomerkki|muistomerkiksi]].

Linnan torniin oli 1894–1939 sijoitettuna Käkisalmen kaupungin omistama [[kansatiede|kansatieteellinen]] museo. [[Moskovan rauha|Moskovan rauhassa]] vuonna 1940 linna muiden [[luovutetut alueet|luovutettavien alueiden]] tavoin siirtyi Suomelta [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitolle]].

Nykyään linnan pihalla järjestetään kesäjuhlia kotiseutuhengessä suomalaisten ja nykyisen Käkisalmen kaupungin asukkaiden yhteistyönä. Linnan museossa on Käkisalmen historiasta kertova näyttely.

==Linnan rakentajia ja työnjohtoa sekä muuta henkilöstöä==

* [[Antonius Rosetti]]; rakennusmestari
* [[Bresselisij Johannes Baptista]]; italialainen rakennusmestari, sotilasinsinööri Käkisalmessa vuonna 1580
* [[Matias Petri]]; Käkisalmen linnan saarnaaja
* [[Peter Kristianinpoika Tesche]]. Hän oli tullut Käkisalmen [[linnanapteekkari]]ksi vuonna 1593 [[Jören Möller]]in jälkeen.<ref>[http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tesche.html Arno Forsius] {{Wayback|1=http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tesche.html |päiväys=20160304201830 }} Teschen suvun välskärit 1600-luvun alun Viipurissa.</ref>

==Lähteet==
*Karjalan synty. Viipurin läänin historia 1. Toim. Matti Saarnisto. Karjalan kirjapaino oy. [Lappeenranta] 2003.
*Pohjolan-Pirhonen, Helge: ''Olavinlinnan historialliset vaiheet'', Pyhän Olavin Kilta, Savonlinnan kirjapaino Oy, 1973 (s. 372–373, 502–503)
*Saksa, Aleksandr: Rautakautinen Karjala. Muinais-Karjalan asutuksen synty ja varhaiskehitys. Studia Carelica Humanistica 11. Joensuu 1998.
*Schvindt, Theodor: Käkisalmen pesälinnan ja entisen linnoitetun kaupungin rakennushistorian aineksia. Analecta Archaeologica Fennica II, 2. Helsinki 1898.
*Uino, Pirjo: Ancient Karelia. Archaeological studies. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 104. Helsinki 1997.
*Väänänen, Kalle: ''Vainotien vartijat; Etelä-Karjalan maanpuolustushistoriaa'', Viipurin Suojeluskuntapiirin Piiriesikunta, Karjalan kirjapaino oy Viipuri 1939.
===Viitteet===
{{Viitteet}}
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat-rivi}}
* [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1802266?page=24 Pohjoismaiden ainoa "oubliette" salaperäiset naisvangit ja paljon muutakin. Kiertokäynti vanhimmassa rajalinnassamme], Uusi Suomi, 06.06.1937, nro 149, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

{{Suomen linnat}}
{{coor title dms|61|01|46|N|30|07|22|E|region:RU_type:landmark}}

[[Luokka:Suomen linnat]]
[[Luokka:Käkisalmi]]
[[Luokka:Venäjän linnat]]
[[Luokka:Luovutettujen alueiden historia]]