Lähdekoodi sivulle Koverin keskitysleiri

[[Tiedosto:Koverin keskitysleiri.JPG|280px|thumb|Koverin leirin vankiparakkeja]]
'''Koverin keskitysleiri''', myös '''Koveron keskitysleiri'''<ref>Aatsinki et al. 2007 s. 333</ref> oli [[Itä-Karjalan sotilashallinto|miehitetyssä Itä-Karjalassa]] [[jatkosota|jatkosodan]] aikana toimineen '''Erillisen työkomppanian''' asemapaikka, virallisesti Linnoitusrakennuspataljoona ''Lin.RP HK-A kp 2177''<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.narc.fi/Arkistolaitos/a/tiedostot/PDF/kopsa.pdf | Nimeke = Puolustusvoimain joukot 1941–1945 peitelukuina | Tekijä = Kopsa, Pentti | Tiedostomuoto = pdf | Selite = Kohta: 155. Linnoitusrakennuspataljoonat.Lin.RP HK-A 2177 | Ajankohta = 2002 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Arkistolaitos | Viitattu = 17.11.2009 }}{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}</ref>. Koska Erillinen työkomppania oli muodostettu [[kommunismi|kommunisteista]], poliittisista vangeista ja muista epäilyttävinä pidetyistä [[turvasäilö]]ön otetuista kansalaisista,<ref>Parkkari 1955, s. 147, Pauli Puhakka pidätettiin kun hän oli arvostellut sotatoimia ja joidenkin poliittisten tuttavien takia jotka olivat pidätettyjä</ref> Koverin leiri oli varustettu [[vankileiri]]n tavoin. Virallisesti kyse ei ollut [[keskitysleiri]]stä, vaan termiä ovat käyttäneet pääasiassa leiriin suljetut vangit.<ref>[http://www.voima.fi/content/view/full/1830?PHPSESSID= Salme Vuorisen haastattelu Voima]{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }} Apulaisoikeusasiamies, oikeustieteiden tohtori Jukka Lindstedt</ref> Aiemmin työkomppania vankeineen oli sijoitettuna Kangasjärvelle ja Säämäjärvelle, mutta pisimmän aikaa se oli sijoitettuna [[Kovera]]an, noin 20 kilometrin päähän [[Aunus (kaupunki)|Aunuksen]] kaupungista, vanhaan Neuvostoliiton aikaiseen metsätyökeskukseen. Samalla paikalla Koverassa oli toiminut sotavankileiri, joka oli tyhjennetty hieman aikaisemmin [[puna-armeija]]n sotavangeista.<ref>Tiihonen, s. 167, luku: Siirto Koverin leirille syyskuussa 1942,Kirjailija kertoo kuinka vangit siirrettiin Koverin leirille ja sen taustoja.</ref><ref>Vuorinen 2006, s. 121</ref>

{{sitaatti2|Right |''..Heidän päällikökseen määrättiin eräs kapteeni Kartano, jonka omalaatuinen menneisyys Tammisaaren vankileirin vartiopäällikkönä jo osoitti, hänellä täytyi olla henkilökohtaisia harrastusta esiintyä mahdollisimman julmasti alaisiansa n.s "toisen luokan työvelvollisia" kohtaan. Nälkä, syöpäläiset ja kylmyys ovat heikentäneet jatkuvasti näiden työvelvollisten fyysistä työtä, on heidän asemansa jatkuvasti pahentunut.''| Ote Eduskunnan pöytäkirjasta vuodelta 1943, [[Sylvi-Kyllikki Kilpi]]<ref>Parkkari 1955, s. 151–152</ref>}}

==Vankien tausta==
Vangitsemiset turvasäilöön aloitettiin elokuun alussa 1940. Tällöin turvasäilöön vangittiin [[Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura]]n (SNS) johtohenkilöitä ja aktiiveja, jotka olivat heinäkuussa lietsoneet väkivaltaisia mielenosoituksia ja uhkailleet hallitusta Neuvostoliiton miehityksellä. 

Pidätykset johtivat voimakkaisiin protesteihin Neuvostoliiton suurlähetystöstä, joka oli aktiivisesti toiminut yhteistyössä SNS:n johdon kanssa. 

Lähetystö vaati muun muassa sisäministeri [[Ernst von Born]]in ja kansanhuoltoministeri [[Väinö Tanner]]in eroa, ja Tanner erosikin 15. elokuuta 1940.<ref name="-">Tuomo Polvinen: J. K. Paasikivi, valtiomiehen elämäntyö 3: 1939–1944 s. 202–210</ref> Laajemmassa mittakaavassa vangitsemiset turvasäilöön toteutettiin vasta toukokuussa 1941.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12115/1632.pdf?sequence=1 | Nimeke = Kenraalikoppi ja sikalaryssät. Jatkosodan politrukki ja upseerisotavangit | Tekijä = Kujansuu, Juha | Tiedostomuoto = pdf | Selite = Sivut 20–21 | Julkaisu = 1999 | Ajankohta = Toukokuu | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Jyväskylän yliopisto | Viitattu = 1.12.2009 }}{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}</ref>

===Epäonnistunut rintamakomennus===
[[Köyliön varavankila]]n turvasäilövangeista koottiin komppanian verran miehiä rintamayksiköksi. Vangituista suurin osa oli tuomittu aikoinaan valtiorikosoikeudenkäynneissä [[Kansalaisluottamus|kansalaisluottamuksensa]] menettäneiksi, joten he eivät olleet suorittaneet asepalvelusta. Näin 288 miestä vapautettiin turvasäilöstä ja määrättiin saman tien asepalvelukseen.<ref name="Kujansuu_Juha">Kujansuu Juha</ref>

Heidät siirrettiin [[Riihimäki|Riihimäelle]], missä oltiin kokoamassa syyskuun alussa 1941 [[Nikke Pärmi]]n johtamaa, pääasiassa rangaistusvangeista koottua [[Erillinen pataljoona 21|Erillistä pataljoonaa 21]] (Er.P.21).<ref name="kostiainen">Kostiainen 2006</ref><ref name="ris93a"/> 

Riihimäen sotilasalueella heidät otti vastaan [[kapteeni (sotilasarvo)|kapteeni]] [[Arvo Kartano]], joka oli Er.P.21:n varakomentaja. Kartano lähetti heti nimenhuudon jälkeen [[Riihimäen vankila]]an 25 henkilöä, jotka olivat entisiä punaupseereja ja tunnettuja [[Agitaatio|agitaattoreita]]. Nämä miehet vietiin vangittuna Riihimäeltä suoraan Viipurin kautta Karjalankannakselle hautaamaan hyökkäysvaiheessa kaatuneiden neuvostosotilaiden ruumiita, purkamaan miinoituksia ja rakentamaan linnoitteita.<ref>Parkkari kuvaa Riihimäen tapahtumia ja kertoo matkasta vangittuna kohti Viipuria ja myös ensimmäisiä tehtäviä lähellä rintamaa, Parkkari 1955, 27–28,</ref> Majuri Pärmi piti muille paikan päälle jääneille uusille sotilaille puheen.<ref name="tiihonen, s. 116">Tiihonen s. 116</ref>

{{sitaatti2|right|''Ylipäällikkö on antanut nyt teillekin mahdollisuuden osoittaa olevanne osa Suomen kansasta taistelussa ryssää vastaan. Mannerheim antaa jalomielisesti teille anteeksi kaiken entisen ja vapauttaa teidät turvasäilöstä. Teistä muodostetaan nyt armeijanosasto, jonka tehtävät tulevat olemaan sotatoimialueella ja joka tulee olemaan historiallisesti kuuluisia. Sota on oikeastaan jo ratkaistu ja Pietarin kohtalo sinetöity, sen valtaaminen on vain ajan kysymys. Tämä meidän osasto tuskin kerkiää mukaan sen valtaamiseen, mutta silti on monia kunniakkaita tehtäviä.'' |Majuri [[Nikke Pärmi]] 1941<ref name="tiihonen, s. 116" />}} 

Turvasäilöläisten koulutus kesti vain kolme päivää, minkä jälkeen yksikkö lähetettiin rintamalle. Joukkoa kuljettanut juna putosi Riihimäen ratapihalla raiteilta, jolloin kahdeksan turvasäilöläistä pääsi karkaamaan, heidän joukossaan tuleva ministeri [[Yrjö Leino]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/lapsle/ln3_2007.pdf | Nimeke = Sotilasläänin lehti "Lapin Nuija" | Tiedostomuoto = pdf | Selite = s. 6 "käytti hämminkiä hyväkseen ja karkasi heidän joukossaan tuleva sisäministeri Yrjö Leino | Ajankohta = 2007 | Julkaisupaikka = Rovaniemi | Julkaisija = Puolustusvoimat, Lapin sotilaslääni | Viitattu =  }}{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}</ref> 
 
Kun Er.P.21 saapui rintamalle, se alistettiin kenraalimajuri [[Woldemar Oinonen|Oinosen]] komentaman [[Ryhmä O|Ryhmä O:n]] alaisuuteen. Vasta lähellä rintamaa miehille annettiin henkilökohtainen ase.<ref>Täällä jaettiin myös kiväärit niillekin, joille niitä ei poliittisesti syistä Riihimäellä annettu. Tiihonen s. 125</ref> [[Ääninen|Äänisen]] luoteispuolella pataljoona joutui heti taisteluun ja oli vähällä joutua puna-armeijan saartamaksi<ref>Tiihonen kuvailee mottitaisteluja ja suomalaisten perääntymistä asemista, Tiihonen s. 130–131</ref>. Pataljoonaa vastassa oli neuvostoarmeijan valiorykmentti JR 52, joka oli koottu karjalaisista ja emigranttisuomalaisista. Puna-armeija oli tietoinen suomalaispataljoonan erikoisluonteesta, ja joukkoihin kohdistettiin kovaa propagandaa. Kun jo ensimmäisen viikon aikana noin 80 miestä loikkasi vihollisen puolelle tai muuten karkasi, loput jäljellä olevat noin 200 turvasäilöläistä vedettiin nopeasti pois rintamalta.<ref name="brantberg" /><ref name="ylikangas">Ylikangas 2004</ref>

==Leirin perustaminen==
[[Tiedosto:Kapteeni Kartano.jpg|180px|thumb|Kapteeni Arvo Kartano]]
[[Tiedosto:Koisti Paavo Eerolainen ja Lauri Oikari.jpg|thumb|230px|Kartanon tilalle leirin päälliköksi komennettu luutnantti [[Kosti-Paavo Eerolainen]] (vas.), vänrikki Lauri Oikari ja vartiokoira Raiku.<ref>Harry Vuorinen s. 162</ref>]]
Vankeja ei palautettu turvasäilöön Köyliöön, vaan heistä muodostettiin Erillinen Työkomppania, jonka päälliköksi nimettiin kapteeni Kartano.<ref>[http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/lapsle/ln3_2007.pdf Lapin Sotilasläänin lehti "Lapin Nuija" 3/2007 s. 6 luettu 10.11.2008]{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}</ref> Virallisesti miehet olivat toisen luokan työpalveluvelvollisia.<ref name="ris93a" /> Vangit päätyivät [[Kangasjärvi|Kangasjärven]] ja [[Säämäjärvi|Säämäjärven]] kautta lopulta syyskuussa 1942 Koveraan, noin 20 kilometrin päähän Aunuksen kaupungista. Siellä vanhan neuvostoliittolaisen metsätyökeskuksen ympärille perustetulla leirillä he pysyivät kesään 1944 saakka. Joukon vahvuus oli aluksi noin 170 miestä. Koveriin koottiin myös vuonna 1941 Riihimäellä muista turvasäilöläisistä erotettu kahdenkymmenenviiden miehen osasto.<ref>Parkkari kirjoittaa oman ryhmänsä siirtyneen 29. syyskuuta 1942 Koveriin, Parkkari 1955, s. 116</ref> 

Työkomppanian päällikkönä Kangasjärven ja myöhemmän Koverin leirin komentajana oli kapteeni Kartano.<ref>Rislakki 1993a: ''"...syyskuussa 1942 joukko päätyi Aunukseen Koverin leirille, jota johti kapteeni Arvo Kartano."''</ref> Hän oli aikaisemmin toiminut [[Suomenlinnan kurikomppania]]n päällikkönä, ja sitä ennen Tammisaaren vankilassakin palvelleena hän oli tunnettu kyseenalaisista kurinpitomenetelmistään.<ref name="ris93a"/><ref name="brantberg">Brantberg 1999</ref><ref name="N117">Niinistö s. 117</ref><ref name="Selin">Selin 2004, sivu 174, luku [http://www.yleinenlehtimiesliitto.fi/julkaisut/optimistien/4.htm Uudelle vuosikymmenelle, ”Jännittävin elämykseni” -sarja]{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}</ref><ref>[http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/lapsle/ln3_2007.pdf Lapin Sotilasläänin lehti "Lapin Nuija" 3/2007 s. 6 viitattu 10.11.2008]{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}</ref><ref>Parkkari kertoo Kartanon kuuluneen vuonna 1933 kesäkuusta Tammisaaren vankilan henkilökuntaan, Parkkari 1961, s. 89</ref>

Vankiparakeissa valaistukseen käytettiin päreitä. Ainoastaan vankien keittiössä oli [[karbidilamppu]]. Leirin vartijoilla oli valonlähteenä öljy- ja karbidilamput. Pakeneminen estettiin kolminkertaisella piikkilanka-aidalla, joka Taito Tiihosen muistelmien mukaan oli sähköistetty.<ref name="ris93a">Rislakki 1993a</ref><ref>Tiihonen, s, 167, luku: Siirto Koverin leirille syyskuussa 1942</ref>

==Olot leirillä==
{{Neutraalius}}
{{Korjattava/painotus}}
Koverassa työkomppanian tehtävänä oli tuottaa muun muassa halkoja armeijan tarpeeseen. Siksi useimmat miehistä työskentelivät metsätöissä, ja päivittäisenä mieskohtaisena tavoitteena oli kaksi kuutiometriä halkoja.<ref>Parkkari kuvailee Eerolaisen tapaa käsitellä vankeja ja muutoksia vankien jokapäiväisessä elämässä, Parkkari 1955, 157</ref>

Muonituksessa leiriläiset saivat vankinormin mukaista ruokaa, joka oli tarkoitettu korkeintaan kevyen työn tekijöille. Raskaaseen metsätyöhön tuo ruoka oli aivan riittämätöntä, ja aliravitsemus alkoi pian vaivata leiriläisiä.<ref>Niinistö kuvailee leirin tilaa ennen Eerolaisen saapumista, Niinistö 2003, 113</ref> Hengenpitimikseen leiriläiset söivät salaa pyydystämiään rottia, käärmeitä ja sammakoita.<ref name="ris93b">Rislakki 1993b</ref> Vangeilta oli esimerkiksi sienten kerääminen kielletty: jos vartijat huomasivat sitä tapahtuvan, ruoka hävitettiin.<ref name="ris93b">Rislakki 1993b</ref><ref>Kirjailija kuvailee erään tapauksen, jossa vartija löytää sieniä erään vangin taskuista, Parkkari 1955 s. 135</ref>

Töitä tehtiin joulupäivää lukuun ottamatta joka päivä miesten terveydentilasta riippumatta. Leirillä oli sairaustapauksia varten lääkintäupseerina vänrikki Lauri Oikari<ref>Vankien keskustelua "tänne kuulemma tulee meille saniteeriksi mies, joka on lukenut melkein lääkäriksi. Suutari s. 343, luku: Lääkintämies</ref>, jonka tehtävänä oli vankien myöhempien muistelmien mukaan huolehtia, että myös sairaat pakotettiin töihin.<ref>Parkkari 1955, s. 129–130, luku: Kuolemanpainia. Parkkari kuvailee tilannetta, kuinka vänrikki Oikarin tarkastuksen jälkeen vangeille luvattiin "reikiä nahkaan", ja aliupseerit raahasivat erään vangin ulos jaloista ja samalla kolhivat hänen naamansa verille ja ruhjeille. Vanki oli kuumeessa.</ref> Koska leirillä ei ollut sairasosastoa, vaikeasti sairaat ja kuolevat vangit kuljetettiin pois leiriltä.<ref>Kirjailija kuvailee, että vaikeasti sairaat vietiin ensin Aunukseen ja sieltä vankisairaalaan Pälksaareen, Parkkari 1955, s.130</ref> 

Henkilökuntaan valikoitui vangeista piittaamattomia [[suojeluskunta]]laisia ja [[Lapuan liike|Lapuan liikkeen]] kannattajia.<ref>Parkkari 1955 s. 121</ref> Jos joku avusti tai pyrki osoittamaan myötämielisyyttä vankeja kohtaan, hän sai pikaisen komennuksen etulinjaan.<ref>Parkkari 1955, luku: "Päällikkö muuttuu", s. 159. Eräänä päivänä Eerolainen otti puhutteluun. "Minä olen pannut merkille, että te alatte pehmetä noihin vankeihin nähden. Sopisitte hyvin niiden kanssa tuonne katiskan sisäpuolelle." "Miten vain, siellä onkin paljon reilumpaa väkeä, kuin täällä ulkopuolella." Seuraavana päivänä oli passitus tulilinjoille.</ref> Erään karkaamistapauksen yhteydessä pidätettiin sotamies, jonka repusta löydettiin vangin kirje omaisille. Hänet tuomittiin kahden kuukauden kovennettuun arestiin ja lähetettiin sen jälkeen etulinjaan.<ref>Parkkari 1955 s. 145 Tapaus Taisto Kuhmoinen, häneltä löydettiin repusta erään vangin kirje omaisille. Eerolainen tuomitsi hänet yhteydenpidosta vankeihin.</ref> Vartijoiden apuna oli myös vartiokoira, joka oli opetettu puremaan vankeja.<ref>Parkkari 1955, s. 144, luku "Päällikkö muuttuu"</ref>
 
Vangittuina olevien omaisten valitettua leirin olosuhteista SDP:n eduskuntaryhmälle, kuten myös leirin saaman kansainvälisen huomion takia, olot jonkin verran paranivat.<ref>Parkkari 1955, s. 154, "Päällikkö muuttuu", kuvailee [[Ingevald Pipping|Eversti Ingevald Pippingin]] tarkastuskäyntiä</ref><ref>Tiihonen, s.  172,  luku:Talvi Koverissa, Tiihonen kuvailee tiedon leviämisestä eduskuntaan ja myös Ruotsiin saakka</ref> Kesäkuussa [[1943]] kapteeni Kartano vapautettiin tehtävästään ja komennettiin Aunuksen komendantiksi.<ref>Parkkari 1955, s. 155</ref> Leirin uudeksi komentajaksi määrättiin entinen [[Etsivä keskuspoliisi|Etsivän keskuspoliisin]] etsivä, itsekin [[Muilutus|kyydityksistä]] [[kuritushuone]]tuomion istunut luutnantti [[Kosti-Paavo Eerolainen]].<ref>[http://www.helsinki.fi/jarj/polho/Poleemit2006/poleemi_sinivalkoinen.pdf Poleemi s. 6 luettu 8.11.2008]</ref> Eerolaisen tullessa päälliköksi leiriläisiä oli noin 150.<ref name="Niinistö, s. 115">Niinistö, s. 115</ref>

Eerolainen nosti halkotavoitteen kahteen ja puoleen kuutioon, mutta nosti vastaavasti tavoitteen saavuttaneiden ruoka-annoksen täydeksi sotamuona-annokseksi. Tämä helpotti leirin ravitsemustilannetta niin paljon, että Eerolaisen aikana nälästä johtuvia kuolemantapauksia ei enää sattunut.<ref name="Niinistö, s. 115">Niinistö, s. 115</ref> Talvivaatteet miehet saivat vasta keväällä 1944 oltuaan leirillä jo kaksi talvea.<ref name="ris93a" />

== Vankien toiminta ==
Vangituilla oli leirissä tiukka keskinäinen kuri, jota ylläpitivät entiset punaupseerit ja agitaattorit.<ref>{{Kirjaviite |Tekijä = Nestori Parkkari | Nimeke = Suomalaisessa keskitysleirissä vv. 1940–1944: Sotahistoria| Vuosi = 1955|Kappale= He kertovat synkän tarinansa|Sivu =117|Selite= Puolueessa on voima jota minkäänlainen terrori ei voinut murtaa. Yksityiset saattoivat sortua mutta, aate ja puolue eri milloinkaan |Julkaisupaikka =Helsinki| Julkaisija = Kansankulttuuri| Viitattu= 6.12.2009}}</ref><ref name="Nestori_Parkkari_s.124">{{Kirjaviite |Tekijä = Nestori Parkkari | Nimeke = Suomalaisessa keskitysleirissä vv. 1940–1944: Sotahistoria| Vuosi = 1955|Kappale= Ilta Veikko Pehkurin murjussa|Sivu=124| Selite= Parkkari kertoo ryhmänsä järjestävän leirillä puoluetyötä mutta puolittain salasaa koska piti pelätä urkkijoita|Julkaisupaikka =Helsinki| Julkaisija = Kansankulttuuri| Viitattu= 6.12.2009}}</ref> Kuri oli erityisen tiukkaa ideologisissa kysymyksissä: Kun ankarista vatsavaivoista kärsinyt vanki huusi tuskissaan "Jumala auta! Jeesus auta!", niin kanssavangit ryhmittyivät vastakkaiselle seinustalle selät käännettynä kohti entistä aateveljeään.<ref name="Niinistö, s. 115">Niinistö, s. 115</ref> Eerolainen pyrki saamaan tietoja vangeista ja vankien toiminnasta värväämällä vankien joukosta urkkijoita.<ref name=" Nestori_Parkkari_s.124" /> Jos vangit onnistuivat paljastamaan urkkijan, oli tämän muutettava pois vankiparakeista.<ref>Tiihonen s.178, luku: Ohranan vasikat pois joukosta, Tiihonen mainitsee lyhyesti ketkä olivat urkkijoita ja näiden vaiheet</ref> Vangittuja kohtaan pyrittiin käyttämään myös suostuttelua: hylkäämällä oman aatteensa vanki pääsi lähtemään pois leiriltä tai sai helpompia töitä.<ref>{{Kirjaviite | Harry Verner Vuorinen | Nimeke = Myrskyn silmässä: poliittisen vangin päiväkirjat vuosilta 1941–1944 | Vuosi = 2006 | Kappale = Koveri – Yhteinen Via Dolorosa | Sivu = 165–166 | Selite = Vuorinen kuvaa kuulusteluitaan ja kun hän lupautui luopumaan puoluetyöstä niin hänet vapautettiin Koverin leiriltä vuoden vaihteessa 1944 | Julkaisija = Like}}</ref> Leiriltä siirrettiin Eerolaisen aikana pois tämänkaltaisten tapahtumien vuoksi kaikkiaan lähes kolmannes vangeista.<ref name="Niinistö, s. 115"/>

Vapaa-aikansa vangit pyrkivät käyttämään hyväksi esimerkiksi luennoimalla toisilleen vasemmistolaisista poliittisista teorioista kuten "Työväenliike ja marxilainen maailmankatsomus" tai "Johdatus työväenluokan maailmankatsomukseen".<ref>Parkkari kuvaa vangeille järjestettäviä luentoja, Parkkari 1955 s. 168, Luku: Henkisiä harrastuksia</ref> Vankeusaikana opiskeleminen oli tuttua monille jo muun muassa [[Tammisaaren vankileiri|Tammisaaren vankilassa]] aiemmin olleille.<ref>Nestori Parkkari "Väkivallan vuodet", 1961, kuvaa omaa vangitsemistaan ja kuuden vuoden tuomiotaan Tammisaaressa vuonna 1933</ref>

==Paluu Suomeen==
Kesäkuussa 1944 [[puna-armeija]]n [[Suurhyökkäys Syväriltä 1944|suurhyökkäyksen]] alettua suomalaiset tyhjensivät leirin ja polttivat sen. Vangit marssitettiin kymmenessä päivässä noin 240 kilometrin matkan ensin Suomen puolelle, sitten Värtsilässä heidät lastattiin junaan, joka vei heidät Parkanon asemalle.<ref>Tiihonen, s. 184  luku: Matkareittimme vaiheita. Tiihonen kuvailee matkan aikana sattuneita tapahtumia</ref><ref>Parkkari kuvailee junamatkan kokemuksia, Parkkari 1955, s. 178</ref> Matka jatkui jalkamarssilla [[Karvian varavankila|Karviaan]], Rihkaan siirtolaan, jonne muut Köyliön turvasäilöläiset oli siirretty lokakuussa 1942, minne he saapuivat heikossa kunnossa, koska heidän ruoka-annoksensa pienennettiin metsätöiden loputtua takaisin vankien normaaliannokseksi.<ref>Kujansuu s. 100</ref> Matkan aikana vankeja muun muassa pahoinpideltiin pieksemällä kepeillä<ref name="ris93a" /><ref>Parkkari kuvailee viimeistä kahdeksan kilometrin matkaa Karvialle, Parkkari 1955, s. 179, luku: Värtsilästä Parkanoon</ref> Kun vangit saapuivat Karvian varavankilaan, leiriläiset luulivat olevansa välittömästi vapaat armeijasta ja ilmaisivat kirpeästi mielipiteensä vartijoilleen. Koska virallista luovutusta ei ollut vielä tehty<ref>Niinistö s. 115</ref>, Eerolainen vastasi puhuttelemalla ensin leiriläisiä ja pitämällä sitten nääntyneille vangeille läheisellä suolla tunnin mittaiset kurinpalautussulkeiset.<ref>Niinistö s. 115–116</ref><ref name="park s. 180">Parkkari 1955 s. 180–181</ref> Ennen poistumistaan Karvialta Eerolainen poltatti työkomppanian arkiston.<ref name="N116" />

==Sodan jälkeen==
{{sitaatti2|right|''Minulla ei ole ollut tilaisuutta opettaa teille tarpeeksi sotilaallisuutta. Ette te vielä ole oppineet tarpeeksi antamaan arvoa isänmaalle ja kunnioittamaan esimiehiä ja päällikköänne. Te olette päässeet siinä suhteessa liian helpolla, mutta tässä on vielä mahdollisuus ottaa vahinkoa takaisin. Teille on järjestetty vaatimaton tilaisuus oppia sotilaallisuutta ja tuntea, mitä on kuri ja järjestys.''| Kosti-Paavo Eerolainen 1944<ref name="park s. 180" />}}

Sodan päätyttyä kaikki turvasäilöön otetut vangit vapautettiin [[Moskovan välirauha|välirauhansopimuksen]] nojalla heti syyskuussa sen tultua voimaan. Koverilaisia oli noista 106.<ref>Satakuusi leiriläistä oli enää jäljellä, kun heidät..., Suutari s. 462 Liite 1</ref> Neljä viimeistä vankia vapautettiin vasta marraskuussa 1944 [[Liittoutuneiden valvontakomissio|valvontakomission]] puututtua asiaan. He olivat aiemmin yrittäneet paeta Koverin leiriltä ja siten saaneet kuritushuonetuomiot.<ref>Harry Vuorinen s. 210</ref> Kapteeni Kartano sai sodan jälkeen lyhyen tuomion virkavirheestä toimestaan Koverin leirin päällikkönä.<ref name="N117" /> Myös Eerolainen oli kommunististen lehtien ja Neuvostoliiton radion parjauskampanjan kohteena<ref name="N116">Niinistö s. 116</ref> ja Kartanon tuomion sekä kahden [[Valpo II|punaisen Valpon]] pidätysyrityksen jälkeen pakeni [[Ruotsi]]in, mistä hän palasi takaisin Suomeen vasta Valpon hajottamisen jälkeen vuonna 1953. Huolimatta entisten vankien kritiikistä leirin kuria kohtaan ei mitään laitonta voitu osoittaa tapahtuneen, eikä Eerolaista koskaan syytetty mistään Koveriin liittyvästä.<ref>Niinistö s. 117–118</ref> [[Vänrikki]] Lauri Oikari kaatui 23. heinäkuuta 1944 Kannaksella.<ref>[http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?id=509022&raportti=1 Suomen sodissa 1939–1945 menehtyneiden tiedosto]{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}</ref><ref>Vänrikki Oikari kaatui kannaksella... Suutari s. 447, luku: Viimeinen voitelu</ref>

Koverin leirin maineen loivat leiriläisten muistelmat, joiden [[Jussi Niinistö]] väittää olevan kirjoitetun korvausvaatimusten vauhdittamiseksi ja marttyyrikuvan luomiseksi<ref name="Niinistö, s. 117">Niinistö, s. 117</ref>. Niinistö myös kiistää Vankienhuoltolaitoksen historiassa esitetyn näkemyksen, että Koveri olisi ollut keskitysleiri sanan nykyisessä merkityksessä<ref name="Niinistö, s. 117">Niinistö, s. 117</ref>. Myös muista vankiloista joihin turvasäilöläisiä oli sijoitettuna käyttivät muistelmien kirjoittajat nimitystä "keskitysleiri"<ref name="Kujansuu_Juha">Kujansuu Juha</ref>.

[[Tiedosto:Koverin keskitysleiriläisiä.jpg|280px|thumb|Koverin vankeja.]]
Koverin leirillä, kuten Karviassa ja Hämeenlinnan naisvankilassakin, oli tulevia [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL:n]] [[Kansanedustaja|kansanedustajia]] ja muihin yhteiskunnallisesti tai poliittisesti vaikutusvaltaisiin virkoihin myöhemmin nousseita henkilöitä, kun äärivasemmistolainen toiminta sallittiin välirauhansopimuksen yhteydessä. Eduskuntaan valittiin muun muassa [[Matti Janhunen]], [[Sulo Muuri]]<ref>Selin 2004, sivu 22, luku [http://www.yleinenlehtimiesliitto.fi/julkaisut/optimistien/1.htm Nuoriso siirtyy uuteen aikaan, Uuden lehden ohjelmajulistus]{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}</ref><ref name="Muuri">{{edustajamatrikkeli|nro=911093|edustaja=Sulo Muuri}}</ref><ref>Parkkari 1955, s. 155, "Kuvan piirsi Sulo Muuri Säämäjärven leirillä"</ref> ja [[Toivo Lång]]. [[Kaarlo Kivilahti]]<ref>Parkkari 1955, s. 168, "Henkisiä harrastuksia"</ref> toimi sodan jälkeen punaisen Valpon apulaispäällikkönä. Kirjailijoina samalla poliittisesti aktiiveja olivat ainakin [[Nestori Parkkari]]<ref>Parkkari 1955</ref> ja [[Harry Vuorinen|Harry Verner Vuorinen]]<ref>Vuorinen 2006</ref>.

Koverin entiset vangit pystyttivät vuonna 1993 leiripaikalle kivisen muistomerkin, jossa luki suomeksi ja venäjäksi: ”Tällä paikalla sijaitsi 170 suomalaisen sodanvastustajan keskitysleiri 15.9.1942–18.6.1944”. Muistomerkki joutui kuitenkin pian tihutyön kohteeksi, ja muistokivi teksteineen katosi.<ref>[http://www.elakelaiset.fi/data/attachments/Jouluk_8_2006_sivut_18-21.pdf Selin Sakari: ''Karmaiseva ajankuva poliittisista vainoista'']{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}, s. 21, viitattu 10.11.2008</ref>

==Katso myös==

* [[Kenttärangaistusleiri III]]
* [[Saksalaisten vankileirit Suomessa 1941–1945]]
* [[Organisation Todt]]
* [[Jatkosodan vankileirit Suomessa]]
* [[Naarajärven sotavankileiri]]
* [[Stalag 309]]
* [[Kannaksen varavankila]]

== Lähteet ==
* {{Verkkoviite | Osoite = http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/lapsle/ln3_2007.pdf | Nimeke = Sotilasläänin lehti "Lapin Nuija" | Tiedostomuoto = pdf | Selite = verkkolehti | Ajankohta = 2007 | Julkaisupaikka = Rovaniemi | Julkaisija = Lapin sotilaslääni }}{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Aatsinki, Ulla; Lampi, Mika & Peltola, Jarmo | Nimeke = Hirmuvallan huolena vankilat ja tuonela, liike ja yhteiskunta 1918–1944 | Vuosi = 2007 | Julkaisija = University of Tampere | Tunniste = ISBN 951-446-987-9 | www = http://books.google.fi/books?id=CiMK4ZF1zMwC | www-teksti = Google Books | Viitattu = 12.11.2008}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Brantberg, Robert | Nimeke = Sotaupseerit: 21 suomalaisen sotaupseerin elämäntarina | Vuosi = 1999 | Kappale = Jääkärieverstiluutnantti Nikke Pärmi – Mustan nuolen komentaja | Julkaisija = Revontuli | Tunniste = ISBN 952-5170-08-X | www = http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotaupseerit%20-%20Nikke%20Parmi.htm | Viitattu = 9.11.2008 }} {{Wayback|1=http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotaupseerit%20-%20Nikke%20Parmi.htm |päiväys=20120307234515 }}
* {{Verkkoviite | Osoite = http://www.narc.fi/Arkistolaitos/a/tiedostot/pdf/kopsa.pdf | Nimeke = Puolustusvoimain joukot 1941–1945 peitelukuina | Tekijä = Kopsa, Pentti | Tiedostomuoto = pdf | Ajankohta = 2002 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Arkistolaitos | Viitattu = 17.11.2009 }}{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}
* {{Lehtiviite | Tekijä= Kostiainen, Aura | Otsikko= Mielivaltaa vai kansallista turvallisuutta?| Julkaisu= Poleemi | Vuosi= 2006| Numero= 4| Sivut= 5–7 | Julkaisija = Poliittisen historian opiskelijat, Polho Ry |www = http://www.helsinki.fi/jarj/polho/Poleemit2006/poleemi_sinivalkoinen.pdf | Tiedostomuoto = pdf}}
*{{Verkkoviite | Osoite = https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12115/1632.pdf?sequence=1 | Nimeke = Kenraalikoppi ja sikalaryssät: Jatkosodan politrukki ja upseerisotavangit | Tekijä = Kujansuu, Juha | Tiedostomuoto = pdf | Selite = Lisensiaatintyö | Julkaisu = 1999 | Ajankohta = Toukokuu | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Jyväskylän yliopisto }}{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}
*{{Kirjaviite | Tekijä =Niinistö, Jussi | Nimeke = Suomalaisia vapaustaistelijoita | Vuosi = 2003 | Kappale = Kosti-Paavo Eerolainen | Sivu = 103–119 | Julkaisija = Nimox Ky | Tunniste = ISBN 952-5485-00-5}}
*{{Kirjaviite |Tekijä = Parkkari, Nestori | Nimeke = Suomalaisessa keskitysleirissä vv. 1940–1944: Sotahistoria| Vuosi = 1955 |Julkaisupaikka =Helsinki| Julkaisija = Kansankulttuuri}}
*{{Kirjaviite |Tekijä = Parkkari, Nestori | Nimeke = Väkivallan vuodet: Muistelmat | Vuosi = 1961 | Julkaisupaikka =Helsinki| Julkaisija = Kansankulttuuri}}
* {{Lehtiviite | Tekijä = Rislakki, Jukka | Otsikko = Suomalainen keskitysleiri | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 17.10.1993 | www = http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Suomalainen+keskitysleiri/931017184 | www-teksti = Artikkelin verkkoversio (maksullinen) | Viitattu = 10.11.2008}} (1993a)
* {{Lehtiviite | Tekijä = Rislakki, Jukka | Otsikko = Rottia, käärmeitä ja piikkilankaa: Jatkosodan työleirillä Aunuksessa suomalaiset sodanvastustajat näkivät nälkää ja palelivat, mutta eivät taipuneet | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 17.10.1993 | www = http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Rottia+käärmeitä+ja+piikkilankaaJatkosodan+työleirillä+Aunuksessa+suomalaiset+sodanvastustajat+näkivätnälkää+ja+palelivat+mutta+eivät+taipuneet/931017183 | www-teksti = Artikkelin verkkoversio (maksullinen) | Viitattu = 10.11.2008}} (1993b)
* {{Kirjaviite | Tekijä = Selin, Sakari | Nimeke = Optimistien sukupolvi: Sodanjälkeisen nuorison aatteet ja haaveet Terä-lehden kuvastamina | Vuosi = 2004 | Julkaisupaikka = Vantaa | Julkaisija = Yleinen lehtimiesliitto | www = http://www.yleinenlehtimiesliitto.fi/ilmoitustaulu/kirjoja/optimiestien_sukupolvi.htm | Tiedostomuoto = HTML, [http://www.yleinenlehtimiesliitto.fi/julkaisut/optimistien/kirja.doc MS Word -versio] | Viitattu = 9.11.2008 }}{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}
*{{Kirjaviite | Tekijä =Suutari, Viljo | Nimeke = Leiri| Vuosi = 1967|Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = WSOY|Viitattu = 25.10.2009}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Tiihonen, Taito | Nimeke = Mielipidevanki vuosimallia 1904: Suomalaisesta keskitysleiristä yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi | Vuosi = 1990 | Julkaisija=Vavo|Julkaisupaikka = Vaasa | Tunniste = ISBN 951-96000-7-8}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Vuorinen, Harry Verner | Nimeke = Myrskyn silmässä: Poliittisen vangin päiväkirjat vuosilta 1941–1944 | Vuosi = 2006 | Julkaisija = Like | Tunniste = ISBN 952-471-880-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Ylikangas, Heikki | Nimeke = Heikki Ylikankaan selvitys valtioneuvoston kanslialle | Vuosi = 2004 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja | Tunniste = ISBN 952-5354-47-4 | www = http://www.vnk.fi/Valtioneuvosto/haku/searchRedirect.jsp?id=134300 | Viitattu = 15.10.2008 }}{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}

=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}

==Kirjallisuutta==
** Allan Asplund: ''Kokemuksia suomalaisilta keskitysleireiltä (alkuteos: ''Upplevelser i finska koncentrationsläger'') suom. Bubi Asplund, Like 2011

== Aiheesta muualla==
* [https://web.archive.org/web/*/http://www.digipaper.fi/presso/1962/index.php?pgnumb=9 Digilehti Presso 21.10.2006]
* [http://wikimapia.org/#lat=61.1419097&lon=33.0187225&z=13&l=0&m=b Wikimapia satelliittikuvalinkki Koveran taajamaan, vankileirin sijainti kylään nähden toistaiseksi tarkentamatta]

[[Luokka:Jatkosodan poliittinen historia]]
[[Luokka:Keskitysleirit]]
[[Luokka:Vankileirit Suomessa 1939–1945]]