Kliivia

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kliivia
Cliivia Miniata.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Narsissikasvit Amaryllidaceae
Suku: Punasarjat Clivia
Laji: miniata
Kaksiosainen nimi

Clivia miniata
(Lindl.) Regel[1]

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kliivia Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kliivia Commonsissa

Kliivia eli isopunasarja[2] (Clivia miniata) on narsissikasvien heimoon (Amaryllidaceae) kuuluva kasvi, joka tuotiin Eurooppaan Etelä-Afrikasta[3] 1800-luvulla. Kasvi on saanut nimensä lady Charlotte Cliven mukaan, joka kasvatti sitä ensimmäisenä Englannissa.[4]

Lajista on jalostettu useita huonekasveina kasvatettavia lajikkeita. Yleisimpiä ovat oranssikukkaiset lajikkeet, mutta kliivioita on myös puna-, kelta- ja valkokukkaisia sekä kaksivärisiä.[3][4]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kliivialla on paksut juuret, joiden yläosa muistuttaa jonkin verran sipulia. Kapeat, noin puolen metrin mittaiset tummanvihreät lehdet lähtevät suoraan juurakosta. Eri kantaa olevien kasvien lehdet eroavat toisistaan: toisella lehdet ovat kapeat, pitkät ja teräväkärkiset, toisen lehdet ovat lyhyemmät, leveämmät ja pyöreäkärkiset.[5] Lehdet kasvavat viuhkamaisesti kahteen vastakkaiseen suuntaan. Kukkavarsi nousee keväällä lehtien välistä. Noin viiden sentin läpimittaiset kukat muodostavat kukkavarren latvaan pallomaisen kukinnon, jossa voi olla useita kymmeniä kukkia.[3] Vanhassa yksilössä kukkavarsia voi nousta useita, jolloin kukinta voi kestää jopa kaksi kuukautta.

Kliivian lehtien ja kukkavarsien maitiaisneste sekä juuret ovat myrkyllisiä. Juuret ovat kasvin myrkyllisin osa.[4] Kliivian lisäksi huonekasveina kasvatetaan myös sen sukulaislajeja pikkupunasarjaa (Clivia nobilis), Clivia gardeniita ja Clivia caulescensia.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kliiviaa on kaunis viherkasvi varjoisassakin paikassa. Kukinta vaatii kuitenkin kohtalaisesti valoalähde? ja talvisen lepokauden viileässä, noin 10–15 °C:n lämpötilassa. Talvilevon aikana kasvia kastellaan niukasti.[3][4]

Multa vaihdetaan keväällä kukinnan jälkeen. Nuoret yksilöt tarvitsevat uuden mullan vuosittain, vanhat viihtyvät samassa mullassa useita vuosia. Kesällä kasvia kastellaan varsin runsaasti, mutta niin että mullan pinta saa kastelujen välillä kuivahtaa. Juuret kärsivät liiasta märkyydestä. Keskikesällä kasvin voi sijoittaa varjoisaan paikkaan ulos. Kasvukauden aikana kasvia lannoitetaan parin viikon välein.[3][4]

Lisääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kliivia kasvattaa vanhetessaan sivuversoja, jotka vähitellen täyttävät ruukun. Kasvia voi lisätä jakamalla mullanvaihdon yhteydessä. Kullakin istutettavalla osalla pitää olla omat juuret ja vähintään neljä lehteä.[3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS: Clivia miniata Viitattu 30.8.2019. (englanniksi)
  2. Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet Viitattu 30.8.2019.
  3. a b c d e f Lipponen, Visa & Hilpo, Seppo: Kodin kukoistavat kasvit, s. 173. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-23916-x.
  4. a b c d e f Månsson, Lena: Ruukkukasvit, s. 126. Suomentanut Taina Koivunen. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15519-9.
  5. Alanko, Pentti & Kahila, Pirkko: Ukonhattu ja ahkeraliisa, s. 280-281. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0325-0.