Lähdekoodi sivulle Joosef II

{{Kuninkaallinen
| nimi              = Joosef II
| titteli           = 
| kuva              = Anton von Maron 006.png
| kuvakoko          = 
| kuvateksti        = Joosef II äitinsä kanssahallitsijana, Anton von Maron 1775
| kruunu            = [[Luettelo Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijoista|Pyhä saksalais-roomalainen keisari]]
| valtakausi        = 18. elokuuta 1765 –<br />20. helmikuuta 1790
| kruunajaiset      = 
| edeltäjä          = [[Frans I (keisari)|Frans I]]
| seuraaja          = [[Leopold II (keisari)|Leopold II]]
| sijaishallitsija  = 
| kruunu1           = Unkarin ja Kroatian kuningas<br />[[Luettelo Böömin hallitsijoista|Böömin kuningas]]
| valtakausi1       = 29. marraskuuta 1780 –<br />20. helmikuuta 1790
| kruunajaiset1     =
| edeltäjä1         = [[Maria Teresia]]
| seuraaja1         = [[Leopold II (keisari)|Leopold II]]
| sijaishallitsija1 = 
| syntymänimi       = 
| syntymäaika       = [[13. maaliskuuta]] [[1741]]
| syntymäpaikka     = [[Schönbrunnin linna]], [[Wien]], [[Itävallan arkkiherttuakunta]]
| kuolinaika       = [[20. helmikuuta]] [[1790]]
| kuolinpaikka     = [[Wien]], [[Itävallan arkkiherttuakunta]]
| hautapaikka       = 
| puoliso           = [[Isabella Bourbon-Parma]]<br>[[Maria Josefina (Baijeri)|Maria Josefina, Baijerin prinsessa]]
| lapset            = Maria Teresia<br>Maria Kristiina
| koko_nimi         = Joseph Benedikt Anton Michael Adam
| suku              = [[Habsburg]]-[[Lothringen (suku)|Lothringen]]
| isä               = [[Frans I]]
| äiti              = [[Maria Teresia]]
| uskonto           = [[roomalaiskatolilaisuus]]
| ammatti           = 
| allekirjoitus     = [[File:Joseph II signature.jpg|180px]]
}}
[[Kuva:Uničov, Josef II statue.jpg|thumb|Joosef II:n patsas [[Uničově]]ssa, [[Tšekki|Tšekissä]]]]
'''Joosef II,''' ''Josef Benedikt Anton Michel Adam'' ([[Saksan kieli|saks.]] ''Joseph II''); ([[13. maaliskuuta]] [[1741]] [[Schönbrunnin linna]], [[Wien]], [[Itävallan arkkiherttuakunta]] &ndash; [[20. helmikuuta]] [[1790]] Wien) oli [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] keisari ja [[Itävalta|Itävallan]] arkkiherttua vuodesta 1765. Hän oli keisarinna [[Maria Teresia]]n ja keisari [[Frans I Stefan|Frans I]]:n vanhin poika.<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=https://www.thepeerage.com/p10308.htm#i103074|nimeke=Person Page|julkaisu=www.thepeerage.com|viitattu=2024-01-09}}</ref> Hän oli yksi 1700-luvun lopun [[valistunut itsevaltius|valistuneista itsevaltiasta]].

[[Tiedosto:Martin van Meytens 003.jpg|vasen|pienoiskuva|207x207px|Arkkiherttua Joosef lapsena, Martin van Meytens vanhempi, n. 1747-1749]]

== Suku, nuoruus ja kasvatus ==

Josef Benedikt Anton Michel Adam syntyi 13. maaliskuuta 1741 kesken [[Itävallan perimyssota|Itävallan perimyssodan]]. Hänen syntymänsä hetkellä, jolloin valtakunnan olemassaolo oli uhattuna, lisäsi hallitsijaparin kansansuosiota.<ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 156</ref> Hänen äitinsä [[Maria Teresia]] hallitsi Habsburgien perintömaita ja hänen isänsä, keisarinarvon saanut [[Frans I]] hallitsi [[Toscana]]n suurherttuakuntaa ja hoiti perheen talouden.<ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 173–181</ref> Joosef oli vanhempiensa esikoinen ja hänellä oli 15 sisarusta, joista yksi oli [[Marie Antoinette|Marie-Antoinette,]] Ranskan kuningatar. Hänen nuorempi veljensä Peter Leopold seurasi häntä valtaistuimelle keisari [[Leopold II (keisari)|Leopold II]]:na.<ref name=":0" />

Preussin suurlähettiläs kirjoitti hallitsijalleen kuvauksen Joosef-prinssistä: ''Erittäin ylpeä pikku herra, röyhkeä, kärsii mieluummin turhaan rangaistuksen kuin myöntää olleensa väärässä.'' Poika osoittautui kuitenkin älykkääksi, ahkeraksi ja taitavaksi.<ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 262</ref>

Tullessaan valtaistuimelle Maria Teresia oli huomannut kuinka vaikeaa on tulla hallitsijaksi ilman koulutusta ja perehdytystä. Joosefille annettiin tietopuolista koulutusta ja hänet laitettiin käytännön työhön valtion virastoissa. Hänestä tuli myös vasta jälleenperustetun valtioneuvoston (''Staatsrath'') jäsen.<ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 262–263</ref>

Joosef oli ahkera lukija. Häntä kiinnostivat erityisesti politiikka ja kansantaloustiede. Historiantutkimus on käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa miettiäkseen mistä hän sai eniten vaikutteita. Selvää on kuitenkin, että luettuaan [[paavi]]n asemaa kritisoineita katolisia teologeja hän päätyi kannattamaan uskonnonvapautta. Hallitsijan tehtävänä oli hänen mukaansa tuottaa mahdollisimman suurta onnea mahdollisimman suurelle määrälle ihmisiä. Hän uskoi vakaasti, että suurten kansalaisryhmien hyvinvointi lujittaa valtiota.<ref name="Nimetön-rDvv-1"> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 263</ref>

== Hallituskausi ==
[[Tiedosto:Ritratto di Giuseppe II d'Asburgo.jpg|vasen|pienoiskuva|280x280px|[[Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarillinen kruunu|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] keisari Joosef II kruunajaisasussaan, Joseph Hickel 1764]]

=== Äidin kanssahallitsijana 1765–1780 ===
Keisari [[Frans I Stefan|Frans I]]:n kuoleman jälkeen vuonna [[1765]] Joosefista tuli keisari, jolloin Maria Teresia teki pojastaan kanssahallitsijansa. Todellisena hallitsijana Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarit toimivat tuohon aikaan ainoastaan [[Itävalta|Itävallassa]] ja siihen liitetyissä maissa, kuten [[Böömi]]ssä ja [[Unkari]]ssa. Äidin kanssa tuli pian paljon mielipide-eroavaisuuksia hallitusasioissa.<ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 183</ref>

==== Yhteiskunnallisia uudistuksia ====
Ensiksi keisariperheen yksityisomaisuutena ollut [[Prater]]in puisto lahjoitettiin kansalle. Nyt voitiin nähdä keisari päiväkävelyllä tavallisten wieniläisten porvareiden ja alemman rahvaan parissa. Isältään perimänsä valtavan omaisuuden hän tilitti valtion kassaan. Maria Teresia oli ollut pohjimmiltaan konservatiivi ja ajatellut, että varovainen uudistaminen olisi paras tapa johtaa valtiota. Poika oli toista mieltä: koko vanha yhteiskuntarakenne piti hävittää, jos se oli välttämätöntä. Häntä alettiin kutsua vallankumoukselliseksi valtaistuimella.<ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 263–264</ref>

==== Puolan jako ====
Kanssahallitsijana Joosef osallistui [[Puolan jaot|ensimmäiseen Puolan jakoon]] vuonna 1772. [[Katariina Suuri]] oli pitkään haaveillut mahdollisimman suuren Puolan alueen liittämisestä Venäjään. Hän kävi sotaa Turkkia vastaan ja [[Valakia]]n ja [[Moldova]]n mahdollinen joutuminen osaksi Venäjää huolestutti Joosefia. Katariina totesi, että hän voi hyvin niistä luopua, jos saa osia Puolasta. Lisäksi Itävalta voisi hänen mukaansa ottaa yhdessä Preussin kanssa alueita Puolasta. Puola oli parhaillaan sisäpoliittisen hajaannuksen tilassa eikä siitä olisi naapurivalloille vastusta sodassa. [[Fredrik Suuri]] myöntyi tuumaan. Maria Teresia piti asiaa loukkauksena puolalaisia kohtaan, mitä pidettiin tekopyhyytenä. Joosef II sai liitettyä Itävaltaan [[Galitsia]]n. Galitsiassa oli merkittäviä suolakaivoksia, joiden hyödyntämisestä Itävallan talous sai piristysruiskeen.<ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 474–475</ref> <ref> Friedell, E: Uuden ajan kulttuurihistoria, WSOY, kirjapainoyksikkö, Juva 1999, s. 339</ref>

==== Baijerin perimyssota ====
Baijerin hallitsija vaaliruhtinas [[Maksimilian III Joosef]] kuoli yllättäen vuonna 1777. Tilanne johti [[Baijerin perimyssota]]an ja Joosef näki siinä tilaisuuden liittää osia [[Baijeri]]sta Itävaltaan. Maria Teresian mielestä asiasta ei kannattaisi sotia, mutta Joosef teki päätöksen ryhtyä sotimaan. Sota päättyi elokuussa 1778 ja maksoi Itävallalle 10 000 miehen hengen. Sillä ei saavutettu juuri mitään, vain pieni maa-alue liitettiin rauhansopimuksessa Itävaltaan. Itse asiassa Maria Teresia nöyryytti rauhansopimuksella poikaansa, sillä hän solmi rauhan puhumatta asiasta mitään Joosefille. Kansa kutsui sotaa myöhemmin "perunasodaksi".<ref> runeberg.org/nfbb/0383.html</ref> <ref name="Nimetön-rDvv-2"> Friedell, E: Uuden ajan kulttuurihistoria, WSOY, kirjapainoyksikkö, Juva 1999, s. 333</ref>

Joosef uhkasi välillä jopa erota virastaan kun äiti Maria Teresia ei suostunut hänen hankkeisiinsa uskonnonvapaudesta. Joosefilla oli myös aikaa matkustella, ja hän tapasi [[Fredrik II Suuri|Fredrik II Suuren]] Neissessa vuonna 1769 ja 1770,  vuonna 1770 sisarensa [[Marie-Antoinette]]n Ranskassa ja [[Katariina Suuri|Katariina Suuren]] Venäjällä vuonna 1780.

=== Yksin vallassa 1780–1790 ===
Maria Teresian kuoltua vuonna 1780, Joosef II hallitsi yksin kuolemaansa vuoteen 1790 asti. Päästyään yksin valtaan hän otti Itävallassa heti ohjat ja toteutti maaorjien vapautuksen, laajensi koulutusta, alisti kirkon valtiolle, toteutti rajoitetun uskonnonvapauden ja määräsi saksan kielen käyttöön kaikkialla. Tätä pidettiin uhkana omalle kulttuurille erityisesti Unkarissa ja Tšekissä.<ref>{{cite news | first = Martin | last = Votruba | title = Emperor Joseph II, The Law on the German Language in Administration. 18 May 1784. | publisher = University of Pittsburgh | url = http://www.pitt.edu/~votruba/sstopics/slovaklawsonlanguage/Austrian_Law_on_the_German_Langauge_in_Hungary_1784.pdf | work = Slovak Studies Program | accessdate = 12 toukokuu 2012 | archiveurl = https://web.archive.org/web/20100605201310/http://www.pitt.edu/~votruba/sstopics/slovaklawsonlanguage/Austrian_Law_on_the_German_Langauge_in_Hungary_1784.pdf | archivedate = 5 kesäkuu 2010 }} {{Wayback|1=http://www.pitt.edu/~votruba/sstopics/slovaklawsonlanguage/Austrian_Law_on_the_German_Langauge_in_Hungary_1784.pdf |päiväys=20100605201310 }}</ref> Kymmenvuotisen valtakautensa aikana Joosef julkaisi 17 000 uutta lakia, jotka käsittelevät lähes kaikkea kuviteltavissa olevaa. Hänen työpäivänsä venyivät usein 16-tuntisiksi.<ref name="Nimetön-rDvv-1"/> Uudistusten tuottaminen liukuhihnalta vei virkamieskunnan vaikeuksiin. Virkamiehet eivät enää tienneet mitä kiertokirjettä, asetusta tai lakia piti noudattaa, sillä ne olivat keskenään usein ristiriitaisia tai toinen toisensa kumoavia.<ref> Friedell, E: Uuden ajan kulttuurihistoria, WSOY, kirjapainoyksikkö, Juva 1999, s. 335</ref>

==== Yhteiskunnalliset uudistukset ====
Joosef II pyrki yhdenmukaistamaan valtakuntaansa. Myös luokkaerot piti poistaa. Hänelle oli samantekevää oliko hänen alamaisensa saksankielinen tai tšekki. Kaikkien tuli työskennellä yhteishyvän eteen. Niille jotka vastustivat, oli luvassa kurinpitoa. Unkarin ja Itävallan Alankomaiden valtiosäännöt julistettiin merkityksettömiksi historiallisiksi dokumenteiksi. Niiden tilalle tulivat keisarilliset käskykirjeet. Yhtenäistämisen symbolina [[Unkarin pyhä kruunu|Unkarin Pyhän Tapanin kruunu]] vietiin Wieniin valtion rahakamariin.<ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 264</ref>
[[Tiedosto:Joseph2pflug 1799.jpg|pienoiskuva|Keisari Joosef II kyntämässä peltoa lähellä Slavíkovicea Etelä-[[Määri|Määrissä]] 19. elokuuta 1769]]
[[Tiedosto:Joseph Hickel (attr) Joseph II als Mitregent seiner Mutter.jpg|vasen|pienoiskuva|263x263px|Joosef II äitinsä kanssahallitsijana, Joseph Hickel (attr)]]
Erityisesti aatelisto asettui vastustamaan uudistuksia, sillä se pelkäsi historiallisten etuoikeuksiensa menetystä. Joosef vastasi aatelin oppositiohenkisyyteen värikkäällä kielenkäytöllä ja alkoi suosia tavallisia virkamiehiä valtiopäivien valitsemien asemasta. Virkamiehiltä hän vaati ympäripyöreitä työpäiviä ja maksoi heille huonoa palkkaa. Virkamiehistön taso parani heille asetettujen pätevyysvaatimusten johdosta. Heidän työteliäisyyttään valvoivat keisarin lähettämät urkkijat.<ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 264–266</ref>

Monia yhteiskuntaluokkia Joosef II piti laiskureina ja loiseläjinä. Oikeastaan vain talonpoikia hän arvosti. Hän ryhtyi parantamaan maaorjien asemaa yrittäen tehdä heistä maanvuokraajia. [[Maaorjuus]] käytännössä hävisi Itävallasta hänen valtakaudellaan. Päivätyövelvollisuutta rajoitettiin ja se muutettiin lopulta rahalla maksettavaksi vuokraksi. Hän antoi myös julistuksia jotka koskivat kukkien kasvattamista, tiineiden lehmien kohtelua ja peltojen kyntämistä.<ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 267–268</ref>
[[Tiedosto:Ducat d'or à l'effigie de Joseph II, 1787.jpg|pienoiskuva|Joosef II:n valtakauden kulta[[dukaatti]] 1787]]

==== Talouden ja oikeuslaitokset uudistukset, sananvapauden asema ====
Talouselämässä pyrittiin suojelemaan omaa tuotantoa asettamalla ulkomaisille tuotteille korkeat tuontitullit. Toisaalta vientitulot vähenivät kun kiellettiin viemästä raaka-aineita ulkomaille. Pyrkimyksenä oli alamaisten verorasituksen alentaminen, mutta tässä ei onnistuttu. Lopulta verorasitus oli korkeampi kuin Maria Teresian aikana.<ref> Friedell, E: Uuden ajan kulttuurihistoria, WSOY, kirjapainoyksikkö, Juva 1999, s. 332</ref>

Seuraavaksi huomio kiinnitettiin rikollisten kohteluun. Joosef II kielsi kidutuksen ja hänen aikanaan toimeenpantiin vain yksi kuolemantuomio. Vankiloista piti tehdä siistejä ja terveellisiä ja paatuneet vanhat rikolliset erotettiin nuorista ensikertalaisista. Toisaalta vankiloihin tuli ehdoton vierailukielto.<ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 268</ref>

Joosef II ei kannattanut sananvapautta. Itävallassa ei saanut esittää [[Friedrich Schiller|Schiller]]in "Rosvot"-näytelmää. Sanomalehdistä sallittiin ainoastaan Wiener Zeitung, joka sisälsi ainoastaan hallinnon antamia virallisia tiedotteita ja sen tilaamia artikkeleita. Keisarista sai kuitenkin kirjoittaa melko vapaasti. Sensuuri johti myös merkilliseen tilanteeseen, kun Joosef II kielsi paavin ylläpitämän kiellettyjen kirjojen luettelon, ''[[Index librorum prohibitorum|Indexin]]''. Tätä perusteltiin sillä, että Indexiä lukemalla kansa saa tietää, mitä kaikkia kirjoja siltä on kielletty.<ref> Friedell, E: Uuden ajan kulttuurihistoria, WSOY, kirjapainoyksikkö, Juva 1999, s. 329</ref><ref name="Nimetön-rDvv-3"> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 272</ref>
[[Tiedosto:Cosi fan tutte - first performance.jpg|pienoiskuva|[[Così fan tutte]] oopperan kantaesityksen mainosjuliste, [[Burgtheater]] Wien 26. tammikuuta 1790]]

==== Tieteiden, koulutuksen ja taiteiden uudistukset ====
[[Tiedosto:Wiener AKH zur Zeit der Eroffnung im Jahre 1784.jpg|vasen|pienoiskuva|Wienin Allgemeines Krankenhaus valmistumisvuonna, kaiverrus Josef ja Peter Schaffer 1784]]
Lääketiede oli alkanut kehittyä Itävallassa harppauksin Maria Teresian aikoina. Joosef II:n aikana kehitys jatkui suotuisana, sillä hallitus halusi päästä eroon hintavista [[Karanteeni|karanteeneista]] ja tuhoisista [[Epidemia|epidemioista]]. Paremmin koulutetut lääkärit alkoivat vaatia, että kaupunkeihin perustetaan kunnollisia sairaaloita. Kaupungeilla ei niihin kuitenkaan ollut varaa. Joosef keksi, että sairaat keskitettäisiin yhteen suureen sairaalaan. Kuuluisa Allgemeines Krankenhaus (Yleinen sairaala) avasi ovensa Wienissä vuonna 1784. Puhtautta ei tuolloin vielä osattu hoitaa kunnolla ja kuolleisuus sairaalassa oli jopa 20&nbsp;%.<ref> https://www.jstor.org/stable/2737597?seq=1</ref>

Koululaitoksen uudistaminen, joka oli alkanut jo Maria Teresian aikana, jatkui Joosef II:n valtakaudella. Kansakoulujen määrää lisättiin ja opettajilta vaadittiin suurempaa pätevyyttä. Koulu-uudistus sai tosin hieman kummallisia muotoja: opetussuunnitelma oli niin mekaaninen ja yksityiskohtainen, että Joosef II ilmoitti tietävänsä lähes minuuttien tarkkuudella, mitä lapset koulussa tekevät. Yliopistoilta poistettiin niiden autonomia ja lähes kaikki uusi tutkimus lakkautettiin. Niistä tuli lähes pelkkiä virkamiesten koulutuslaitoksia.<ref> Friedell, E: Uuden ajan kulttuurihistoria, WSOY, kirjapainoyksikkö, Juva 1999, s. 329–330</ref>

Kuten muutkin valistusmonarkit, Joosef II suosi taiteita. Hänet tunnettiin "musiikkikuninkaana" ja hän ohjasi Itävallan kulttuurin kohti saksalaisuutta. Hän tilasi [[Wolfgang Amadeus Mozart|Mozartilta]] saksankielisen oopperan [[Ryöstö seraljista]] (''Die Entführung aus dem Serail''). Lisäksi teatteritaiteelle annettiin avokätisiä avustuksia. Hallitsija oli itse mieltynyt erityisesti Wienin [[Burgtheater|Burgtheateriin.]]<ref name="Nimetön-rDvv-4"> Friedell, E: Uuden ajan kulttuurihistoria, WSOY, kirjapainoyksikkö, Juva 1999, s. 336</ref>
[[Tiedosto:Josef II medal.jpg|pienoiskuva|Joosef II:n hallituskauden aikana lyöty mitali uskonnonvapauden myöntämisestä Unkarin juutalaisille ja protestanteille, 1786]]

==== Uskonnon uudistukset ====
Joosef II:n papistonvastaisuus ja vapaamieliset uudistukset saivat paavi [[Pius VI]]:n tekemään vierailun heinäkuussa 1782. Joosef II vakuutti olevansa kunnollinen katolilainen ja pyhä isä otettiin vastaan juhlallisilla seremonioilla. Uskonnonvapaudesta hallitsija totesi paaville, että on Jumalan asia palkita hyvät ja rangaista pahoja. Siksi hän ei peräänny uudistuksistaan. Kun Joosef II:n uudistusinto alkoi ulottua uskonnonharjoittamiseen, alkoi kansa kääntyä häntä vastaan. Ne nunna- ja munkkikunnat, jotka eivät työskennelleet opetuksen, köyhäin- tai sairaanhoidon parissa lakkautettiin. Näissä toimineet henkilöt julistettiin "kuolleeksi ihmispääomaksi" ja niissä toimineiden munkkien piti valita joko maastakarkotus tai seurakuntapapiksi ryhtyminen. 700 luostaria lakkautettiin.<ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 268, 271</ref>

Tämän kansa saattoi vielä jotenkin sietää, mutta kun alkoi tulla määräyksiä alttareilla poltettavien kynttilöiden määrästä ja pyhimyskuvien koristelusta sekä kirkkojen kynttelikköjen ja ehtoollisastioiden takavarikoinnista, alkoi kansa hermostua.
Joosef II pidettiin nyt hallitsijanvalansa rikkoneena vääränä hallitsijana. Myös hautajaisjärjestelyihin puututtiin, tästä lähtien hautajaiset piti järjestää mahdollisimman halvalla.<ref name="Nimetön-rDvv-5"> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 271</ref> Kansan parissa alkoi kierrellä vuonna 1787 lentolehtinen, jonka otsikko kysyi, miksi keisari Joosef II ei ole kansan suosiossa.<ref name="Nimetön-rDvv-4"/>
[[Tiedosto:Carl von Sales Bildnis Joseph II posthum 1823.jpg|pienoiskuva|Joosef II, Carl von Sales 1823]]

=== Viimeiset vuodet ===
Viimeisinä vuosinaan Josef II sairasti [[malaria]]a ja [[tuberkuloosi]]a. Uudistuspolitiikan ajautuminen vastatuuleen ja ulkopolitiikan epäonnistuminen masensivat häntä. Valtakunnan monet osat kuten Unkari, Tiroli ja [[Itävallan Alankomaat]] olivat kapinassa. Paavi oli vetänyt häneltä tukensa ja Ranskan vallankumoushallitus vihasi häntä. Lisäksi oli pelko, että Itävaltaa vastaan liittoutuvat Iso-Britannia, Puola ja Ruotsi. Joosef II:n kuoltua häntä seurasi hallitsijana hänen veljensä Leopold, hallitsijanimeltään [[Leopold II (keisari)|Leopold II]]. Hän tyynnytti levottomuudet kovalla kädellä ja perui monet veljensä uudistukset.<ref name="Nimetön-rDvv-3"/> <ref> Friedell, E: Uuden ajan kulttuurihistoria, WSOY, kirjapainoyksikkö, Juva 1999, s. 334</ref>

Keisari Joosef II kuoli Wienissä 48-vuotiaana, 20. helmikuuta vuonna 1790. Hänet on haudattu Wieniin Habsburgien keisarillisen kryptan (''Kaisergruft)'' hautaan numero 42 Maria Teresian holviin, johon on haudattu myös hänen kaksi puolisoaan ja kaksi lastaan. Hautakirjoituksessa lukee: "Tässä lepää ruhtinas, joka parhaista aikomuksistaan huolimatta ei onnistunut toteuttamaan kaikkia suunnitelmiaan." (''Hier liegt ein Fürst, der trotz der besten Meinung keiner seiner Pläne durchsetzen konnte)'' <ref> http://www.archive.org/details/europehistory00norm</ref>

== Ulkopolitiikka ==
[[File:Europe 1783-1792 en.png|thumb|Eurooppa vuonna 1790. [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] rajat on merkitty punaisella viivalla.|250x250px]]
[[File:Pompeo Batoni 002.jpg|thumb|Joosef II (oik.) veljensä ja seuraajansa Peter Leopoldin kanssa, maalauksen valmistumisen aikaan [[Toscana]]n suurherttua, keisarina [[Leopold II (keisari)|Leopold II]]. [[Pompeo Batoni]] 1769.|357x357px]]Joosef II:n ulkopolitiikka oli tempoilua. Hän halusi Itävallan laajenevan, mutta mihin suuntaan ja miten oli epäselvää. Omasta mielestään Joosef II oli ulkopolitiikassaan ja diplomatiassaan realisti, mutta merkittäviä tuloksia hän ei saanut aikaan.<ref name="Nimetön-rDvv-2"/>

Ensiksi Joosef II yritti vaihtaa [[Itävallan Alankomaat]] (vastaa nykyistä Belgiaa) [[Baijerin vaaliruhtinaskunta|Baijeriin]]. Hanke kaatui ja yritettiin myös laajentaa Habsburgien alueita Italiassa, valloittaa [[Elsass]] ja lopuksi edetä Balkanilla. Joosefin toimet herättivät naapureissa ja myös Britanniassa ärtymystä ja [[Puolan toinen jako|Puolan toiseen jakoon]] häntä ei enää luottamuksen puutteen vuoksi otettu mukaan.<ref name="Nimetön-rDvv-2"/>)
[[Tiedosto:II. Jozsef es katonai 1787-ben.JPG|vasen|pienoiskuva|250x250px|Joosef II ja hänen upseerinsa, 1787]]
Itävallan laajentumispyrkimykset saivat Preussin hallitsija [[Fredrik Suuri|Fredrik Suuren]] perustamaan yhdessä pikkuruhtinaskuntien kanssa ''Fürstenbundin'' Joosef II vastaan. Tilanne oli sikäli erikoinen, että ruhtinaat kuuluivat Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan ja Joosef oli heidän muodollinen valtionpäämiehensä. Sitä, että Joosef oli valmis antamaan Itävallan Alankomaat Ranskalle korvauksena Baijerista, pidettiin uhkana pikkuruhtinaille. Jos Ranska saisi [[Itävallan Alankomaat]], se hankaloittaisi purjehtimista Pohjanmereen laskevilla joilla ja voisi myös hyökätä syvemmälle Saksaan, oli yleinen pelko.<ref> Friedell, E: Uuden ajan kulttuurihistoria, WSOY, kirjapainoyksikkö, Juva 1999, s. 333-334</ref>

[[Katariina Suuri]] sai houkuteltua Joosef II:n yhteiseen sotaan Turkkia vastaan. Se tuotti Itävallalle paljon onnettomuutta. Sota alkoi epäonnistuneella yllätyshyökkäyksellä [[Belgrad]]in valtaamiseksi ja jatkui epäonnisella vuoden 1788 sotaretkellä. Joosef kulki armeijansa mukana, mutta ei onnistunut sodanjohdossa. Sotaretken heikoin hetki oli [[Karansebesin taistelu]], jossa Itävallan armeija pakeni kuviteltuja turkkilaisia. Surkean sotamenestyksen pääsyy oli, että minkäänlaista sotasuunnitelmaa ei tehty oltu etukäteen ja että suurin osa kenraaleista oli epäpäteviä.<ref name="Nimetön-rDvv-3"/>
== Arvioita elämäntyöstä ==
Jo omana aikanaan Joosef II:n uudistuspolitiikka herätti huomiota. Jatkuvasti tarkastusmatkoilla olevaa hallitsijaa nimitettiin "hallitsijaksi postivaunuissa" Hänen esikuvansa Preussin kuningas [[Fredrik Suuri]] ihmetteli valtavaa lakien ja asetusten vyöryä ja totesi, ettei kukaan voi olla niin monipuolinen, että ymmärtää kaikkia aloja.<ref name="Nimetön-rDvv-5"/>

Uudistuksillaan Joosef II ärsytti kaikkia yhteiskuntaryhmiä, jopa talonpoikia, jotka olivat hänelle monista asioista kiitollisia. Talonpoikia ärsytti hänen papiston vastainen asenteensa. Hän ei koskaan yrittänyt muokata kansan mielipiteitä uudistuksille otolliseksi vaan runnoi ne väkisin läpi. Hän ei ymmärtänyt myöskään monien arkisten asioiden kansassa herättämiä tunteita, siihen hän oli liikaa järki-ihminen.<ref name="Nimetön-rDvv-5"/>

Joosef II:n uudistuspolitiikka ei koskaan ratkaissut siihen liittynyttä ristiriitaa. Uudistukset tähtäsivät talouselämän vilkastuttamiseen ja kansalaisyhteiskunnan syntyyn, mutta poliittista ja yhteiskunnallista muutosta ei haluttu. Vaikka kaikki tehtiin vilpittömin aikein kansan parhaaksi, kaiken piti pohjautua yksinvaltiudelle.<ref name="Nimetön-rDvv-3"/>

Kun konservatiivisuus tuli 1800-luvulla valtavirraksi, alkoi Joosef II:n arvo nousta tavallisen kansan silmissä. Hänen kuvaansa pidettiin talonpoikaistaloissa kunniapaikalla ja "Joosef Ainoasta" kulki kansan parissa monia häntä ymmärtäneitä ja lämminhenkisiä tarinoita.<ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 267, 272</ref>
== Avioliitot ja lapset ==
[[Tiedosto:Jean-Marc_Nattier_005.jpg|alt=|vasen|228x228px|Ensimmäinen vaimo Isabella, Bourbon-Parman prinsessa, [[Jean-Marc Nattier]] 1758|pienoiskuva]]
Joosef avioitui vuonna 1760 espanjalaissyntyisen prinsessa Isabella Bourbon-Parman (esp: ''Isabel María Luisa Antonieta'', saks: ''Isabella Maria Ludovica Antonia)''; (1741–1763) kanssa, joka oli [[Parman herttuakunta|Parman herttua]] Filipin (1720–1765) ja Ranskan prinsessa Louise-Élisabetin (1727–1759) vanhin tytär. Isabellan isoisät olivat [[Filip V (Espanja)|Filip V]] ja [[Ludvig XV]], hänen sisarestaan [[Maria Luisa (Espanjan kuningatar)|Maria Luisasta]] tuli Espanjan kuningatar.<ref name=":1">{{Verkkoviite|osoite=https://www.thepeerage.com/p11209.htm#i112090|nimeke=Person Page|julkaisu=www.thepeerage.com|viitattu=2024-01-09}}</ref>  
[[Tiedosto:Martin van Meytens - Einzug der Braut.jpg|pienoiskuva|250x250px|Isabella Bourbon-Parman ja hänen saattueensa tulo Wieniin vuonna 1760, Martin van Meytens vanhempi]]
Joosef ja Isabella tulivat hyvin toimeen keskenään ja rakastivat toisiaan. Isabella pelkäsi raskauksia, jotka olivat hänelle vaikeita joten Joosef rauhoitteli ja tuki vaimoaan. Heille syntyi 20. maaliskuuta 1762 tytär, jolle annettiin nimi Maria Teresia isoäitinsä mukaan.<ref>Beales, Derek Edward Dawson: [https://search.worldcat.org/title/13823416 Joseph II: Volume 1, In the Shadow of Maria Theresa, 1741–1780.] Cambridge: Cambridge University Press, 1987. <nowiki>ISBN 0-521-24240-1</nowiki>. OCLC 13823416.</ref> Heti tämän perään Isabella koki kaksi perättäistä keskenmenoa, jotka vaikuttivat häneen murskaavasti. Toinen tytär Maria Kristina syntyi kolme kuukautta ennen laskettua aikaa 20. marraskuuta 1763 ja kuoli vain vuorokauden ikäisenä. Isabella kuoli viikkoa myöhemmin  22-vuotiaana [[Isorokko|isorokkoon]] raskauksien ja keskenmenojen heikentämänä 27. marraskuuta 1763.<ref name=":1" />  
[[Tiedosto:Maria_Josepha_von_Bayern.jpg|vasen|229x229px|Toinen vaimo Baijerin prinsessa Maria Josefina, Martin van Meytens n. 1765|alt=|pienoiskuva]]

[[File:Erzherzogin Maria Theresia einziges Kind Kaiser Josephs II. dunkel.jpg|197x197px|Arkkiherttuatar Maria Teresia (1762–1770) lapsena. Kyseessä on tekniikka, jossa lapsen kasvot on lisätty jälkikäteen valmiiseen aikuisen naisen vartaloon. Pienenä kuolleista lapsista tehtiin tällaisia muistomuotokuvia.|alt=|pienoiskuva]]Rakastetun puoliso Isabellan ja pienen tyttären kuoleman jälkeen lohduton Joosef järjestettiin vastoin tahtoaan naimisiin vuonna 1765 [[Baijerin vaaliruhtinaskunta|Baijerin vaaliruhtinaan]] [[Kaarle VII (keisari)|Kaarle Albrektin]] tyttären Maria Josefina Antonian (1739–1767) kanssa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.thepeerage.com/p11209.htm#i112089|nimeke=Person Page|julkaisu=www.thepeerage.com|viitattu=2024-01-09}}</ref> Toisesta avioliitosta tuli epäonnistunut ja rakkaudeton. Puolisoilla ei ollut mitään yhteistä vaikka ujo ja arka Maria Josefina rakastikin miestään, joka ei tuntenut mitään viehtymystä vaimoaan kohtaan, jolla oli hänen mukaansa tasapaksu vartalo, huono iho sekä huonot hampaat. He eivät olleet juurikaan tekemisissä keskenään eivätkä saaneet lapsia. Maria Josefina kuoli kahden vuoden avioliiton jälkeen 28-vuotiaana [[Isorokko|isorokkoon]]. Vaimon kuoleman jälkeen Joosef katui kylmää käytöstään.

Vanhempi tytär Maria Teresia (1762–1770) kuoli 7-vuotiaana [[Keuhkopussitulehdus|keuhkopussitulehdukseen]] 23. tammikuuta 1770.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.thepeerage.com/p4029.htm#i40290|nimeke=Person Page|julkaisu=www.thepeerage.com|viitattu=2024-01-09}}</ref> Lapsen kuolemalla oli murskaava vaikutus Joosefiin. Hän ei koskaan avioitunut uudelleen.

{{käännös}}

== Lähteet ==

{{Viitteet|sarakkeet}}

{{Commonscat|Joseph II, Holy Roman Emperor}}
{{ES-alku}}
{{ES-edeltäjä|edeltäjä=[[Maria Teresia]]|rivejä=3}}
{{ES-titteli|titteli=[[Unkarin kuningas]]|vuodet=[[1780]]–[[1790]]}}
{{ES-seuraaja|seuraaja=[[Leopold II (keisari)|Leopold II]]|rivejä=4}}
{{ES-titteli|titteli=[[Böömin kuningas]]|vuodet=[[1780]]–[[1790]]}}
|-
{{ES-titteli|titteli=[[Itävallan arkkiherttua]]|vuodet=[[1780]]–[[1790]]}}
{{ES-edeltäjä|edeltäjä=[[Frans I Stefan|Frans I]]}}
{{ES-titteli|titteli=[[Pyhä Rooman keisari]]|vuodet=[[1765]]–[[1790]]|kanssahallitsija=[[Maria Teresia]] vuoteen 1780 asti}}
{{ES-loppu}}

{{Auktoriteettitunnisteet}}
[[Luokka:Habsburgin hallitsijasuku]]
[[Luokka:Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijat]]
[[Luokka:Unkarin hallitsijat]]
[[Luokka:Vuonna 1741 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1790 kuolleet]]