J. M. Robertson
John Mackinnon Robertson (14. marraskuuta 1856 – 5. tammikuuta 1933) oli englantilainen journalisti, rationalismin ja sekularismin edistäjä sekä Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen jäsen liberaalipuolueen edustajana vuosina 1906–1918. Vuonna 1878 Robertsonista tuli sekularistijohtaja Charles Bradlaughin seuraaja ja hän ryhtyi aktiivisesti edistämään sekularismia Edinburghissa ennen muuttamistaan Lontooseen ja ryhtymistään Bradlaughin National Reformer -lehden apulaistoimittajaksi. Lehden päätoimittaja hänestä tuli Bradlaughin kuoltua 1891. Lehden ilmestyminen loppui 1893.
Robertson myös luennoi vapaa-ajatteluun liittyvistä aiheista South Place Ethical Societyssä vuodesta 1899 aina 1920-luvulle saakka.
Robertson julkaisi satoja kirjoja ja tuhansia artikkeleita yhteiskuntatutkimuksesta, taloudesta, historiasta, antropologiasta, Raamattu-kritiikistä ja kirjallisuuskritiikistä. Aikanaan Robertson oli laajalti tunnettu, mutta hänet unohdettiin pian kuolemansa jälkeen ja hänen teoksiaan luetaan enää harvoin. Kirjallisuudentutkija Odin Dekkers on kirjoittanut Robertsonista teoksen, jossa häntä arvostetaan erityisesti kirjallisuuskritiikin suhteen yhä muistamisen arvoisena ajattelijana.
Lainauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Petronius sanoi, että pelko teki jumalat. Alkukantaisissa yhteiskunnissa tuntemattoman pelko oli tavallista, kiitollisuus tuntemattomalle vaikeaa.” – Pagan Christs, 1903
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- History of Freethought in the Nineteenth Century, (1899)
- Christianity and Mythology (1900)
- Short History of Christianity (1902)
- Pagan Christs: Studies in Comparative Hierology (1903) London: Watts, 1911. Reprint: New Hyde Park, New York: University Books, 1967.)
- History of Freethought, Ancient and Modern (2 vols, 1915)
- The Historical Jesus (1916)
- The Jesus Problem (1917)
- Short History of Morals (1920)
- Jesus and Judas (1927)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dekkers, Odin: J. M. Robertson. Ashgate, 1998.
| ||||||||||||||||||
