Hiilirajamekanismi
Hiilirajamekanismi on ympäristötoimi, jonka päätavoite on välttää hiilivuotoa. Hiilirajamekanismin on tarkoitus toimia rinnakkain EU:n päästökauppajärjestelmän kanssa sekä heijastaa ja täydentää sen toimintaa tuontitavaroiden osalta[1].
Mekanismin tavoitteena on estää se, että EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähennystoimet kumoutuvat päästöjen lisääntyessä EU:n rajojen ulkopuolella, kun tuotantoa siirretään EU:n ulkopuolisiin maihin tai hiili-intensiivisten tuotteiden tuontia lisätään unionin ulkopuolelta. Tietyille EU:ssa valmistetuille tuotteille on jo pitkään lisätty unionin päästövähennystavoitteiden mukaisesti maksu niiden valmistamisesta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen perusteella. Hiilirajamekanismilla saman suuruinen maksu asetetaan vuodesta 2026 alkaen vastaaville EU:n ulkopuolelta tuleville tuotteille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näiltä tuontituotteilta peritään EU:n päästökaupan päästöoikeuden hintaa vastaava maksu, joka heijastelee tuotteen päästöjä.
Tavoitteena on, että EU-tuontituotteiden hinnat heijastavat nykyistä paremmin niiden todellisia hiilipäästöjä ja samalla kannustaa EU:n ulkopuolisia valmistajia vähentämään päästöjään.
Mekanismia sovelletaan rauta- ja teräteollisuuteen, alumiiniin, lannoitteisiin, sementtiin, tuontisähköön ja vetyyn sekä tiettyihin raaka-aineisiin[2]. [3]
Kun näitä niin sanottuja CBAM-tuotteita tuodaan EU:n ulkopuolelta EU:n tullialueelle, maahantuojan on vuoden 2026 alusta hankittava tavaroiden valmistuksessa syntyneitä päästöjä vastaava määrä CBAM-todistuksia ja annettava CBAM-ilmoitus vuosittain komissiolle. Siirtymäajalla 1.10.2023 - 31.12.2025 ei vielä tarvitse hankkia CBAM-todistuksia, mutta maahantuojan on tehtävä neljännesvuosittain raportti komissiolle. [4]
Hiilirajamekanismin toimeenpanotehtävät jakautuvat EU-tason ja kansallisen tason välillä. Toimeenpanevaksi viranomaiseksi Suomessa on ehdotettu Tullia, joka vastaisi muun muassa lupakäsittelystä ja erilaisista hiilirajamekanismiin liittyvistä seuranta-, valvonta- ja neuvontatehtävistä.[2][5]
Vuonna 2019 tuleva EU:n komissio alkoi valmistella Green Deal -ympäristöohjelmaa, johon kuuluisivat hiilitullit EU:n rajalle hiilivuodon estämiseksi. EK:n edustaja vaati niitä sellaisiksi, etteivät muut maat ryhtyisi vastatoimiin. Ne ehkä alkaisivat teräksen tuotannosta.[1]
Muun muassa perussuomalaiset, vasemmistoliitto ja Sdp ovat kannattaneet hiilitulleja. Ympäristöministeriön ilmastoasiantuntija Outi Honkatukian mukaan Suomi kärsisi hiilitulleista erityisen paljon, koska terästekoiset koneet ja laitteet ovat merkittäviä Suomen viennissä. Honkatukian mielestä hiilitulleja voisi käyttää pelotteena, mutta ne voisivat johtaa vastatulleihin ja nopeasti eskaloituvaan kauppasotaan, joten luultavasti hiilitullien tielle ei pitäisi lähteä. Samaan päätyi myös tutkimusjohtaja Niku Määttänen, joka suositteli ennemmin päästökaupan tai hiiliveron laajentamista useampaan maahan.[3]
Sdp:n ja SAK:n edustajien mukaan hiilitulleissa voisi olettaa, että tuotteet on tehty likaisimmalla teknologialla, ellei tuotannosta ole luotettavia mittauksia. Koko hiilitullijärjestelmän valmistelu kestäisi kauan mutta antaisi yrityksille varmuuden, että hiilivuotoon puututaan.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b EK huolestunut mahdollisista vastatoimista unionin hiilitulleihin – "Vastatoimet voisivat kohdistua vaikka juustojen vientiin" Maaseudun Tulevaisuus. 11.11.2019.
- ↑ a b Työryhmä valmistelemaan hiilirajamekanismin kansallista toimeenpanoa - Työ- ja elinkeinoministeriön verkkopalvelu Työ- ja elinkeinoministeriö. 24.1.2023. Viitattu 16.2.2023.
- ↑ a b Asiantuntija: EU:n hiilitullit iskisivät Suomen talouteen Yle Uutiset. 23.5.2019.
- ↑ Hiilirajamekanismi (CBAM) Tulli. Viitattu 16.2.2023.
- ↑ Tullille merkittävä rooli hiilivuodon torjunnassa Tulli. 24.1.2023. Viitattu 16.2.2023.
- ↑ Miapetra Kumpula-Natri ja Lauri Muranen: EU:n hiilitullit ohjaisivat valtioita ilmastotekoihin (Mielipidekirjoitus) Helsingin Sanomat. 22.11.2019.