Lähdekoodi sivulle Hallusinogeenit

'''Hallusinogeenit''' ovat [[Psykoaktiivinen aine|psykoaktiivisia aineita]], jotka aiheuttavat aistiharhoja ja subjektiivisia muutoksia havainnoissa, ajattelussa, tunteissa ja tajunnantilassa. Hallusinogeenit voidaan jakaa kolmeen ryhmään: [[psykedeelit]], [[dissosiatiivit]] ja [[deliriantit]]. Toisin kuin muut psykoaktiivit, hallusinogeenit eivät ainoastaan voimista tavallisia mielentiloja, vaan tuottavat kokemuksia, jotka laadullisesti poikkeavat merkittävästi arkitajunnasta. Näitä tiloja verrataan usein [[transsi]]n, [[meditaatio]]n ja [[Unennäkö|unen]] kaltaisiin [[Muuntunut tajunnantila|muuntuneisiin tajunnantiloihin]].

Eri aineiden vaikutukset poikkeavat toisistaan merkittävästi, ja yksittäisen aineen vaikutukset yksittäiseen henkilöön voivat olla eri kerroilla hyvinkin erilaisia.

==Aineiden luonteesta==
Käsitettä "hallusinogeeni" on pidetty harhaanjohtavana, koska kaikki aineryhmään kuuluvat aineet eivät tyypillisillä annoksilla aiheuta varsinaisia [[hallusinaatio]]ita. Tiukasti määriteltynä hallusinaatiot tarkoittavat henkilön näkökulmasta "täysin" todelliselta vaikuttavia aistimuksia, jotka eivät synny todellisesta ulkoisesta ärsykkeestä. Tyypilliset psykedeelisten aineiden aiheuttamat "hallusinaatiot" ovat pikemminkin muutoksia tavallisissa aistimuksissa. Aineen vaikutuksen alaisena oleva on pääsääntöisesti varsin tietoinen näiden muuntuneiden aistimusten [[illuusio|illusorisesta]] ja henkilökohtaisesta luonteesta. [[Difenhydramiini]]n ja [[atropiini]]n kaltaiset [[deliriantti|deliriantit]] voivat kuitenkin aiheuttaa myös varsinaisia hallusinaatioita.

Psykedeelejä, dissosiatiiveja ja deliriantteja on kautta aikain hyödynnetty lääkinnällisissä ja uskonnollisissa perinteissä. Niitä on käytetty [[šamanismi|šamanistisissa]] parantamis- ja selvännäkörituaaleissa, [[aikuistumisriitti|intitiaatioriiteissä]] ja [[União do Vegetal]]in, [[Santo Daime]]n ja [[Native American Church]]in kaltaisten [[synkretismi|synkreettisten]] liikkeiden uskonnollisissa rituaaleissa. Tämän lisäksi, joissakin [[osavaltio]]issa ja [[reservaatti|reservaateissa]] tiettyjen aineiden, esimerkiksi [[Myrkkykaktus|peyoten]] käyttö sallitaan osana tunnustettuja uskonnollisia seremonioita. Tällaisissa seremonioissa käyttö on laillista muutamissa maissa. Kanadassa [[meskaliini]] on luokiteltu kolmannen asteen huumeeksi, mutta peyoten kohdalla on tehty erityispoikkeus, jonka seurauksena sitä on laillisesti saatavilla Kanadassa.<ref>[http://laws.justice.gc.ca/PDF/Statute/C/C-38.8.pdf Controlled Drugs and Substances Act]</ref> Uskonnollisessa kontekstissa psykedeelejä sekä esimerkiksi [[tupakka|tupakan]] kaltaisia aineita on usein kutsuttu [[enteogeeni|enteogeeneiksi]]. 

Psykedeeleihin on 1900-luvun puolivälistä alkaen kohdistunut länsimaissa huomattavan paljon huomiota. Niitä on tutkittu terapeuttisina työkaluina esimerkiksi [[masennus|masennuksen]]<ref>{{cite journal |last1=Grob |first1=Charles |title=Pilot study of psilocybin treatment for anxiety in patients with advanced-stage cancer. |journal=Archives of General Psychiatry |volume=68(1) |pages=71-8 |year=2011 |doi:10.1001/archgenpsychiatry.2010.116 |pmid=20819978}}</ref>, [[traumaperäinen stressihäiriö|traumaperäisen stressihäiriön]],<ref>{{cite journal |last1=Mithoefer |first1=MC |title=The safety and efficacy of {+/-}3,4-methylenedioxymethamphetamine-assisted psychotherapy in subjects with chronic, treatment-resistant posttraumatic stress disorder: the first randomized controlled pilot study. |journal=Journal of Psychopharmacology |volume=25(4) |pages=439-52 |year=2011 |pmid=20643699 |url=http://www.maps.org/mdma/ptsdpaper.pdf}}</ref> [[pakko-oireinen häiriö|pakko-oireisen häiriön]],<ref>{{cite journal |last1=Moreno |first1=FA |title=Safety, tolerability, and efficacy of psilocybin in 9 patients with obsessive-compulsive disorder. |journal=Journal of Clinical Psychiatry |volume=67(11) |pages=1735-40 |year=2006 |pmid=17196053 |url=http://www.erowid.org/references/texts/show/6735docid6235}}</ref> [[alkoholismi]]n<ref>{{cite journal |last1=Dyck |first1=Erika |title=‘Hitting Highs at Rock Bottom’: LSD Treatment for Alcoholism, 1950–1970 |journal=Social History of Medicine |volume=19(2) |pages=313-29 |year=2006 |doi=10.1093/shm/hkl039 |url=http://psychonautdocs.com/docs/dyck_hittinghighs.pdf| issn=0951-631X }}</ref><ref>[http://www.psychedelic-library.org/hoffer.htm Abraham Hoffer: Treatment of Alcoholism with Psychedelic Therapy]</ref> ja [[opioidi]]riippuvuuden<ref>{{cite journal |last1=Lotsof |first1=HS |title=Case studies of ibogaine treatment: implications for patient management strategies. |journal=The Alkaloids. Chemistry and Biology |volume=56 |pages=293-313 |year=2001 |pmid=11705114 |url=http://www.ibogaine.desk.nl/ch16.pdf}}</ref> sekä [[hortonin syndrooma|sarjoittaisen päänsäryn]]<ref>{{cite journal |last1=Sewell |first1=RA |title=Response of cluster headache to psilocybin and LSD. |journal=Neurology |volume=66(12) |pages=1920-2 |year=2006 |pmid=16801660 |doi=10.1212/01.wnl.0000219761.05466.43 |url=http://www.neurosoup.com/pdf/andrew_sewell_clusterheadaches.pdf}}</ref> hoidossa.

Varhaisissa Yhdysvaltain armeijan tutkimuksissa keskityttiin tutkimaan psykedeelien mahdollisuuksia lamauttavina huumeina. Tiedustelupalvelut tutkivat aineita siinä toivossa, että niitä voisi käyttää tehokkaina kuulustelun apuvälineinä, mutta huonolla menestyksellä.<ref>[http://www.druglibrary.org/schaffer/history/e1950/mkultra/Hearing01.htm Project MKULTRA, The CIA's Program of Research in Behavioral Modification]</ref>

Laajimmalle levinneet, ja samanaikaisesti raskaimpia stigmoja kantaneet psykedeelien käyttötarkoitukset länsimaissa ovat liittyneet suoran [[uskonnollinen kokemus|uskonnollisen kokemuksen]], lisääntyneen [[luovuus|luovuuden]], sisäisen kasvun ja "laajentuneen mielen" tavoitteluun. 1960-luvun vastakulttuurin parissa psykedeelit näyttelivät keskeistä roolia, ja ne kytkeytyivät monenlaisiin sosiaalisiin liikkeisiin ja yleiseen kapinan ja sukupolvien välisten yhteenottojen ilmapiiriin.

Kieltolaista huolimatta psykedeelejä käytetään yhäkin niin virkistystarkoituksessa, henkisinä työkaluina kuin lääkkeinäkin. [[Multidisciplinary Association for Psychedelic Studies]]in ja [[Heffter Research Institute]]n kaltaisia järjestöjä on perustettu edistämään psykedeelien turvallisuutta ja tehokkuutta kartoittavaa tieteellistä tutkimusta, ja Center for Cognitive Liberty and Ethicsin kaltaiset ryhmät ajavat aineiden laillistamista. Tämän lisäksi hallusinogeeneja käytetään laajamittaisesti mielen ja aivojen toimintaa kartoittavan tutkimuksen apuvälineinä. 1960-luvun lopulla voimaan astuneiden laajamittaisten kieltojen jälkeen psykedeeleihin kohdistuva tutkimustyö oli pitkään jäissä. Viimeisen vuosikymmenen aikana psykedeeleihin kohdistuva tieteellisen tutkimuksen määrä on lähtenyt uuteen nousuun. Myös ihmiskoehenkilöillä on alettu tehdä tutkimusta, esimerkkinä [[Johns Hopkins -yliopisto]]n [[Roland Griffiths]]in kollegoineen toteuttamat psilosybiinitutkimukset.<ref>[http://www.hopkinsmedicine.org/Press_releases/2006/GriffithsPsilocybin.pdf Psilocybin can occasion mystical-type experiences having substantial and sustained personal meaning and spiritual significance], Hopkinsmedicine.org</ref>

==Psykedeelit (klassiset hallusinogeenit)==
{{Pääartikkeli|[[Psykedeelit]]}}
[[Tiedosto:Ruby Slippers LSD Sheet.jpg|thumb|150px|right|225 [[LSD]]-annosta sisältävä imupaperiarkki.]]
Käsite koostuu [[kreikan kieli|kreikan kielen]] sanoista ''ψυχή'' (''psyche'', "mieli") ja ''δηλείν'' (''delein'', "ilmaista"), ja sillä tarkoitetaan ainetta, joka nostaa esille mielen piilotettuja, mutta todellisia puolia. Käsitteen "psykedeeli" synonyyminä käytetään myös sanoja "psykotomimeettinen" ja "hallusinogeeni",<ref name="Freedman1969" />, ja kategoriaan lasketaan kuuluvan monia eri sisäiseen maailmaan vaikuttavia aineita, joita ovat esimerkiksi [[LSD]], [[psilosybiini]], [[dimetyylitryptamiini|DMT]], [[2C-B]], [[meskaliini]] ja [[DOB]], ja monet muut [[tryptamiini]]t, [[fenetyyliamiini]]t ja harvinaisemmat yhdisteet. Myös [[empatogeeni]]t (esimerkiksi [[MDMA]]), [[kannabinoidi]]t ja [[dissosiatiivi]]t (esim. [[ketamiini]]) lasketaan monesti samaan ryhmään. LSD:tä pidetään yleisesti "psykedeelin prototyyppinä".<ref name = "Freedman1969">{{cite journal |last1=Freedman |first1=D X |title=The Psychopharmacology of Hallucinogenic Agents |journal=Annual Review of Medicine |volume=20 |pages=409–18 |year=1969 |pmid=4894506 |doi=10.1146/annurev.me.20.020169.002205}}</ref> Viitattaessa LSD:n kaltaisiin psykedeeleihin, tutkijat käyttävät usein ilmaisua "klassiset hallusinogeenit" R. A. Glennonin (1999) määrittämällä tavalla: "Klassiset hallusinogeenit ovat aineita jotka täyttävät Hollisterin määritelmän, sekä (a) sitoutuvat 5-HT2-[[Reseptori (biokemia)|serotoniinireseptoreihin]] ja (b) jotka koulutetut koe-eläimet erottavat epäaktiivisista aineista."<ref>{{cite journal |last1=Glennon |first1=R |title=Arylalkylamine Drugs of Abuse An Overview of Drug Discrimination Studies |journal=Pharmacology Biochemistry and Behavior |volume=64 |pages=251–6 |year=1999 |doi=10.1016/S0091-3057(99)00045-3}}</ref> Kun käsitettä "psykedeeli" käytetään suorana viittauksena LSD:n kaltaisiin aineisiin (eli mainittuihin klassisiin hallusinogeeneihin), tutkimuksen kirjoittajat täsmentävät tarkoittavansa nimenomaan tätä rajoitettua merkitystä (ks. esim. Nichols, 2004).<ref name="nichols2004">{{cite journal |last1=Nichols |first1=D |title=Hallucinogens |journal=Pharmacology & Therapeutics |volume=101 |pages=131–81 |year=2004 |doi=10.1016/j.pharmthera.2003.11.002 |pmid=14761703}}</ref>

Hollisterin kriteerit hallusinogeeniselle aineelle:<ref>Glennon RA. Classical drugs: an introductory overview. In Lin GC and Glennon RA (eds). [http://archives.drugabuse.gov/pdf/monographs/146.pdf Hallucinogens: an update]. National Institute on Drug Abuse: Rockville, MD, 1994.</ref>
#suhteessa muihin vaikutuksiin, ajatteluun, havaintoihin ja mielialaan kohdistuvien muutosten tulisi olla vallitsevia;
#älyllisiin kykyihin ja muistiin kohdistuvien kielteisten vaikutusten tulisi olla minimaalisia;
#huumautumisen, narkoosin tai voimakkaan stimulaation ei tule olla keskeisiä vaikutuksia;
#autonomiseen hermostoon kohdistuvien sivuvaikutusten tulee olla minimaaliset; sekä
#aineen ei tule aiheuttaa addiktionomaista himoa.

Yleisiä luonnossa esiintyviä psykedeelejä ovat [[psilosybiini]]sienet (esimerkiksi [[psilocybe cubensis]] ja Suomessa laajasti esiintyvä [[suippumadonlakki]]), [[ayahuasca]]keitokset, [[myrkkykaktus|peyote]] ja [[San Pedro (kaktus)|San Pedro -kaktus]].

Kirjailija [[Aldous Huxley]] esitti kirjassaan ''[[Tajunnan ovet]]'' ajatuksen "säätöventtiilistä".<ref>{{cite book |last=Huxley |first=Aldous |title=The Doors of Perception |url=http://mescaline.com/huxley.htm |accessdate=2006-03-08 |year=1954 |publisher=Harper & Bros |location=London |pages=63 |isbn=0099458209}}</ref> Sen mukaan aineet vaimentavat aivojen kykyä "suodattaa", ts. estää tiettyjä havaintoja, tunteita, muistoja ja ajatuksia yltämästä [[tietoisuus|tietoisen mielen]] tasolle. Tähän kytkeytyy psykedeelien vaikutuksen kuvaaminen ''mieltä laajentavaksi'', tai ''tajuntaa laajentavaksi''.

Psykedeelien vaikutukset vaihtelevat aineen, annostuksen, käyttötavan sekä [[sisäinen tila ja ympäristö|sisäisen tilan ja ympäristön]] mukaan (ns. [[:en:set & setting|set & setting]]).<ref>[http://noetic.org/noetic/issue-sixteen-november/the-promise-of-psychedelic-research/ The Promise of Psychedelic Research] James Fadiman, Marraskuu 2011, The Institute of Noetic Sciences.</ref><ref>[http://www.alternet.org/drugs/why-scientific-and-medical-establishments-have-such-schizoid-understandings-about-psychedelics?paging=off Why the Scientific and Medical Establishments Have Such Biased Approaches to Psychedelics] Ido Hartogsohn, Alternet, July 17, 2013.</ref> "Matkojen" kesto vaihtelee [[dimetyylitryptamiini|DMT]]:n lyhyistä (lasketaan minuuteissa) mutta intensiivisistä vaikutuksista jopa päiviä kestävään [[ibogaiini]]kokemukseen. Käytettävät annosmäärät vaihtelevat LSD:n matalista mikrogrammamääristä meskaliinin satoihin milligrammoihin. Jotkut aineista, esimerkiksi ääniaistimuksia muuttava [[DiPT]], vaikuttavat erityisesti yksittäisen aistin toimintaan. Toiset taas vaikuttavat tajunnantilaan yleisemmällä tasolla. Jotkut aineista aiheuttavat enemmän sisäänpäinkääntyneisyyttä, toiset taas lisäävät sosiaalisuutta ja [[empatogeeni|empaattisuutta]].

Vaikka luonnossa esiintyvillä aineilla on pitkät käyttöhistoriat ja niitä on pääsääntöisesti tutkittu laajemminkin kuin vain kuolleisuuden osalta, viime aikoina on kehitetty satoja uusia psykedeelejä, joita on tutkittu hyvin vähän. Tällaisia ovat esimerkiksi [[JWH-018]], [[DPT]], [[2C-T-7]] ja [[MiPT]]. Aineiden mahdollisista haitoista ei ole tutkimustietoa. Tämän vuoksi ei voida yleistää, etteikö psykedeeleillä voisi normaaliannoksillakin olla haitallisia fyysisiä vaikutuksia, vaikka perinteisemmillä psykedeeleillä ei olekaan pääsääntöisesti havaittu merkittäviä fyysisiä haittoja.

===Empatogeenit/entaktogeenit===
{{Pääartikkeli|[[Empatogeeni]]}}
"Empatogeeni" (joskus myös "entaktogeeni") on nimitys ryhmälle psykoaktiivisia aineita, jotka vaikuttavat erityisesti [[tunteet|tunteisiin]] ja [[sosiaalisuus|sosiaalisuuteen]]. Nimen keksi [[Ralph Metzner]] vuonna 1983, ja se liittyy aineiden [[empaattisuus|empaattisuutta]] lisäävään vaikutukseen.

Useimmat empatogeenit toimivat vapauttamalla keskushermostossa [[serotoniini]]a, [[dopamiini]]a ja [[noradrenaliini]]a. Empatogeeneille tyypillisen rakastumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteen uskotaan liittyvän erityisesti [[serotoniini]]n vapautumiseen.

Suurin osa tunnetuista empatogeeneista on [[amfetamiini]]johdannaisia (esimerkiksi ensimmäinen ja tunnetuin empatogeeni, [[MDMA]] eli ekstaasi). Myös joillakin [[fenetyyliamiini]]- ja [[tryptamiini]]johdannaisilla on empatogeenisia vaikutuksia. Näitä ovat esimerkiksi [[2C-B]] ja [[2C-I]].

Yksimielisyyttä siitä, mihin ainekategoriaan empatogeenit kuuluvat, ei ole muodostunut. Yleensä ne kuitenkin mielletään joko psykedeelien tai hallusinogeenien alaryhmäksi.

==Dissosiatiivit==
{{Pääartikkeli|[[Dissosiatiivi]]}}
[[Kuva:Salviadivinorum.jpg|thumb|175px|left|[[Salvia divinorum]]]]
Tunnetuimmat dissosiatiivit ovat vaikutuksiltaan [[fensyklidiini]]n (PCP) kaltaisia. Niihin lasketaan muun muassa anestesialääke [[ketamiini]] ja yskänlääkkeenä käytetty [[dekstrometorfaani]], jonka vaikutukset tosin johtuvat ilmeisesti pääasiallisesti sen metaboliitti [[dekstrorfaani]]n toiminnasta.<ref>{{cite journal |last1=Herling |first1=Seymore |last2=Coale |first2=Edward H. |last3=Hein |first3=David W. |last4=Winger |first4=Gail |last5=Woods |first5=James H. |title=Similarity of the discriminative stimulus effects of ketamine, cyclazocine, and dextrorphan in the pigeon |journal=Psychopharmacology |volume=73 |issue=3 |pages=286–91 |year=1981 |pmid=6787651 |doi=10.1007/BF00422419}}</ref><ref>{{cite journal |last1=Herling |first1=S |last2=Woods |first2=JH |title=IV. Discriminative stimulus effects of narcotics: Evidence for multiple receptor-mediated actions |journal=Life Sciences |volume=28 |issue=14 |pages=1571–84 |year=1981 |pmid=6264253 |doi=10.1016/0024-3205(81)90311-8}}</ref><ref>{{cite journal |last1=Nicholson |first1=Katherine L. |last2=Hayes |first2=Belinda A. |last3=Balster |first3=R. L. |title=Evaluation of the reinforcing properties and phencyclidine-like discriminative stimulus effects of dextromethorphan and dextrorphan in rats and rhesus monkeys |journal=Psychopharmacology |volume=146 |issue=1 |pages=49–59 |year=1999 |pmid=10485964 |doi=10.1007/s002130051087}}</ref> Ryhmään kuuluvaksi lasketaan myös [[ilokaasu]] sekä [[punakärpässieni|punakärpässienen]] sisältämä [[muskimoli]]. Dissosiaatio on keskeinen osa myös Salvia divinorum -kasvin sisältämän [[salvinoriini A]]:n voimakasta vaikutusta [[Opioidireseptori#.CE.BA-reseptori|kappa-opioidireseptoreihin]].<ref>{{cite journal |last1=Roth |first1=B. L. |title=Salvinorin A: A potent naturally occurring nonnitrogenous kappa opioid selective agonist |journal=Proceedings of the National Academy of Sciences |volume=99 |pages=11934–9 |year=2002 |doi=10.1073/pnas.182234399 |pmid=12192085 |pmc=129372}}</ref>. Salvinoriini A:n ulospäin näkyviä vaikutuksia on dokumentoitu laajasti käyttäjien [[YouTube]]-videopalveluun lataamissa videoissa. Vaikutukset kestävät annostelutavasta riippuen viidestätoista minuutista tuntiin.

Dissosiatiivit aiheuttavat [[anestesia|anesteettisilla]] annoksilla [[analgeetti|analgesiaa]], [[muistinmenetys]]tä ja [[katalepsia]]a.<ref>{{cite journal |first1=John W. |last1=Pender |month=November |year=1970 |title=Dissociative Anesthesia |journal=California Medicine |pmid=18730444 |volume=113 |issue=5 |pages=73 |pmc=1501800}}</ref> Ne aiheuttavat myös tuntemuksen ympäristöstä irtautumisesta: "Tilaa on kutsuttu dissosiatiiviseksi anestesiaksi, koska potilas vaikuttaa täysin ympäristöstään irtautuneelta."<ref>{{cite journal |first1=John W. |last1=Pender |month=October |year=1972 |title=Dissociative Anesthesia |journal=California Medicine |pmid=18730832 |volume=117 |issue=4 |pages=46–47 |pmc=1518731}}</ref> Dissosiatiivisessa tilassa "...tavallisesti automaattisten tajuntaan, muistiin, identiteettiin ja aistimuksiin liittyvät toiminnot" ovat häiriintyneet.<ref>American Psychiatric Association. Diagnostic and statistical manual of mental disorders (4th ed., text revision). Washington, DC: American Psychiatric Association, 2000. p. 523</ref> Aistisyötteiden dissosiaatio voi aiheuttaa [[derealisaatio]]ta, tilaa jossa ulkomaailma näyttäytyy unenomaisena tai epätodellisena. Toisinaan esiintyy myös [[depersonalisaatio]]ta, johon kytkeytyy tunteita kehosta irrallaan olosta, epätodellisuudesta, ja kykenemättömyyttä tunnistaa peilistä näkyvä henkilö itseksi.<ref>{{cite journal |first1=Daphne |last1=Simeon |first2=Shira |last2=Gross |first3=Orna |last3=Guralnik |first4=Dan J. |last4=Stein |first5=James |last5=Schmeidler |first6=Eric |last6=Hollander |title=Feeling unreal: 30 cases of DSM-III-R depersonalization disorder |pmid=9247397 |date=08/01/1997 |pages=1107–13 |issue=8 |volume=154 |journal=American Journal of Psychiatry |url=http://ajp.psychiatryonline.org/cgi/pmidlookup?view=long&pmid=9247397}}</ref><ref>Nathan. [http://www.erowid.org/experiences/exp.php?ID=10860 Mostly not regretful]. Erowid Experience Vaults. 29 October 2006.</ref><ref>Keil. [http://www.erowid.org/experiences/exp.php?ID=7799 Like nothing else in the world]. Erowid Experience Vaults. 11 August 2003.</ref> Simeon (2004) tarjoaa "yleiset määreet depersonalisaatiokokemuksille: Itsen tarkkailu etäältä (kuin katsoisi elokuvaa); yllättävät [[Kehostapoistumiskokemus|kehostapoistumiskokemukset]]; tunne siitä että liike vain tapahtuu; elämys, jossa yksi itseyden osa toimii ja toinen vain tarkkailee..."<ref>{{cite journal |first1=Daphne |last1=Simeon |title=Depersonalisation disorder: a contemporary overview. |pmid=15089102 |year=2004 |pages=343–54 |issue=6 |volume=18 |journal=CNS drugs |url=http://content.wkhealth.com/linkback/openurl?issn=1172-7047&volume=18&issue=6&spage=343}}</ref>

Joillain dissosiatiiveista on [[keskushermosto]]n toimintaan kohdistuvia [[depressantti]]vaikutuksia, jolloin niiden riskit ovat samankaltaisia kuin [[opioidi|opioideissa]]. Ne saattavat hidastaa hengitystä ja sydämen sykettä, mikä saattaa olla yliannostusten tapauksessa kuolettavaa. Suuret määrät DXM:ää voivat kohottaa sykettä ja verenpainetta, ja samanaikaisesti lamauttaa hengityksen. Toisaalta, PCP:n vaikutukset ovat vaikeasti ennakoitavissa, ja se luokitellaan monesti dissosiatiivin lisäksi sekä [[stimulantti|stimulantiksi]] että [[depressantti|depressantiksi]]. Vaikka käyttäjät ovat kertoneet PCP:n, DXM:n ja ketamiinin poistaneen kivun tuntemukset, vaikutusta ei voi kuvailla perinteisten anestesialääkkeiden kaltaisiksi. Kivun poiston sijaan ne saavat kivun tuntumaan kaukaiselta: Kipu on yhä läsnä, mutta ilmenee irrallisena, vaikuttaen vähäisesti tunteisiin. Ilokaasun tapauksessa suurin riski lienee [[hypoksia|hapenpuute]]. Kaatumisesta seuraavat vauriot ovat myös mahdollisia, koska ilokaasu saattaa aiheuttaa yllättävän tajunnantilan hämärtymisen hapenpuutteen seurauksena. PCP:n vaikutukset, esimerkiksi kivuttomuus, on aiheuttanut repeytyneistä lihassoluista vapautuneesta myoglobiinista johtuvia kuolemia. Suuret määrät myoglobiinia voivat keskeyttää [[munuainen|munuaisten]] toiminnan.<ref>{{cite journal |last1=Price |first1=William A. |last2=Giannini |first2=Matthew C. |last3=Giannini |first3=A. James |title=Antidotal Strategies in Phencyclidine Intoxication |journal=The International Journal of Psychiatry in Medicine |volume=14 |pages=315–21 |year=1984 |doi=10.2190/KKAW-PWGF-W7RQ-23GN}}</ref> Dissosiatiivit, kuten muutkaan hallusinogeenit, eivät juurikaan aiheuta fyysistä addiktiota. Psyykkisen addiktion mahdollisuus on kuitenkin todettu.{{lähde}}

Dissosiatiivien käyttäjien keskuudessa on esiintynyt huolta NMDA-antagonistien mahdollisesta neurotoksisuudesta ("[[Olneyn leesiot]]"). Spekulaatio on ainakin osittain peräisin William Whiten, DXM FAQ -tekstin<ref>[http://www.erowid.org/chemicals/dxm/faq/ The Dextromethorphan FAQ]</ref> kirjoittajan teksteistä. Hänen kantansa vuonna 1998 oli, että dissosiatiivit aiheuttavat epäilemättä aivovaurioita.<ref>White W. (1998) [http://www.erowid.org/chemicals/dxm/dxm_health1.shtml This is your brain on dissociatives] (accessed 23 October 2010)</ref> Väitettä kritisoitiin, koska sitä tukemaan ei esitetty todistusaineistoa,<ref>Anderson C. (2003) [http://www.erowid.org/chemicals/dxm/dxm_health2.shtml The bad news isn't in] (Accessed 23 October 2010)</ref> ja vuonna 2004 White veti väitteensä takaisin.<ref>White W. (2004) [http://www.erowid.org/chemicals/dxm/dxm_health3.shtml Response to "The Bad News Isn't In": Please Pass the Crow] (accessed 23 October 2010)</ref> Whiten väitteet ja niitä seurannut kritiikki kytkeytyivät Olneyn ym. alkuperäistutkimukseen (1989).

Vuonna 1989, Olney ym. havaitsivat NMDA-antagonistien, esimerkiksi PCP:n ja [[ditsosilpiini]]n aiheuttavan rottien aivoissa hermosolujen vakuolisaatioita ja muita sytotoksisia muutoksia ("[[leesio]]ita").<ref>{{cite journal |last1=Olney |first1=J. |last2=Labruyere |first2=J |last3=Price |first3=M. |title=Pathological changes induced in cerebrocortical neurons by phencyclidine and related drugs |journal=Science |volume=244 |issue=4910 |pages=1360–2 |year=1989 |pmid=2660263 |doi=10.1126/science.2660263}}</ref> Toistettu NMDA-antagonistien annostelu ei kuitenkaan aiheuttanut kasaantuvia neurotoksisia vaikutuksia, johtuen syntyneestä toleranssista. [[Antihistamiini]]en, esimerkiksi [[difenhydramiini]]n, [[barbituraatti]]en ja jopa [[diatsepaami]]n, sekä psykedeelien kuten LSD:n ja DOB:n on havaittu estävän NMDA-antagonistien neurotoksisuuden.<ref>{{cite journal |last1=Farber |first1=N B |last2=Kim |first2=S H |last3=Dikranian |first3=K |last4=Jiang |first4=X P |last5=Heinkel |first5=C |title=Receptor mechanisms and circuitry underlying NMDA antagonist neurotoxicity |journal=Molecular Psychiatry |volume=7 |issue=1 |pages=32–43 |year=2002 |pmid=11803444 |doi=10.1038/sj/mp/4000912}}</ref><ref>{{cite journal |last1=Farber, M.d. |first1=N |last2=Hanslick |first2=J |last3=Kirby |first3=C |last4=McWilliams |first4=L |last5=Olney |first5=JW |title=Serotonergic Agents That Activate 5HT2A Receptors Prevent NMDA Antagonist Neurotoxicity |journal=Neuropsychopharmacology |volume=18 |issue=1 |pages=57–62 |year=1998 |pmid=9408919 |doi=10.1016/S0893-133X(97)00127-9}}</ref>

==Deliriantit==
[[Kuva:Datura wrightii flower.jpg|175px|thumb|right|[[Datura]]]]
Tähän aineryhmään kuuluvat esimerkiksi kasvit [[lemmonmarja]], [[alruuna]], [[hullukaali]], [[hulluruoho]] ja [[muskottipähkinä]]. Joissakin intiaanien traditioissa on myös ollut tapana nauttia uskonnollisissa seremonioissa [[tupakka]]a määrinä, jotka tuovat esiin päihteen delirianttivaikutukset.<ref>[http://books.google.com/books?id=UGI4hxx6mTQC&pg=PA354&lpg=PA354&dq=indians+large+doses+of+tobacco&source=bl&ots=i6E_MZIP9M&sig=ELQS-TtwQmsVMpWT0R6NyPc-Khg&hl=en&ei=A7ASTeW2LYH98AaY7ejIDQ&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=8&ved=0CEQQ6AEwBw#v=onepage&q=indians%20large%20doses%20of%20tobacco&f=false Tobacco use by Native North Americans: sacred smoke and silent killer]</ref> Myös useat lääkevalmisteet, esimerkiksi vanhan polven [[antihistamiinit]] [[difenhydramiini]] (Benadryl), sen lähisukulainen [[dimenhydrinaatti]] (Dramamiini tai Gravol) sekä [[hydroksitsiini]], ovat deliriantteja. Monessa maassa reseptivapaa matkapahoinvointilääke [[syklitsiini]] on etenkin nuorten suosiossa.

''Deliriantti'' on päihteenä käytetystä [[antikolinergi]]sestä aineesta käytetty nimitys. Se on farmakologisesti erityinen dissosiatiivien luokka, johon kuuluvat aineet toimivat [[asetyylikoliini]]reseptorien antagonisteina (toisin kuin [[muskariini]] ja [[nikotiini]], jotka ovat näiden reseptorien [[agonisti|agonisteja]]). Deliriantteja kutsutaan toisinaan "varsinaisiksi hallusinogeeneiksi", koska toisin kuin esimerkiksi klassiset psykedeelit, ne aiheuttavat hallusinaatioita sanan varsinaisessa merkityksessä: Käyttäjä saattaa käydä keskusteluja paikalla olemattomien henkilöiden kanssa tai suuttua liikkeitään matkivalle 'henkilölle', tajuamatta tuota henkilöä omaksi peilikuvakseen. Aineryhmää kutsutaan delirianteiksi, koska niiden vaikutukset muistuttavat kuumeen aiheuttamassa deliriumtilassa olevien kokemuksia. Siinä missä [[dissosiatiivi]]en vaikutukset muistuttavat [[valveuni]]a (joissa ollaan tietoisia siitä, että kyseessä on uni), delirianttien vaikutukset muistuttavat enemmänkin [[unissakävely]]ä (joiden aikana tapahtuneita asioita ei muisteta).

Antikolinergit ovat monella tapaa vaarallisia. Ne irtauttavat todellisuudesta huomattavasti muita aineryhmiä voimakkaammin ja aiheuttavat dissosiaation arkitajunnasta, lamauttamatta kuitenkaan kykyä liikkua. Ne ovat myös myrkyllisiä, ja niissä on kuolettavan yliannostuksen ja epämiellyttävien sivuvaikutusten, esimerkiksi [[nestehukka|nestehukan]] vaara.{{lähde}}

Useimmat deliriantteja käyttävät [[:en:psychonautics|psykonautit]] kuvaavat samankaltaisia hallusinaatioita ja vaikutuksia. Esimerkiksi suurten difenhydramiini- tai dimenhydrinaattiannosten on usein kuvattu aiheuttavan eläviä, synkkiä, oliomaisia hallusinaatioita, visuaalisen kentän häiriöitä, tuntemuksia yksinolosta ja samanaikaisesti kuitenkin myös valvonnan alaisena olemisesta, sekä hallusinaatioita joissa olemassa olevat esineet katoavat. Deliriantit voivat aiheuttaa hämmennystä tai jopa raivoa, jonka vuoksi muinaisten kansojen on arveltu käyttäneen niitä stimulantteina ennen taisteluun lähtemistä.<ref>[http://library.thinkquest.org/C0115926/drugs/deliriants5.htm Hallucinogenic Fly-Agarics (Death-Cups)]</ref>

==Käytön historiaa==
Hallusinogeenit ovat yksi ihmishistorian pisimpään käytetyistä aineryhmistä, johtuen niiden luontaisesta esiintymisestä esimerkiksi [[sieni]]ssä, [[kaktus|kaktuksissa]] ja monissa [[kasvi|kasveissa]]. Hallusinogeenien käyttö lääkinnällisiin, uskonnollisiin ja virkistäviin tarkoituksiin on eri astein hyväksytty monissa kulttuureissa. Jotkut kulttuurit ovat kieltäneet niiden käytön kokonaan. Useissa teollisuusmaissa monien hallusinogeenien, myös luonnossa esiintyvien, hallussapitoa pidetään sakoilla, vankilatuomioilla tai jopa [[kuolemantuomio]]lla{{lähde}} rangaistavana rikoksena. Joissain maissa, esimerkiksi [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] ja [[Hollanti|Hollannissa]] sallitaan erityisluvalla aineiden käyttö alkuperäiskansojen rituaaleissa. Tällaisia lupia ovat saaneet esimerkiksi [[Native American Church]] ja [[Santo Daime]]. Lisäksi [[União do Vegetal]], kristillispohjainen lahko joka ei pääosin koostu alkuperäiskansalaisista, sai [[Yhdysvaltain korkein oikeus|Yhdysvaltain korkeimman oikeuden]] päätöksellä luvan käyttää [[ayahuasca]]a seremonioissaan. Toisaalta esimerkiksi Brasiliassa ayahuascan käyttö uskonnollisessa kontekstissa on ollut laillista vuodesta 1987. Perun hallitus puolestaan julisti ayahuascan vaalittavaksi kulttuuriperinteeksi vuonna 2008.<ref>[http://3.bp.blogspot.com/_pIX4R4nG7-Y/SKuHOmAvS0I/AAAAAAAADOY/goW98rY7Isg/s1600-h/ec_cutting_1.jpg Declaran patrimonio cultural de la nación a uso de la ayahuasca]</ref><ref>[http://www.ayahuasca-info.com/national_heritage/ Peru declares ayahuasca part of cultural heritage]</ref> União do Vegetalin piirissä uskotaan yleisesti, ettei ayahuascasta ole haittaa edes kirkkoon kuuluville alaikäisille, kunhan he nauttivat keitosta uskonnollisessa viitekehyksessä. Aihetta on tutkittu pilottitutkimuksen verran, jossa neljälläkymmenellä alaikäisellä ayahuascaa juovalla arvioitiin kontrolliryhmää vähemmän ahdistusta, negatiivista kehonkuvaa ja keskittymishäiriöitä.<ref>{{cite journal |last1=Da Silveira |first1=DX |title=Ayahuasca in Adolescence: A Preliminary Psychiatric Assessment. |journal=Journal of Psychoactive Drugs |volume=37(2) |pages=129-33 |year=2005 |pmid=16149324 |url=http://wiki.dmt-nexus.me/w/images/d/d3/Ayahuasca_in_adolescence_psychiatric_evaluation.pdf}}</ref>

=== Perinteinen uskonnollinen ja šamanistinen käyttö ===
{{Pääartikkeli|[[Enteogeeni]]}}
Historiallisesti hallusinogeenejä on käytetty erityisesti uskonnollisissa tai [[šamanismi|šamanistisissa]] [[rituaali|rituaaleissa]]. Tässä yhteydessä niihin viitataan nykyään [[enteogeeni|enteogeeneinä]]. Aineita on käytetty parantamiseen, ennustamiseen, henkien kanssa viestintään ja aikuistumisrituaaleihin. Todistusaineisto viittaa enteogeenejä käytetyn jo [[esihistoria]]llisina aikoina, sekä useissa muinaisissa kulttuureissa, esimerkiksi [[Kiovan Venäjä]]llä, [[Muinainen Egypti|muinaisessa Egyptissä]], [[Mykeneläinen kulttuuri|mykeneläisessä kulttuurissa]], [[Antiikin Kreikka|antiikin Kreikassa]], [[Vedalainen kulttuuri|vedalaisessa kulttuurissa]], [[Mayojen korkeakulttuuri|mayakulttuurissa]] sekä [[Inkat|inkojen]] ja [[Atsteekit|atsteekkien]] parissa.{{lähde}} [[Amazon (joki)|Amazonin]] yläjuoksulla on vahvin yhä aktiivisena toimiva enteogeeniperinne; esimerkiksi [[Peru]]n urarinat harjoittavat yhä hienostunutta ayahuascašamanismin muotoa, joka kytkeytyy [[animismi|animistiseen]] uskomusjärjestelmään.<ref>Bartholomew Dean 2009 ''Urarina Society, Cosmology, and History in Peruvian Amazonia'', Gainesville: University Press of Florida ISBN 978-081303378 [http://www.upf.com/book.asp?id=DEANXS07 UPF.com]</ref>
[[Kuva:Urarina shaman B Dean.jpg|thumb|Urarinašamaani, 1988]]

Šamaanit pyrkivät hallusinogeenien avulla transsitilaan, tavoitellen kommunikaatiota henkimaailman kanssa sekä pyrkivät näkemään potilaidensa sairauksien alkusyyt. Perun Aguarunat uskovat useiden sairauksien olevan seurausta noitien lähettämistä nuolista. [[Ayahuasca]]n vaikutuksen alaisena Agarunašamaanit pyrkimät paikantamaan ja poistamaan nuolia potilaistaan.<ref>"Shamanism and Its Discontents." Medical Anthropology Quarterly 2.2 (1988): 102-20.</ref> 

Abrahamiliaisten uskontojen ([[juutalaisuus]], [[kristinusko]] ja [[islam]]) nousu rajoitti hallusinogeenien enteogeenistä käyttöä. Pyhien kirjoitusten ja papiston auktoriteetti kutisti suorien henkisten kokemusten roolia erityisesti maallikoiden keskuudessa.{{lähde}} Esimerkkejä tästä ovat [[Eleusiin mysteerit|Eleusiin mysteerien]], johon nykyään otaksutaan liittyneen enteogeenirituaaleja, tuho, sekä varhaisnykyajan suuret [[noitavainot]], joissa Länsi-Euroopassa huumeriittejä harjoittaneita syytettiin liitosta paholaisen kanssa. Espanjan konkistadorit näkivät Etelä-Amerikan enteogeeniset perinteet harhaoppisuutena ja satanismina, ja kitki niistä monia, mistä huolimatta monien alueiden enteogeeniperinteet ovat pysyneet hengissä nykypäivään saakka.

===Varhaiset tieteelliset tutkimukset===
Vaikka luonnonhallusinogeenien käytön historia ulottuu vuosituhansien taakse, länsimaisen tiedemaailman laajempi kiinnostus heräsi vasta 1900-luvun alkupuolella. Ensimmäiset tieteelliset tutkimukset kohdistuivat [[ilokaasu]]un 1700-luvun lopussa ja [[peyote]]kaktuksen ainesosiin 1800-luvun lopulla. Lähtien [[Kurt Beringer]]in vuoden 1927 julkaisusta "Der Meskalinrausch" ("Meskaliinipäihtymys"), psykoaktiivisten kasvien tutkimukseen alettiin kohdistaa aiempaa intensiivisempää panostusta. Samoihin aikoihin [[Louis Lewin]] julkaisi laajan, psykoaktiivisia kasveja käsittelevän katselmuksensa ''Phantastica'' (1928). Seuraavien vuosien merkittäviä askeleita oli muun muassa [[meksiko]]laisten [[Taikasienet|taikasienten]] (vuonna 1936 Robert J. Weitlaner) ja [[ololiuhqui]]n (vuonna 1939 [[Richard Evans Schultes]]) uudelleenlöytäminen. Ehkäpä kaikista merkittävin [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]] edeltänyt askel oli kuitenkin [[Albert Hofmann]]in keksimä puolisynteettinen aine [[LSD]], jonka hallusinogeeniset vaikutukset havaittiin vuonna 1943.

===Hallusinogeenit toisen maailmansodan jälkeen===
Toisen maailmansodan jälkeen psykiatrian kiinnostus hallusinogeeneihin kasvoi räjähdysmäisesti, pääosin LSD:n keksimisen seurauksena. Aluksi keskityttiin erityisesti aineiden [[psykoterapia|psykoterapeuttisiin]] mahdollisuuksiin (ks. ''[[Psykedeeliterapia]]'') tai hallusinogeenien käyttöön "hallitun [[psykoosi]]n" aiheuttajina, pyrkimyksenä laajentaa ymmärrystä [[skitsofrenia]]n kaltaisista psykoottisista häiriöistä. Vuoteen 1951 mennessä lääketieteellisissä lehdissä oli julkaistu yli 100 LSD:tä käsittelevää artikkelia, ja vuoteen 1961 mennessä lukumäärä oli jo kymmenkertaistunut.<ref name="dyck">{{cite journal |last=Dyck |first=Erika |year=2005 |title=Flashback: Psychiatric Experimentation With LSD in Historical Perspective |journal=The Canadian Journal of Psychiatry |volume=50 |issue=7 |pages=381–388 |url=http://server03.cpa-apc.org:8080/Publications/archives/CJP/2005/june/cjp-june-05-dyck-IR.pdf |accessdate=2006-03-08}}</ref> Hallusinogeeneja tutkittiin useassa maassa myös mahdollisina [[kemiallinen ase|kemiallisina aseina]]. Kuuluisimpana näistä on [[CIA|CIA:n]] [[MK-ULTRA]], [[mielenhallinta]]an keskittynyt tutkimusohjelma, joka on ollut runsaan mediahuomion ja useiden oikeusjuttujen kohteena.

1950-luvun alussa hallusinogeeneistä ei tiedetty länsimaiden suuren yleisön keskuudessa juuri mitään. Asiantila kuitenkin muuttui pian, kun useat vaikutusvaltaiset henkilöt tutustuivat hallusinogeeneihin. [[Aldous Huxley]]n kirja [[Tajunnan ovet]] vuodelta 1953 kuvasi hänen meskaliinikokemuksiaan, ja [[R. Gordon Wasson]]in artikkeli Life-lehdessä ("Seeking the Magic Mushroom", suom. "Taikasientä etsimässä") vuonna 1957 toi aiheen julkiseen valokeilaan. 1960-luvun alussa [[Jerry Garcia]]n, [[Timothy Leary]]n, [[Allen Ginsberg]]in ja [[Ken Kesey]]n kaltaiset [[vastakulttuuri]]-ikonit toimivat psykedeelien puolestapuhujina, ja suuri psykedeelejä käyttävien [[alakulttuuri]] sai alkunsa. Psykedeelit näyttelivät keskeistä roolia 1960-luvulla alkaneissa valtavissa sosiaalisissa muutoksissa.<ref>Ken Goffman. ''Counterculture through the Ages; from Abraham to Acid House.'' New York: Villard, 2004. Chapters 11–13.</ref><ref>Brink Lindsey. ''The Age of Abundance; How Prosperity Transformed America's Politics and Culture.'' New York: Collins, 2007. p.156: "...kannabis ja psykedeelit paljastivat käyttäjillensä todellisuuden valossa, joka poikkesi rajusti huumeettoman valtakulttuurin itsestäänselvänä pidetyistä käsityksistä. ... Monet noihin transsendenttisiin valtakuntiin johdetut, nuoret ja vaikutuksille herkät mielet alkoivat liekehtiä perustavanlaatuisen muutoksen näkyjä. ... Sodanvastaiset mielenosoittajat, feministit, opiskelijakapinalliset, ympäristönsuojelijat ja homot marssivat vuorotellen We Shall Overcomen juhlavaan tahtiin."</ref> LSD:n kasvavan suosion ja siihen liitettyjen [[hippi]]en aiheuttaman pahennuksen seurauksena LSD kiellettiin Yhdysvalloissa vuonna 1967.<ref>Goffman, ''ibidem'', p.266–7: "Perinteisten sosiaalisten normien näkökulmasta jotain täysin sopimatonta oli käynnissä, mutta koska juhlavaa kaaosta katalysoiva LSD oli [vuonna 1966] yhä laillista, [auktoriteettien] mahdollisuudet olivat vähissä. [Tuona vuonna] läpi kansakunnan pyyhki aalto jonka mukana osavaltiot kriminalisoivat LSD:n. ... Kieltolain heijastelema paniikki konservatiivisten voimien keskuudessa puristi käyntiin ehkäpä aikakauden kaikista keskeisemmät edistysaskeleet."</ref> Tämän seurauksena LSD:hen kohdistuvan kliinisen tutkimuksen määrä romahti, vaikkakin rajoitettuja tutkimuksia jatkettiin yhä, joista yhtenä esimerkkinä Reese Jonesin tutkimus San Franciscossa.<ref>{{Cite journal |pmid=3352236 |author1=Francom P |author2=Andrenyak D |author3=Lim HK |author4=Bridges RR |author5=Foltz RL |author6=Jones RT |title=Determination of LSD in urine by capillary column gas chromatography and electron impact mass spectrometry |journal=Journal of analytical toxicology |year=1988 |month=Jan-Feb |volume=12 |issue=1| pages=1–8}}</ref>

Jo 1960-luvun alussa toteutettiin tutkimusta LSD:n lääkinnällisistä ominaisuuksista. LSD:n on todettu toimivan varsin tehokkaana hoitokeinona psyykkisiin häiriöihin, esimerkiksi [[pakko-oireinen häiriö|pakko-oireiseen häiriöön]] (OCD). "Savage ym. (1962) tarjosi ensimmäisen näytön hallusinogeenin tehokkuudesta OCD:n hoidossa, kun vain kahden LSD-session seurauksena masennuksesta ja väkivaltaisen pakkomielteisistä seksuaalisista ajatuksista kärsivän potilaan tila koheni dramaattisesti ja pysyvästi (Nichols 2004: 164)." Muiden hallusinogeenien lailla LSD:llä on monia lääkinnällisiä ominaisuuksia, minkä vuoksi hallusinogeenien lääkinnällisen potentiaalin tutkiminen on äärimmäisen tärkeää.<ref>Nichols, David. "Hallucinogens ." Pharmacology & Therapeutics 101.2 (2004): 131-81.</ref>

==Lainsäädäntö ja asenteet==
Useimmat tunnetut hallusinogeenit (pois lukien [[dekstrometorfaani]], [[difenhydramiini]] ja [[dimenhydrinaatti]]) ovat useimmissa länsimaissa laittomia. Yhdysvalloissa hallusinogeenit on luokiteltu tiukimmin kontrolloiduiksi schedule 1 -aineiksi. Luokitus tarkoittaa aineita, joilla ei ole tunnettua lääketieteellistä käyttöä, joita ei ole turvallista käyttää edes valvotuissa olosuhteissa, ja joilla on merkittävä väärinkäyttöpotentiaali.<ref>Nichols, David. "Hallucinogens ." Pharmacology & Therapeutics 101.2 (2004): 131-81. Web. 29 Mar 2011.</ref> Viimeaikaiset tutkimustulokset huomioon ottaen kaikkien hallusinogeenien luokittelu tällaiseen kategoriaan on kyseenalaista.

Muutamien Länsi-Euroopan maiden päihdepolitiikka tekee merkittävän poikkeuksen vallalla olevaan kriminalisointiperiaatteeseen. Erityisenä esimerkkinä on [[Hollanti]], jossa [[kannabis]]ta ja hallusinogeenejä pidetään "mietoina huumeina". Hallusinogeenien osalta käytäntöjä tiukennettiin lokakuussa 2007, jolloin sienten myynti kiellettiin reaktiona tapaukseen, jossa nuori turisti hyppäsi kuolemaansa sienten vaikutuksen alaisena.<ref>[http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Hollanti+kielt%C3%A4%C3%A4+huumesienten+myymisen/1135230996993 HS.fi: Hollanti kieltää huumesienten myymisen]</ref> Hollannissa myydään kuitenkin yhäkin vapaasti vaikutuksiltaan psilosybiinisieniä vastaavia psilosybiinitryffeleitä, sekä muita kasvihallusinogeeneja, esimerkiksi [[salvia divinorum|salviaa]], [[ayahuasca]]a ja [[peyote]]a. Myös taikasienten kasvatukseen tarkoitettuja "grow kitejä" myydään edelleen. Vaikka "miedot huumeet" huumeet ovat teknisesti ottaen yhä laittomia, Hollannin hallitus on todennut käyttöä vastaan taistelun lainsäädännön keinoin olevan voimavarojen tuhlausta.

1900-luvun loppua lähestyttäessä sallivampi, [[Päihdepolitiikka#Haittojen_v.C3.A4hent.C3.A4minen_2|haittojen minimointiin]] pyrkivä lähestymistapa päihdepolitiikkaan on levinnyt ympäri [[Eurooppa]]a; monet Euroopan maat ovat luopuneet huumeidenkäyttäjien vastaisen politiikan aktiivisesta toteuttamisesta: Esimerkiksi hallusinogeenien hallussapidosta henkilökohtaiseen käyttöön ei juurikaan anneta rangaistuksia, vaikka lainsäädäntö sen yhä mahdollistaisikin. Erityisen laajamittaisesti asennemuutos näkyy suhteessa kannabikseen, jota pidetään nykyään suhteellisen vähähaittaisena ja [[Alkoholijuoma|alkoholin]] lailla sosiaalisesti hyväksyttävänä [[päihde|päihteenä]]. Käytännössä huumeiden käytöstä ja pienten määrien hallussapidosta seuraavista rangaistustoimenpiteistä on luovuttu ainakin [[Portugali]]ssa, jossa nollatoleranssista luopuminen on tutkimusten mukaan aiheuttanut erittäin hyviä tuloksia<ref>[http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/04/portugalissa_huumeiden_dekriminalisointi_saavuttanut_hyvia_tuloksia_672622.html YLE: Portugalissa huumeiden dekriminalisointi saavuttanut hyviä tuloksia]</ref> ja [[Tšekki|Tšekissä]]<ref>[http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/2102467/tsekissa-pienet-huumemaarat-enaa-vain-rike Tšekissä pienet huumemäärät enää vain rike]</ref>. Myös Kreikassa ollaan luopumassa käyttörangaistuksista.<ref>[http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/114434-lehti-huumeiden-kaytosta-tulee-laillista-kreikassa Uusi Suomi: Lehti: Huumeiden käytöstä tulee laillista Kreikassa]</ref>. Etelä-Amerikan maista käyttö ja hallussapito sallitaan ainakin [[Meksiko]]ssa<ref>[http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2009082110121388_ul.shtml Meksiko laillisti huumeiden hallussapidon]</ref> ja [[Argentiina]]ssa.<ref>[http://web.archive.org/web/20101026135306/http://www.buenosairesherald.com/BreakingNews/View/10082 Buenos Aires Herald: SC rules personal marijuana use punishment unconstitutional]</ref>

Yleisesti ottaen asenteet hallusinogeenejä kohtaan ovat muuttuneet hitaammin kuin asenteet kannabista kohtaan. Lakimuutoksia on vaadittu vetoamalla muun muassa [[uskonnonvapaus|uskonnonvapauteen]]. Osa pyrkimyksistä on tuottanut tulosta, esimerkiksi Yhdysvaltojen [[Native American Churchin]] ja Brasilian [[Santo Daime]]n tapauksissa. Jälkimmäisen harjoittamat ayahuascaseremoniat sallitaan myös Hollannissa. Monet ovat vaatineet hallusinogeenien käytön laillistamista muissakin konteksteissa kuin uskonnollisissa, ja kritisoivat tästä syystä kaunistelevaksi kokemaansa "[[enteogeeni]]"-käsitettä. Uskonnottomat motiivit hallusinogeenien käytölle voivat olla muun muassa [[hengellisyys|hengellisiä]], [[introspektio|introspektiivisiä]], [[psykedeelinen terapia|terapeuttisia]], [[huumeiden virkistyskäyttö|virkistyksellistä]] tai jopa [[hedonismi|hedonistisia]]. Jokaiseen näistä motiiveista on kohdistunut ainakin jonkin verran sosiaalista paheksuntaa, ja kaikkia on puolustettu [[yksilönvapaus|yksilönvapauksien]], esimerkiksi [[ajatuksenvapaus|ajatuksenvapauden]], [[kognitiivinen vapaus|kognitiivisen vapauden]] ja itsensä vahingoittamisen vapauden nojalla. 

Useat asiantuntijat, mukaan lukien edesmennyt LSD:n keksijä [[Albert Hofmann]] ovat ilmaisseet kannanottoja sen puolesta, ettei aineita kiellettäisi vaan säännösteltäisiin. Hofmann myös peräänkuulutti keskustelua vaaroista, joita hallusinogeeneillä voi olla jos niitä käytetään ilman asiaankuuluvaa psykologista opastusta.<ref>{{cite news| url=http://query.nytimes.com/gst/fullpage.html?res=9505E3DB153FF934A35752C0A9609C8B63&sec=&pagewanted=2 | work=The New York Times | title=The Saturday Profile; Nearly 100, LSD's Father Ponders His 'Problem Child' | first=Craig S. | last=Smith | date=2006-01-07 | accessdate=2010-05-22}}</ref>

==Psykedeelit ja pitkäaikaiskäyttäjien mielenterveysongelmat==
Useimpien psykedeelien ei ole havaittu olevan toksisia edes pitkällä aikavälillä. On kuitenkin mahdollista, että [[MDMA|MDMA:n]] kaltaiset [[empatogeeni]]t kiihdyttävät [[synapsirakkula|synapsirakkuloiden]] vapauttamien [[välittäjäaine]]ista muodostuvien vapaiden radikaalien muodostumista.<ref>{{cite journal | last1=Cadet | first1=JL | title=Involvement of free radicals in MDMA-induced neurotoxicity in mice. | journal=Annals of Internal Medicine | year=2001 | pmid=11435997}}</ref> Muissa asiayhteyksissä vapaiden radikaalien on todettu kytkeytyvän soluvaurioihin, ja niiden on spekuloitu liittyvän moniin psyykkisiin sairauksiin, esimerkiksi [[Parkinsonin tauti]]in, [[dementia]]an, [[skitsofrenia]]an ja [[Alzheimerin tauti]]in. Lopullisiin johtopäätöksiin tutkimuksissa ei ole päädytty. Tätä ongelmaa ei esiinny niissä substansseissa, jotka eivät vapauta serotoniinia (=useimmat artikkelin käsittelemät aineet).

Psykedeelien ei myöskään ole todettu aiheuttavan elimellisiä aivovaurioita. Virallisesta diagnoosiluettelosta löytyy kuitenkin ''[[HPPD|Hallucinogen Persisting Perception Disorder]]''[[HPPD| (HPPD)]], joka tarkoittaa hallusinogeenien käytöstä seuranneita, pitkään kestäviä tai jopa pysyviä aistihäiriöitä. Syitä häiriölle ei toistaiseksi tiedetä.

==Nimet ja luokittelu==
===Aineryhmän nimet===
Tämän artikkelin kuvaamia aineita on kutsuttu useilla erilaisilla nimillä, joista useimmat kytkeytyvät tiettyyn teoriaan, jolla on pyritty kuvaamaan niiden vaikutuksia.

[[Louis Lewin]] käytti sanaa ''fantastika'' vuoden 1928 tutkielmassaan, joka käsitteli organismeja, jotka "kiihottavat aivotoimintaa aiheuttamalla [[hallusinaatio]]ita, [[harha|harhoja]] ja näkyjä [...] sekä tajuttomuutta tai muita poikkeuksellisen aivotoiminnan tiloja." Lewin kuitenkin koki käsitteen puutteelliseksi: "Sana ei onnistu välittämään toivomaani merkitystä". LSD:n keksimisestä seuranneen tutkimuksen määrän kasvun seurauksena syntyi useita uusia käsitteitä laajentamaan aiempaa sanastoa, esimerkiksi "hallusinogeeni", "fanerotyymi", "psykedeeli", "psykotomimeetti", "psykolyytti", "skitsofrenogeeni", "kataleptogeeni", "mystikomimeetti", "psykodyslepti" ja "[[Enteogeenit|enteogeeni]]".

"Psykoosia matkivaa" tarkoittava ilmaisu "psykotomimeetti" heijastelee tutkijoiden varhaisia [[hypoteesi|hypoteeseja]], joiden mukaan hallusinogeenien vaikutukset vastaavat luonnollisesti ilmenevän skitsofrenian oireita. Myöhemmin on todettu, että joidenkin hallusinogeenien vaikutus muistuttaa psykoottisia tiloja toisia enemmän.<ref>{{cite journal |last1=Vollenweider |first1=F |last2=Geyer |first2=MA |title=A systems model of altered consciousness: integrating natural and drug-induced psychoses |journal=Brain Research Bulletin |volume=56 |issue=5 |pages=495–507 |year=2001 |pmid=11750795 |doi=10.1016/S0361-9230(01)00646-3}}</ref> Vaikka serotonergisten psykedeelien (LSD, [[psilosybiini]], [[meskaliini]] jne.) subjektiiviset vaikutukset eroavat merkittävästi NMDA-antagonistisisten dissosiatiivien (PCP, ketamiini, [[dekstrometorfaani]]) vaikutuksista, on ilmeistä että vaikutukset ovat myös limittäisiä, ja vaikuttavat samoihin mielen prosesseihin. Tutkimuksin on myös osoitettu, että kummankin aineryhmän vaikutusten psykoosinomaiset puolet syntyvät samankaltaisin mekanismein.<ref>{{cite journal |last1=Aghajanian |first1=G |last2=Marek |first2=GJ |title=Serotonin model of schizophrenia: emerging role of glutamate mechanisms |journal=Brain Research Reviews |volume=31 |issue=2-3 |pages=302–12 |year=2000 |pmid=10719157 |doi=10.1016/S0165-0173(99)00046-6}}</ref><ref>{{cite journal |last1=Svenningsson |first1=P. |last2=Tzavara |first2=ET |last3=Carruthers |first3=R |last4=Rachleff |first4=I |last5=Wattler |first5=S |last6=Nehls |first6=M |last7=McKinzie |first7=DL |last8=Fienberg |first8=AA |last9=Nomikos |first9=GG |title=Diverse Psychotomimetics Act Through a Common Signaling Pathway |journal=Science |volume=302 |issue=5649 |pages=1412–5 |year=2003 |pmid=14631045 |doi=10.1126/science.1089681}}</ref><ref>{{cite journal |last1=Tsapakis |first1=E. M. |title=Glutamate and psychiatric disorders |journal=Advances in Psychiatric Treatment |volume=8 |pages=189–97 |year=2002 |doi=10.1192/apt.8.3.189}}</ref> Eräässä kaksoissokkotutkimuksessa vertailtiin [[Dimetyylitryptamiini|DMT:n]] ja [[ketamiini]]n vaikutuksia. Tutkijat esittivät hypoteesin, jonka mukaan LSD:n kaltaisten aineiden vaikutukset muistuttavat erityisesti paranoidia skitsofreniaa, siinä missä PCP:n kaltaiset aineet muistuttavat tarkemmin määrittelemättömän skitsofrenian katatonisia alatyyppejä.<ref>{{cite journal |last1=Gouzoulis-Mayfrank |first1=E. |last2=Heekeren |first2=K. |last3=Neukirch |first3=A. |last4=Stoll |first4=M. |last5=Stock |first5=C. |last6=Obradovic |first6=M. |last7=Kovar |first7=K.-A. |title=Psychological Effects of (S)-Ketamine and N,N-Dimethyltryptamine (DMT): A Double-Blind, Cross-Over Study in Healthy Volunteers |journal=Pharmacopsychiatry |volume=38 |issue=6 |pages=301–11 |year=2005 |pmid=16342002 |doi=10.1055/s-2005-916185}}</ref> Tutkijat esittivät näkemyksen, jonka mukaan "skitsofrenian kaltaista heterogeenista häiriötilaa ei luultavasti ole mahdollista mallintaa tarkasti yksittäisen kemiallisen vaikuttimen avulla."

Käsitteen "psykedeeli" keksi [[Humphry Osmond]]. Sanan jossain määrin mystinen mutta arvoneutraali merkitys tarkoittaa "mieltä ilmentävää". Käsitettä "enteogeeni", käytetään monesti kuvaamaan psykedeelien uskonnollista ja rituaalista käyttöä [[antropologia|antropologisissa]] tutkimuksissa. Sanat "entaktogeeni", "empatogeeni", "dissosiatiivi" ja "deliriantti" ovat syntyneet viittaamaan klassisten psykedeelien kaltaisten aineiden alaryhmiin, joille on koettu tarpeelliseksi nimetä omat alaryhmänsä.

{{Lainaus|Monia sanoja on vuosien varrella ehdotettu tämän aineryhmän nimeksi. Aiemmin tällä vuosisadalla kuuluisa saksalainen [[toksikologia|toksikologi]] Louis Lewin käytti nimeä "fantastika", ja kuten tulemme myöhemmin havaitsemaan, kyseinen kuvaus ei lopulta ole kovinkaan kaukaa haettu. Useimpia yleisessä käytössä olevia nimitykset – "hallusinogeeni", "psykotomimeetti" ja "psykedeeli" ("mieltä ilmentävä") on käytetty ristikkäin. Tällä hetkellä "hallusinogeeni" on kaikista yleisimmin tieteellisessä kirjallisuudessa esiintyvä käsite, vaikka se kuvaakin huonosti aineryhmän todellisia vaikutuksia. Maallikkolehdistön keskuudessa laajimmalle on levinnyt "psykedeeli", joka on pitänyt pintansa jo neljän vuosikymmenen ajan. Tieteen piirien ulkopuolella on viime aikoina kiinnitetty huomiota erityisesti näiden aineiden kykyyn tuottaa mystisiä kokemuksia ja aiheuttaa hengellisen merkityksellisyyden tunteita. Kreikan kielen sanasta "entheos" johdettu käsite "enteogeeni" otettiin käyttöön Ruckin ym. toimesta, ja sen käyttö on vähitellen yleistynyt. Sana vihjaa näiden aineiden paljastavan tai mahdollistavan yhteyden "sisäiseen jumaluuteen". Vaikka vaikuttaakin epätodennäköiseltä, että käsitettä koskaan hyväksyttäisiin muodollisen tieteen piiriin, sen käyttö valtavirtamediassa ja internetissä on levinnyt nopeasti. Näitä aineita käyttävän alakulttuurin keskuudessa "enteogeeni" on korvannut "psykedeelin" nimenä, ja tämän kehityskulun voi olettaa jatkuvan.<ref name="nichols2004" />}}

===Luokittelu===
Hallusinogeeneja voidaan luokitella niiden subjektiivisten vaikutusten mukaan, vaikutusmekanismien mukaan tai kemiallisen rakenteen mukaan. Nämä luokitukset kulkevat usein käsi kädessä. Tässä artikkelissa jaotteluna on [[psykedeelit]], [[dissosiatiivit]] ja [[deliriantit]], minkä tarkoituksena on selkiyttää epätarkan käsitteen "hallusinogeeni" epämääräisyyttä. On kuitenkin hyvä huomioida, ettei tämän nimenomaisen luokituksen käytöstä vallitse yksimielisyyttä. Artikkelissa käytettyjen luokitteluperiaatteiden tavoitteena on tarjota mahdollisimman selkeä ja helposti lähestyttävä yleiskuva.

Lähes kaikki hallusinogeenit sisältävät [[typpi|typpeä]], jonka vuoksi ne luokitellaan [[alkaloidi|alkaloideiksi]]. [[Tetrahydrokannabinoli]] (THC) ja [[salvinoriini A]] muodostavat poikkeuksen. Monien hallusinogeenien kemiallinen rakenne muistuttaa läheisesti ihmishermoston [[välittäjäaine]]ita, esimerkiksi [[serotoniini]]a. Ne myös muokkaavat välittäjäaineiden ja reseptorialueiden toimintaa.

===Lewinin luokat===
Eräs klassinen luokitusmenetelmä, jolla on pääosin historiallista merkitystä, on Lewinin teoksessaan Phantastica esittelemä:

:''Luokan I fantastika'' vastaa jotakuinkin psykedeeljä. Tyypillisesti niillä ei ole sedatiivisia vaikutuksia, ja käyttäjille jää selkeät muistikuvat aineiden vaikutuksista. Tähän aineryhmään on viitattu myös "klassisina" hallusinogeeneinä.

:''Luokan II fantastika'' vastaa tämän artikkelin muita aineryhmiä. Pääsääntöisesti niillä on hallusinogeenisten vaikutusten lisäksi myös sedatiivisia vaikutuksia. Kokemuksista ei välttämättä jää selkeää muistikuvaa vaikutusten laannuttua.

===Hallusinogeenien farmakologiset luokat===
Yksi tapa luokitella hallusinogeeneja on tehdä jaottelu aineiden kemiallisen rakenteen ja reseptorijärjestelmän vaikutusten perusteella. Tällä tavoin toteutetussa luokittelussa käytetään usein seuraavanlaista ryhmittelyä:
* [[Psykedeelit]] (5-HT<sub>2A</sub>-reseptorien [[agonisti]]t)
** [[Tryptamiini]]t
*** [[Ergoliini|Lysergamidit]]
** [[Fenetyyliamiini]]t
*** [[Amfetamiini]]t
** [[Piperatsiini]]t
* [[Kannabinoidi]]t (CB-1-reseptorien agonistit)
* [[Dissosiatiivit]]
** [[NMDA]]-reseptorien [[antagonisti]]t
** [[Opioidireseptori#.CE.BA-reseptori|Kappa-opioidireseptorien]] agonistit
* [[Deliriantit]] ([[antikolinergi]]t)

Rakenteeseen perustuvassa jaottelussa on myös ongelmia, koska rakenteellisesti samankaltaisten aineiden vaikutukset voivat poiketa toisistaan merkittävästi. Esimerkiksi, sekä [[metamfetamiini]] että [[MDMA|ekstaasi]] ovat amfetamiinijohdannaisia, mutta metamfetamiinin stimulanttivaikutus on huomattavasti ekstaasia voimakkaampi, eikä sillä ole ekstaasin [[empatogeeni]]sia vaikutuksia. Lisäksi aineet vaikuttavat pääosin useampiin eri reseptoreihin; esimerkiksi [[dekstrometorfaani]] on suurilla annoksilla ensisijaisesti dissosiatiivi, mutta toimii myös, monien fenetyyliamiinien lailla, serotoniinin takaisinoton estäjänä, ja itse asiassa fenetyyliamiinien funktionaalinen ryhmä sisältyy DXM:n rakenteeseen. Myös LSD sisältää sekä [[indoli]]rakenteen että fenetyyliamiinirakenteen.

Näistä ongelmista huolimatta rakenteeseen perustuva jaottelu on monessa tapauksessa hyödyllinen. Molekyylien biologisesti aktiivisen ytimen paikantaminen ja jo tunnetuista aineista johdettujen johdannaisten syntetisointi on tärkeä osa modernia [[lääkeainekemia]]a.

==Hallusinogeeniset eliöt==
Seuraavassa lista eliöistä, joiden tiedetään sisältävän hallusinogeenejä.
*Kasvit
** Psykedeelit
*** [[Ayahuasca]] (sisältää [[dimetyylitryptamiini]]a ja [[MAO-estäjä]]ä, yleisesti [[amazoninajahuaskaliaani]] (''Banisteriopsis caapi'') yhdistettynä [[shamaanikahvikki]]in (''Psychotria viridis'')
*** [[Virolat]] (''Virola'' sp., ''Epená'') (sisältää [[5-MeO-DMT|5-MeO-DMT:tä]] ja DMT:tä)
*** [[Ruusunorsukierto]] (''Argyreia nervosa'', ''Hawaiian baby woodrose'') (sisältää [[LSA|LSA:ta]] ja muita [[ergotamiini]]alkaloideja)
*** [[Käärmeenyrtti]] (''Turbina'', ''Rivea corymbosa'', ''Ololiuhqui'', ''Coaxihuitl'') (sisältää LSA:ta ja muita ergotamiinialkaloideja)
*** [[Kirjopäivänsini]] (''Ipomoea tricolor'') (sisältää LSA:ta ja muita ergotamiinialkaloideja)
*** [[Yopo]] ja [[Cebil]] (''Anadenanthera'' sp.) (sisältävät [[5-HO-DMT|5-HO-DMT:tä]])
** Kaktuspsykedeelit
*** [[Peruvian Torch]] -kaktus (''Trichocereus peruvianus'') (sisältää [[meskaliini]]a)
*** [[Meskaliinikaktus]] (''Lophophora williamsii'') (sisältää meskaliinia)
*** [[Kynttiläkaktus|San Pedro]] -kaktus (''Trichocereus pachanoi'') (sisältää meskaliinia)
** Kvasipsykedeelit
*** [[Kannabis]] (sisältää THC:tä)
*** [[Muskottipähkinä]] (''Myristica fragrans'') (sisältää [[Myristisiini|myristisiiniä]])
** Dissosiatiivit
*** [[Ibogapensas]] (''Tabernanthe iboga'') (sisältää [[ibogaiini]]a)
*** [[Mazatecinsalvia]] (''Salvia divinorum'') (sisältää [[salvinoriini A]]:ta)
** Deliriantit
*** [[Belladonna]] (''Atropa belladonna'') (sisältää [[tropaanialkaloidi|tropaanialkaloideja]])
*** [[Pasuunat]] (''Brugmansia'' spp.) (sisältää tropaanialkaloideja)
*** [[Hullukaali]] (''Hyoscyamus niger'') (sisältää tropaanialkaloideja)
*** [[Alruuna]] (''Mandragora'' sp.) (sisältää tropaanialkaloideja)
*** [[Hulluruoho]] (''Datura'' sp.) (sisältää tropaanialkaloideja)
* Sienet
** Psykedeelit
*** [[Psilosybiinisienet]] (''Psilocybe'' sp. ja jotkin ''Conocybe''-, ''Panaeolus''- and ''Stropharia''-lajien sienet) (sisältävät [[psilosybiini]]ä ja [[psilosiini]]a)
*** [[Ergot]]-sieni (''Claviceps purpurea'') (ei itsessään hallusinogeeninen, mutta sisältää [[ergotamiini]]a sekä '''tappavia myrkkyjä''')
** Dissosiatiivit
*** [[Punakärpässieni]] (''Amanita muscaria'') (sisältää [[muskimoli]]a)
* Eläimet
** Psykedeelit
*** [[Koloradonkonna]] (''Bufo alvarius'') (sisältävät 5-MeO-DMT:tä ja [[bufoteniini]]a)

==Lähteet==
* Stafford, Peter. (2003). ''Psychedelics''. Ronin Publishing, Oakland, California. ISBN 0-914171-18-6.

===Viitteet===
{{Viitteet|sarakkeet}}

==Kirjallisuutta==

* Ann & [[Alexander Shulgin]]: PIHKAL (Phenethylamines I Have Known And Loved) - A Chemical Love Story
* Ann & Alexander Shulgin: TIHKAL (Tryptamines I Have Known And Loved) - The Continuation
* [[Charles S. Grob]], ed.: Hallucinogens, a reader
* Winkelman, Michael J., and Thomas B. Roberts (editors) (2007).''Psychedelic Medicine: New Evidence for Hallucinogens as Treatments'' 2 Volumes. Westport, CT: Praeger/Greenwood.

==Aiheesta muualla==
* [http://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/huumeet-laakkeet-ja-muut-paihdeaineet/lsd-ja-muut-hallusinogeenit LSD ja muut hallusinogeenit] Päihdelinkki 29.4.2010.
* [http://www.tajunta.net/2012/08/30/miten-psykedeeleista-puhutaan/#.UD-ZhpbGDug Miten psykedeeleistä puhutaan?] kirjakauppa Tiedostamossa 20.7.2012 pidetty paneelikeskustelu.
* [http://www.erowid.org/ Erowid] on psykoaktiiveihiin liittyvää tietoa tarjoava sivusto, jolta löytyy runsas valikoima käyttökokemuksia, webistä ja usenetistä kerättyä materiaalia, sekä kirjaluettelo aihepiiriin liittyvästä tieteestä
* [http://www.maps.org/ Multidisciplinary Association for Psychedelic Studies] on voittoa tavoittelematon tutkimussäätiö, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa psykedeelien mahdollisista lääketieteellisistä käyttötarkoituksista, ja kehittää niistä reseptilääkkeitä.

[[Luokka:Päihteet psykologisten vaikutusten mukaan]]
[[Luokka:Päihteet vaikutusmekanismin mukaan]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]