Gustaf Laaksonen
| Gustaf Laaksonen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Gustaf Hjalmar Laaksonen |
| Syntynyt | 29. huhtikuuta 1896 Parainen |
| Kuollut | 21. tammikuuta 1975 Parainen |
| Jääkäri | |
| Korkein sotilasarvo | jääkärivääpeli |
Gustaf Hjalmar Laaksonen (29. huhtikuuta 1896 Parainen – 21. tammikuuta 1975 Parainen)[1] oli suomalainen jääkärivääpeli ja kalkinpolttaja.[2][3][4]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laaksosen vanhemmat olivat maanviljelijä Gustaf Viktor Laaksonon ja Amanda Akander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1945 Rauha Aleksandra Johanssonin kanssa. Hän kävi kansakoulun ja Haminan taistelukoulun vuonna 1918.[2][3]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä Paraisilta kotoisin oleva merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 21. syyskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[2][3]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) varavääpeliksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi Suomen sisällissotaan 4. jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Raudussa ja rajaseudulla.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen sisällissodan jälkeen hän toimi joukkueenjohtajana edellä mainitusta joukko-osastosta muodostetun Jääkäripataljoona n:o 4:än 4. komppaniassa, jonka nimi muuttui ensin Jääkiiripataljoona n:o 2:ksi, sitten Pohjolan jääkäripataljoonaksi ja vihdoin Kajaanin sissipataljoonaksi. Armeijasta hän erosi 24. heinäkuuta 1919 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen. Hän toimi Ylöjärven suojeluskunnan paikallispäällikkönä 10. maaliskuuta 1921 saakka, Jonka jälkeen hän siirtyi Länsi-Teiskon suojeluskunnan harjoituspäälliköksi. Suojeluskunnasta hän erosi 1. kesäkuuta 1921. Gustaf Laaksonen lähti suojeluskunnasta erottuaan merille ja palasi sieltä Paraisille kalkkivuori oy:n palvelukseen 1. syyskuuta 1926.[2][3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Dödsfall Jägarfältväbeln Gustaf Hjalmar Laaksonen, Åbo Underrättelser, 1975, No 18, sivu 6, julkaistu 28.1.1975
- ↑ a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
- ↑ Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 30.1.1975, HS Aikakone. Viitattu 17.8.2018.
- ↑ Jernström 1933: 148.