Ennakkojäsentäjä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ennakkojäsentäjä tai ennakkojäsennin on aihepiirin esitys, jonka tarkoituksena on tutustuttaa oppijaa siihen esimerkiksi ennen luentoa tai johdatuksena oppimistehtävään. Ennakkojäsentäjät ovat pedagogisia välineitä, eräänlaisia välittäjiä ennestään tunnetun ja uuden aineksen välillä. Ennakkojäsentäjä voi olla lyhyt teksti, tekstin rakennejäsennys eli dispositio, kuva tai kaavio. Tarvittavaa esiymmärrystä luodaan siis suullisesti, kirjallisesti tai graafisin keinoin.[1] Ennakkojäsentäjän idean ja käyttötavan esitti David Ausubel vuonna 1960.[2]

Miellekartat ovat laajalti käytettyjä ennakkojäsentäjiä.

Ennakkojäsentäjä harjoittelussa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimintaa harjoiteltaessa ennakkojäsentäjiä voidaan käyttää tarvittavan tiedon jäsentämiseen ennen harjoittelutilannetta. Ennakkojäsentäjät antavat kuvan toiminnasta etukäteen ja parantavat harjoittelun aikana tapahtuvaa oppimista sekä pidentävät sen vaikutusta.[3]

Ennakkojäsentäjä tiedonhankintatehtävissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedonhankintaa edellyttävissä tehtävissä on tärkeää käyttää aiempaa tietoa ja osaamista tukena uuden informaation löytämisessä ja ymmärtämisessä. Ennakkojäsentäjä auttaa tämän esiymmärryksen tunnistamisessa ja esille tuomisessa.

Tietovee jäsentää aihepiiriin liittyviä oletuksia.

Ennakkojäsentäjä kytkee hakuaihetta toisaalta aikaisemmin tiedettyyn ja toisaalta aihepiirin käsitteelliseen rakenteeseen. Näihin hakuaihe ymmärretään osana laajempaa kokonaisuutta eikä yksittäisenä asiana.[4]

  • Ausubel, D.P. (1960). The use of advance organizers in the learning and retention of meaningful verbal material. Journal of Educational Psychology, 51, 267-272.
  • Cannon-Bowers, Janis A; Rhodenizer, Lori; Salas, Eduardo & Bowers, Clint A. 1998. A framework for understanding pre-practice conditions and their impact on learning. Personnel Psychology. Durham: Summer 1998 vol 51 issue 2, alkaen s. 291, 30 sivua
  • Hakkarainen, Kai; Bollström-Huttunen, Marianne; Pyysalo, Riikka & Lonka, Kirsti 2005. Tutkiva oppiminen käytännössä : matkaopas opettajille. Helsinki : WSOY
  • Halttunen, Kai; Hirvimäki, Eija; Niinikangas, Liisa & Perttula, Suvi 2002. Tiedonhakijan opas. 2. korjattu painos. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu
  • Hannafin, M. J.& Hughes, C. W. 1986. A framework for incorporating orienting activities in computer-based interactive video. Instructional Science, 15, 239-255.
  • Kraiger, K.; Salas, E.; Cannon-Bowers, J. A. (1995). Measuring knowledge organization as a method for assessing learning during training. Human Factors, 37, 804-816
  • Stone, C. L. 1983. A meta-analysis of advance organizer studies. Journal of Experimental Education, vol 51, 194-199.
  1. Hannafin & Hughes 1986, 239; Hakkarainen ym. 2004, 274
  2. Ausubel, D.P. (1960). The use of advance organizers in the learning and retention of meaningful verbal material. Journal of Educational Psychology, 51, 267-272
  3. Kraiger, Salas, & Cannon-Bowers, 1995; Stone 1983
  4. Halttunen ym. 2002, 16-17 ja eri kohdin

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]