English Electric Canberra
| English Electric Canberra | |
|---|---|
 English Electric Canberra |
|
| Tyyppi | keskiraskas pommikone |
| Alkuperämaa |
 Iso-Britannia |
| Valmistaja | English Electric |
| Ensilento | 13.5.1949 |
| Esitelty | 25.5.1951 |
| Poistettu käytöstä | 23.6.2006 |
| Tila | ei käytössä |
| Pääkäyttäjät |
Royal Air Force Intian ilmavoimat Royal Australian Air Force Perun ilmavoimat |
| Valmistusmäärä |
900 (UK) 49 (Australia) 403 (USA) |
English Electric Canberra oli ensimmäisen sukupolven suihkupommittaja.[1] Sitä valmistettiin suuria määriä 1950-luvulla; 900 konetta Englannissa, 49 konetta Australiassa sekä 403 lisenssikonetta Yhdysvalloissa nimellä Martin B-57.[2] Tyyppi oli käytössä aina vuoteen 2006 asti.[3] NASAlla on ilmakehätutkimuskäytössä kaksi B-57-konetta.[4]
Canberra löi 1950-luvun lopulla lentokoneiden korkeusennätyksen kolmesti. Se ylitti vuonna 1955 maagisena pidetyn rajan, 20 km eli 20 000 m (66 000 jalkaa). Tuohon aikaan mainittuun korkeuteen ylsivät ainoastaan rakettikäyttöiset, ns. X-sarjan amerikkalaiset koekoneet. Canberra oli suhteellisen edullinen valmistuskustannuksiltaan, varsinkin esim. B-58 Hustleriin verrattuna. Sitä pidettiin myös varsin luotettavana käyttövarmuudeltaan. English Electric Canberra oli palveluksessa Yhdysvaltain ja Australian ohella, mm. Perussa, Intiassa sekä jopa Ruotsissa (2 konetta). Koneen luotettavuudesta kertoo paljon sen saama harvinaisen pitkä palvelusikä, mikä lähentelee B-52:n vastaavaa (5 vuosikymmentä).
English Elecric Canberra oli mahdollista varustaa myös ydinpommein. Tässä käyttötarkoituksessa olisivat kyseeseen tulleet etupäässä sekä taktinen ydinase Red Beard, että WE-177A. Myöhemmin oli W28 eräs mahdollisuus tämän konetyypin ydinarsenaaliin.
Ulkomuodoltaan Canberra on erittäin helppo tunnistettava. Koneella on suhteellisen mittava siipipinta-ala, ja sen siivet ovat niin sanotut trapetsimuotoiset, kuten saksalaisissa Bf-109 sekä Fw-190. Brittiläisissä koneissa trapetsisiipirakenne olikin suhteellisen harvinainen - elliptinen siipi oli sitä paljon yleisempi. Vuoden 1949 konsepti näkynee myös tuolle ajalle tyypillisenä läpisiiven olevana moottorin rakenteena. Joidenkin versioiden siivistä tulivat pidemmät. Se teki suuremman lentokorkeuden mahdolliseksi. Kone rikkoikin entisiä korkeusennätyksiä. Ensimmäisen sarjan jälkeen yhdysvaltalaisen version ohjaamo muutettiin peräkkäin istuttavaksi.
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miehistö: 3
- Pituus: 19,96 m
- Kärkiväli: 19,51 m
- Korkeus: 4,77 m
- Siipipinta-ala: 89,19 m²
- Tyhjäpaino: 9 820 kg
- Paino lastattuna: 20 865 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 24 950 kg
- Moottorit: 2x Rolls-Royce Avon R.A.7 Mk.109 suihkuturbiinia, 32 92 kN kumpikin
- Huippunopeus: 933 km/h 12 000 m:n korkeudessa
- Toimintasäde: 1 300 km
- Lentomatka: 5 440 km
- Aseistus:
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Donald, David: The encyclopedia of world aircraft. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Donald 1997 s. 88
- ↑ Donald 1997 s. 89
- ↑ English Electric Canberra – End of an Era bywat.co.uk. Viitattu 27.7.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ B-57 Still Going Strong at 59 nasa.gov. 2009-3-3. Arkistoitu 5.10.2017. Viitattu 3.4.2011.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta English Electric Canberra Wikimedia Commonsissa
