Dom Pérignon
Dom Pierre Pérignon (1638–1715) oli ranskalainen benediktiiniläismunkki, jota pidetään samppanjan merkittävimpänä yksittäisenä kehittäjänä. Monet hänen samppanjan valmistukseen liittyvistä keksinnöistään ovat edelleen käyttökelpoisia.[1]
Dom Pérignon nimitettiin Marne-joen laaksossa sijaitsevassa Hautvillers'n kunnassa olevan Saint-Pierren luostarin varainhoitajaksi 1668. Luostari oli suuntautunut viinin tuotantoon: sillä oli omia viiniviljelmiä, se keräsi kymmenyksensä paikallisten viljelijöiden rypäleinä tai viininä ja se pyrki saamaan haltuunsa isännättömiä tai maksukyvyttömien talonpoikien viinitarhoja.[1]
Pérignon kehitti rypäleiden korjuu- ja puristusmenetelmiä niin, että valkoista samppanjaa pystyttiin tekemään tummista rypäleistä. Näin viinin kuohumisen riskiä saatiin pienennettyä. Hän havaitsi, että rypäleet pitää kerätä aamulla ja puristimet tuoda lähelle korjuupaikkaa. Hän kehitti sekoitustekniikoita ja alkoi erotella puristuksen eri vaiheissa saatavaa mehua. Hän havaitsi, että pullottaminen säilytti viinin paremmin kuin tynnyrissä säilytys. Lisäksi hän kehitti 47-vuotisen uransa aikana myös muun muassa korkkeja, kellarointia, viiniköynnösten hoitoa ja useita valmistustekniikoita.[1]
Pérignon pyrki estämään viiniään kuplimasta, joskin hän viimeisinä vuosinaan tekikin kokeiluja kuohuvalla samppanjalla ja myi sitä. Kuohuva samppanja nousi kuitenkin suosituksi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Pérignonin työ jäi pitkäksi aikaa unohduksiin, kunnes hänen ansionsa tunnustettiin jälleen 1900-luvulla.[1]
Pérignon oli itse raitis. Toisin kuin usein väitetään, hän ei ollut sokea eikä hänellä ollut salaista reseptiä samppanjan valmistamiseen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
