Lähdekoodi sivulle Crystal Palace FC

{{Tämä artikkeli|kertoo jalkapallojoukkueesta. Crystal Palacen muista merkityksistä kerrotaan [[Crystal Palace|täsmennyssivulla.]]}}
{{Jalkapalloseura
| joukkueen nimi = Crystal Palace
| logo = Crystal Palace FC logo.svg.png
| koko nimi = Crystal Palace<br /> Football Club
| perustettu = [[1905]]
| kenttä = [[Selhurst Park]], [[Lontoo]]
| kapasiteetti = 26 309
| puheenjohtaja = {{Englannin lippu}}  [[Steve Parish]] 
| valmentaja = {{Itävallan lippu}} [[Oliver Glasner]]
| liiga = [[Englannin Valioliiga|Valioliiga]]
| pattern_la1 = _crystalp2324h
| pattern_b1 = _crystalp2324h
| pattern_ra1 = _crystalp2324h
| pattern_sh1 = _crystalp2324h
| pattern_so1 = _crystalp2324hl
| leftarm1 = 0044FF
| body1 = 0044FF
| rightarm1 = 0044FF
| shorts1 = 0044FF
| socks1 = 0044FF
| pattern_la2 = _crystalp2324a
| pattern_b2 = _crystalp2324a
| pattern_ra2 = _crystalp2324a
| pattern_sh2 = _crystalp2324a
| pattern_so2 = _crystalp2324a
| leftarm2 = FFFFFF
| body2 = FFFFFF
| rightarm2 = FFFFFF
| shorts2 = 6CB1DA
| socks2 = #000000
| pattern_la3 = _crystalp2324t
| pattern_b3 = _crystalp2324t
| pattern_ra3 = _crystalp2324t
| pattern_sh3 = _crystalp2324t
| pattern_so3 = _crystalp2324t
| leftarm3 = 000000
| body3 = 000000
| rightarm3 = 000000
| shorts3 = 000000
| socks3 = 000000
}}

'''Crystal Palace Football Club''' on [[lontoo]]lainen vuonna [[1905]] perustettu [[jalkapallo]]seura, joka pelaa kaudella 2021-2022 Englannin korkeimmalla sarjatasolla [[Englannin valioliiga|Valioliigassa]].

== Historia ==

Crystal Palace Football Club perustettiin vuonna 1905 seuran omistajayhtiö ''The Crystal Palace Company''n pääkonttorissa [[Kristallipalatsi]]ssa ({{k-en|The Crystal Palace}}) [[Crystal Palace (Lontoo)|Crystal Palace]]n kaupunginosassa Lontoossa. Yhtiöllä oli ollut samanniminen amatöörijoukkue jo vuodesta 1861. Uusi ammattilaisjoukkue pelasi [[Southern League]]ssa vuoteen 1920 saakka, jolloin se liittyi monien muiden etelän seurojen kanssa [[The Football League|Jalkapalloliigan]] [[Englannin 3. divisioona|3. divisioonaan]].

Vuonna 1915 seura vaihtoi kotipaikkansa [[Herne Hill]]ille Selhurstiin, ja myöhemmin nykyiselle kotistadionilleen [[Selhurst Park]]ille vuonna 1924. Ensimmäinen ottelu uudella stadionilla oli [[Sheffield Wednesday FC|Sheffield Wednesdaytä]] vastaan 30. elokuuta.

Palace, joka noihin aikoihin tunnettiin nimellä ''"The Glaziers"'', pelaili alemmissa divisioonissa [[1960-luku|1960-luvulle]] saakka. Tuolloin eräs seuran rakastetuimmista pelaajista oli nyt jo edesmennyt [[Johnny Byrne]], ensimmäinen silloisesta neljännestä divisioonasta lähtenyt pelaaja [[Englannin jalkapallomaajoukkue|maajoukkueessa]]. Vuonna 1969 seura nousi [[Englannin 1. divisioona|1. divisioonaan]].

"The Eagles", kuten seuran uusi lempinimi kuului, vajosi takaisin kolmosdivisioonaan [[1970-luku|1970-luvun]] alussa. [[Malcolm Allison]]in managerikaudella seurassa vallitsi uudistusmielisyyden ilmapiiri, ja tuolloin muun muassa perinteiset tunnusvärit vaihdettiin nykyisiin ja otettiin käyttöön [[maskotti]]. Joukkueen uudet värit kopioitiin [[FC Barcelona]]lta ja maskotti [[SL Benfica]]lta.

Malcolm "Big Mal" Allisonin ensimmäisessä ottelussa debytoi myös nuori seuran juniorijoukkueesta nostettu skottipuolustaja [[Jim Cannon]], joka teki 2–0-voittomaalin vastustajajoukkue [[Chelsea FC|Chelseaa]] vastaan. 16 vuotta kestäneen uransa aikana Cannon pelasi ainoastaan Palacessa – yhteensä 660 ottelua, joista 571 liigassa.

[[1970-luku|1970-luvun]] loppupuolella Crystal Palacen peräsimeen astui entinen Chelsea-tähti [[Terry Venables]]. Hän nosti seuran kahden kauden aikana 1. divisioonaan ennen siirtymistään [[Queens Park Rangers FC|Queens Park Rangersiin]] kauden 1981–1982 alussa. Hänet korvattiin väliaikaisesti apuvalmentaja [[Ernie Walley]]lla, joka ei kuitenkaan halunnut jatkaa työskentelyä joukkueeseen palanneen Malcolm Allisonin kanssa ja erosi. Joukkue ei kuitenkaan parantanut otteitaan Allisonin alaisuudessa, ja pian organisaatiossa seurasi suurempia muutoksia.

=== Ron Noadesin osakevaltaus 1981 ===
Vuonna 1981 [[Ron Noades]], entinen [[Wimbledon FC|Wimbledonin]] puheenjohtaja, osti Crystal Palacen osake-enemmistön itselleen. Saman tien hän erotti Allisonin ja palkkasi hänen tilalleen [[Dario Gradi]]n, joka oli nostanut Wimbledonin liigatasolle konferenssista ja saman tien nostanut 3. divisioonaan. Palace ei kuitenkaan Gradin alaisuudessa kyennyt ihmeisiin, ja hänet erotettiin.

Manageriksi palkattiin [[Steve Kember]], mutta hänenkään kaudellaan otteet eivät parantuneet. Palace oli jo putoamisuhan alla, mutta voitto putoaja [[Wrexham FC|Wrexhamista]] säilytti hiuskarvan varassa olleen sarjapaikan. Päävalmennustehtävissä Kemberin korvasi kauden päätyttyä [[Alan Mullery]], mutta hän ei ollut seuran verivihollisen [[Brighton & Hove Albion FC|Brightonin]] yhteyksiensä kanssa erityisen suosittu fanien keskuudessa. Kahtena peräkkäisenä kautena Palace oli todella lähellä putoamista, ja kauden 1983–1984 jälkeen Mullery siirtyi [[Terry Venables]]in tilalle QPR:n manageriksi. Hänet korvattiin Dario Gradin Wimbledon-seuraajalla [[Dave Bassett]]illa, joka kuitenkin erosi yllättäen neljän vuorokauden kuluttua palatakseen takaisin Wimbledoniin.

=== Steve Coppellin aikakausi (1984–1993) ===
Crystal Palacen uudeksi manageriksi tuli 29-vuotias [[Steve Coppell]], jonka pelaajaura Manchester Unitedissa oli katkennut polvivammaan. Yhteistyössä Noadesin kanssa hän uudisti Palacea, mikä huipentui vuonna 1989, kun joukkue nousi 1. divisioonaan.Fanit eivät kuitenkaan olleet Coppelliin täysin tyytyväisiä, koska skotlantilaisen Palace-ikoni Jim Cannonin lähtemisen joukkueesta katsottiin maksaneen vuonna 1988 karsintapaikan. Cannon lähti seurasta kesällä, 16 vuoden Eagles-uran jälkeen.

Ensimmäisellä kaudellaan korkeimmalla sarjatasolla 1989–1990 Palace sijoittui viidenneksitoista, mutta pääsi myös ensimmäistä kertaa historiansa aikana [[FA Cup]]in loppuotteluun. Finaalissa vastaan asettui [[Manchester United FC|Manchester United]], jonka kanssa joukkue pelasi 3–3-tasapelin. Uusintakohtaamisessa ManU vei voiton 1–0.

Kaudella 1990–1991 Crystal Palace sijoittui 1. divisioonassa kolmanneksi. Lisäksi se voitti [[Full Members Cup]]in peitottuaan loppuottelussa [[Everton FC|Evertonin]] maalein 4–1. Kyseinen voitto onkin seuran historian ainoa cup-muotoisen kilpailun voitto. Kaudella 1992–1993 joukkueesta myytiin pelaajia urakalla, ja lisäksi useat avainpelaajat kärsivät loukkaantumisista. Seurauksena oli putoaminen maalierolla alemmalle sarjatasolle, entiseen 2. divisioonaan, uuteen 1. divisioonaan, eikä joukkue päässyt pelaamaan Valioliigaa sen kautta aikain ensimmäisellä kaudella.

=== Alan Smithin aikakausi (1993–1995) ===
Coppell erosi tehtävästään kauden päätteeksi Palacen pudottua. Hänen tilalleen astui apuvalmentajana toiminut [[Alan Smith (jalkapallovalmentaja)|Alan Smith]], joka johdattikin seuran 1. divisioonan mestaruuteen ja Valioliigaan. Kaudella 1994–1995 joukkue pääsi välieriin molemmissa kansallisissa cupeissa, mutta putosi Valioliigasta jälleen kerran vain hiuksenhienosti – tällä kertaa tehtyjen maalien riittämättömyyden perusteella, kun Valioliigan paikkoja supistettiin kahteenkymmeneen.

Smith erotettiin muutaman päivän kuluttua kauden päättymisestä, ja Steve Coppell palasi valmennusvastuuseen. Erottamisen seurauksena joukkueesta myytiin myös lukuisia huippupelaajia kuten [[Chris Coleman]], [[Eric Young]], [[Richard Shaw]], [[Gareth Southgate]], [[Iain Dowie]], [[John Salako]] ja [[Chris Armstrong]]. Palacen avauskokoonpano kauden 1995–1996 avausottelussa koostui hyvin pitkälle ennestään tuntemattomista kasvoista. Tuohon aikaan joukkueen vaakunan [[feenikslintu]]a muistuttava eläin vaihtui enemmän [[maakotka|kotkan]] näköiseen eläimeen.

=== Dave Bassettin aikakausi (1996–1997) ===
Steve Coppell siirti johtavampiin tehtäviin (ammattinimike ''Director of Football''), ja joukkueen manageriksi palkattiin [[Dave Bassett]]. Bassett nosti joukkueen 16. sijalta lopputuloksissa kolmanneksi. Joukkue pääsi karsintojen pudotuspelien finaaliin, jossa kuitenkin hävisi [[Leicester City FC|Leicester City]]lle maalein 2–1. Maaliskuussa 1997 Basset siirtyi [[Nottingham Forest FC|Nottingham Forest]]in manageriksi. Crystal Palacen manageriksi palasi Coppell, ja jälleen kerran karsintojen pudotuspelien finaalissa pelannut joukkue voitti [[Sheffield United FC|Sheffield Unitedin]] ja nousi Valioliigaan. Valioliigassa seura kesti jälleen vain yhden vuoden ennen putoamistaan 1. divisioonaan.

=== Mark Goldberg (1998–2000) ===
Maaliskuussa 1998 Ron Noades myi seuran osake-enemmistön tietokonepohatta [[Mark Goldberg]]ille, jonka tavoitteena oli nostaa seura eurooppalaiselle huipputasolle viiden vuoden sisällä. Kausi 1998–1999 ei kuitenkaan sujunut odotusten mukaisesti. Goldberg veti rahallisen tukensa seuralta pois ja seura ajautui konkurssin partaalle. Venables erosi, ja managerin tehtäviin palasi jälleen kerran Coppell. Loppusijoitus sijoittui keskikastin tietämille, kuten myös kaudella 1999–2000, vaikka joukkueesta oli taloudellisen katastrofin keskellä jouduttu myymään lukuisia avainpelaajia.

=== Simon Jordan ja Alan Smithin paluu (2000–2001) ===
Heinäkuussa 2000 matkapuhelinpohatta [[Simon Jordan]] osti lähes konkurssikypsän seuran ja korvasi Coppellin vuosina 1993–1995 joukkuetta manageroineella Alan Smithillä. Vaikka talousasiat olivat nyt kunnossa ja joukkue saavutti Liigacupissa välieräpaikan, Smith erotettiin huhtikuussa 2001. Putoaminen 2. divisioonaan näytti vääjäämättömältä. Smithin korvasi väliaikaisesti toinen entinen Eagles-valmentaja Steve Kember, joka vastoin kaikkia ennakko-odotuksia ja vedonlyöntitoimistojen pahaenteisiä kertoimia pelasti joukkueen putoamiselta [[Huddersfield Town AFC|Huddersfield Townin]] kustannuksella.

=== Brucen, Francisin ja Kemberin aikakaudet (2001–2003) ===
Kaudeksi 2001–2002 valmennusvastuuseen astui [[Steve Bruce]], joka jätti tehtävänsä [[Wigan Athletic FC|Wiganissa]] vain seitsemän viikon jälkeen. Kausi sai hyvän alun, mutta neljän kuukauden kuluttua Bruce siirtyi [[Birmingham City FC|Birmingham Cityyn]], mikä vaikutti kielteisesti hänen suosioonsa Selhurst Parkilla. Palace-fanit antoivat hänelle liikanimen [[Juudas Iskariot|Juudas]]. Brucen korvasi [[Trevor Francis]], hänen edeltäjänsä Birminghamissa. Francisin alaisuudessa Palace ei kyennyt kovinkaan erikoisiin suorituksiin, tuloksena loppusarjataulukon keskikastin sijoitus.

Seuraava kausi oli myös vaikea, ja Francis erosi maaliskuussa. Hänet korvasi jälleen kerran entinen Eagles-manageri [[Steve Kember]]. Kember johdatti Palacen voittoihin kauden 2003–2004 ensimmäisissä ottelusisa, mutta yllättäen tapahtui huikea lopahdus suoritustasossa, ja hänet erotettiin marraskuussa. Väliaikaisratkaisu [[Kit Symons]] valmensi kuukauden ajan ennen pohjoisirlantilaisen entisen Palace-pelaajan [[Iain Dowie]]n kehiin astumista. Dowie oli ennen Palace-pestiään manageroinut [[Oldham Athletic AFC|Oldham Athleticia]].

=== Iain Dowien aikakausi (2003–2006) ===
Iain Dowie nosti Palacen joulunajan karsiutumissijoilta pudotuspelijoukkueiden joukkoon huhtikuuhun mennessä. Kauden viimeisellä ottelukierroksella sunnuntaina 9. toukokuuta Palace olisi tarvinnut vain tasapelin [[Coventry City FC|Coventryä]] vastaan päästäkseen karsimaan Valioliigan paikasta, mutta joukkue hävisi ottelun maalein 2–1. Pudotuspelipaikka riippui enää täysin [[West Ham United FC|West Hamin]]–Wigan -ottelun lopputuloksesta. 90. peliminuutilla tullut, Wiganilta kaksi sarjapistettä vienyt West Hamin tasoitusmaali sinetöi Palacen kuudennen sijan.

Pudotuspelien välierien ensimmäisessä osaottelussa Selhurst Parkilla 14. toukokuuta Crystal Palace voitti [[Sunderland AFC|Sunderlandin]] maalein 3–2. Toisen osaottelun ensimmäistä puoliaikaa Palace hallitsi, mutta ensimmäisen 45-minuuttisen lopulla Sunderland teki kaksi maalia. Toiselle puoliajalla Palace teki muutoksia. Vaihdosta kentälle otettu puolustaja [[Darren Powell]] teki viimeisellä minuutilla tasoitusmaalin, mikä tarkoitti 4–4-tasatilannetta yhteismaaleissa. Palacen onneksi karsintojen pudotuspeliotteluissa ei noudatettu europeleistä tuttua vierasmaalisääntöä, jonka turvin Sunderland olisi mennyt jatkoon, vaan ottelu meni jatkoajalle. Jatkoajalla ei maaleja nähty, joten ratkaisu meni rangaistuspotkukilpailuun. Rangaistuspotkukilpailussa etulyöntiasema vaihteli, ja päädyttiin äkkikuolemaratkaisuun. Sunderlandin maalivahti [[Mart Poom]] oli torjunut kaksi laukausta. Jeff Whitley olisi voinut maalilla varmistaa ''"Black Catsien"'' jatkopaikan, mutta epäonnistui täysin, ja kun lopulta Palacen [[Michael Hughes]] tälläsi pallon verkkoon, oli jatkoon menijä selvä.

Pudotuspelien finaalissa [[Cardiff]]in [[Millennium Stadium]]illa 29. toukokuuta 2004 Palacea vastaan asettui West Ham United. Palace voitti kamppailun 1–0 kapteeni [[Neil Shipperley]]n maalilla, ja eteni Valioliigaan.

Vaikka manageri Iain Dowie teki monia viisaita ratkaisuja ja monet Palacen pelaajat kuten [[Aki Riihilahti]] ja liigassa huikeat 21 maalia takonut [[Andy Johnson]] venyivät parhaimpaansa, ei joukkueen Valioliigariemua tälläkään kertaa kestänyt kuin yhden kauden ajan. Crystal Palace saavutti tuolloin kyseenalaisen kunnian olemalla ainoa joukkue, joka on pudonnut Valioliigasta ennätykselliset neljä kertaa.

=== Takaisin Valioliigaan (2013–) ===

Crystal Palace nousi jälleen takaisin Valioliigaan kaudeksi 2013–2014.<ref>http://www.iltasanomat.fi/valioliiga/art-1288568797500.html {{Wayback|1=http://www.iltasanomat.fi/valioliiga/art-1288568797500.html |päiväys=20141228192600 }}</ref>

== Seuran managerit ==
{|
|valign="top"|
*[[Jack Robson|John "Jack" Robson]] 1905–1907
*[[Edmund Goodman]] 1907–1925
*[[Alec Maley]] 1925–1927
*[[Fred Mavin]] 1927–1930
*[[Jack Tresadern]] 1930–1935
*[[Tom Bromilow]] 1935–1936
*[[R. S Moyes]] 1936
*[[Tom Bromilow]] 1937–1939
*[[George Irwin]] 1939–1947
*[[Jack Butler (jalkapalloilija)|Jack Butler]] 1947–1949
*[[Ronnie Rooke]] 1949–1950
*[[Fred Dawes & Charlie Slade]] 1950–1951
*[[Laurie Scott]] 1951–1954
*[[Cyril Spiers]] 1954–1958
*[[George Smith (jalkapalloilija)|George Smith]] 1958–1960
|valign="top"|
*[[Arthur Rowe]] 1960–1962
*[[Dick Graham]] 1962–1966
*[[Arthur Rowe]] 1966
*[[Bert Head]] 1966–1973
*[[Malcolm Allison]] 1973–1976
*[[Terry Venables]] 1976–1980
*[[Ernie Walley]] 1980
*[[Malcolm Allison]] 1980–1981
*[[Dario Gradi]] 1981
*[[Steve Kember]] 1981–1982
*[[Alan Mullery]] 1982–1984
*[[Steve Coppell]] 1984–1993
*[[Alan Smith (jalkapallovalmentaja)|Alan Smith]] 1993–1995
*[[Dave Bassett]] 1996–1997
*[[Steve Coppell]] 1995–1996
|valign="top"|
*[[Dave Bassett]] 1996–1997
*[[Steve Coppell]] 1997–1998
*[[Attilio Lombardo]] 1998
*[[Terry Venables]] 1998–1999
*[[Steve Coppell]] 1999–2000
*[[Alan Smith (jalkapallovalmentaja)|Alan Smith]] 2000–2001
*[[Steve Kember]] 2001
*[[Steve Bruce]] 2001
*[[Trevor Francis]] 2001–2003
*[[Steve Kember]] 2003
*[[Kit Symons]] 2003
*[[Iain Dowie]] 2003–2006
*[[Peter Taylor (jalkapalloilija, 1953)|Peter Taylor]] 2006–2007
*[[Neil Warnock]] 2007–2010
*[[Paul Hart]] 2010
|valign="top"|
*[[George Burley]] 2010–2011
*[[Dougie Freedman]] 2011–2012
*[[Ian Holloway]] 2012–2013
*[[Tony Pulis]] 2013–2014
*[[Alan Pardew]] 2014–2016
*[[Sam Allardyce]] 2016–2017
*[[Frank de Boer]] 2017
*[[Roy Hodgson]] 2017–2021
*[[Patrick Vieira]] 2021–2023
*[[Roy Hodgson]] 2023–2024
|}

== Saavutukset ==
*'''[[Englannin 1. divisioona|1. divisioona]]:'''
**Voitto 1993–1994
**Pudotuspelien voitto 1996–1997 ja 2003–2004
*'''[[Englannin 2. divisioona|2. divisioona]]:'''
**Voitto 1978–1979
**2. sija 1968–1969
**Pudotuspelien voitto 1988–1989
*'''[[Englannin 3. divisioonan etelälohko|3. divisioonan etelälohko]]:'''
**Voitto 1920–1921
*'''[[Englannin 3. divisioona|3. divisioona]]:'''
**2. sija 1936–1964
**3. nousija 1976–1977
*'''[[Englannin 4. divisioona|4. divisioona]]:'''
**2. sija 1960–1961
*'''[[Full Members Cup]]''':
**Voitto 1991
*'''[[Englannin Valioliiga|Valioliiga]]:'''
**Korkein sijoitus: 3. sija 1990–1991

== Seuran ennätyksiä ==
*'''Suurinumeroisin liigavoitto:''' Crystal Palace FC–[[Barrow AFC]]: '''9–0''', 10. lokakuuta 1959, [[Englannin 4. divisioona|4. divisioona]]
*'''Suurinumeroisin cup-voitto:''' Crystal Palace FC–[[Southend United FC]]: '''8–0''', 25. syyskuuta 1989, [[Englannin Liigacup|Liigacupin]] 2. kierros
*'''Suurinumeroisin liigatappio:''' Crystal Palace FC–[[Liverpool FC]]: '''0–9''', 12. syyskuuta 1990, [[Englannin 1. divisioona|1. divisioona]]
*'''Suurinumeroisin cup-tappio:''' Crystal Palace FC–[[Burnley FC]]: '''0–9''', 10. helmikuuta 1909, [[FA Cup]]in 2. kierroksen uusinta
*'''Eniten maaleja yhden kauden aikana:''' [[Peter Simpson]], '''46''', [[Englannin 3. divisioonan etelälohko|3. div. etelälohko]] 1930–1931
*'''Eniten maaleja:''' [[Peter Simpson]], '''153''', 1930–1936
*'''Nuorin liigapelaaja:''' [[Phil Hoadley]], 16 vuotta, 112 päivää [[Bolton Wanderers FC|Bolton Wanderersisa]] vastaan 27. huhtikuuta 1968
*'''Suurin vastaanotettu siirtosumma:''' 4,5 miljoonaa puntaa [[Chris Armstrong]]in siirrosta [[Tottenham Hotspur FC|Tottenham Hotspuriin]] kesäkuussa 1995
*'''Suurin maksettu siirtosumma:''' 2,75 miljoonaa puntaa [[Valerien Ismael]]ista [[RC Strasbourg|Strasbourgille]] tammikuussa 1998

==Lähteet==
{{viitteet}}

== Aiheesta muualla ==
*[http://www.cpfc.premiumtv.co.uk/ Virallinen sivu]
*[http://www.holmesdale.net/ The Holmesdale Online - kannattajasivusto]
*[http://www.crystalpalaceyears.com Crystal Palace resource site] {{Wayback|1=http://www.crystalpalaceyears.com/ |päiväys=20111201010507 }}

{{Englannin Valioliiga}}
{{Englannin Mestaruussarja}}

[[Luokka:Lontoon jalkapalloseurat]]
[[Luokka:Vuonna 1905 perustetut urheiluseurat]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]