Lähdekoodi sivulle Babylonin vankeus

[[Tiedosto:Palais Bourbon, Malerei in der Kuppel der Theologie, Szene- Babylonische Gefangenschaft (Eugène Delacroix).jpg|thumb|[[Eugène Delacroix]]'n (1798–1863) maalaus ''Babylonin vankeus''.]]
{{Juutalaisuus}}
'''Babylonin vankeus''' (vanhassa raamatunkäännöksessä '''Baabelin vankeus''') oli [[juutalaiset|juutalaisten]] maanpakolaisuuden ajanjakso [[Babylon]]issa [[Mesopotamia]]ssa. Se alkoi vuonna [[597 eaa.]], jolloin [[Uus-Babylonia]]n hallitsija [[Nebukadressar II]] ensimmäisen kerran valloitti [[Juudan kuningaskunta|Juudan kuningaskunnan]] pääkaupungin [[Jerusalem]]in ja karkotti juutalaisia [[Babylonia]]an, ja päättyi vuonna [[538 eaa.]] [[Kyyros Suuri|Kyyros Suuren]] sallittua juutalaisten palata Jerusalemiin.<ref name=od />

==Historia==
Vuonna 603 eaa. Juudan kuningas [[Joojakim]] joutui Nebukadressarin vasalliksi. Kaksi vuotta myöhemmin hän kapinoi, ja vuonna 598 eaa. Nebukadressarin joukot lähtivät kukistamaan kapinaa. Juutalaiset teloittivat kuninkaansa rauhoittaakseen babylonialaisia ja nostivat kuninkaan pojan [[Jojakin]]in hänen tilalleen valtaistuimelle. Kolme kuukautta myöhemmin Jerusalem antautui babylonialaisille, ja babylonialaiset karkottivat kuninkaan, suuren osan kaupungin virkamiehistä ja ylimystöstä sekä profeetta [[Hesekiel]]in Babyloniaan. Juudan kuninkaaksi babylonialaiset asettivat Joojakimin sedän [[Sidkia]]n.<ref name=od />

Vuosina 595–594 eaa. Babyloniassa oli levotonta, ja juudalaiset alkoivat taas tavoitella itsenäisyyttä. He kapinoivat vuonna 589 eaa., minkä seurauksena Nebukadressar valloitti Jerusalemin heinäkuussa 587 eaa. Sidkia vangittiin, [[Salomon temppeli]] ja Jerusalemin kaupunginmuurit tuhottiin, ja 832 asukasta vietiin maanpakoon Babyloniin. Juudan kuvernööriksi asetettiin Gedalja, jonka juudalaiset kuitenkin surmasivat. Tämän viimeisen kapinan seurauksena vielä 740 asukasta kuljetettiin vankeuteen Babyloniaan. Suurin osa juudalaisista sai kuitenkin jatkaa asumista kotimaassaan, eivätkä poliittiset kuohunnat vaikuttaneet heidän elämäänsä.<ref name=od />

Juutalaiset elivät pakkosiirtolaisuuden aikana Babylonissa omissa pienissä yhteisöissään, joita johtivat heimonvanhimmat. Juutalaiset omistivat omat talonsa, ja he saivat mennä naimisiin. Pakkosiirtolaisuuden aikana kehitettiin [[synagoga]]instituutio ja neliömäinen [[heprealainen kirjaimisto]], ja [[Juutalainen kalenteri|kuukausille]] annettiin heprean kielessä babylonialaiset nimet. Pakkosiirtolaiset kokoontuivat keskenään, kuuntelivat profeettojaan kuten [[Hesekiel]]iä ja [[Deutero-Jesaja|Deutero-Jesajaa]], sekä haaveilivat paluusta [[Siion]]iin ja uuden temppelin rakentamisesta.<ref name=od>{{Kirjaviite | Tekijä = Werblowsky, R. J. Zwi & Wigoder, Geoffrey (toim.) | Nimeke = The Oxford Dictionary of the Jewish Religion | Vuosi = 1997 | Sivu = 94 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Oxford University Press | Tunniste = | Isbn = 0-19-508605-8 }}</ref>

Kun [[Persia]]n kuningas [[Kyyros Suuri]] valloitti Babylonin, hän myönsi vuonna 538 eaa. juutalaisille oikeuden palata Juudaan.<ref>{{raamatunpaikka|Esra 1:1-6}}</ref> Samalla hän antoi heille luvan rakentaa [[Jerusalemin toinen temppeli|Jerusalemin temppeli uudestaan]]. Se saatiin rakennetuksi vasta [[Dareios II|Dareioksen]] hallitsijakaudella.<ref>{{raamatunpaikka|Esra 6:1-15}}</ref> Osa maanpakolaisista päätti jäädä Babyloniin.<ref name=od />

==Seuraukset==
Babylonin vankeus oli käänteentekevä tapahtuma juutalaisten historiassa. Babylonin juutalaiset, kuten [[Esra]], olivat jo maanpakovuosinaan kirjoittaneet ja laajentaneet Raamatun kirjoituksia, pyrkien vahvistamaan juutalaista identiteettiä ja torjumaan [[synkretismi]]ä, jotta juutalaiset eivät katoaisi kansana. Maastakarkotuksen syyksi löydettiin juutalaisten harhautuminen ainoasta oikeasta Jumalasta. Juudan juutalaisia kehotettiin noudattamaan Jumalan lakia, johon kuuluivat muun muassa [[Košer|ruoka-]] ja [[sapatti]]määräykset, [[Ympärileikkaus|ympärileikkaus]] sekä avioitumisen kieltäminen toisuskoisten kanssa ja muunlainenkin eristäytyminen naapurikansoista. Juutalaisuudesta alkoi kehittyä [[Kirjauskonnot|kirjauskonto]]. Juutalaisen Raamatun kanonisointi aloitettiin, ja kirjakokoelmaan otettiin mukaan useita karkotuskertomuksia [[Eedenin puutarha]]sta alkaen. Juudan pohjoisen naapurin [[Israelin kuningaskunta|Israelin kuningaskunnan]] asukkaita eli [[Samarialaiset|samarialaisia]] ei enää pidetty juudalaisten kanssa samana kansana ja uskonyhteisönä.<ref name=brenner>{{Kirjaviite | Tekijä = Brenner, Michael | Nimeke = A Short History of the Jews | Vuosi = 2010 | Sivu = 19–27 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Princeton University Press | Tunniste = | Isbn = 978-0-691-15497-8 }}</ref>

Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla juutalaisten historiaa kirjoittanut [[Josephus]] pitää Babylonista paluuta hetkenä, jolloin israelilaisista tuli juutalaisia, joita ei enää määrittänyt asuinmaa ja syntyperä, vaan joka oli kotimaassa ja ulkomailla asunut [[Teokratia|teokraattinen]] yhteisö, jonka yhdisti kanoninen laki. Sen johtajia eivät enää olleet kuninkaat vaan papisto, ja siihen saatettiin liittyä ja siitä voitiin erottaa.<ref name=brenner />

== Lähteet ==
{{Viitteet}}

== Aiheesta muualla ==
{{Commonscat|Babylonian captivity}}
* Peltonen, Mauno: [http://www.netikka.net/mpeltonen/pakkosiirto.htm Baabelin vankeus ja Jerusalemin tuhon ajoitus] {{Wayback|1=http://www.netikka.net/mpeltonen/pakkosiirto.htm |päiväys=20080227062754 }}
* Raamattu: {{Raamatunpaikka|2. Kun. 24:8-16}}; {{Raamatunpaikka|2. Kun. 25:1-21}}
* Raamattu: {{Raamatunpaikka|Jer. 25:11-12}}; {{Raamatunpaikka|Jer. 29:10}}
* Raamattu: {{Raamatunpaikka|Sak. 1:7,12}}; {{Raamatunpaikka|Sak. 7:1-5}}

[[Luokka:Juutalaisten diaspora]]
[[Luokka:Raamatun aiheet]]
[[Luokka:Babylon]]