Lähdekoodi sivulle Antiikin filosofia

{{Länsimaisen filosofian historia}}
'''Antiikin filosofialla''' tarkoitetaan antiikin [[antiikin Kreikka|Kreikassa]] ja [[Rooman valtakunta|Roomassa]] harjoitettua [[filosofia]]a. Klassinen kreikkalainen filosofia suuntautui ennen kaikkea inhimilliseen [[järki|järkeen]], [[hyve]]isiin, kyselemällä tehtyyn tutkimukseen ja asioiden perusteiden etsintään. Se perustui kreikkalaisiin ihanteisiin, joissa tärkeintä oli hyveen kehittäminen ja hyvä elämä kreikkalaisessa kaupunkivaltiossa, ''[[polis|poliksessa]]''.

Antiikin filosofian aika jaetaan usein [[esisokraatikot|esisokraattisen filosofian]], klassisen kreikkalaisen filosofian (ennen kaikkea [[Sokrates]] ja [[sokraatikot]], [[Platon]], [[Aristoteles]]), [[hellenistinen filosofia|hellenistisen filosofian]] ja [[roomalainen filosofia|roomalaisen keisariajan filosofian]] ajanjaksoihin.

Kreikkalainen filosofia laski pohjan modernille [[tiede|tieteelle]] ja filosofialle monilla tavoilla. Varhaisesta kreikkalaisesta filosofiasta kulkevat selkeät katkeamattomat linjat varhaiseen [[islamilainen filosofia|islamilaiseen filosofiaan]], [[keskiajan filosofia]]an, [[renessanssi]]in, [[valistusaika]]an ja nykyajan kriittisiin [[tiede|tieteisiin]].

== Historia ==
=== Esisokraattinen filosofia ===
{{Pääartikkeli|[[Esisokraatikot|Esisokraattinen filosofia]]}}

Länsimaisen filosofian historia alkoi Kreikassa [[Vähä-Aasia|Vähässä-Aasiassa]] [[Joonia]]n rannikon kreikkalaisissa siirtokunnissa noin vuonna [[600 eaa.]]<ref>Thesleff & Sihvola 1994, s. 29.</ref> Tällä ensimmäisellä ns. "esisokraattisella" aikakaudella Kreikan filosofia oli etupäässä [[luonnonfilosofia]]a — ajattelijat etsivät "alkuainetta" tai eräänlaista perusperiaatetta (''[[arkhe]]''), josta kaikki on muodostunut, sekä pyrkivät selittämään havaitsemiaan luonnonilmiöitä ja löytämään luonnossa vallitsevia lainalaisuuksia.<ref name="IEP">{{IEP | Id=greekphi | Nimeke=Ancient Greek Philosophy | Viitattu=19.11.2013}}</ref><ref name="Curd">{{SEP | Id=presocratics | Tekijä=Curd, Patricia | Nimeke=Presocratic Philosophy}}</ref>

Tällaisen filosofian "isänä" pidetään usein [[Thales]]ta. Hänen lisäkseen merkittäviin luonnonfilosofeihin kuuluivat muun muassa [[Pythagoras]], [[elealaiset]] [[Parmenides]] ja [[Zenon Elealainen]], [[Herakleitos]], [[Empedokles]], [[Anaksagoras]], sekä [[atomistit]] [[Leukippos]] ja [[Demokritos]].<ref name="IEP"/><ref name="Curd"/> Historioitsija [[Diogenes Laertios]] on jakanut kreikkalaisen filosofian synnyn kahteen alkuperään, [[joonialainen luonnonfilosofia|joonialaiseen]] ja [[italialainen luonnonfilosofia|italialaiseen filosofiaan]].<ref>Diogenes Laertios (DL) I.10.</ref> Sanojen '[[filosofia]]' ja '[[filosofi]]' katsotaan olevan peräisin Pythagoraan piiristä.<ref>DL I.8.</ref>

[[Tiedosto:Thales.jpg|pienoiskuva|pysty|[[Thales]]]]
Esi-filosofista ajattelua esiintyi kuitenkin jo ennen tätä muun muassa [[Egypti]]ssä, sekä [[seemiläiset|seemiläisissä]] ja [[babylonia]]laisissa kulttuureissa. Egyptissä ja [[Mesopotamia]]ssa harrastettiin erityisesti [[matematiikka]]a ja [[astrologia]]a, ja [[Persia]]ssa vaikutti [[zarathustralaisuus]]. Näissä kulttuureissa vaikutti useita merkittäviä ajattelijoita ja kirjoittajia, ja monet varhaiset kreikkalaiset filosofit olivat yhteyksissä ainakin joihinkin egyptiläisen ja babylonialaisen ajattelun hengentuotteisiin. Näiden lisäksi kreikkalaiseen ajatteluun vaikutti Kreikan vanha kirjallisuus, kuten [[Homeros]] ja [[Hesiodos]], sekä myyttiseen laulaja [[Orfeus|Orfeukseen]] liitetty perinne ([[orfilaisuus]]).<ref name="IEP"/><ref name="Curd"/>

Esisokraatikot kuitenkin lisäsivät ainakin yhden uuden elementin, joka erotti heidän ajattelunsa kaikista heidän edeltäjistään. Ensimmäistä kertaa historiassa heidän kirjoituksissaan voidaan löytää muutakin kuin vain dogmaattisia väittämiä maailman järjestyksestä — sen sijaan he esittivät erilaisia järjellisesti perusteltuja argumentteja erilaisten maailmanselitysmallien puolesta. Thales ja muut luonnonfilosofit pyrkivät irrottautumaan [[mytologia|mytologisista]] maailmanselityksistä, ja pyrkivät niiden sijaan havainnoimaan luontoa ja selittämään sen toimintaa [[rationaalisuus|rationaalisesti]].<ref name="IEP"/><ref name="Curd"/>

Maailman synnyn selittämisen lisäksi tällä ajalla kehittyi myös yleisempien filosofisten kysymysten pohdinta. Tällaisia kysymyksiä olivat muun muassa kysymykset todellisuuden ykseydestä ja moneudesta, äärellisyydestä ja äärettömyydestä, jaollisuudesta ja atomisuudesta, muuttuvaisuudesta ja pysyväisyydestä, sekä ihmisen havaintokykyyn liittyvät harhojen ja tosiolevaisen ongelmat.

[[Parmenides|Parmenideella]] oli suuri merkitys varsinaisten filosofisten ongelmien muotoilussa. Hänelle rationaalisuus tarkoitti ennen kaikkea tehtyjen päätelmien ristiriidattomuutta. Tavoitellessaan ristiriidattomuutta hän päätyi ensimmäisenä filosofina voimakkaaseen ristiriitaan arkikokemusten kanssa. Parmenideen oppilas [[Zenon Elealainen]] jatkoi tätä työtä ja esitti useita [[Zenonin paradoksit|paradokseja]], jotka pakottivat kyseenalaistamaan joko käytetyn logiikan tai arkikokemuksen. [[Herakleitos]] puolestaan ratkaisi ongelman toteamalla, että todellisuus itsessään on ristiriitainen. Hän sanoi kaiken maailmassa virtaavan, kun taas todellista tietoa saadaan vain muuttumattomista asioista.

=== Kreikan klassinen filosofia ===
[[Tiedosto:Socrates Louvre.jpg|pienoiskuva|pysty|[[Sokrates]]]]

[[Sofistit|Sofistien]] ja [[Sokrates|Sokrateen]] vaikutuksesta filosofinen pohdiskelu kääntyi luonnonfilosofiasta ihmisten [[sielu]]nelämään liittyviin asioihin.<ref name="IEP"/> Kreikan filosofian historian toisena aikakautena ja kukoistuskautena voidaan pitää sen klassista aikaa, joka kesti Sokrateesta [[Aristoteles|Aristoteleeseen]] noin vuosina [[430 eaa.|430]]–[[320 eaa.]] Tänä aikana [[Platon]] ja Aristoteles rakensivat filosofiset järjestelmänsä, jotka käsittelivät maailmanarvoituksen kaikkia puolia, ja kehittivät filosofiaa pääasiassa [[idealismi (ontologinen)|idealistiseen]] suuntaan. Aikakauden filosofian keskuksena toimi [[Antiikin Ateena|Ateena]].

[[Sokrates|Sokrateesta]] tuli länsimaisen filosofian merkittävimpiä ikoneita. Hänen merkittävimpiä perintöjään länsimaiselle ajattelulle ovat olleet hänen käyttämänsä [[sokraattinen metodi|sokraattinen kyselymenetelmä]] sekä kaiken kyseenalaistaminen. Sokrates myös opetti useita merkittäviä kreikkalaisia filosofeja, joiden perustamista oppisuunnista myöhemmin kehittyivät lähes kaikki suurimmat kreikkalaisen filosofian koulukunnat.<ref name="IEP"/> Merkittävin Sokrateen oppilaista oli Platon. Sokrateen piirissä sana 'filosofia' sai sen merkityksen, jossa sitä nykyään käytetään — siihen kuuluivat pyrkimys viisauteen, tiedostaminen sekä kriittisen tiedon tavoittelu. Sokrateen ajattelu ja toiminta kuitenkin järkyttivät useita hänen aikansa merkkihenkilöitä, ja hänet tuomittiin kuolemaan. Monet myös pilkkasivat Sokratesta, koska eivät ymmärtäneet, miksi viisautta pitäisi tavoitella sen itsensä vuoksi, jos se ei suoraan hyödytä yhteiskuntaa. Sokrates ei itse kirjoittanut mitään, joten kaikki mitä hänestä tiedetään tulee enimmäkseen Platonin kirjoituksista.

[[Tiedosto:Platon-2.jpg|pienoiskuva|vasen|pysty|[[Platon]]]]
[[Platon]]in aikaan mennessä kreikkalaiset filosofit olivat esittäneet kaikki merkittävät filosofiset kysymykset, jotka ovat olleet länsimaisessa filosofiassa käsittelyn kohteena sen jälkeen. Tämän vuoksi sanotaan yleisesti, että koko länsimainen filosofia olisi vain joukko reunahuomautuksia Platonin teoksiin.<ref>Whitehead 1929, s. 63.</ref><ref name="Thesleff1994-7-14">Thesleff & Sihvola 1994, s. 7–14.</ref> Platon perusti kuuluisan [[Platonin Akatemia|Akatemiansa]] noin vuonna [[385 eaa.]] Platonin merkittävin oppilas oli Aristoteles, ja merkittävimmät seuraajat Akatemian johdossa [[Ksenokrates]] ja [[Arkesilaos]].

[[Aristoteles|Aristoteleen]] merkitys on ollut ehkä vielä Platoniakin suurempi.<ref name="Thesleff1994-7-14"/> Hänen filosofiset ja luonnontieteelliset tutkielmansa asettivat pohjan länsimaiselle tieteelle renessanssin alkuun saakka. Erityisesti keskiajalla hänen teoksensa olivat [[Raamattu|Raamatun]] lisäksi lähes kaiken opetuksen pohjana. Tämän vuoksi useiden tieteenalojen termistö on perua Aristoteleelta ja useat tieteet voivat pitää häntä jos ei varsinaisena niin ainakin henkisenä perustajanaan ja oppi-isänään. Aristoteles perusti [[peripateettinen koulukunta|Lykeionin peripateettisen koulun]] noin vuonna [[335 eaa.]] Hänen merkittävin seuraajansa oli [[Theofrastos]].

[[Tiedosto:Aristoteles Louvre.jpg|pienoiskuva|pysty|[[Aristoteles]]]]
Vaikka Platonin ja Aristoteleen ajattelu ja teokset liittyvät yhteen monilla tavoin, ne myös eroavat huomattavasti sekä tyyliltään että käsittelemiltään asioilta. Platon kirjoitti useita filosofisia [[dialogi|dialogeja]], joissa yleensä esitettiin Sokrates yhtenä keskustelijoista (ns. [[sokraattinen dialogi]]). Vaikka Platonin varhaisimmat dialogit käsittelevätkin lähinnä [[tieto|tiedon]] löytämisen erilaisia menetelmiä ja myöhäisemmät dialogit oikeudenmukaisuutta ja käytännöllistä [[etiikka]]a, hänen tunnetuimmat työnsä esittivät kuitenkin kokonaisfilosofisen näkemyksen [[metafysiikka|metafysiikasta]], [[etiikka|etiikasta]], järjestä, tiedosta ja inhimillisestä elämästä. Platonin pääajatuksena oli, että aistein saatu tieto on aina vajavaista ja epäpuhdasta, ja että ainoastaan ihmisen sielu kykenee lähestymään "todellista" tietoa. Vain sielulla voi olla tietoa ikuisista ideoista, asioiden todellisista olemuksista, joista havaitsemamme maailma on vain epäpuhdas kopio. Tämä [[ideaoppi]] on selvästi kehittynyt Parmenideen ja Herakleitoksen ajattelun pohjalle. Platon voidaan nähdä sekä idealistina että [[rationalismi (tietoteoria)|rationalistina]].<ref name="IEP"/>

Aristoteles puolestaan laittoi enemmän arvoa aistein saadulle tiedolle. Hän ei halunnut Platonin tavoin erottaa järjellä käsitettävää maailmaa erilliseksi olemassaolon tasoksi, vaan katsoi aistein havaittavan aineellisen maailman olevan aito todellisuus, josta voidaan näin hankkia myös todellista tietoa. Häntä voidaankin pitää jos ei modernina niin ainakin oman aikansa [[empirismi|empiristinä]]. Näin Aristoteles asetti perustan sille mistä vuosisatoja myöhemmin kehittyi [[tieteellinen menetelmä]]. Hänen laajan tuotantonsa suurin merkitys on todellisuuden eri osa-alueiden monipuolisessa kuvaamisessa ja luokittelussa, joka perustui sekä loogiseen päättelyyn että laajojen havaintojen keräämiseen.<ref name="IEP"/>

Mainittujen filosofien lisäksi ajan filosofiaan vaikutti merkittävästi [[kyynikot|kyynikoiden]] koulukunta, jonka perustaja [[Antisthenes]] oli hänkin Sokrateen oppilas. Muita merkittäviä kyynikoita olivat muun muassa tynnyrissä asujana tunnettu [[Diogenes Sinopelainen|Diogenes]] sekä [[Krates Thebalainen|Krates]]. Koulukunnan filosofia oli [[pessimismi|pessimististä]] ja [[naturalismi|naturalistista]]. Antisthenes sai Sokrateelta sen periaatteen, että olemassaolon perimmäinen tarkoitus on hyve, ei nautinto. Tieto käsitettiin pelkästään käytännöllisenä toimintana, hyveen kehittämisenä. Siksi koulukunta luopui tieteellisestä tutkimuksesta ja lähes kaikesta mitä kreikkalaiset ymmärsivät koulutuksella. Kyynisyyden pohjalle kehittyi hieman myöhemmin [[stoalaisuus]]. Kyynisen koulukunnan lisäksi muita [[sokraatikot|sokraattisia]] koulukuntia olivat [[kyreneläiset|kyreneläinen]], [[megaralaiset|megaralainen]], [[dialektinen koulukunta|dialektinen]] ja [[elisläinen koulukunta]].

=== Hellenistinen filosofia ===
{{Pääartikkeli|[[Hellenistinen filosofia]]}}

Kreikkalaisen filosofian kolmannella aikakaudella, hellenistisellä kaudella (noin vuodesta [[300 eaa.]]) filosofian pääasiallisena tutkimuskohteena oli [[etiikka]]. Hellenistiset filosofit pitivät tärkeimpänä esittää, kuinka ihminen voi saavuttaa onnellisuuden ja tasapainoisen elämän ja hallita ihmisen itsensä ulkopuolisten asioiden aikaansaamat tunteet, kuten halut ja pelot. Tällä ajalla syntyneisiin ja vaikuttaneisiin koulukuntiin kuuluivat [[stoalaisuus]], [[epikurolaisuus]] ja [[skeptikot|skeptisyys]]. Näitä koulukuntia askarruttivat samanlaiset eettiset ongelmat, ja ne tarjosivat kukin oman vastauksensa tunteista irtautumiseen.

[[Tiedosto:Zeno of Citium.jpg|pienoiskuva|pysty|[[Zenon Kitionilainen]]]]
[[Stoalaisuus]] kehittyi kyynisyyden pohjalle. Koulukunnan perustaja [[Zenon Kitionilainen]] sai paljon vaikutteita erityisesti Antistheneeltä ja Diogeneeltä. Stoalaiset opettivat mielenrauhan saavuttamista tunteiden hillitsemisellä ja elämällä sopusoinnussa sellaisen todellisuuden kanssa, jonka tapahtumia ihmiset eivät kykene suoraan hallitsemaan. He uskoivat jumalallisen kaitselmuksen kuitenkin loppujen lopuksi olevan ihmisten turvana.

[[Epikuros|Epikuroksen]] perustama [[epikurolaisuus]] asetetaan usein vastakkain stoalaisuuden kanssa. Päinvastoin kuin stoalaiset, epikurolaiset eivät uskoneet kaitselmukseen. Epikurolaisuus kehittyi materialistisen [[atomismi|atomistin]] pohjalle ja seurasi näin Demokritoksen oppeja. Epikurolaisten mukaan mielenrauha seurasi ennen kaikkea kivun välttämisestä, sekä jumalten ja kuoleman pelon poistamisesta. Heidän mukaansa ihmisten tehtävänä sattumanvaraisessa maailmassa oli vain pyrkiä etsimään nautintoja ja ystävyyttä, kuitenkin kohtuullisuuden huomioon ottaen. Käytännössä epikurolaisuus saattoi olla hyvinkin [[asketismi|askeettista]].

[[Tiedosto:Epikur.jpg|pienoiskuva|vasen|pysty=0.6|[[Epikuros]]]]
[[Skeptikot|Skeptikoiden]] koulukunta jakaantui niin kutsuttuun [[pyrrhonismi|pyrrhonistiseen skeptisismiin]] ja Platonin Akatemiassa vaikuttaneeseen [[akateeminen skeptisismi|akateemiseen skeptisismiin]]. Skeptikot kielsivät ennen kaikkea [[uskomus]]temme oikeutuksen, ja katsoivat, että meidän tulee siksi pidättäytyä arvostelmista (''[[epokhe|epokhē]]''). Kreikkalainen filosofinen skeptisismi sai alkunsa [[Pyrrhon]]ista, mutta sen taustalla on nähty myös muun muassa Sokrateen ajattelu sellaisena kuin se esiintyy Platonin dialogeissa. Akatemia kääntyi skeptisyyteen [[Arkesilaos|Arkesilaoksen]] aikana. Toinen tunnettu akatemialainen skeptikko oli [[Karneades]]. Pyrrhonismin perustajana pidetty [[Ainesidemos]] erosi Akatemiasta ja katsoi palauttaneensa aidon skeptisen ajattelun. Pyrrhonismin tunnetuin edustaja on [[Sekstos Empeirikos]].<ref name="Vogt">{{SEP | Id=skepticism-ancient | Tekijä=Vogt, Katja | Nimeke=Ancient Skepticism | Viitattu=19.11.2013}}</ref><ref name="Thorsrud">{{IEP | Id=skepanci | Tekijä=Thorsrud, Harald | Nimeke=Ancient Greek Skepticism | Viitattu=19.11.2013}}</ref>

Näitä kolmea hellenististä pääkoulukuntaa yhdisti se, että ne katsoivat onnellisuuden (''[[eudaimonia]]'') koostuvan mielenrauhan (''[[ataraksia]]'') saavuttamisesta. Ne katsoivat, että onnellinen ja rauhallinen elämä vaatii, että ihmisellä on oikea käsitys todellisuudesta. Koulukuntien oleellinen ero oli tiedonkäsityksessä. Stoalaiset ja epikurolaiset suhtautuivat positiivisesti tiedon hankkimisen mahdollisuuteen, mutta niiden käsitys todellisuudesta ja ihmisten intellektuaalisista kyvyistä kuitenkin poikkesi toisistaan täysin. Ymmärrys maailman perimmäisestä luonteesta ja toiminnasta sekä eläminen sen mukaan johti heidän mukaansa mielenrauhaan. Skeptikot puolestaan kiistivät sekä stoalaisten että epikurolaisten positiivisen käsityksen tiedon hankkimisesta ja katsoivat, ettei ihminen voi tietää mitään. Tämä oikea käsitys todellisuudesta, eli tieto tietämisen mahdottomuudesta, johti kuitenkin samoin tavoiteltuun lopputulokseen eli mielenrauhaan.

Perinteisen tulkinnan mukaan tällä aikakaudella filosofinen luomisvoima heikkeni. Monet ovat nähneet kehityksen Thaleesta Aristoteleehen ikään kuin jatkuvaksi edistymiseksi, ja Aristoteleen jälkeisen kehityksen hitaaksi rappioksi.<ref name="Thesleff1994-7-14"/> Tämä johtuu siitä, että Platonin ja Aristoteleen jälkeen harva esitti kovin omaperäisiä näkemyksiä maailmankaikkeuden toiminnasta useisiin satoihin vuosiin — sen sijaan, kuten jo todettua, länsimainen filosofia rakentui paljolti heidän asettamalleen pohjalle pitkälle yli keskiajan. Sama pätee jossain määrin tieteisiin yleensä. Poikkeuksia löytyy järjestelmällisistä ja aksiomaattista luonnontieteistä ja muista [[erityistieteet|erityistieteistä]], esimerkiksi [[matematiikka|matematiikan]], [[maantiede|maantieteen]] ja [[tähtitieteen historia|tähtitieteen]] alalla. Tuon ajan merkittäviä luonnontieteilijöitä olivat esimerkiksi tähtitieteilijät [[Klaudios Ptolemaios]], [[Eratosthenes]] ja [[Aristarkhos Samoslainen|Aristarkhos]], geometrikko [[Eukleides]], lukuteoreetikko [[Diofantos]], fyysikot [[Arkhimedes]] ja [[Heron]], sekä yleisnero [[Poseidonios]].

Myöhemmällä ajalla valtaa saivat myös erilaiset itämaisesta filosofiasta vaikutteita saaneet mystilliset suuntaukset, kuten [[teosofia]] ja [[gnostilaisuus]], joiden on katsottu rapauttaneen puhtaassa järjessä pitäytyneen filosofian asettamaa pohjaa.

Aikakauden arvioinnissa on kuitenkin ongelmana se, että Aristoteleen jälkeisiltä filosofeilta ei ole säilynyt merkittävästi kirjoituksia ennen 200-luvulla elänyttä [[Plotinos]]ta. Aikakauden ajattelusta antavat parhaan kuvan lähinnä [[Cicero]]n, [[Seneca nuorempi|Senecan]], [[Lucretius|Lucretiuksen]], [[Sekstos Empeirikos|Sekstos Empeirikoksen]] ja [[Plutarkhos|Plutarkhoksen]] teokset ja niissä esiintyvät lainaukset.<ref name="Thesleff1994-7-14"/>

=== Keisariajan filosofia ===
{{Pääartikkeli|[[Roomalainen filosofia]]}}
[[Tiedosto:Marcus Aurelius (bust).jpg|pienoiskuva|pysty|[[Marcus Aurelius]]]]

Keisariajalla filosofian merkittäviä keskuksia olivat luonnollisesti valtakunnan pääkaupunki [[Rooma]], jossa vaikuttivat myös ajan merkittävimmät kreikkalaiset oppineet, vanha filosofian pääkaupunki [[antiikin Ateena|Ateena]], sekä luonnontieteellisestä tutkimuksestaan kuuluisa [[antiikin Aleksandria|Aleksandria]], vaikka se olikin kärsinyt suuria vahinkoja roomalaisten suorittaman kaupungin valtauksen yhteydessä.<ref name="Thesleff">Thesleff & Sihvola 1994.</ref>

Roomalaisten ei yleisesti katsota tuoneen merkittävää itsenäistä lisäpanosta kreikkalaiseen filosofiaan.<ref name="Thesleff1994-7-14"/> Roomalaiset filosofit tyytyivät lähinnä kommentoimaan kreikkalaisten filosofien teoksia, ja rakentamaan niiden asettamalle pohjalle. Roomalaisten filosofia keskittyi myös enemmän [[retoriikka]]an, [[käytännöllinen filosofia|käytännölliseen filosofiaan]] ja muihin valtiollisessa elämässä hyödyllisiin tietoihin ja taitoihin. Roomalaisilla oli kuitenkin suuri vaikutus kreikkalaisen filosofian välittämisessä eteenpäin. He kansanomaistivat kreikkalaista ajattelua ja kehittivät filosofian latinankielistä terminologiaa, joka on ollut laajalti käytössä myöhemmässä filosofiassa.<ref>Kivistö et al. 2007, s. 408.</ref>

Roomalaisia kiinnosti ennen kaikkea yksilökeskeinen etiikka, joka oli ollut tärkeässä roolissa jo hellenistisessä filosofiassa.<ref>Kivistö et al. 2007, s. 430.</ref> Filosofisista koulukunnista roomalaiset suosivat erityisesti stoalaisuutta, koska se oli suuntautunut etiikkaan ja oli luonteeltaan [[eklektinen]], jolloin sen kannattaminen oli mahdollista valikoiden, ilman että kannattajan täytyi täysin luopua muista näkemyksistä. Epikurolaisuus oli toinen suosittu filosofinen koulukunta. Stoalaisuuden ja epikurolaisuuden suosiota on selitetty myös sillä, että keisariaikana Rooman olot olivat usein levottomia ja valtakunnan moraali alkoi rappeutua. Stoalaisuus ja epikurolaisuus opettivat vastapainoksi mielenrauhan säilyttämistä ja ylevää etiikkaa.

[[Tiedosto:Plotinos.jpg|pienoiskuva|vasen|pysty|[[Plotinos]]]]
Merkittävimmät roomalaiset moralistit ja elämänfilosofit olivat filosofialtaan eklektinen [[Cicero]], stoalaisesti ajatelleet [[Seneca nuorempi|Seneca]], filosofikeisari [[Marcus Aurelius]] ja [[Epiktetos]], epikurolainen eettinen materialisti [[Lucretius]], sekä Platonilta vaikutteita saanut "viimeinen roomalainen" [[Boëthius]].

Keisari [[Hadrianus|Hadrianuksen]] aikana alkoi ns. [[toinen sofistiikka|toisen sofismin]] kausi, jolloin jäljiteltiin klassista sofismia pitämällä kreikankielisiä puheita klassisista aiheista. Vuonna [[176]] Marcus Aurelius perusti Ateenaan neljä filosofian alan professuuria. Nämä olivat platonismin, stoalaisuuden, aristotelismin ja epikurolaisuuden professuurit. Näin Ateenassa voidaan katsoa sijainneen eräänlaisen filosofisen "yliopiston".<ref name="Thesleff"/>

[[200-luku|200-luvulla jaa]]. idän [[mystiikka]] alkoi levitä Roomaan. Tällöin syntyi kreikkalaisen filosofian ja itämaisen [[teosofia|teosofisen]] mietiskelyn yhtymisestä [[uusplatonismi|uusplatonilainen]] oppisuunta. Uusplatonismi tulkitsi Platonin opetuksia hyvin uudella tavalla ja opetti mystistä yhdistymistä kosmisen ykseyden kanssa. Uusplatonistit katsoivat, että täydellisyys ja onnellisuus, jotka nähtiin synonyymeinä, voitiin saavuttaa jo tässä elämässä filosofisella mietiskelyllä. Merkittävin uusplatonikko oli [[Plotinos]], ja muita uusplatonilaisia olivat muiden muassa [[Iamblikhos]], [[Kalkidios]] ja [[Simplikios]]. Myös [[pythagoralaisuus]] syntyi uudelleen [[uuspythagoralaisuus|uuspythagoralaisuutena]].

=== Kohti keskiaikaa ===
{{Katso myös|[[Bysanttilainen filosofia]]|[[keskiajan filosofia]]}}

Euroopassa [[kristinusko]]n leviäminen ympäri Rooman valtakunnan merkitsi hellenistisen filosofian ajan päättymistä ja suuntaa kohti [[Keskiajan filosofia|keskiaikaista filosofiaa]]. Kristinuskon varhaisina vuosina kristinuskon ja filosofian välisestä suhteesta väiteltiin laajalti. Jotkut teologit vastustivat filosofiaa voimakkaasti ja katsoivat kristinuskon syrjäyttäneen sen, jotkut taas puolustivat filosofiaa ja hyödynsivät sitä teologisten argumenttien terävöittämisessä.<ref name="Hällström-2">af Hällström et al. 2005, s. 99-104.</ref>

[[Tiedosto:Clement alexandrin.jpg|pienoiskuva|pysty|[[Klemens Aleksandrialainen]]]]
<!--[[Tiedosto:Boethius.jpeg|pienoiskuva|pysty|left|[[Boëthius|Anicius Manlius Severinus Boëthius]] keskiaikaisessa kuvassa.]]-->
Kristillisen ajan alkuvaiheessa suhtautuminen filosofiaa kohtaan oli positiivisempaa Rooman valtakunnan itäosissa kuin länsiosissa, mutta noin 400-luvulta lähtien tilanne kääntyi päinvastaiseksi. Sitkeän huhun mukaan keisari [[Justinianus I]] lakkautti Ateenan filosofikoulun vuonna 529 pitäessään uusplatonistista filosofiaa uhkana kristinuskolle.<ref name=":12">{{Kirjaviite | Tekijä=Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.| Nimeke=Tieteiden kuningatar – Matematiikan historia, osa I | Suomentaja=Kimmo Pietiläinen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Art House | Vuosi=1994 | Sivut= 281–282 | ISBN = 951-884-150-0}}</ref><ref name="Hällström-2"/><ref name="Thesleff"/> Todellisuudessa keisari ei määrännyt koulua suljettavaksi. Sen sijaan Ateenan kristityt viranomaiset lakkauttivat koulun julkisen rahoituksen, minkä jälkeen turhautuneet filosofit pakkasivat laukkunsa ja lähtivät Persian kuninkaan suojiin. Siellä ei kuitenkaan ollut sen parempaa, joten suurin osa palasi takaisin kuka minnekin. Kyse ei toisaalta ollut tuossa vaiheessa enää Platonin perustamasta Akatemiasta, kuten usein sanotaan, vaan uusplatonistien omasta oppilaitoksesta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Tahkokallio, Jaakko | Nimeke=Pimeä aika. Kymmenen myyttiä keskiajasta | Sivu=94–95 | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2019 | Tunniste = | Isbn = 9789523450394}}</ref>

Huolimatta suhtautumisesta antiikin perintö vaikutti kuitenkin myös huomaamatta yleissivistyksen sekä käytettävissä olleen käsitteistön ja terminologian kautta.<ref name="Hällström-2"/> Ensimmäiset kristilliset [[kirkkoisä]]t, kuten [[Justinus Marttyyri]], [[Klemens Aleksandrialainen]], [[Origenes]] ja [[Augustinus]], olivatkin antiikin filosofian täysiverisiä kasvatteja, ja yhdistelivät filosofiassaan muun muassa platonismia ja uusplatonismia [[kristillinen teologia|kristinuskon teologiaan]]. Platonismin ohella kristillisen teologian kehitykselle merkittävin koulukunta oli stoalaisuus. Teologiassa hyödynnettiin myös aristoteelisen logiikan käsitteitä.<ref name="Hällström-1">af Hällström et al. 2005, s. 24.</ref>

Muun muassa Klemens Aleksandrialainen kuului niihin, jotka ottivat tehtäväkseen antiikin filosofian saavutusten puolustamisen hyökkäyksiä vastaan. Hän katsoi, ettei kristinuskosta voisi koskaan tulla tiedettä eikä filosofista järjestelmää ilman kreikkalaisen ajattelun parhaiden puolien omaksumista. Teoksensa ''Stromateis'' kirjoissa I ja VI hän esitti näkemyksensä filosofian ja kristinuskon suhteista. Hän uskoi, että kreikkalainen filosofia oli jumalaista alkuperää tai varastettu [[Vanha testamentti|Vanhasta testamentista]]. Vaikka se ei ollutkaan suoraan Jumalan lähettämää, se oli hänen antamansa lahja ja hyödyllistä vaikkakin arvoltaan kristinuskoa vähäisempää. Hän katsoi [[juutalaisuus|juutalaisten]] ja kreikkalaisten saaneen kaksi erillistä liittoa — kreikkalainen viisaus sisälsi joitakin totuuden osasia, kun taas kristillinen sanoma oli ainoa tosi filosofia.<ref>Lilla 1971.</ref>

== Antiikin filosofinen kirjallisuus ==
=== Antiikin filosofian lähteet ===

Antiikin filosofiaa tunnetaan nykyisin luonnollisesti filosofien omista kirjoituksista, mutta enimmäkseen toisen käden lähteiden kautta. Kaikki filosofit eivät edes kirjoittaneet itse mitään, ja suurimman osan tuotantoa tunnetaan ainoastaan myöhempien kirjoittajien teoksissa säilyneiden katkelmien kautta.

[[Tiedosto:Laertii_Diogenis_De_Vitis_Dogmatis_et_Apophthegmatis_Eorum_Qui_in_Philosophia_Claruerunt.jpg|pienoiskuva|pysty|[[Diogenes Laertios|Diogenes Laertioksen]] teoksen ''[[Merkittävien filosofien elämät ja opit]]'' kansilehti vuodelta 1594.]]

[[Sokrates]] on filosofi, joka erityisesti mainitaan ajattelijana, joka ei itse kirjoittanut filosofiaansa ylös. Diogenes Laertios mainitsee vastaavanlaisiksi ajattelijoiksi muun muassa myös [[Stilpon]]in, [[Menedemos Eretrialainen|Menedemoksen]], [[Pyrrhon]]in, [[Theodoros|Theodoroksen]] ja [[Karneades|Karneadeen]], sekä joidenkin mukaan [[Pythagoras|Pythagoraan]].<ref>DL I.11.</ref> Niiden filosofien, jotka julkaisivat filosofisia teoksia, teosten kohtalo vaihtelee sen mukaan, miten heidän koulukuntansa on myöhemmin kyennyt säilyttämään teoksia. [[Platon]]in teoksista kaikki aidot ja julkaistaviksi tarkoitetut ovat mitä todennäköisimmin säilyneet. [[Aristoteles|Aristoteleen]] teoksista suurin osa, mukaan lukien [[Aristoteleen dialogit|hänen dialoginsa]], on kadonnut, mutta hänen ajattelustaan tunnetaan merkittävin osa luentomuistiinpanojen ansiosta. Muun muassa hänen oppilaaltaan [[Theofrastos|Theofrastokselta]] on säilynyt joitakin yksittäisiä teoksia. Sokratesta edeltäneiden esisokraatikkojen ajattelua, sekä Aristoteleen jälkeisten hellenististen filosofien ajattelua tunnetaan vain tekstikatkelmina. Roomalaiselta kaudelta on säilynyt enemmän teoksia.

Merkittäviä toisen käden lähteitä antiikin ajatteluun ovat useat filosofit itse, käsitellessään edeltäjiensä ajattelua. Platon viittaa runsaasti edeltäneiden filosofien ajatuksiin, käsitellen laajasti esisokraatikkojen ja sofistien mielipiteitä. Hänen ajattelunsa vaikuttaa usein olevan aiemmin esitettyjen ajatusten selkeämpää uudelleenmuotoilua ja ajatusten saattamista yhteen. Platonin tiedetään myös keräilleen aiempien filosofien kirjoituksia laajalti. Aristoteleen merkitys on vielä suurempi, koska hänen kirjoituksissaan on helpompi tehdä ero edeltäjien ajatuksiin ja hänen omiin ajatuksiinsa. Erityisen merkittävä on hänen ''[[Metafysiikka (Aristoteles)|Metafysiikkansa]]'' alkuosa, jossa edeltävien filosofien ajattelua käsitellään aikajärjestyksessä. Aristoteles aloittaa myös useat muut teoksensa edeltäjien ajatusten läpikäynnillä. Aristotelesta voidaan pitää lähteenä jopa Platonin ajatusten tulkitsemiselle.<ref name="Hegel">{{Verkkoviite | Tekijä=Hegel, G. W. F. | Osoite=http://www.marxists.org/reference/archive/hegel/works/hp/hpearlygreek-intro.htm | Nimeke=Lectures on the History of Philosophy | Selite=1805–1806. Greek Philosophy, Chapter 1, Period I. Käännös E. S. Haldane, 1892–1896 | Viitattu=22.2.2010}}</ref>

[[Cicero]] antaa kirjoituksissaan paljon tietoa kreikkalaisista filosofeista ja ennen kaikkea hellenistisen filosofian ajasta,<ref name="Kivistö-430-442">Kivistö et al. 2007, s. 430–442.</ref> perustuen varhaisempiin kreikkalaisiin lähteisiin. [[Sekstos Empeirikos|Sekstos Empeirikokselta]] merkittäviä teoksia tältä kannalta ovat ''[[Pyrrhonismin pääpiirteet]]'' ja ''[[Matemaatikkoja vastaan]]''. Myöhäisantiikin aikana erityisesti uusplatonilaiset kirjoittivat paljon [[kommentaari|kommentaareja]] edeltävien filosofien teoksista. Eräs merkittävimpiä tuon ajan kommentaattoreita on [[Simplikios]].<ref name="Hegel"/>

[[Diogenes Laertios|Diogenes Laertioksen]] teos ''[[Merkittävien filosofien elämät ja opit]]'' 200-luvulta on merkittävä kokoelma, joka on arvokas huolimatta epäkriittisyydestään. Teos ei myöskään ole hengeltään filosofinen ja itse asia jää usein laadultaan vaihtelevien anekdoottien alle. Silti se on antiikin ajalta säilyneistä teoksista laajin yhtenäinen filosofian historiaa käsittelevä kokoelma, jonka osana on säilynyt merkittäviä katkelmia useilta filosofeilta.<ref name="Hegel"/>

[[Tiedosto:Plato Republic 1713.jpg|pienoiskuva|pysty|Platonin ''[[Valtio (Platon)|Valtion]]'' latinankielisen painoksen kansilehti vuodelta 1713.]]

Uusia tekstilöytöjä on tehty jonkin verran muun muassa Egyptistä sekä [[Herculaneum]]in [[Papyrusten huvila]]sta, josta on löydetty ennen kaikkea epikurolaisen [[Filodemos|Filodemoksen]] hallussa olleita teoksia.

=== Tyylilajit ja kieli ===

Antiikin filosofinen kirjallisuus oli etupäässä [[muinaiskreikka|kreikankielistä]], mutta Ciceron, Lucretiuksen ja Senecan aikana alkoi syntyä myös [[latina]]nkielistä filosofista kirjallisuutta laajemmin. Kuitenkin vielä Marcus Aurelius kirjoitti teoksensa ''[[Itselleni]]'' kreikaksi. Myöhäisantiikin aikana kreikan kielen taito lännessä alkoi taantua, ja muun muassa Boethius otti työkseen kreikankielisten teosten kääntämisen latinaksi suuren yleisön saataville.

Antiikin filosofiaa esitettiin sekä [[tutkielma|tutkielmina]] ja muuna [[proosa|asiaproosana]], [[dialogi|dialogeina]], [[essee|pienoisesseinä]], [[kirje]]inä, [[aforismi|aforismeina]], [[puhe]]ina että [[runous|runomuodossa]]. Esisokraatikkojen ajatuksia on säilynyt lähinnä katkelmina, jotka muodostuvat opetusrunoudesta ja aforismeista. Platon tunnetaan ennen kaikkea dialogeistaan, joista maineikkaimpia ovat ''[[Valtio (Platon)|Valtio]]'', ''[[Pidot (Platon)|Pidot]]'', ''[[Faidon (dialogi)|Faidon]]'' ja ''[[Faidros (dialogi)|Faidros]]''. Hänen lisäkseen useat muut Sokrateen oppilaat kirjoittivat ns. [[sokraattinen dialogi|sokraattisia dialogeja]]. Aristoteles oli ensimmäinen, joka kirjoitti laajoja tieteellisiä tutkielmia ja jolta on säilynyt opetukseen tarkoitettuja muistiinpanoja suullisista [[luento|luennoista]].<ref name="kivistö 40-429">Kivistö et al. 2007, s. 408–429.</ref>

Filosofisia kirjeitä tunnetaan ennen kaikkea Platonin teksticorpuksesta, vaikka suurin osa hänen nimiinsä laitetuista kirjeistä onkin epäperäisiä, sekä Cicerolta, Senecalta ja mm. Epikurokselta. Hellenistisellä kaudella syntyi ns. ''[[diatribe|diatribē]]''-kirjallisuus, joka koostui kansanomaisista luennoista ja [[pakina|pakinoista]]. Retoriikalle olivat tärkeitä luonnollisesti puheet, ja niiden kirjoittajista maininnan arvoisia ovat ennen kaikkea Cicero, [[Dion Khrysostomos]], [[Aelius Aristides]] ja [[Herodes Atticus]].<ref name="kivistö 40-429"/>

Roomassa filosofiaa tavataan jälleen myös runomuodossa. Merkittävimpiä on Lucretiuksen opetusrunoelma ''[[Maailmankaikkeudesta (Lucretius)|Maailmankaikkeudesta]]''. Filosofia vaikutti myös tavalliseen latinankieliseen runouteen, mikä näkyy esimerkiksi [[Vergilius|Vergiliuksella]], [[Horatius|Horatiuksella]] ja [[Ovidius|Ovidiuksella]].<ref name="Kivistö-430-442"/>

== Koulukuntien "sukupuu" ==

Diogenes Laertios on jaotellut antiikin ajan filosofisten koulukuntien ajattelun kehittymisen seuraavalla tavalla:

<center>
{|border="0" style="border: 1px solid #999; background-color:#FFFFFF"
|colspan="3" bgcolor="#CCCCCC"|'''[[Joonialainen luonnonfilosofia|Joonialainen filosofia]] '''||bgcolor="#CCCCCC" |'''[[Italialainen luonnonfilosofia|Italialainen filosofia]] '''
|-
|colspan="3" bgcolor="#EFEFEF"|[[Thales]], [[Kreikan seitsemän viisasta]] ||bgcolor="#EFEFEF"|[[Pythagoras]]
|-
|colspan="3" bgcolor="#CCCCCC"|[[Anaksimandros]], [[Anaksagoras]], [[Arkhelaos]], [[Sokrates]] ||bgcolor="#EFEFEF"|[[Empedokles]]
|-
|colspan="3" bgcolor="#EFEFEF"|[[Platon]] ||bgcolor="#CCCCCC"|[[Ksenofanes]]
|-
|bgcolor="#CCCCCC"|[[Speusippos]] ||bgcolor="#CCCCCC"|[[Aristoteles]] ||bgcolor="#CCCCCC"|[[Antisthenes]] ||bgcolor="#EFEFEF"|[[Herakleitos]] (ei-ital.)
|-
|bgcolor="#EFEFEF"|[[Ksenokrates]]||bgcolor="#EFEFEF"|[[Theofrastos]]||bgcolor="#EFEFEF"|[[Diogenes Sinopelainen|Diogenes]]||bgcolor="#EFEFEF"|[[Parmenides]]
|-
|bgcolor="#EFEFEF"|[[Polemon Ateenalainen|Polemon]]||bgcolor="#EFEFEF"|[[Straton]]||bgcolor="#EFEFEF"|[[Krates Thebalainen]]||bgcolor="#EFEFEF"|[[Melissos]]
|-
|bgcolor="#EFEFEF"|[[Krantor]]||bgcolor="#EFEFEF"|[[Lykon Troaslainen|Lykon]]||bgcolor="#EFEFEF"|[[Hipparkhia]]||bgcolor="#EFEFEF"|[[Zenon Elealainen]]
|-
|bgcolor="#EFEFEF"|[[Arkesilaos]]||bgcolor="#EFEFEF"|[[Demetrios Faleronlainen]]||bgcolor="#CCCCCC"|[[Zenon Kitionilainen]] ||bgcolor="#EFEFEF"|[[Leukippos]]
|-
|bgcolor="#EFEFEF"|[[Lakydes]]||bgcolor="#EFEFEF"|[[Herakleides Pontoslainen]]||bgcolor="#EFEFEF"|[[Kleanthes Assoslainen|Kleanthes]]||bgcolor="#EFEFEF"|[[Demokritos]]
|-
|bgcolor="#EFEFEF"|[[Karneades]]||bgcolor="#EFEFEF"| ||bgcolor="#EFEFEF"|[[Khrysippos]]||bgcolor="#CCCCCC"|[[Epikuros]]
|}
</center>

== Katso myös ==

* [[Luettelo antiikin filosofian termeistä|Antiikin filosofian terminologia]]
* [[Antiikin filosofien salaiset opetukset]]
* [[Antiikin tiede]]
* [[Paideia]]

== Lähteet ==

* {{Kirjaviite | Tekijä=Diogenes Laertios | Nimeke=Merkittävien filosofien elämät ja opit | Selite=Suomentanut sekä esittelyn ja selitykset kirjoittanut Marke Ahonen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Summa | Vuosi=2002 | Tunniste = | Isbn = 952-5418-07-3}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Hällström, Gunnar af & Laato, Anni Maria & Pihkala, Juha | Nimeke=Johdatus varhaisen kirkon teologiaan | Selite=Theologia systematica. 2. painos 2007 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kirjapaja | Vuosi=2005 | Tunniste = | Isbn = 951-607-227-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kivistö, Sari et al. | Nimeke=Kirjallisuus antiikin maailmassa | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Teos | Vuosi=2007 | Tunniste = | Isbn = 978-951-851-089-8}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Korkman, Petter & Yrjönsuuri, Mikko (toim.) | Nimeke=Filosofian historian kehityslinjoja | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=1999 | Tunniste = | Isbn = 951-662-708-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Lilla, Salvatore R. C. | Nimeke=Clement of Alexandria: A study in Christian Platonism and Gnosticism | Selite=Oxford theological monographs | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Oxford University Press | Vuosi=1971 | Kieli={{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Russell, Bertrand | Nimeke=Länsimaisen filosofian historia 1: Vanhan ajan filosofia, katolinen filosofia | Selite=(History of western philosophy, 1946.) 9. painos. Suomentanut J. A. Hollo | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1999 | Tunniste = | Isbn = 951-0-17867-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Thesleff, Holger & Sihvola, Juha | Nimeke=Antiikin filosofia ja aatemaailma | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1994 | Tunniste = | Isbn = 951-0-19930-3}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Whitehead, Alfred North | Nimeke=Process and reality: An essay on cosmology | Julkaisupaikka=Cambridge | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=1929 | Kieli={{en}} }}

=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}

== Kirjallisuutta ==

* {{Kirjaviite | Tekijä=Curnow, Trevor | Nimeke=The Philosophers of the Ancient World: an A-Z guide | Julkaisupaikka=London | Julkaisija=Duckworth | Vuosi=2006 | Tunniste = | Isbn = 0715634976}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Hadot, Pierre | Nimeke=Mitä on antiikin filosofia? | Selite=(Qu’est-ce que la philosophie antique?, 1995.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Niin & näin -kirjat 47 | Julkaisupaikka=Tampere | Julkaisija=Niin & näin | Vuosi=2010 | Tunniste = | Isbn = 978-952-5503-48-7}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Irwin, Terence | Nimeke=Classical Thought | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Oxford University Press | Vuosi=1989 | Tunniste = | Isbn = 0192191969}}

== Aiheesta muualla ==

* {{IEP | Id=greekphi | Nimeke=Ancient Greek Philosophy}}
* {{SEP | Id=ancient-political | Tekijä=Lane, Melissa | Nimeke=Ancient Political Philosophy}}
* {{SEP | Id=doxography-ancient | Tekijä=Mansfeld, Jaap | Nimeke=Doxography of Ancient Philosophy}}
* {{SEP | Id=ethics-ancient | Tekijä=Parry, Richard | Nimeke=Ancient Ethical Theory}}
* Sihvola, Juha: [http://www.tieteessatapahtuu.fi/034/sihvola.pdf Antiikin vaikutus maailmankuvaan]{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }} ''Tieteessä tapahtuu'' 4/2003.

{{Antiikin filosofiset koulukunnat}}

[[Luokka:Antiikin filosofia| ]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]

[[ro:Filosofia antică greco-romană]]