Ankeriasliskot

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Amphiuma)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ankeriasliskot
Kaksivarvasankeriaslisko (Amphiuma means)
Kaksivarvasankeriaslisko (Amphiuma means)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Sammakkoeläimet Amphibia
Lahko: Pyrstösammakot Caudata
Alalahko: Salamanterimaiset Salamandroidea
Heimo: Ankeriasliskot
Amphiumidae
Gray, 1825
Suku: Amphiuma
Garden, 1821[1]
Lajit
  • Katso teksti
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ankeriasliskot Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ankeriasliskot Commonsissa

Ankeriasliskot[2] eli ankeriassalamanterit (Amphiumidae) on pyrstösammakoiden lahkoon kuuluva heimo. Siihen kuuluu vain yksi suku, Amphiuma, ja kolme lajia.[3] Lajit muistuttavat paljon toisiaan, ja niitä pidettiin aiemmin yhtenä Amphiuma means -lajina. Ankeriasliskot ovat maailman suurimpien sammakkoeläinten joukossa.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksivarvasankeriaslisko (Amphiuma means)
Kolmivarvasankeriaslisko (Amphiuma tridactylum)

Ankeriasliskot ovat pitkänomaisia pyrstösammakoita, jotka muistuttavat päällisesti puolin ankeriaita. Ne eivät kuitenkaan liiku sulavan notkeasti kuten ankeriaat. Ankeriasliskot matelevat usein hitaasti eteenpäin, mutta rimpuilevat voimakkaasti häirittäessä.[2] Ne kasvavat lajista riippuen 33–117 sentin mittaisiksi.[4] Lieriömäisestä ruumiista neljäsosa on pyrstöä, joka kapenee kärkeen päin.[2] Niillä on neljä pientä, yleensä alle sentin mittaista raajaa, joissa kussakin on lajista riippuen 1–3 varvasta.[4] Ne ovat aikuisella käyttökelvottomat, mutta toukkavaiheessa raajat ovat suuremmat verrattuna ruumiin kokoon, ja eläin käyttää niitä kävelemiseen.[5] Pää on pitkä ja suippo seä päälaki litteä. Ankeriasliskot ovat tummia, väriltään joko kauttaaltaan ruskeanharmaita tai selkäpuolelta harmaita ja vatsapuolelta vaaleampia. Niiden silmät ovat pienet ja ihon peittämät, joten ne näkevät luultavasti huonosti.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ankeriasliskoja tavataan Yhdysvaltain kaakkoisosissa. Niiden elinympäristöä ovat erityisesti suot, ojat, järvet ja hitaat virrat. Ne voivat olla varsin yleisiä kaupunkien ojissa ja kanavissa, myös kun vesi on tilapäistä.[4]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ankeriasliskot saalistavat monenlaisia pieniä vesieläimiä yöaikaan. Niiden vahvat leuat pystyvät murskaamaan pehmeäruumiisten matojen ja hyönteisten toukkien lisäksi kotiloita ja rapuja.[2] Ne syövät myös matelijoita, kaloja sekä muita sammakkoeläimiä[5], joiden kimppuun ne syöksyvät nopeasti vangiten saaliin. Ankeriasliskot puolestaan ovat samalla alueella elävien sateenkaarikäärmeen (Farancia erytrogramma) ja liejukäärmeen (Farancia abacura) saaliseläimiä, ja luultavasti liejukäärmeen pääasiallista ravintoa. Ankeriasliskot nousevat joskus kosteina öinä myös maalle.[2]

Jos oja tai lampi kuivuu, ankeriasliskot piiloutuvat koloihin kesähorrostamaan. Niitä on löydetty metrin syvyydestä. Ne voivat selvitä kolme vuotta ilman ruokaa ja niiden tiedetään eläneen ainakin 27-vuotiaksi.[4]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras munii talvella 50–150 munaa[6] liejuun veden lähelle. Naaraat huolehtivat munia noin 20 viikkoa kunnes ne kuoriutuvat. Vasta kuoriutuneet poikaset hakeutuvat veteen, usein silloin kun sataa.[5] Ankeriasliskot saavuttavat sukukypsyyden yleensä 4–5 vuotiaana.[6]

Ankeriasliskot ja ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ankeriasliskot ovat vankeudessa pitkäikäisiä ja oppivat syömään kädestä. Ne eivät kuitenkaan ole kovin suosittuja eläintarhoissa tai lemmikkieläiminä. Ne liikkuvat harvoin, mutta tappelevat helposti. Ankeriaslisko voi purra myös ihmistä kun sen ottaa käteen.[2]

Ankeriasliskojen liha on syötävää ja maistuu sammakonreisiltä, mutta sitä syödään harvoin, koska nahka on vaikea poistaa lihasta.[4]

Luokittelu ja evoluutio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ankeriasliskot luokitellaan salamanterimaisten (Salamandroidea) alalahkoon, johon kuuluvat kaikki sisäisesti parittelevat pyrstösammakot. Ne sijoitettiin aiemmin omaan Amphiumoidea-alalahkoonsa. Ankeriasliskot eivät näytä olevan sukua millekään elossa olevalle pyrstösammakolle, mutta ne saattavat muodostaa keuhkottomien salamantereiden sisarryhmän.[5]

Kolme fossiilista ankeriasliskolajia olivat levinneet laajalle Pohjois-Amerikassa myöhäiseltä liitukaudelta myöhäiselle eoseenille. Liitukaudelta tunnetaan yksi suku, Proamphiuma. Pleistoseenilla fossiiliset ankeriasliskot olivat rajoittuneet Yhdysvaltain kaakkoisosiin.[5]

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ankeriasliskoihin kuuluu kolme nykyistä lajia:[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Amphiuma (TSN 173608) Viitattu 13.1.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 77–78. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4.
  3. a b Frost, Darrel R.: Amphiumidae Gray, 1825 Amphibian Species of the World: an Online Reference. Version 6.0. 2018. New York, USA: American Museum of Natural History. Viitattu 26.2.2018. (englanniksi)
  4. a b c d e Amphiumas (Amphiumidae) Grzimek's Animal Life Encyclopedia. Encyclopedia.com. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
  5. a b c d e Heying, H.: Amphiumidae (Amphiumas, Congo Eels) Animal Diversity Web. 2003. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
  6. a b Chris Mattison: ”Amphiumas”, Encyclopedia of reptiles and amphibians, s. 24-25. Grangebooks, 2005. ISBN 1-84013-794-0. (englanniksi)