Lähdekoodi sivulle Aleksanteri Suuren armeija

[[Kuva:Macedonian Army Pezetairos.jpg|right|thumb|300px|Makedonialaista jalkaväkisotilasta esittävä kuva niin sanotusta [[Aleksanterin sarkofagi]]sta.]]

'''Aleksanteri Suuren armeija''' koostui [[Aleksanteri Suuri|Aleksanterin]] valtakauden alussa [[Makedonian valtakunta|makedonialaisista]] ja Makedonian liittolaisten joukoista. Aleksanterin valloitettua [[Persian valtakunta|Persian valtakunnan]] armeijaan liitettiin persialaisia ja muita ulkomaalaisia joukkoja.

Armeijaan kuului Persian sotaretken aikana yhteensä yli 30&nbsp;000 [[jalkaväki|jalkaväen]] sotilasta ja 4&nbsp;500 [[ratsuväki|ratsumiestä]]. Jalkaväestä 12&nbsp;000 oli makedonialaisia, 7&nbsp;000 oli [[antiikin Kreikka|kreikkalaisia]] liittolaisia ja 5&nbsp;000 oli palkkasotilaita. Lisäksi jalkaväkeen kuului [[traakia]]laisia ja [[illyria]]laisia. Ratsuväestä 1&nbsp;800 oli makedonialaisia ja yhtä monta [[antiikin Thessalia|thessalialaisia]]. Lisäksi ratsuväkeen kuului kreikkalaisia ja traakialaisia ratsumiehiä.<ref>[http://www.livius.org/aj-al/alexander/alexander_t02.html Alexander's army] {{Wayback|1=http://www.livius.org/aj-al/alexander/alexander_t02.html |päiväys=20061015202040 }}</ref><ref>Diodoros 17.17.3-4</ref>

Persian valloituksen jälkeen Aleksanteri liitti armeijaansa itämaisia joukkoja ja vapautti palveluksesta suurimman osan liittolaisjoukoistaan. Myös makedonialaisten sotilaiden määrä suhteessa muihin joukkoihin väheni. [[Intia]]n sotaretken jälkeen armeijaan liittyi myös persialaista jalkaväkeä joka oli koulutettu taistelemaan makedonialaiseen tapaan. <ref name="Bosworth3">Bosworth s. 271-273, ''The use of oriental troops''</ref>Aleksanterin kuoleman jälkeen armeijan joukot taistelivat Aleksanterin seuraajien eli [[diadokki|diadokien]] sodissa.

== Makedonian armeija ==
[[Kuva:Makedonialainen taistelujärjestys.png|right|thumb|300px|Makedonialaisen armeijan taistelujärjestys Aleksanterin ja hänen isänsä Filippos II:n aikana.]]
{{pääartikkeli|[[Makedonian armeija]]}}
Aleksanteri Suuren isä [[Filippos II]] oli jättänyt pojalleen perinnöksi hyvin koulutetun armeijan. Se koostui raskaasta ratsuväestä, jonka tärkeimmät yksiköt olivat ns. toveriratsuväkeä (''hetairoi''), sekä jalkaväestä, josta suurin osa taisteli [[falangi]]muodostelmassa ja oli varustettu pitkillä ''sarissa''-keihäillä. Kyseistä jalkaväenyksikköä kutsuttiin nimellä ''pezhetairoi'' (”jalkautuneet toverit”). Tärkeä jalkaväkiyksikkö oli myös ''hypaspistai'' (”kilvenkantajat”), joka taisteli falangissa ja myös kevyemmin aseistettuna huonokulkuisessa maastossa. Armeijaan kuului myös kevyttä ratsuväkeä (''prodromoi'', ”edelläjuoksijat”), jonka tehtäviin kuului etupäässä tiedustelu ja armeijan sivustojen suojaaminen taistelussa.

=== Hetairoi eli toveriratsuväki ===
[[Kuva:Macedonian Army Alexander.jpg|left|thumb|300px|Aleksanteri Suuri taistelussa persialaisia vastaan. Aleksanteri taisteli usein itse [[Toveriratsuväki|toveriratsuväen]] mukana.]]
Makedonian raskas ratsuväki oli armeijan iskukykyisin joukko, joka taisteli yleensä kiilamuodostelmassa. Melkein jokainen taistelu ratkesi ratsuväen rynnäköllä vihollisen rivistöön murrettuun aukkoon. Nimensä mukaan se koostui kuninkaan ”tovereista”. Ratsuväki oli jaettu kahdeksaan osastoon (''ile''), joiden vahvuus oli ehkä 200–250 miestä.<ref name="Bosworth1">Bosworth s. 259-266, ''The invasion of 334 B.C.''</ref> Osastoa johti ''ilarkki''. Yksi osastoista oli niin sanottu kuninkaallinen osasto ''ile basilike''.<ref name="H314">Heckel s. 314</ref>

Varusteina heillä oli pronssinen [[antiikin Boiotia|boiotialainen]] kypärä, [[kyrassi]] (''thoraks'', rintapanssari) sekä peitsi (''ksyston'').<ref name="Bosworth1" /> 

Ennen Persian sotaretkeä Aleksanteri jätti Makedoniaan 1&nbsp;500 ratsumiestä [[Antipatros|Antipatrokselle]], joka toimi kuninkaan poissa ollessa Makedonian hallitsijana. Yhteensä ratsuväkeä oli noin 1&nbsp;800 miestä, mutta tähän lukuun saattaa sisältyä makedonialainen kevyt ratsuväki (''prodromoi'').<ref name="Bosworth1" /> 

Persian sotaretken alkaessa ratsuväkeä johti Parmenionin poika [[Filotas]]. Hänen tittelinsä oli luultavasti ''hipparkki''. Ratsuväen johtoa uudistettiin sen jälkeen kun Filotas tuomittiin osallistumisesta salaliittoon kuningasta vastaan vuonna [[330 eaa.]] Tämän jälkeen Aleksanteri nimitti ratsuväen johtoon kaksi henkilöä, parhaimman ystävänsä [[Hefaistion]]in ja ''ageman'' päällikön [[Kleitos Musta]]n. Kleitos sai kuitenkin surmansa vuonna [[328 eaa.]] Tämän jälkeen ratsuväki jaettiin uudelleen osastoihin, joiden komentajina toimi ''hipparkki'', joka sai käskynsä suoraan Aleksanterilta.<ref>[http://www.ancientlibrary.com/wcd/Companion_Cavalry Wiki Classical Dictionary - Companion Cavalry] {{Wayback|1=http://www.ancientlibrary.com/wcd/Companion_Cavalry |päiväys=20070202135027 }}</ref>

Hipparkkeina toimivat Filotaan, Hefaistionin ja Kleitoksen lisäksi ainakin [[Koinos]], [[Krateros]], [[Perdikkas (sotilas)|Perdikkas]], [[Kleitos Valkoinen]], [[Demetrios Althaimeneen poika]] ja kreikkalainen [[Eumenes Kardialainen]].<ref name="H315">Heckel s. 315</ref>

=== Prodromoi ===
Makedonialainen kevyt ratsuväki toimi yleensä tiedustelutehtävissä. Kevyet ratsumiehet käyttivät yleensä heittokeihäitä, mutta he saattoivat myös käyttää sarissa-keihään ratsuväkiversiota (''ksyston''). Joissain lähteissä kevyttä ratsuväkeä kutsutaan myös nimellä sarisa-kantajat (''sarisaforoi'') ja se taisteli ainakin [[Granikosjoen taistelu]]ssa pitkillä sarisa-keihäillä lyhyemmän ratsuväkikeihään sijaan. Kevyt ratsuväki oli organisoitu raskaan ratsuväen tavoin osastoihin (''ile''), joita oli ainakin neljä. Armeijaan kuului myös [[paionia]]laista ja [[traakia]]laista kevyttä ratsuväkeä .<ref name="Bosworth1"/> Kevyt makedonialainen ratsuväki häviää lähteistä Gaugamelan taistelun jälkeen. Luultavasti se sulautui raskaaseen ratsuväkeen niin että jokaiseen ratsuväen osastoon kuului myös kevyttä ratsuväkeä.<ref name="Bosworth2">Bosworth s. 266-271, ''Evolution and reorganisation: 333-323 B.C.''</ref>

=== Pezhetairoi ===
[[Kuva:Makedonische phalanx.png|right|thumb|350px|Makedonialainen falangi.]]
Makedonialaisen jalkaväen pääosa taisteli falangimuodostelmassa. Heidän tärkein aseensa oli 4–5 metriä pitkä ''sarisa''-keihäs. Jalkaväki oli jaettu osastoihin (''taksis''), jotka koostuivat noin 1500 miehestä. <ref name="Bosworth1"/> 

Osastot olivat yleensä nimetty komentajansa mukaan, joskus jopa sen jälkeenkin kun komentaja oli siirtynyt toisiin tehtäviin, kuten Koinoksen osasto Hydaspesjoen taistelussa.<ref name="T142">Tarn s. 142</ref> Persian sotaretkelleen Aleksanteri otti mukaan kuusi tällaista osastoa eli noin 9000 sotilasta.<ref name="Bosworth1"/> Aleksanteri jätti Makedoniaan käskynhaltija Antipatrokselle myös kuusi osastoa.<ref name="T142" /> [[Intia]]n sotaretken alkaessa osastoja oli ainakin seitsemän ja ilmeisesti yksi oli perustettu Makedoniasta lähetetyistä täydennyksistä.<ref name="Bosworth1"/> On myös mahdollista että osastoja oli Intian sotaretken aikana jopa yhdeksän tai kymmenen. Tätä olettamusta kannatti aikanaan [[Helmut Berve]]. Mutta luultavasti armeija ei ollut saanut tarpeeksi vahvennuksia näin monta osastoa varten. Sekaannus osastojen määrästä johtuu siitä että lähteissä mainitaan useita taksiarkkeja. Osastojen komentajat on kuitenkin lueteltu Arrianoksen teoksessa Gaugamelan ja Hydsaspesjone taisteluiden yhteydessä. Kummassakin taistelussa Aleksanteri tarvitsi kaikki joukkonsa. Gaugamelassa Aleksanterilla oli kuusi osastoa, Hydaspeksella taas seitsemän.<ref name="T142" />

[[Arrianos|Arrianoksen]] mukaan jalkaväkiosastojen komentajina toimivat [[Granikosjoen taistelu]]ssa [[Perdikkas (sotilas)|Perdikkas]], [[Koinos]], [[Amyntas Andromeneen poika|Amyntas]], [[Meleagros (sotilas)|Meleagros]], [[Krateros]] ja [[Filippos Amyntaan poika]]. [[Issoksen taistelu]]ssa Filippoksen tilalle oli tullut [[Ptolemaios Seleukoksen poika]]. [[Gaugamelan taistelu]]ssa Ptolemaioksen tilalle oli tullut [[Polyperkhon]], ja Amyntaan sijaisena toimi hänen veljensä [[Simmias Andromeneen poika|Simmias]]. [[Hydaspesjoen taistelu]]un osallistui vain viisi jalkaväkiosastoa, joita komensivat Meleagros, [[Antigenes]], [[Kleitos Valkoinen]], [[Attalos (Andromeneen poika)|Attalos]] ja [[Gorgias (sotilas)|Gorgias]]. Polyperkhonin ja Alketaksen osastot odottivat taistelun ajan joen toisella rannalla. <ref>[http://www.ancientlibrary.com/wcd/Pezhetairoi Wiki Classical Dictionary - Pezhetairoi] {{Wayback|1=http://www.ancientlibrary.com/wcd/Pezhetairoi |päiväys=20060623025116 }}</ref><ref>Heckel s. 292</ref>

=== Hypaspistai ===
[[Kuva:Hypaspist.jpg|right|thumb|300px|Nykyaikainen rekonstruktion Aleksanterin aikaisen hypaspistin varusteista.]]
Hypaspistit eli kilvenkantajat olivat eräänlainen makedonialaisen jalkaväen valiojoukko. Hypaspistit olivat luultavasti kehittyneet aikaisemmasta kuninkaallisesta henkivartiostosta. Tätä kuvasi esimerkiksi se, että yksi heistä kantoi kuninkaan henkilökohtaisia aseita ja pyhää kilpeä, jonka Aleksanteri oli ottanut [[Troija|ilionilaisesta]] Athenen temppelistä.

Persian sotaretken alkaessa Aleksanterilla oli kolme osastoa hypaspisteja. Yhteen osastoon kuului noin 1000 miestä, ja sitä johti ''khiliarkhos''. Ei tiedetä tarkkaan, miten hypaspistit oli varustettu, mutta suuremmissa taisteluissa he taistelivat osana falangia ja tuolloin heidän varusteensa olivat varmasti samat kun muiden jalkaväkiosastojen.<ref name="Bosworth1"/> Toisaalta hypaspistit taistelivat yleensä jalkaväkifalangin ja ratsuväen välissä, joten heidän oli pystyttävä liikkumaan nopeasti, jotta he pysyisivät ratsuväen mukana. Heidän varusteensa on siis saattanut olla kevyempää kun falangin sotilailla. Hypaspistit olivat myös aina mukana kun Aleksanteri otti mukaansa osan armeijastaan jotain erikoistehtävää varten.<ref>The Army of Alexander the Great, s. 30</ref> Yksi osasto oli niin sanottu kuninkaallinen henkivartiosto ''agema''. Persian sotaretken alkaessa hypaspisteja johti Parmenionin poika [[Nikanor (Parmenionin poika)|Nikanor]], joka kuoli vuonna 330 eaa.<ref name="Bosworth1"/> Nikanorin jälkeen hypaspistien komentajaksi nimitettiin, ilmeisesti [[Molossit|molossien]] kuningashuoneeseen kuulunut, [[Neoptolemos (sotilas)|Neoptolemos]].<ref>Heckel s. 275</ref> Kuninkaallisen osaston komentajina toimivat [[Admetos (sotilas)|Admetos]] (kaatui [[Tyroksen piiritys|Tyroksen piirityksessä]]), [[Hefaistion]] ([[Gaugamelan taistelu]]ssa) ja [[Seleukos]].

Ennen Intian sotaretkeä hypaspistit saivat uudet hopealla koristellut kilvet; tämän jälkeen heitä kutsutaankin nimellä "hopeakilvet" (''argyraspides''). Heitä täydennettiin varmasti muista jalkaväkijoukoista, koska Aleksanterin kuollessa heitä oli vielä 3000. Monien taistelujen veteraaneina hopeakilvet osallistuivat vielä Aleksanterin seuraajien eli [[diadokki]]en sotiin. Vuonna [[317 eaa.]] heidän kaikkien väitettiin olevan jo yli 60-vuotiaita.<ref name="Bosworth2"/> He taistelivat aluksi [[Eumenes Kardialainen|Eumeneen]] puolella, mutta pettivät päällikkönsä [[Antigonos I|Antigonokselle]].<ref>[http://www.ancientlibrary.com/wcd/Hypaspists Wiki Classical Dictionary - Hypaspists] {{Wayback|1=http://www.ancientlibrary.com/wcd/Hypaspists |päiväys=20061222224219 }}</ref> Argyraspideja johtivat [[Antigenes]] ja [[Teutamos]].<ref>Heckel s. 308</ref>

=== Somatofylakes ===
{{pääartikkeli|[[Somatofylakes]]}}
Kuninkaan henkivartijoita (''somatofylaks'') oli alkujaan seitsemän. Myöhemmin Aleksanteri nimitti [[Peukestas|Peukestaan]] kahdeksanneksi henkivartijaksi, koska tämä oli pelastanut hänen henkensä Intiassa. Henkivartijat toimivat todellisuudessa eräänlaisina [[adjutantti|adjutantteina]], ja he saivat yleensä myös tärkeitä tehtäviä. Aleksanteri Suuren henkivartijoina toimivat ainakin [[Arybbas (henkivartija)|Arybbas]], [[Leonnatos]], [[Hefaistion]], [[Perdikkas (sotilas)|Perdikkas]], [[Ptolemaios I|Ptolemaios]], [[Lysimakhos]] ja [[Peithon]].

=== Piiritysjoukot ===
Usein vähemmälle huomiolle jäävät Makedonian armeijan piiritysjoukot eli sapöörit. Näiden joukkojen organisaatiosta ei ole mitään tietoa. Makedonialaiset olivat kuitenkin ihailtuja piiritystaidoistaan, ja Filippos II oli varustanut armeijan sen ajan parhailla piirityskoneilla.

Tärkeitä piirityksiä olivat [[Theban piiritys]] vuonna [[335 eaa.]] ja Persian sotaretken aikana [[Halikarnassoksen piiritys]] ([[334 eaa.]]) ja [[Tyroksen piiritys]] ([[332 eaa.]]).

== Liittolaisjoukot ==
=== Kreikkalaiset ===
[[Kuva:Greek hoplite.png|right|thumb|Kreikkalainen hopliitti.]]
Persian hyökkäykseen osallistui myös noin 7&nbsp;000 sotilasta [[Korintin liitto|Korintin liiton]] jäsenkaupungeista. Kukin liiton jäsenkaupunki lähetti osaston omasta armeijastaan. Osastoilla oli omat upseerit, mutta kaikkien liittolaisjoukkojen johtajana toimi makedonialainen ''strategos''. Kärsittyään murskatappion Filippos II:a vastaan kreikkalaiset yrittivät varustaa armeijansa nykyaikaisemmiksi. Jalkaväen varusteina yleistyi nyt [[kyrassieeri|kyrassi]] ja niin sanottu fryygialainen kypärä.<ref>The Army of Alexander the Great, s. 32</ref>

Persian sotaretkelle lähti myös noin 5&nbsp;000 kreikkalaista palkkasotilasta, joita käytettiin etupäässä varuskuntina vallatuilla alueilla. Ennen Gaugamelan taistelua armeijaan liittyi myös 4&nbsp;000 uutta palkkasotilasta, jotka oli rekrytoitu [[Peloponnesos|Peloponnesokselta]]. Myös Persian palveluksessa olleita kreikkalaisia palkattiin armeijaan. Palkkasotilaiden keskuudessa puhkesi myös kapinoita, erityisesti Aleksanterin viimeisinä vuosina. Liittolaissotilaista poiketen palkkasotilaat oli luultavasti vielä varustettu vanhaan tapaan pyöreällä kilvellä ja spartalaistyylisellä kypärällä, mutta ilman haarniskaa.<ref>The Army of Alexander the Great, s. 34</ref>

=== Thessalialaiset ===
[[Image:Macedonian Army Thessalian.jpg|right|thumb|250px|Ratsuväkisotilas niin sanotusta Aleksanterin sarkofagista. Kuvan arvellaan esittävän thessalialaista ratsuväkeä.]]
Armeijaan kuului lisäksi [[antiikin Thessalia|thessalialainen]] noin 1800 miehen ratsuväkiosasto, jota pidettiin makedonialaisen ratsuväen veroisena. Thessalialaisia oli Persian sotaretkellä mukana kahdeksan osaston verran (''ile'').

Thessalialaisia johti Persian sotaretken alussa [[Kalas Harpaloksen poika]]. Kun Kalas nimitettiin [[Granikosjoen taistelu]]n jälkeen Troasin satraapiksi thessalialaisten johtoon nimitettiin [[Aleksandros Aeropoksen poika]]. Sen jälkeen kun Aleksandros vangittiin syytettynä salajuonesta Aleksanteria vastaan thessalialaisia johti [[Filippos Menelaoksen poika]]‎ <ref>Heckel s. 324</ref>

=== Jousimiehet ===
Jousimiehiä johti oma ''strategos'', ja heidät oli jaettu 500 sotilasta käsittäneisiin osastoihin. Ensimmäinen jousimiesten komentaja oli Kleandros, joka kuoli Pisidiassa. Hänen seuraajakseen tuli Antiokhos, joka hänkin kuoli pian ja jonka seuraajaksi tuli kreetalainen Ombrion Egyptissä vuonna 331 eaa. Aleksanterin armeijaan kuului osasto kreetalaisia jousimiehiä jo ennen Persian sotaretkeä. Ilmeisesti kreetalaiset olivat liittolaisjoukkoja. Heitä ei mainita enää sen jälkeen kun Aleksanteri lähetti kotiin liittolaisjoukot Ekbatanassa. Kreetalaisia johti kreetalainen Eurybotas, joka kuoli Thebassa vuonna 335 eaa. Tämän jälkeen kreetalaisia johti sama Ombrion, joka nousi myöhemmin kaikkien jousimiesten johtajaksi. Lisäksi jousimiehiin kuului toinen osasto, joka liittyi armeijaan sotaretken aikana. Heitä johti [[Halikarnassos|Halikarnassoksessa]] kuollut Klearkhos. Häntä seurasi ilmeisesti Antiokhos, joka myös toimi jousimiesten strategoksena. Kolmas osasto jousimiehiä, joiden johtajana toimi Brison, liittyi armeijaan ennen Gaugamelaa. Heitä kutsutaan lähteissä makedonialaisiksi. <ref>The Army of Alexander the Great, s. 35-36</ref>

== Muut ==
Armeijaan kuului myös muita kevyesti aseistettuja (''psiloi'') joukkoja, joista traakialaiset [[agrianit]] olivat kuuluisimpia. Agrianien kuningas [[Langaros]] lähetti luultavasti komppanian verran joukkoja Aleksanterin sotaretkeä varten. Ennen Issoksen taistelua toinen komppania agrianeja liittyi armeijaan.<ref name="aag36">The Army of Alexander the Great, s. 36</ref>

Muita kevytaseisia kutsutaan lähteissä yleensä vain ”traakialaisiksi”. Mukana sotaretkellä heitä oli noin 7&nbsp;000. Heihin kuului keihäänheittäjiä (''akontistai'') Traakiasta odrysien ja triballien heimoista sekä Illyriasta. Odrysejä johti heidän kuninkaansa poika Sitalkes, ja luultavasti muitakin kevytaseisia johtivat heidän omat komentajansa.<ref name="aag36" />

=== Sotanorsut ===
Intian sotaretken jälkeen armeijaan kuului myös [[sotaelefantti|sotaelefantteja]], joita Aleksanteri oli saanut lahjaksi ja joita oli vallattu vihollisilta. Elefantteja Aleksanteri ei kuitenkaan tiettävästi käyttänyt missään taisteluissaan. Hänen seuraajansa käyttivät kuitenkin elefantteja ahkerasti sodissaan. Myöhemmin Intiasta tuotuja elefantteja päätyi aina Epeiroksen kuningas [[Pyrrhos|Pyrrhoksen]] käsiin. Hän taas käytti niitä roomalaisia vastaan.

== Armeijan uudelleenorganisoiminen ==
Kukistettuaan Dareioksen Aleksanteri aloitti armeijansa uudelleenorganisoimisen. Itämaisten joukkojen määrä kasvoi vuosi vuodelta makedonialaisten kustannuksella. Aleksanterin kuollessa makedonialaiset käsittivät vain pienen osan koko armeijasta. 

Vuoden [[330 eaa.]] keväällä Ekbatanassa Aleksanteri lähetti Korintin liiton liittolaisjoukot kotiin Kreikkaan. Thessalialainen ratsuväki sai sekin käskyn palata kotiin seuraavana vuonna Baktriassa. Armeijaa laajennettiin itämaisilla joukoilla ehkä jo vuonna 330 eaa., mutta varmasti vasta vuonna [[328 eaa.]] Tuolloin Sogdianasta kotoisin olevaa ratsuväkeä taisteli makedonialaisten joukkojen rinnalla. Hydaspeksella Aleksanterin palveluksessa oli ratsuväkeä ainakin Baktriasta, Sogdianasta ja ''saka''-heimosta. Myös paikalliset intialaiset ruhtinaat lähettivät Aleksanterille joukkoja. [[Arrianos|Arrianoksen]] mukaan joukkoja oli yhteensä jopa 120&nbsp;000. Itämaiset joukot taistelivat kuitenkin omissa yksiköissään. 

Makedonialaiset eivät pitäneet siitä, että Aleksanteri oli antanut eräiden persialaisten liittyä arvostettuun toveriratsuväkeen [[Opis|Opiksessa]] vuonna [[324 eaa.]] Neljä uutta hipparkkia perustettiin yksinomaan persialaisista ja viides osasto tuli koostumaan makedonialaisista ja persialaisista. Myös kuninkaalliseen osastoon kuului pieni määrä persialaisia. Jalkaväki koki samanlaisen muutoksen. Ennen Baktrian sotaretkeä Aleksanteri oli antanut käskyn kouluttaa 30&nbsp;000 persialaista nuorukaista sotimaan makedonialaiseen tapaan. Vuonna [[324 eaa.]] nämä uudet joukot esiintyivät ensimmäisen kerran kuninkaansa edessä [[Susa]]ssa. Uusien joukkojen nimikin oli pahaa enteilevä  "seuraajat" (''epigonoi''). Aleksanteri oli näin luonut makedonialaisten rinnalle persialaisista koostuvia joukkoja. Makedonialaisten erikoisasema armeijan ytimenä oli hävinnyt.<ref name="Bosworth3">Bosworth s. 271-273, ''The use of oriental troops''</ref>

== Taistelut ==
{{Aleksanteri Suuren taistelut}}
Armeija kävi Aleksanteri Suuren lyhyen valtakauden (336 eaa. – 323 eaa.) aikana useita suuria taisteluja. Näiden lisäksi se suoritti monia piirityksiä ja osallistui useampiin pienempiin taisteluihin.

Jo Filippoksen aikana makedonian armeija kunnostautui monissa taisteluissa. Herakleia Lynkestiksen taistelussa (358 eaa.) makedonialaiset kukistivat illyrialaiset ja niin sanotussa Krookuskentän taistelussa (353 eaa.) makedonialaiset kukistivat vuorostaan [[antiikin Fokis|Fokiin]] ja [[Ferai]]n joukot. Lopullinen voitto kreikkalaisista kaupunkivaltioista saavutettiin vuonna [[338 eaa.]] käydyssä [[Khaironeian taistelu]]ssa. Filippos kuoli kuitenkin jo vuonna 336 eaa. ja Aleksanteri nousi tämän jälkeen valtaistuimelle. 

=== Theban piiritys ===
{{pääartikkeli|[[Theban piiritys]]}}
Filippoksen kuoltua thebalaiset nousivat kapinaan makedonialaisia vastaan. Kuultuaan Theban kapinasta Aleksanteri marssi pikavauhtia sitä vastaan.<ref>Arrianos 1.7</ref> Aleksanteri alkoi piirittää Thebaa, mutta ei halunnut ryhtyä taisteluun vaan toivoi että asia saataisiin selvitettyä rauhallisesti. Lopulta [[Perdikkas (sotilas)|Perdikkaan]] jalkaväkiosasto hyökkäsi kaupunkia vastaan ilman että hän olisi saanut siihen käskyä Aleksanterilta. Kun Aleksanteri näki Perdikkaan osaston hyökkäävän antoi hän määräyksen että muutkin osastot hyökkäisivät. Kaupungin valtauksen jälkeen Aleksanteri antoi liittolaistensa päättää Theban kohtalon. Kaupunki päätettiin tuhota maan tasalle. Theban naapurit jotka tukivat Makedoniaa saivat jakaa kaupungin alueet. Naiset, lapset ja ne miehet jotka olivat selvinneet taistelusta hengissä myytiin orjina.<ref>Arrianos 1.8</ref>

=== Granikosjoen taistelu ===
[[Kuva:Battle granicus.png|right|thumb|Granikoksen taistelun kulku. Aleksanterin johtama ratsuväki ratkaisi taistelun oikealla siivellä.]]
{{pääartikkeli|[[Granikosjoen taistelu]]}}
Aleksanteri Suuren isä [[Filippos II]] oli suunnitellut hyökkäystä Persian valtakuntaa vastaan. Vuonna [[336 eaa.]] Filippos oli lähettänyt [[Hellespontos|Hellespontoksen]] yli [[Parmenion]]in johtaman armeijan. Vuoden [[334 eaa.]] keväällä Aleksanteri johti armeijansa Hellespontokselle. Aleksanteria vastassa oli paikallisten persialaisten satraappien johtama armeija. Toukokuussa tai kesäkuussa vuonna [[334 eaa.]] käydyssä taistelussa Aleksanterin armeija kukisti lukumäärältään pienemmän persialaisen armeijan ja sai tämän jälkeen helposti vallattua Vähän-Aasian länsiosat.<ref>Arrianos 1.13</ref>

* [[Halikarnassoksen piiritys]], [[334 eaa.]]
* [[Issoksen taistelu]], marraskuu [[333 eaa.]]
* [[Tyroksen piiritys]], [[332 eaa.]]
* [[Gaugamelan taistelu]], lokakuu [[331 eaa.]]
* [[Persian porttien taistelu]], tammikuu [[330 eaa.]]
* [[Hydaspesjoen taistelu]], [[326 eaa.]]

== Suunnitelmat ennen Aleksanterin kuolemaa ==
Ennen kuolemaansa Aleksanteri oli suunnitellut uutta jalkaväkiyksikköä, joka yhdistäisi makedonialaisen falangin ja persialaisten jousimiehet. Hänen seuraajansa lakkauttivat kuitenkin nämä uudet yksiköt Aleksanterin kuoleman jälkeen. 

== Lähteet ==
* {{Kirjaviite |Tekijä=A.B. Bosworth| Nimeke= Conquest and Empire: The Reign of Alexander the Great | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=1993 | Tunniste=ISBN 0-521-40679-X}}
* {{Kirjaviite |Tekijä=N.G.L. Hammond| Nimeke= Alexander the Great: King, Commander and Statesman | Julkaisija=Bristol Classical Press | Vuosi=1994 | Tunniste=ISBN 1-85399-068-X}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Waldemar Heckel | Nimeke =The Marshals of Alexander's Empire | Vuosi =1992 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Routledge | Tunniste = ISBN 9780415050531 |  Viitattu = 8.12.2008 | Kieli = }}
* {{Kirjaviite |Tekijä=Nick Sekunda| Nimeke= The Army of Alexander the Great | Julkaisija=Osprey Publishing | Vuosi=1984 | Tunniste=ISBN 0-85045-539-1}}
*{{Kirjaviite | Tekijä =  W. W. Tarn | Nimeke =Alexander the Great | Vuosi =2003 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Cambridge University Press| Tunniste =ISBN 9780521531375 | Viitattu = 21.12.2008 | Kieli = }}

=== Viitteet ===
{{viitteet}}

[[Luokka:Aleksanteri Suuri]]
[[Luokka:Antiikin Kreikan sotahistoria]]