Mahdottomuus
Mahdottomuus tarkoittaa sopimusoikeudellisena käsitteenä sitä, että sovittua suoritusta ei voida toteuttaa. Sen aiheuttamiin oikeusvaikutuksiin vaikuttavat mahdottomuuden syyt, jollainen on esimerkiksi ylivoimainen este. Sopimus voi raueta kokonaan vain silloin, kun velallisella ei ole velvollisuutta korvata mahdotonta suoritusta jollakin toisella, sijaan tulleella suorituksella. Mahdollinen vahingonkorvaus voi perustua esimerkiksi mahdottomuuden salaamiseen tai mahdottomuuden aiheuttamiseen. Ohimenevä mahdottomuus voi aiheuttaa suoritusvelvollisuuden lykkäämisen.[1]
Mahdottomuudet voidaan jaotella usealla eri tavalla. Mahdottomuus voi olla tosiasiallista eli fyysistä, kuten sopimuskohteen tuhoutuessa, tai oikeudellista, kuten silloin kun takavarikko tai tuontikielto estää suorituksen. Objektiivinen mahdottomuus estää kaikkien suoritukset, ei vain tietyn velallisen, ja subjektiivinen mahdottomuus koskee vain tiettyä velallista. Alkuperäinen mahdottomuus tarkoittaa, että mahdottomuus oli olemassa jo sopimusta tehtäessä, jälkiperäinen mahdottomuus puolestaan ilmenee vasta sopimuksen teon jälkeen. Mahdottomuus voi olla myös ohimenevää tai pysyvää sekä kokonaista tai osittaista.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 489–490.