Yleismaantiede oppikouluja varten
| Yleismaantiede oppikouluja varten | |
|---|---|
| Kirjailija | Iivari Leiviskä |
| Genre | oppikirja |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1950-1965 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 124 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Yleismaantiede oppikouluja varten on Iivari Leiviskän kirjoittama maantieteen oppikirja oppikouluille. Kirjan oli kustantanut WSOY. Teoksen ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1950 ja viimeinen 1965. Kaikkiaan teoksesta otettiin kahdeksantoista painosta.[1] Kirja oli Kouluhallituksen hyväksymä ja sisälsi oppikoulujen opetussuunnitelmiin kuuluvan materiaalin. Teos jakaantui neljään päälukuun, jotka olivat Fyysinen maantiede, Eliömaantiede, Matemaattinen maantiede ja Ihmismaantiede.
Fyysinen maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirja ei vielä tuntenut mannerliikuntoja eli mantereitten liikkumista laattatektoniikan pohjalta. Se kertoi muista maanpinnan muotoja synnyttävistä voimista.[2] Saksalainen Alfred Wegener oli esittänyt jo vuonna 1912 mannerliikuntoteoriansa,[3] mutta se hyväksyttiin yleisesti vasta 1970-luvulla.
Ihmismaantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luku ihmismaantieteestä sisältää paljon sellaista aineistoa, joka on poistunut nykyisistä maantieteen oppikirjoista.
Luvussa kerrottiin, että yksimielistä rotujakoa ei ole olemassa; toiset jakavat ihmiskunnan viiteen, toiset kolmeen ja jotkut kahdeksaan tai jopa kymmeneen rotuun. Tunnetuin vanha jako oli jako valkoiseen eli kaukasialaiseen rotuun, keltaiseen eli mongolirotuun, punaiseen eli intiaanirotuun, ruskeaan eli malaijirotuun ja mustaan eli neekerirotuun. Uusin jaotus perustui kolmeen rotuun: valkoiset, keltaiset ja mustat. [4]
Kirjassa katsottiin, että ympäröivä luonto vaikutti eri rotujen luonteenpiirteisiin. Kuuman vyöhykkeen sademetsissä "hitaus ja huolettomuus ovat asukasten ominaisuuksia. Mieli on ailahtelevaa; se vaihtuu äkkiä synkästä alakuloisuudesta mitä vallattomimpaan iloisuuteen".[5] Arojen kansat "ovat rohkeita, lujatahtoisia, itseensä luottavia, ylpeitä, vapautta rakastavia ja vieraanvaraisia, mutta samalla haluttomia kestävään työhön".[6] Välimerenmaissa "kirkas aurinkoinen ilmasto kuvastuu myös ihmisten luonteessa. Asukkaat ovat iloisia ja huolettomia ja eroavat tässä suhteessa vakavista pohjoismaalaisista."[7]
Kirjan mukaan rotujen ja kansojen luontaisilla taipumuksilla sekä uskonnolla on aina ollut suuri merkitys taloudellisten olojen kehitykselle. Eri roduista Australian alkuasukkailla oli vähiten taipumusta taloudellisen toimintansa kehittämiseen. Neekerit olivat "taitavia käsityöntekijöitä -- mutta töiden suunnittelijoiksi ei heillä ole näyttänyt olevan tarvittavia ominaisuuksia."[8]
Islam "on ollut ilmeisenä esteenä taloudelliselle yritteliäisyydelle. Usko sallimukseen vaikuttaa lamauttavasti, pitkät paastot ovat haitallisia uutteralle työskentelylle" ja erinäiset säädökset ovat ehkäisseet elinkeinojen harjoittamista. [9]